Lue keskustelun säännöt.
Aikuisia opettavat! Ärsyttävät aikuisopiskelijoiden tavat
Ope
05.09.2020 |
Kysely aikuisia opettaville: mitkä aikuisopiskelijan "tavat" ärsyttävät (ja miksi)?
Aloitan itse. Opiskelija on keikkatyönsä takia poissa opintojakson pakolliselta aloitustunnilta ja kyselee sitten jälkikäteen ohjeita lukuisilla epämääräisillä sähköposteilla eikä vaikuta tutustuneen kirjallisesti annettuihin ohjeisiin.
Olisi edes yrittänyt ottaa asioista selvää opettajalta kyselemättä, kun kerran itse päätti olla tulematta vartavasten järjestettyyn aloitustilaisuuteen.
Kommentit (240)
Minä olen ollut aikuisopiskeija ja minua ärsytti monet opettajat, jotka eivät muistaneet, että luokassa on nyt ihmisiä ikähaarukalla 20v-44v. "Kun te olette niin nuoria" (opettaja oli nuorempi) "kunhan karttuu ikää ja kokemusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ohjeesi olivat epäselvät, ja pakkohan sitä on opintojen ohella tehdä töitä aikuisena.
En ole opettanut aikuisia, mutta yliopistolla tämän kommentin asenne tuli hyvin esiin vähän vanhempien opiskelijoiden käytöksessä. Mikään ei koskaan ollut heidän vastuullaan selvittää tai tehdä, vaan aina syy oli jossakussa muussa.
Kuten tämä, että ”ohjeet ovat epäselvät”. Onhan se toki mahdollista, mutta harvemmin totta. Ja usein näistä käy aika nopeasti selville, että onko niitä ohjeita vaivauduttu edes vilkaisemaan.
Ehkä valittaminen ohjeiden epäselvyydestä on vain nykyajan yleinen tauti. Itse opiskelijana muutama vuosi sitten ja nyt opettajana olen huomannut, että nykyopiskelijat ovat valtavan turvallisuushakuisia jopa kurssitöissä. Ohjeiden pitää olla millintarkat, mitä pitää tehdä ja miten, mikä on pituus ja paljonko pitää olla lähteitä jne. Mitään ei osata edes aloittaa ilman tositosi tarkkaa ohjeistusta. Itse haluaisin antaa vähän väljyyttä niin, että kukin saisi tehdä omannäköisiään töitä, mutta se ei käy, koska liian väljät ohjeet aiheuttavat nykyopiskelijassa valtavaa ahdistusta, joka purkautuu opettajan syyttämisenä.
Tuo on sikäli ikävä ilmiö, että työelämässä ei usein ole ketään ohjaajaa eikä aina ohjeitakaan, pitää vain tehdä jotain ja toivoa, että se kelpaa. En tiedä, miten tällaiset tarkkojen ohjeistusten opiskelijat ikinä pystyvät työelämässä mitään tekemään.
Itse oon sellainen joka tykkää tarkoista ohjeista, ja siihen on syynsä. Nimittäin tosi usein ne väljemmät ohjeet on vain huonosti kirjoitettuja, ja kun seuraa niitä ja päättää itse asiat joita ei mainita, niin väärin menee. Eli oikeasti ajetaan takaa millintarkasti tietynlaista lopputulosta, mutta sitä ei jostain syystä kerrota. Jos riittävän monesti elämässään on liemessä sen takia että on omasta mielestään noudattanut ohjeita mutta se ei kelpaakaan, niin alkaa kaivata niitä millintarkkoja ohjeistuksia!
Luuletko töissäkin saavasi millintarkat ohjeistukset kaikkeen?
Jos alalla on 1001 käytännettä ja pomo haluaa prikulleen tarkkaan asian tehtäväksi omalla tyylillään eikä hyväksy muuta, niin joo, silloin haluan millintarkan ohjeistuksen.
haistakaa sitten paska kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta, joka vahvistaa epäilyni, ettei aikuisopiskelusta tulisi mitään kuitenkaan. Aikuinen joutuu käymään töissä opiskelun ohessa koska vuokrat, jne. elinkustannukset juoksee täysimääräisenä vaikka tulot tippuvatkin naurettavan pienen opintotuen vuoksi, joka on pakottava syy olla joskus poissa opiskelusta.
