Aikuisia opettavat! Ärsyttävät aikuisopiskelijoiden tavat
Kysely aikuisia opettaville: mitkä aikuisopiskelijan "tavat" ärsyttävät (ja miksi)?
Aloitan itse. Opiskelija on keikkatyönsä takia poissa opintojakson pakolliselta aloitustunnilta ja kyselee sitten jälkikäteen ohjeita lukuisilla epämääräisillä sähköposteilla eikä vaikuta tutustuneen kirjallisesti annettuihin ohjeisiin.
Olisi edes yrittänyt ottaa asioista selvää opettajalta kyselemättä, kun kerran itse päätti olla tulematta vartavasten järjestettyyn aloitustilaisuuteen.
Kommentit (240)
Juujuu, no mua ärsyttää ihan normaalisti esim pizzeerioissa tai grilleillä kun porukka alkaa vasta siinä valkkaileen menua, eikä voi tutkia sitä etukäteen netissä.
Joko sillä on kakru siinä mukana jolla mielipide vaihtunee 5 minuutin välein, tai sitten siinä on joku teini ekoilla treffeillä esittämässä äijjää; "että hmmm, mitähän sitä ottai, otetaanpas tuollainen"...
Siis vittuseetana, mulla on aikalailla aina varma valinta valmiina mitä mää haluan.
ravintoloissa on eri asia kun istutaan pöytään ja tarkoilija tulee siihen paikalle kysyyn, ja siinä on sitten se hetki aika miettiä, mutta tämä sama tyyli ei toimi jokapaikassa, vaan pistää muut takana olevat jonottavat ärsyyntymään.
Mä olen aina pärjännyt opinnoissa huonommin kuin työelämässä. Mulla oli työtoverina kerran kurssikaveri, yksi ryhmän parhaita. Enpä ole ikinä tavannut toista, joka ei osaa yhtään mitään oppikirjojen ulkopuolelta.
Olen opiskelijana koulutuksessa jossa kaikki oppilaat on 19-45 ikävälillä.
Rasittavimpia on nämä jotka ei pysy aiheessa, vaan alkavat kertoilla jotain aivan puuta heinää elämästään tai siitä, miten joku juttu hoidettiin hänen työpaikallaan. Yleensä jutut liittyvät aiheeseen vain nimellisesti. Tämä on mielestäni todella turhauttavaa, sillä käsiteltävä aihe vesittyy jatkuvasti ja oma keskittyminen herpaantuu. Lisäksi sitä läpi käytävää asiaa joudutaan venyttämään jopa puolella tunnilla, tai sitten se joudutaan käymään loppuun nopeasti ja niukasti ajan puutteessa. Jaarittelijat ovat myös niitä, jotka tunnin lopuksi alkavat selittää lisää kun opettaja kysyy jäikö joku asia epäselväksi. Siinä sitä sitten istua törötetään ja vilkuillaan tuskastuneena kelloa ja vääntyillään paikallaan, kun se yksi ihminen olisi aivan hyvin voinut kertoa asiansa opettajalle ilmankin yleisöä.
Sitten on ne, joiden on aivan pakko mainita lapset. Että meidän lapset sitä ja tätä, ja on muuten nää tyttären kengät nyt jalassa kun meillä on samankokoinen jalka. Usein ollaan poissa tai myöhästellään niiden lasten takia. Sekin aina vielä erikseen pitää kertoa, että lasten takia oon nyt vähän myöhässä tai että pitää lähteä kesken kaiken tunnilta lasten takia. Sitten ollaan pihalla lopuista asioista mitä tehtiin. Yleensä nää lapsilapsi-ihmiset on myös ylempänä mainittuja jaarittelijoita.
Sitten on tietysti ne, jotka eivät ota vastuuta opinnoistaan ja kuormittavat yhteisiä projekteja ja ryhmätöitä koska eivät ole tehneet etukäteen annettuja tehtäviä.
Hyviäkin kokemuksia on, mutta valittevasti aika usein muutaman tuollaisen Jaarittelijat, töhöilijän ja hönöttäjien takia tuntuu kuin olisi yläasteella eikä aikuiskoulutuksessa.