Jos opettajatkaan eivät hoida hommiaan poissaolijalle, vaan sysäävät poissaolijan opetusvastuun toiselle opiskelijalle, ei siitä tule mitään.
Ihan haistapaskahommaa...
Opettajalla on työaika. Ja opettajalla on vapaa-aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ohjeesi olivat epäselvät, ja pakkohan sitä on opintojen ohella tehdä töitä aikuisena.
En ole opettanut aikuisia, mutta yliopistolla tämän kommentin asenne tuli hyvin esiin vähän vanhempien opiskelijoiden käytöksessä. Mikään ei koskaan ollut heidän vastuullaan selvittää tai tehdä, vaan aina syy oli jossakussa muussa.
Kuten tämä, että ”ohjeet ovat epäselvät”. Onhan se toki mahdollista, mutta harvemmin totta. Ja usein näistä käy aika nopeasti selville, että onko niitä ohjeita vaivauduttu edes vilkaisemaan.
Ehkä valittaminen ohjeiden epäselvyydestä on vain nykyajan yleinen tauti. Itse opiskelijana muutama vuosi sitten ja nyt opettajana olen huomannut, että nykyopiskelijat ovat valtavan turvallisuushakuisia jopa kurssitöissä. Ohjeiden pitää olla millintarkat, mitä pitää tehdä ja miten, mikä on pituus ja paljonko pitää olla lähteitä jne. Mitään ei osata edes aloittaa ilman tositosi tarkkaa ohjeistusta. Itse haluaisin antaa vähän väljyyttä niin, että kukin saisi tehdä omannäköisiään töitä, mutta se ei käy, koska liian väljät ohjeet aiheuttavat nykyopiskelijassa valtavaa ahdistusta, joka purkautuu opettajan syyttämisenä.
Tuo on sikäli ikävä ilmiö, että työelämässä ei usein ole ketään ohjaajaa eikä aina ohjeitakaan, pitää vain tehdä jotain ja toivoa, että se kelpaa. En tiedä, miten tällaiset tarkkojen ohjeistusten opiskelijat ikinä pystyvät työelämässä mitään tekemään.
Itse oon sellainen joka tykkää tarkoista ohjeista, ja siihen on syynsä. Nimittäin tosi usein ne väljemmät ohjeet on vain huonosti kirjoitettuja, ja kun seuraa niitä ja päättää itse asiat joita ei mainita, niin väärin menee. Eli oikeasti ajetaan takaa millintarkasti tietynlaista lopputulosta, mutta sitä ei jostain syystä kerrota. Jos riittävän monesti elämässään on liemessä sen takia että on omasta mielestään noudattanut ohjeita mutta se ei kelpaakaan, niin alkaa kaivata niitä millintarkkoja ohjeistuksia!
Luuletko töissäkin saavasi millintarkat ohjeistukset kaikkeen?
Jos alalla on 1001 käytännettä ja pomo haluaa prikulleen tarkkaan asian tehtäväksi omalla tyylillään eikä hyväksy muuta, niin joo, silloin haluan millintarkan ohjeistuksen.
Saat haluta ihan vapaasti.
Minäkin haluan monia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ohjeesi olivat epäselvät, ja pakkohan sitä on opintojen ohella tehdä töitä aikuisena.
En ole opettanut aikuisia, mutta yliopistolla tämän kommentin asenne tuli hyvin esiin vähän vanhempien opiskelijoiden käytöksessä. Mikään ei koskaan ollut heidän vastuullaan selvittää tai tehdä, vaan aina syy oli jossakussa muussa.
Kuten tämä, että ”ohjeet ovat epäselvät”. Onhan se toki mahdollista, mutta harvemmin totta. Ja usein näistä käy aika nopeasti selville, että onko niitä ohjeita vaivauduttu edes vilkaisemaan.
Ehkä valittaminen ohjeiden epäselvyydestä on vain nykyajan yleinen tauti. Itse opiskelijana muutama vuosi sitten ja nyt opettajana olen huomannut, että nykyopiskelijat ovat valtavan turvallisuushakuisia jopa kurssitöissä. Ohjeiden pitää olla millintarkat, mitä pitää tehdä ja miten, mikä on pituus ja paljonko pitää olla lähteitä jne. Mitään ei osata edes aloittaa ilman tositosi tarkkaa ohjeistusta. Itse haluaisin antaa vähän väljyyttä niin, että kukin saisi tehdä omannäköisiään töitä, mutta se ei käy, koska liian väljät ohjeet aiheuttavat nykyopiskelijassa valtavaa ahdistusta, joka purkautuu opettajan syyttämisenä.
Tuo on sikäli ikävä ilmiö, että työelämässä ei usein ole ketään ohjaajaa eikä aina ohjeitakaan, pitää vain tehdä jotain ja toivoa, että se kelpaa. En tiedä, miten tällaiset tarkkojen ohjeistusten opiskelijat ikinä pystyvät työelämässä mitään tekemään.
Työelämässäkö tehdään hommia ihan hakuammunnalla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ohjeesi olivat epäselvät, ja pakkohan sitä on opintojen ohella tehdä töitä aikuisena.
En ole opettanut aikuisia, mutta yliopistolla tämän kommentin asenne tuli hyvin esiin vähän vanhempien opiskelijoiden käytöksessä. Mikään ei koskaan ollut heidän vastuullaan selvittää tai tehdä, vaan aina syy oli jossakussa muussa.
Kuten tämä, että ”ohjeet ovat epäselvät”. Onhan se toki mahdollista, mutta harvemmin totta. Ja usein näistä käy aika nopeasti selville, että onko niitä ohjeita vaivauduttu edes vilkaisemaan.
Ehkä valittaminen ohjeiden epäselvyydestä on vain nykyajan yleinen tauti. Itse opiskelijana muutama vuosi sitten ja nyt opettajana olen huomannut, että nykyopiskelijat ovat valtavan turvallisuushakuisia jopa kurssitöissä. Ohjeiden pitää olla millintarkat, mitä pitää tehdä ja miten, mikä on pituus ja paljonko pitää olla lähteitä jne. Mitään ei osata edes aloittaa ilman tositosi tarkkaa ohjeistusta. Itse haluaisin antaa vähän väljyyttä niin, että kukin saisi tehdä omannäköisiään töitä, mutta se ei käy, koska liian väljät ohjeet aiheuttavat nykyopiskelijassa valtavaa ahdistusta, joka purkautuu opettajan syyttämisenä.
Tuo on sikäli ikävä ilmiö, että työelämässä ei usein ole ketään ohjaajaa eikä aina ohjeitakaan, pitää vain tehdä jotain ja toivoa, että se kelpaa. En tiedä, miten tällaiset tarkkojen ohjeistusten opiskelijat ikinä pystyvät työelämässä mitään tekemään.
Itse oon sellainen joka tykkää tarkoista ohjeista, ja siihen on syynsä. Nimittäin tosi usein ne väljemmät ohjeet on vain huonosti kirjoitettuja, ja kun seuraa niitä ja päättää itse asiat joita ei mainita, niin väärin menee. Eli oikeasti ajetaan takaa millintarkasti tietynlaista lopputulosta, mutta sitä ei jostain syystä kerrota. Jos riittävän monesti elämässään on liemessä sen takia että on omasta mielestään noudattanut ohjeita mutta se ei kelpaakaan, niin alkaa kaivata niitä millintarkkoja ohjeistuksia!
Luuletko töissäkin saavasi millintarkat ohjeistukset kaikkeen?
Millainen työ sellainen on, johon ei perehdytetä yhtään? - eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ohjeesi olivat epäselvät, ja pakkohan sitä on opintojen ohella tehdä töitä aikuisena.
En ole opettanut aikuisia, mutta yliopistolla tämän kommentin asenne tuli hyvin esiin vähän vanhempien opiskelijoiden käytöksessä. Mikään ei koskaan ollut heidän vastuullaan selvittää tai tehdä, vaan aina syy oli jossakussa muussa.
Kuten tämä, että ”ohjeet ovat epäselvät”. Onhan se toki mahdollista, mutta harvemmin totta. Ja usein näistä käy aika nopeasti selville, että onko niitä ohjeita vaivauduttu edes vilkaisemaan.
Ehkä valittaminen ohjeiden epäselvyydestä on vain nykyajan yleinen tauti. Itse opiskelijana muutama vuosi sitten ja nyt opettajana olen huomannut, että nykyopiskelijat ovat valtavan turvallisuushakuisia jopa kurssitöissä. Ohjeiden pitää olla millintarkat, mitä pitää tehdä ja miten, mikä on pituus ja paljonko pitää olla lähteitä jne. Mitään ei osata edes aloittaa ilman tositosi tarkkaa ohjeistusta. Itse haluaisin antaa vähän väljyyttä niin, että kukin saisi tehdä omannäköisiään töitä, mutta se ei käy, koska liian väljät ohjeet aiheuttavat nykyopiskelijassa valtavaa ahdistusta, joka purkautuu opettajan syyttämisenä.