Mä olen itse juuri nytkin aikuisopiskelija ja tein yhden aiemman tukinnonkin pari vuotta sitten aikuisopiskelijana. Olen myös nuorena opiskelijana opiskellut tutkinnon. En sanois, että aikuisopiskelijat yleisesti keskeyttää opettajaa tai on avuttomia, ainakaan niillä aloilla mitä oon opiskellut. Toki "erikoisia persoonia" löytyy joka iässä. Aikuisopiskelijoilla voi olla ihan oikeita haasteita sovittaa yhteen perhe, elättäminen ja opiskelu. Näin oli ainakin omalla kohdalla, kun olin jo käyttänyt kaikki opintorahat nuoruudessa, niin jollain täytyi perhe elättää samalla kun opiskeli aikuisena. Eli se heijastaa enemmänkin työnanatajien vaatimuksia ja toisaalta oppilaitoksen poukkoilevia lukujärjestyksiä jos tulee törmäyksiä työvuorojen ja luentojen kanssa. Meidänkin lukkari oli ihan epärealistinen, kun siinä sanottiin, että pitää olla valmis luennoille 8-20 välillä ja oli korkea läsnäolopakko. Se oli aika tuskaa saada homma toimimaan. Opettajilla oli tosi erilaisia tapoja miten he infosivat kurseista. Jotkut käytti moodlea, jotkut sähköpostia jotkut jotain muuta... Se voi olla aika sekavaa opiskelijan vinkkelistä. Varsinkin jos ei ole ryhmäytynyt muiden kanssa, koska ei pääse rientoihin töiden ja elämäntilanteen takia. Nuorena oli kyllä ihanaa, kun sai niin huolettomasti vain ja ainoastaan hengailla opintojen parissa ja bilettää. Nuorissa ehkä ärsyttää se, että jotkut tirskuu ihan hirveesti ja joskus on ihan hiljasta että eivät uskalla mitään kysyä tai ajatuksia heittää ilmoille. Mutta en lähtis nuoriakaan yleistämään. Mulla on ollut hirveen hyviä kokemuksia opiskelusta kaiken ikäisenä ja kaikenikäisistä opiskelijoista. Parasta on ollut huomata, että iällä ei ole väliä, vaan yhteinen sävel löytyy kun on yhteinen mielenkiinnon kohde.
Ala-asteen opettajaksi opiskelijoiden ryhmässä lehtori pyysi jakautumaan poikien ja tyttöjen ryhmiin. Yksi eukko pahoitti mielensä ja vaati kirjallista julkista anteeksipyyntöä "tytöttelystä". Tajusi vasta silloin olleensa täysi idiootti, kun opettaja selitti hänelle, ettei hän voi tulevassa työssään kutsua 7-vuotiaita naisiksi ja miehiksi. sielläkin jaetaan tytöiksi ja pojiksi, jos ei jollain ole syytä olla vaikka muunsukupuolinen. Kyllä oli opiskelukaverit ja opettaja hämillään tämän eukon käytöksestä. Pilasi kurssin ilmapiirin koko ryhmältä. Siihen asti oli kivaa, mutta sitten piti kokoajan varoa tätä yhtä mielensäpahoittajaa ja syöttää sille suklaavanukasta tuoksukynttilöitä poltellen.
Olen 51-vuotias ja koulutan osa-aikahomminani 20-70 -vuotiaita ihmisiä.
Opin itsekin KVG:n vasta kolmekymppisenä.
Koulusalani ei liity tietotekniikkaan muuten kuin siltä osin, että tietoa olisi hyvin helppo hankkia, jos osaisi edes kohtuudella käyttää Googlea, tehdä kansion tietokoneen työpöydälle ja kerätä siihen asiaan liittyvää.
Kaiken ikäiset ovat muuten erittäin innokkaita ja hyviä oppilaita, mutta se, että joudun opettamaan perustaitoja tietojen hankinnassa, vielä aivan kohtuuttomasti aikaa luennoillani.
Koska opinto-opas kertoo, että luentojen lisäksi oppillaan on hankittava itse tietoa NETISTÄ, en ymmärrä, miksi olen niin ihana, että nettitaidottomat tulevat lähinnä sitä opiskelemaan täysin väärälle kurssille.
Onpa omituisia ajatuksia saanut lukea opettajakollegoilta tässä ketjussa.
Että aikuisopiskelijat häiritsevät, kun kyselevät ja kyseenalaistavat niin paljon? Minusta se juuri on heissä parasta! Lopultakin on heitetty teini-iän ujostelu ja nolostelu romukoppaan, ja uskalletaan kysyä, jos ei ymmärretä. Ja kyseenalaistaminenhan on kaiken kehityksen ja etenkin tieteellisen tutkimuksen liikkeellepaneva voima; ei sitä pidäkään tukahduttaa.
Jos kysely ja kyseenalaistaminen häiritsevät luennointia, voisi miettiä, kannattaako edes luennoida.
Itse opetan matemaattisia aineita, ja nykyään tosiaan lähinnä aikuisille. Lähden siitä, että oppijoita on erilaisia eikä kaikille sovi samat menetelmät, ja pyrinkin suosimaan monikanavaisuutta. Suurin osa aikuisopiskelijoista osaa jo lukea, joten aina tarjoan mahdollisuuden perehtyä sisältöihin kirjallisesti. Kontaktiopetus joko luokassa tai nykyään Teamsissa on sitten ennen muuta keskustelua varten. Saa kysyä epäselväksi jääneitä asioita tai esittää omia näkemyksiään. Ja usein silloinkin kun joku kysyy, heitän pallon opiskelijoille: pystyisikö joku heistä selittämään?
Useimmat kurssit järjestän Moodlessa, siellä on sekä materiaalit että tehtäviä ja myös mahdollisuus kysyä ja keskustella. Toiset opiskelijat mieluummin myös kysyvät kirjallisesti eikä luennolla.
Ja tosiaan tavoite on se, että kaikki ymmärtävät opetetut asiat. Olen olemassa ennen muuta niitä varten, joilla on vaikeuksia ymmärtää. Joille asiat ovat helppoja, ymmärtävät yleensä ilman opettajaakin, joten turhaan minä heihin aikaani käyttäisin.
Ja nuo erityisjärjestelyt, minusta on aika selvää, että aikuisella voi olla elämässään muitakin velvollisuuksia kuin opinnot. Yleensä erityisjärjestelyistä ei ole suuremmin vaivaa, ja pyrin tarjoamaan useammanlaisia tapoja suorittaa kurssi. Opiskelija voi itsekin ehdottaa jotain. Ammatillisella puolella opiskelija muutenkin joutuu itse ehdottamaan, miten jonkun näytön antaisi.
Jos jotain ongelmia pitäisi mainita niin lähinnä se, että tuo ei sitten kaikille opiskelijoille kelpaakaan. Opettajan luennointia kuuntelemaan tottuneet joskus valittavat, että ei opeteta, jos heidän pitääkin ihan itse lukea jotain, tai peräti etsiä tietoa.
Aikuisopiskelijana olen ollut huomaavinani sellaisen miinupuolen, että joillain nuorilla on lyhyehkö keskittymiskyky ryhmätöissä. Kovin pitkään eivät kerralla jaksa tehdä ja kännykkää jotkut vilkuilee vähän väliä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa omituisia ajatuksia saanut lukea opettajakollegoilta tässä ketjussa.
Että aikuisopiskelijat häiritsevät, kun kyselevät ja kyseenalaistavat niin paljon? Minusta se juuri on heissä parasta! Lopultakin on heitetty teini-iän ujostelu ja nolostelu romukoppaan, ja uskalletaan kysyä, jos ei ymmärretä. Ja kyseenalaistaminenhan on kaiken kehityksen ja etenkin tieteellisen tutkimuksen liikkeellepaneva voima; ei sitä pidäkään tukahduttaa.
Jos kysely ja kyseenalaistaminen häiritsevät luennointia, voisi miettiä, kannattaako edes luennoida.