Tuo on sikäli ikävä ilmiö, että työelämässä ei usein ole ketään ohjaajaa eikä aina ohjeitakaan, pitää vain tehdä jotain ja toivoa, että se kelpaa. En tiedä, miten tällaiset tarkkojen ohjeistusten opiskelijat ikinä pystyvät työelämässä mitään tekemään.
Itse oon sellainen joka tykkää tarkoista ohjeista, ja siihen on syynsä. Nimittäin tosi usein ne väljemmät ohjeet on vain huonosti kirjoitettuja, ja kun seuraa niitä ja päättää itse asiat joita ei mainita, niin väärin menee. Eli oikeasti ajetaan takaa millintarkasti tietynlaista lopputulosta, mutta sitä ei jostain syystä kerrota. Jos riittävän monesti elämässään on liemessä sen takia että on omasta mielestään noudattanut ohjeita mutta se ei kelpaakaan, niin alkaa kaivata niitä millintarkkoja ohjeistuksia!
Meillä moni laittaa vaan linkin tiedekunnan yleisiin ohjeisiin ja ne eivät aina sovi lainkaan siihen tehtävään, mitä opettaja pyytää. Kauheimpia ovat jotkut lukupäiväkirjat silloin, kun niihin ei ole annettu mitään pohdintatehtäviä vaan pitää itse kirjoitella oppimastaan. Saan vuoroin kommenttia siitä, että referoin liikaa sisältöä, ja sitten siitä, että omaa tekstiä on liikaa eikä oppimateriaalien vaikutus näy. Parhaita ovat ne lukupäiväkirjat joissa on selkeät kysymykset, joita pohdiskellaan opitun kannalta. En osaa edelleenkään tehdä sellaista "vapaamuotoista" lukupäiväkirjaa koska kaikki luennoitsijat haluavat siitä erilaisen. Joku haluaa soveltavan esseen itsenäisellä ajattelulla, joku taas sen että osoitan hallitsevani sisällön.
Puhumattakaan näistä, joille on sydämen asia että muotoilu on Times New Roman 12p 1,5 riviväli, ja asia pitäisi tietää jollain maagisilla telepatiataidoilla. Puhumattakaan siitä, että viittaustyyliä ei anneta ja sitten palautellaan takaisin, kun on viitattu väärinpäin. Tai sitten opettajalla on joku ihan oma viittaustyyli. Parasta olisi, jos ilmoitettaisiin vaan että viittaustyyli on APA/Harvard tms, niihin löytyy todella selkeitä ohjeita netistä eikä tarvitse arpoa.
Olen niin samaa mieltä! Maailman ärsyttävin asia on lukupäiväkirja, johon ei ole mitään ohjeita eikä pohdittava kysymyksiä. Ongelma tulee arvostelussa, kun ei koskaan tiedä millaisen lukupäiväkirjan kukakin opettaja haluaa. Opettajat arvioivat näitä ihan omien mieltymyksensä mukaan, eikä opiskelijana ikinä tiedä mitä kukakin opettaja pitää hyvänä lukupäiväkirjana. Minullekin tuli kerran valituksia fontista, vaikkei opettaja ollut antanut mitään ohjetta koko asiasta. Hän sanoi vaan, että sitä minun käyttämääni fonttia on ärsyttävä lukea. No kiva sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ohjeesi olivat epäselvät, ja pakkohan sitä on opintojen ohella tehdä töitä aikuisena.
En ole opettanut aikuisia, mutta yliopistolla tämän kommentin asenne tuli hyvin esiin vähän vanhempien opiskelijoiden käytöksessä. Mikään ei koskaan ollut heidän vastuullaan selvittää tai tehdä, vaan aina syy oli jossakussa muussa.
Kuten tämä, että ”ohjeet ovat epäselvät”. Onhan se toki mahdollista, mutta harvemmin totta. Ja usein näistä käy aika nopeasti selville, että onko niitä ohjeita vaivauduttu edes vilkaisemaan.