Itse opetan matemaattisia aineita, ja nykyään tosiaan lähinnä aikuisille. Lähden siitä, että oppijoita on erilaisia eikä kaikille sovi samat menetelmät, ja pyrinkin suosimaan monikanavaisuutta. Suurin osa aikuisopiskelijoista osaa jo lukea, joten aina tarjoan mahdollisuuden perehtyä sisältöihin kirjallisesti. Kontaktiopetus joko luokassa tai nykyään Teamsissa on sitten ennen muuta keskustelua varten. Saa kysyä epäselväksi jääneitä asioita tai esittää omia näkemyksiään. Ja usein silloinkin kun joku kysyy, heitän pallon opiskelijoille: pystyisikö joku heistä selittämään?
Useimmat kurssit järjestän Moodlessa, siellä on sekä materiaalit että tehtäviä ja myös mahdollisuus kysyä ja keskustella. Toiset opiskelijat mieluummin myös kysyvät kirjallisesti eikä luennolla.
Ja tosiaan tavoite on se, että kaikki ymmärtävät opetetut asiat. Olen olemassa ennen muuta niitä varten, joilla on vaikeuksia ymmärtää. Joille asiat ovat helppoja, ymmärtävät yleensä ilman opettajaakin, joten turhaan minä heihin aikaani käyttäisin.
Ja nuo erityisjärjestelyt, minusta on aika selvää, että aikuisella voi olla elämässään muitakin velvollisuuksia kuin opinnot. Yleensä erityisjärjestelyistä ei ole suuremmin vaivaa, ja pyrin tarjoamaan useammanlaisia tapoja suorittaa kurssi. Opiskelija voi itsekin ehdottaa jotain. Ammatillisella puolella opiskelija muutenkin joutuu itse ehdottamaan, miten jonkun näytön antaisi.
Jos jotain ongelmia pitäisi mainita niin lähinnä se, että tuo ei sitten kaikille opiskelijoille kelpaakaan. Opettajan luennointia kuuntelemaan tottuneet joskus valittavat, että ei opeteta, jos heidän pitääkin ihan itse lukea jotain, tai peräti etsiä tietoa.
Ihana ope. Olet oikealla alalla.
Vierailija kirjoitti:
Adhd kirjoitti:
Adhd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
apua mä en päässyt ekaan tilaisuuteen ja kyselen aina opettajalta kaikkea sähköposteissa 🙈😅😅
Mutta ajattelen, että se on opettajan tehtävä. Ja olen ihminen joka tarvitsee myös erityisohjausta koska mulla on adhd. Joten siinäpähän vastailee sitten, minkä minä sille voin etten tajua ?
Ja vaikka olisin infossa, kysyisin silti koska , no, ne asiat menisi vaan ohi..
Joten armoa!! ❤️
Tämä onkin uusi ilmiö, n. 20+ -vuotiaat diagnooseilla ratsastavat. Anteeksi vaan. Eivät tule infoon yms, eivätkä ilmoita asiasta, eivätkä kerro syytä (tai syy on "olin kipee" kun ilmiselvästi oikea syy on "ei huvittanut"). Sitten keskeyttävät ja kyselevät koko ajan, eivät edes viitsi yrittää kuunnella, koska heille on päähän taottu pienestä pitäen että sulla on toi ADHD, joten et voi osata tätä ja tuota. Eivät kyllä muuten eroa porukasta niin mitenkään, mutta pakko saada olla spesiaali. Ja opettajien pitää juuri heitä neuvoa koko ajan, koska "se on sun duuni ja mä en voi itselleni mitään, koska diagnoosi". Siellä luokassa voi olla aika monta muutakin joilla on ADHD tai vielä vakavampi ongelma, mutta he eivät tunne tarvetta siitä huutaa jatkuvasti ja häiritä tuntia.
T. Aikuisopiskelija on-off vuodesta 2001
Huhhuh, no nyt kyllä tuli todella vihamielistä ja stereotyyppistä näkemystä adhdstä, joka on neurologinen ongelma. Että mitäpäs jos ihan ensin googlaisit ja tutustuisit siihen, mitä se tarkoittaa !