Ehkä valittaminen ohjeiden epäselvyydestä on vain nykyajan yleinen tauti. Itse opiskelijana muutama vuosi sitten ja nyt opettajana olen huomannut, että nykyopiskelijat ovat valtavan turvallisuushakuisia jopa kurssitöissä. Ohjeiden pitää olla millintarkat, mitä pitää tehdä ja miten, mikä on pituus ja paljonko pitää olla lähteitä jne. Mitään ei osata edes aloittaa ilman tositosi tarkkaa ohjeistusta. Itse haluaisin antaa vähän väljyyttä niin, että kukin saisi tehdä omannäköisiään töitä, mutta se ei käy, koska liian väljät ohjeet aiheuttavat nykyopiskelijassa valtavaa ahdistusta, joka purkautuu opettajan syyttämisenä.
Tuo on sikäli ikävä ilmiö, että työelämässä ei usein ole ketään ohjaajaa eikä aina ohjeitakaan, pitää vain tehdä jotain ja toivoa, että se kelpaa. En tiedä, miten tällaiset tarkkojen ohjeistusten opiskelijat ikinä pystyvät työelämässä mitään tekemään.
Itse oon sellainen joka tykkää tarkoista ohjeista, ja siihen on syynsä. Nimittäin tosi usein ne väljemmät ohjeet on vain huonosti kirjoitettuja, ja kun seuraa niitä ja päättää itse asiat joita ei mainita, niin väärin menee. Eli oikeasti ajetaan takaa millintarkasti tietynlaista lopputulosta, mutta sitä ei jostain syystä kerrota. Jos riittävän monesti elämässään on liemessä sen takia että on omasta mielestään noudattanut ohjeita mutta se ei kelpaakaan, niin alkaa kaivata niitä millintarkkoja ohjeistuksia!
Luuletko töissäkin saavasi millintarkat ohjeistukset kaikkeen?
Koneistajana saan millimetrin sadasosan tarkkuudella ohjeet
Mä tein opintojeni ekan lukupäiväkirjan kirjaimellisesti päiväkirjamuotoon. Siis laitoin päivämäärän, mitä olin lukenut ja ajatuksia siitä. Opettaja antoi hylätyn, olisi pitänyt olla yksi iso essee. Sitten seuraavalle opettajalle tein yhtenäisen esseen jossa jaarittelin kurssin teemoista, ja olisi pitänytkin olla joka aihepiirille oma alaotsikko.
Voisiko nää opettajat nyt päättää, että mitä ihmettä se lukupäiväkirja sitten oikeasti tarkoittaa? Omaa tekstiä vai luettavien tekstien selostusta? Missä suhteessa? Aina jompaa kumpaa on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ohjeesi olivat epäselvät, ja pakkohan sitä on opintojen ohella tehdä töitä aikuisena.
En ole opettanut aikuisia, mutta yliopistolla tämän kommentin asenne tuli hyvin esiin vähän vanhempien opiskelijoiden käytöksessä. Mikään ei koskaan ollut heidän vastuullaan selvittää tai tehdä, vaan aina syy oli jossakussa muussa.
Kuten tämä, että ”ohjeet ovat epäselvät”. Onhan se toki mahdollista, mutta harvemmin totta. Ja usein näistä käy aika nopeasti selville, että onko niitä ohjeita vaivauduttu edes vilkaisemaan.
Ehkä valittaminen ohjeiden epäselvyydestä on vain nykyajan yleinen tauti. Itse opiskelijana muutama vuosi sitten ja nyt opettajana olen huomannut, että nykyopiskelijat ovat valtavan turvallisuushakuisia jopa kurssitöissä. Ohjeiden pitää olla millintarkat, mitä pitää tehdä ja miten, mikä on pituus ja paljonko pitää olla lähteitä jne. Mitään ei osata edes aloittaa ilman tositosi tarkkaa ohjeistusta. Itse haluaisin antaa vähän väljyyttä niin, että kukin saisi tehdä omannäköisiään töitä, mutta se ei käy, koska liian väljät ohjeet aiheuttavat nykyopiskelijassa valtavaa ahdistusta, joka purkautuu opettajan syyttämisenä.
Tuo on sikäli ikävä ilmiö, että työelämässä ei usein ole ketään ohjaajaa eikä aina ohjeitakaan, pitää vain tehdä jotain ja toivoa, että se kelpaa. En tiedä, miten tällaiset tarkkojen ohjeistusten opiskelijat ikinä pystyvät työelämässä mitään tekemään.