Ja mä olen 36-vuotias kaksi maisterintutkintoa omaava ihminen enkä mikään 20+ sinun vihamielisten patoutumien muodostama stereotypia.
Että terve!
Ja se opettaja - on se aikuis tai ei-aikuisopettaja, joka ei ymmärrä neurologisia erityispiirteitä ja ota niitä huomioon ja erilaisia tapoja oppia ja opiskella, on vaan huono opettaja. Valitettavasti nykyaikana neurologiset erityispiirteet tulee ottaa huomioon ja tiesitkös että ne oikeuttaa myös erityiseen tukeen, apuvälineisiin ja järjestelyihin paitsi opiskeluissa myös työpaikoilla? Se on sitä nykyaikaa.
Jos sinä olet aikuisopiskellut vuodesta 2001 ja on edelleen kesken- otan osaa, ehkä sullakin on adhd. Senkö vuoksi olet noin vihamielinen 🤯🤣🤔
Ja luuletko että se adhd ihmisen elämä jotenkin helpottuu kun asiasta ei kerro opettajalle ?! Tai kanssaopiskelijoille? Ei todellakaan. En ymmärrä miten fiksuna itseäsi pidät mutta kovin fiksu et voi olla jos kannatat syrjiviä rakenteita joissa ei ole tilaa tai mahdollisuuksia neurologisesti poikkeavilla yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Jos se sinua ärsyttää niin antaa ärsyttää, mutta tutustuppa ensin koko aiheeseen minkälaisia neurologiset poikkeavuudet ovat ja miten ne vaikuttaa ihmisen jokapäiväiseen elämään ja oppimiskykyyn yms, ja tule sitten ulisemaan.
Ei muuta kun peace and love sulle ja toivottavasti löydät voimavaroja oppia suvaitsemaan erilaisuutta!
... jatkan vielä tässä ragessani:
Tiesitkö että adhd ihminen ei oikeasti välttämättä KUULE tai MUISTA mitä tunnilla sanottiin, ihan minuutti sitten ? Tai vaikka vastaa, tajuamatta mitä itse puhui ja unohtaa sen?
Tiedätkö mistä tämä johtuu? Se johtuu aivorakenteesta. Kyllä, aivoista. Että otti se adhd-ihmisen jatkuva kysely sua päähän miten paljon tahansa niin voi voi ja tikulla silmään. Kun sen ihmisen täytyy kysyä, jotta se pysyy samalla viivalla muiden kanssa. Ja jos se sua nii kovasti häiritsee ja sinun on siihen vaikea sopeutua, suosittelen neurologia testejä sinullekin mikä on sinun oman joustamattomuuden taustasyy tässä asiassa.
Et sä varmaan huonokuuloisellekaan sano, että voitko nyt vaa lopettaa ja kuulla vähän paremmin .
Mä kyllä oon aina ihmetellyt, miksi ahdh add yms oppimisvaikeuksien vuoksi pitäisi vielä yliopistossa saada erivapauksia. Jos ei pysy samalla viivalla muiden kanssa ilman jatkuvaa erityiskohtelua, miksi pitää tunkea juuri akateemisiin opintoihin? Ja miten se elämä muka töissä valmistuttua sujuu sen paremmin, pitääkö sielläkin työkaverien ja esimiehen aina erikseen pitää kädestä? Peruskoulu on kaikkien oikeus ja sen ymmärrän, mutta jotain vastuuta pitäisi ottaa siitä, että tekee omien valmiuksiensa mukaiset jatkokoulutusvalinnat.
Ite oon lyhyt ja huononäköinen, eli musta ei olisi voinut tulla vaikkapa lentäjää. En oo ikinä ajatellut että tähän voisi vaatia erivapauksia, vaikka nämäkin ovat synnynnäisiä tahdostani riippumattomia ominaisuuksia.
Onpas kova asenne. Vain Suomessa nallekarkkien jakomaassa voi kehdata sanoa että toisen vamma tai oppimisvaikeus on erivapauksien saamista. Monet adhd:t ovat huippuälykkäitä ja akateemistet opinnot ovat juuri oikea paikka, oppiminen on vain erilaista monella tapaa. Moni adhd on edistänyt tiedettä ja siten kaikkien hyvinvointia ja sinä vain laskelet erilaisten oppijoiden saamaa erityiskohtelua.