Itse oon sellainen joka tykkää tarkoista ohjeista, ja siihen on syynsä. Nimittäin tosi usein ne väljemmät ohjeet on vain huonosti kirjoitettuja, ja kun seuraa niitä ja päättää itse asiat joita ei mainita, niin väärin menee. Eli oikeasti ajetaan takaa millintarkasti tietynlaista lopputulosta, mutta sitä ei jostain syystä kerrota. Jos riittävän monesti elämässään on liemessä sen takia että on omasta mielestään noudattanut ohjeita mutta se ei kelpaakaan, niin alkaa kaivata niitä millintarkkoja ohjeistuksia!
Luuletko töissäkin saavasi millintarkat ohjeistukset kaikkeen?
Toivottavasti et työskentele terveydenhuollon puolella. Lääkkeitä ei varmaankaan anneta fiilispohjalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ohjeesi olivat epäselvät, ja pakkohan sitä on opintojen ohella tehdä töitä aikuisena.
En ole opettanut aikuisia, mutta yliopistolla tämän kommentin asenne tuli hyvin esiin vähän vanhempien opiskelijoiden käytöksessä. Mikään ei koskaan ollut heidän vastuullaan selvittää tai tehdä, vaan aina syy oli jossakussa muussa.
Kuten tämä, että ”ohjeet ovat epäselvät”. Onhan se toki mahdollista, mutta harvemmin totta. Ja usein näistä käy aika nopeasti selville, että onko niitä ohjeita vaivauduttu edes vilkaisemaan.
Ehkä valittaminen ohjeiden epäselvyydestä on vain nykyajan yleinen tauti. Itse opiskelijana muutama vuosi sitten ja nyt opettajana olen huomannut, että nykyopiskelijat ovat valtavan turvallisuushakuisia jopa kurssitöissä. Ohjeiden pitää olla millintarkat, mitä pitää tehdä ja miten, mikä on pituus ja paljonko pitää olla lähteitä jne. Mitään ei osata edes aloittaa ilman tositosi tarkkaa ohjeistusta. Itse haluaisin antaa vähän väljyyttä niin, että kukin saisi tehdä omannäköisiään töitä, mutta se ei käy, koska liian väljät ohjeet aiheuttavat nykyopiskelijassa valtavaa ahdistusta, joka purkautuu opettajan syyttämisenä.
Tuo on sikäli ikävä ilmiö, että työelämässä ei usein ole ketään ohjaajaa eikä aina ohjeitakaan, pitää vain tehdä jotain ja toivoa, että se kelpaa. En tiedä, miten tällaiset tarkkojen ohjeistusten opiskelijat ikinä pystyvät työelämässä mitään tekemään.
Itse oon sellainen joka tykkää tarkoista ohjeista, ja siihen on syynsä. Nimittäin tosi usein ne väljemmät ohjeet on vain huonosti kirjoitettuja, ja kun seuraa niitä ja päättää itse asiat joita ei mainita, niin väärin menee. Eli oikeasti ajetaan takaa millintarkasti tietynlaista lopputulosta, mutta sitä ei jostain syystä kerrota. Jos riittävän monesti elämässään on liemessä sen takia että on omasta mielestään noudattanut ohjeita mutta se ei kelpaakaan, niin alkaa kaivata niitä millintarkkoja ohjeistuksia!
Luuletko töissäkin saavasi millintarkat ohjeistukset kaikkeen?
Toivottavasti et työskentele terveydenhuollon puolella. Lääkkeitä ei varmaankaan anneta fiilispohjalta?
Siitähän nyt paljon onkin ollut puhetta, että miten turvallisissa käsissä meidänkin omaiset tulevat tulevaisuudess olemaan, kun ammatillisesta opetuksesta on säästetty ja oppilaat joutuvat opiskelemaan todella paljon ilman opettajia, ja opetusta on ulkoistettu työpaikoille.
Onneksi lääkelaskuissa taitaa olla edelleen kuitenkin pakolliset lääkelaskukokeet ajoittain jo työssäolevillekin, ja tietysti opinnoissa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aikuisten opettaja. Lähinnä dominoivat opiskelijat, jotka vievät muulta ryhmältä tilan ja puheajan. Toki yritän itsekin antaa muillekin tilaa ja puheaikaa, mutta kokonaan en pysty tuota ongelmaa ratkaisemaan.