Suurin osa ei seuraa opetusta, etenee oman mielensä mukaan ja/tai keskeyttelee. Esim. kerran kun ope vasta toivotteli hyviä huomenia meille, niin kesken tuon joku 55-v muori kailottaa mikkiin "AUTA MUA EN OSAA". Ope kysyy oikein vittuuntuneen näköisenä että mikä tehtävä, niin joku asia, jota ei olla tunnilla edes vielä opiskeltu, jostain aivan kurssin loppupäästä ja olimme vasta aivan alussa.
Faktahan on se, ettei aikuisopiskelijoista tule koskaan nuorten veroisia. Näin hoitoalalla.
Mihinkäs mitään opiskeluita tarvitaan jos kuitenkin sanotaan vaan että etsipä tieto itse netistä, senhän voi tehdä ilman mitään koulunkäyntiäkin...
turhaa koulutusta kirjoitti:
Mihinkäs mitään opiskeluita tarvitaan jos kuitenkin sanotaan vaan että etsipä tieto itse netistä, senhän voi tehdä ilman mitään koulunkäyntiäkin...
No jos opiskelija tarvitsee jonkin todistuksen osaamisestaan, niin oppilaitoshan sen antaa, jos toteaa että tyyppi osaa vaadittavat asiat.
Suuri osa opiskelusta on joka tapauksessa itseopiskelua, ei opettaja voi niitä tietoja päähän kaataa tai taitoa käsiin puhaltaa. Opettajaa kuitenkin usein tarvitaan kertomaan, mitä kaikista mahdollisista asioista tutkintoa varten tulisi opiskella, vaikka se opiskelu itsenäisesti tapahtuisikin.
Miksei ap tai opettaja ylipäänsä laita kurssisuunnitelmaa ja tehtäviä Moodleen tai lähetä kaikille sähköpostilla? Niin se yleensä tehdään ja on kiva, että voi käydä tarkistamassa kesken kurssin sen suunnitelman ja tehtävät.
Muutaman kerran meilläkin on ollut opettaja joka ekalla luennolla menee kurssin läpi kauhealla kiireellä selittäen, ja sitten mietin että olenkohan ymmärtänyt oikein ja kirjoitinko ylös kaiken oleellisen, vai unohtuiko jotain. Joillain taas ei suunnitelmaa ole ollenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ohjeesi olivat epäselvät, ja pakkohan sitä on opintojen ohella tehdä töitä aikuisena.
En ole opettanut aikuisia, mutta yliopistolla tämän kommentin asenne tuli hyvin esiin vähän vanhempien opiskelijoiden käytöksessä. Mikään ei koskaan ollut heidän vastuullaan selvittää tai tehdä, vaan aina syy oli jossakussa muussa.
Kuten tämä, että ”ohjeet ovat epäselvät”. Onhan se toki mahdollista, mutta harvemmin totta. Ja usein näistä käy aika nopeasti selville, että onko niitä ohjeita vaivauduttu edes vilkaisemaan.
Ehkä valittaminen ohjeiden epäselvyydestä on vain nykyajan yleinen tauti. Itse opiskelijana muutama vuosi sitten ja nyt opettajana olen huomannut, että nykyopiskelijat ovat valtavan turvallisuushakuisia jopa kurssitöissä. Ohjeiden pitää olla millintarkat, mitä pitää tehdä ja miten, mikä on pituus ja paljonko pitää olla lähteitä jne. Mitään ei osata edes aloittaa ilman tositosi tarkkaa ohjeistusta. Itse haluaisin antaa vähän väljyyttä niin, että kukin saisi tehdä omannäköisiään töitä, mutta se ei käy, koska liian väljät ohjeet aiheuttavat nykyopiskelijassa valtavaa ahdistusta, joka purkautuu opettajan syyttämisenä.