Jos opettajalla on mielessään tietynlainen lopputulos, jonka opiskelijoilta haluaa, niin silloin ohjeiden tulee olla millintarkat. Jos opettaja haluaa oppilaiden oman kädenjäljen näkyvän, silloin käy avoimempi ohjeistus.
Vaikea on välillä tietää, mitä opettajat haluavat. Yhdellä kurssilla piti lukea teos ja kirjoittaa essee, ”jossa tuot esille teoksen keskeisen sanoman”. Siinä oli sitten miettimistä, että onko tämä nyt referaatti, minun mielipiteeni teoksesta vai täh ja häh. Koitin kirjoittaa jotain noiden väliltä, arvosana huono. Olisi pitänyt valita joku tietty näkökulma ja perustella. Mistähän olisin tuon voinut tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut yliopistoissa sekä opiskelija, lehtori että nyt itse aikuisopiskelija.
Tuo on kivualiaan totta, että aikuisopiskelijat valitettavasti vievät usein nuoremmiltaan oppimisen ilon ja ihan sen konkreettisen luento- tai seminaariajan. Vastaanotolla aikuisopiskelija istuu vähintään tuplasti kauemmin kuin nuori, juurikin kertomassa yksityisasioistaan ja pätemässä. Pahimpia ovat aikuisopiskelijat, jotka rupeavat veljeilemään henkilökunnan kanssa ja puhumaan jostakin kymmenien vuosien takaisista tapahtumista tieteenalalla tai maailmassa. Tämä ei oikeasti kiinnosta, saati auta ketään!
Joissakin yliopistoissa aikuisopiskelijat maksavat opintopisteistään ja heidä kohdellaan asiakkaina. Samoin joskus sattuu niin, että aikuisopiskelija on tiedetysti varakas ja vaikutusvaltainen ihminen. Joskus jopa julkkis. Minusta yksi kaikkein hirveimpiä ilmiöitä on se, miten jotkut opettajat tämän takia alistuvat kaikkeen, mitä kyseinen aikuisopiskelija vaatii.
Opiskelijoiden tulisi olla samanarvoisia. Aikuisopiskelijan olisi syytä tukkia suunsa ja kuunnella muiden sanottava. Heidän täytyisi myös hankkia itsenäisesti riittävät tietokoneenkäyttötaidot.
Nostan hattua kaikille nuorille, jotka kärsivällisesti jaksavat aikuisopiskelijoita, sekä niille harvoille aikuisopiskelijoille, jotka keskittyvät (itsensä sijaan) opiskeluun!
En ole itse opettaja mutta aikoinaan AMKssa ärsytti kun siellä oli näitä 50-vuotiaita lähäreitä ja vielä 3 vuoden opiskelujen jälkeen ne ihan joka ikinen kerta kysy "tuleeks nää kalvot nettiin???" (ja kyllä, aina ne tulee) ja sitten "lasketaaks esseessä sivuihin kansi, sisällysluettelo ja takakansi???" ja ei lasketa, ei koskaan eikä missään. Se idioottimaisten kysymysten jankuttaminen ei koskaan loppunut ja se oli aivan käsittämättömän raivostuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ohjeesi olivat epäselvät, ja pakkohan sitä on opintojen ohella tehdä töitä aikuisena.
En ole opettanut aikuisia, mutta yliopistolla tämän kommentin asenne tuli hyvin esiin vähän vanhempien opiskelijoiden käytöksessä. Mikään ei koskaan ollut heidän vastuullaan selvittää tai tehdä, vaan aina syy oli jossakussa muussa.
Kuten tämä, että ”ohjeet ovat epäselvät”. Onhan se toki mahdollista, mutta harvemmin totta. Ja usein näistä käy aika nopeasti selville, että onko niitä ohjeita vaivauduttu edes vilkaisemaan.
Ehkä valittaminen ohjeiden epäselvyydestä on vain nykyajan yleinen tauti. Itse opiskelijana muutama vuosi sitten ja nyt opettajana olen huomannut, että nykyopiskelijat ovat valtavan turvallisuushakuisia jopa kurssitöissä. Ohjeiden pitää olla millintarkat, mitä pitää tehdä ja miten, mikä on pituus ja paljonko pitää olla lähteitä jne. Mitään ei osata edes aloittaa ilman tositosi tarkkaa ohjeistusta. Itse haluaisin antaa vähän väljyyttä niin, että kukin saisi tehdä omannäköisiään töitä, mutta se ei käy, koska liian väljät ohjeet aiheuttavat nykyopiskelijassa valtavaa ahdistusta, joka purkautuu opettajan syyttämisenä.
Tuo on sikäli ikävä ilmiö, että työelämässä ei usein ole ketään ohjaajaa eikä aina ohjeitakaan, pitää vain tehdä jotain ja toivoa, että se kelpaa. En tiedä, miten tällaiset tarkkojen ohjeistusten opiskelijat ikinä pystyvät työelämässä mitään tekemään.
Työelämässäkö tehdään hommia ihan hakuammunnalla??
Ilmankos kelan ja työkkärin päätöksissä ei ole mitään tolkkua!
Opetin muinoin aikuisia, nykyään teinejä.
Aikuisopiskelijoista on jäänyt mieleen pari tapausta. 😀
Eräs etelämmästä kotoisin oleva nuorimies haastoi minua koko ajan ihan osaamistani asioista. Ei tykännyt että nainen ohjeisti?
Toinen hassuli oli eräs sähkömies (?), joka makoili usein tunneilla sellaisilla klaffituoleilla poikittain. Hän seurasi kuitenkin opetusta koska kommentoi sieltä makuulta juttuja. Kerran hän soitti minulle illalla, lankapuhelinaikaa elettiin-oli varmaan katsonut numeroni luettelosta- ja kysyi mikä on se laamansukuinen eteläamerikkalainen eläin, josta saadaan hienoa villaa. Päädyimme vikunjaan. Mieheni ihmetteli kenen kanssa puhuin oudosta aiheesta.
Sitten oli eräs oikein mukava nuori perheenäiti, joka ei millään saanut sanoja opittua. Häntä harmitti, koska englanniksi big on iso eikä 'pikku'.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut aikuisopiskeija ja minua ärsytti monet opettajat, jotka eivät muistaneet, että luokassa on nyt ihmisiä ikähaarukalla 20v-44v. "Kun te olette niin nuoria" (opettaja oli nuorempi) "kunhan karttuu ikää ja kokemusta".
Meillä oli kerran yksi opettaja, joka oli nuorempi kuin nuorin porukasta, muutamalla kuukaudella. Hän oli yksi parhaista opettajista.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aikuisten opettaja. Lähinnä dominoivat opiskelijat, jotka vievät muulta ryhmältä tilan ja puheajan. Toki yritän itsekin antaa muillekin tilaa ja puheaikaa, mutta kokonaan en pysty tuota ongelmaa ratkaisemaan.
Minusta aikuisryhmässä näitä ei ollut paljonkaan, mutta nuorten ryhmään tullut aikuisopiskelija kun olin vielä nuorisoasteella, oli tällainen. Nuorena opiskelin teknikoksi, aikuisiällä amk-tutkinnon insinöörialalta.
Meillä moni laittaa vaan linkin tiedekunnan yleisiin ohjeisiin ja ne eivät aina sovi lainkaan siihen tehtävään, mitä opettaja pyytää. Kauheimpia ovat jotkut lukupäiväkirjat silloin, kun niihin ei ole annettu mitään pohdintatehtäviä vaan pitää itse kirjoitella oppimastaan. Saan vuoroin kommenttia siitä, että referoin liikaa sisältöä, ja sitten siitä, että omaa tekstiä on liikaa eikä oppimateriaalien vaikutus näy. Parhaita ovat ne lukupäiväkirjat joissa on selkeät kysymykset, joita pohdiskellaan opitun kannalta. En osaa edelleenkään tehdä sellaista "vapaamuotoista" lukupäiväkirjaa koska kaikki luennoitsijat haluavat siitä erilaisen. Joku haluaa soveltavan esseen itsenäisellä ajattelulla, joku taas sen että osoitan hallitsevani sisällön.
Puhumattakaan näistä, joille on sydämen asia että muotoilu on Times New Roman 12p 1,5 riviväli, ja asia pitäisi tietää jollain maagisilla telepatiataidoilla. Puhumattakaan siitä, että viittaustyyliä ei anneta ja sitten palautellaan takaisin, kun on viitattu väärinpäin. Tai sitten opettajalla on joku ihan oma viittaustyyli. Parasta olisi, jos ilmoitettaisiin vaan että viittaustyyli on APA/Harvard tms, niihin löytyy todella selkeitä ohjeita netistä eikä tarvitse arpoa.