Tuo on sikäli ikävä ilmiö, että työelämässä ei usein ole ketään ohjaajaa eikä aina ohjeitakaan, pitää vain tehdä jotain ja toivoa, että se kelpaa. En tiedä, miten tällaiset tarkkojen ohjeistusten opiskelijat ikinä pystyvät työelämässä mitään tekemään.
Itse oon sellainen joka tykkää tarkoista ohjeista, ja siihen on syynsä. Nimittäin tosi usein ne väljemmät ohjeet on vain huonosti kirjoitettuja, ja kun seuraa niitä ja päättää itse asiat joita ei mainita, niin väärin menee. Eli oikeasti ajetaan takaa millintarkasti tietynlaista lopputulosta, mutta sitä ei jostain syystä kerrota. Jos riittävän monesti elämässään on liemessä sen takia että on omasta mielestään noudattanut ohjeita mutta se ei kelpaakaan, niin alkaa kaivata niitä millintarkkoja ohjeistuksia!
Luuletko töissäkin saavasi millintarkat ohjeistukset kaikkeen?
Se olisi suotavaa. Jossain hömppähommissa kai on ihan sama mitä tekee, mutta kyllä useimmissa töissä pitää tietää mitä tekee eikö sooloilla oman maun mukaan. -eri
Ai jaa. Meillä asiantuntijatöissä jokainen - koskapa on asiantuntija - tekee itsenäisesti suurimman osan töistään. Toki vastaakin sitten siitä, että ne tulee hoidettua asianmukaisesti ja ajallaan.
Olisi kauheaa, jos joka työtehtävään olisi pilkuntarkat ohjeet. Sitähän olisi vain robottina silloin.
Ongelmahan ”ratkeaa” , kun aika kuluu. Parikymmentä vuotta eteenpäin, niin nykyiset nuoret on aikuisopiskelijoina ja alanvaihtajina ilostuttamssa nuorempiaan vuorostaan itse tunneilla istumassa mahat pystyssä ja lapset kotona odottamassa, täysin pihalla tekniikasta ja höpöttelevät menemään omiaan tunneilla, kun päivän ainoa aikuiskontakti menossa :).
Siinä yhtäkkiä havahtuu siihen, että ei itse taidakaan olla yhtään muita parempi, vaan saattaa joskus jopa käyttäytyä samoin, kuin joku, kenen käytöksestä ei ole niin pitänyt.
Sitä kutsutaan kasvamiseksi, tulee tarpeellista nöyryyttä, ymmärrystä muita kohtaanja empatiaa. Parikymppiset, kun tietävät lähes kaiken ja miten missäkin tilanteessa tulee olla ja käyttäytyä sitten tulee elämä, joka osoittaa ettei kukaan pysty elämään niin, vaan olemme ihmisiä.
En ole opettaja vaan opiskelija mutta mainitsen kumminkin: Edelleenkin luokan perälle kokoontuu nuorempien miesten porukka jotka keskustelevat koko tunnin ajan keskenään ja heille joutuu sanomaan useaan kertaan että olisivat hiljaa. Olettaisi et tuollainen jätetään yläkouluikään mutta ei.
Vierailija kirjoitti:
En ole opettaja vaan opiskelija mutta mainitsen kumminkin: Edelleenkin luokan perälle kokoontuu nuorempien miesten porukka jotka keskustelevat koko tunnin ajan keskenään ja heille joutuu sanomaan useaan kertaan että olisivat hiljaa. Olettaisi et tuollainen jätetään yläkouluikään mutta ei.
Olettaisi, että moni muukin asia jää yläkoulu ikään..
- ryhmätöistä nuoremmat eivät saavu paikalle tai ilmoita esteestä, jolloin voidaan sopia uusi aika ryhmätyölle. Vanhemmilla on perhe ja työ opiskelun ohella, mutta nuoremmat ”tuhlaavat” vanhempien aikaa poissaolollaan ja sillä etteivät vaivaudu esteestä ilmoittamaan.
Se olisi suotavaa. Jossain hömppähommissa kai on ihan sama mitä tekee, mutta kyllä useimmissa töissä pitää tietää mitä tekee eikö sooloilla oman maun mukaan. -eri