Minkälainen nainen ei välitä oman kodin sisustamisesta?

Millaista naista/ihmistä/eläintä/puukalikkaa ei kiinnosta samat asiat kuin minua?

En jaksa.

Räsymatot, eripariset huonekalut ja astiat ovat muuten myös yksi tyyli sisustaa. Kysehän on makuasioista, itse en esim. ymmärrä, miksi joissain sisustusliikkeissä kaikki on valkoista ja sitä pidetään tyylikkäänä. Mulla on myös räsymattoja ja sukulaisilta saatuja kamppeita :D mutta kotiani on kehuttu kotoisaksi, ja olen tarkkaan valinnut yhteen sopivia värejä jne. Eli sisustettu on kuitenkin, oman maun mukaan, ja viihdyn kotona.

Ehkä kaikki ei vaan ole niin paljon kotona, tai ei kiinnitä huomiota kotiin niin, että sisustamattomuus häiritsisi, tai ei ole rahaa, tai muuten ihannoi askeettisuutta ja haluaa toimia kulutuskriittisesti.

Sen ymmärtää jos ei yksinkertaisesti ole varaa laittaa rahaa sisustukeen. Plussaahan se on jos mieskin kiinnostunut sisustuksesta, harvemmin kyllä näin ei ole :( ihan sama useemmalle miltä se poikamiesluukku näyttää.

Ja sulle cola laseista juova itämaantietäjä en jaksa taivuttaa ratakiskosta mitä haen takaa.

Vastaus numerolle 15. Niin se on minustakin vaikea uskoa. Lähden aina kaupoille mahdollisimman ennakkoluulottomasti ja päätän esim. sovittaa ainakin kolmea vaatetta, mutta ei siitä vaan mitään tule. Mikään ei näytä kivalta, ei edes siellä rekeissä, saati minun päälläni. Olen kokenut näin jo lähemmäs kymmenen vuotta (ikää yli 40v.).

En tosin aiemminkaan mitään helpolla löytänyt, mutta nyt vaatteiden ostaminen on todella vaikeaa. Asiaa ei auta, että pituutta on vain 150cm. Minusta olisi mukava olla kiinnostunut vaatteista, mutta kun ne ovat kaikki niin kamalia.

Plussaahan se on jos mieskin kiinnostunut sisustuksesta, harvemmin kyllä näin ei ole :( ihan sama useemmalle miltä se poikamiesluukku näyttää.

höpön pöpön, tiedän enemmän sisustuksesta kiinnostuneita miehiä (ihan heteroitakin), kuin naisia. Ei tarvitse hengata sellaisten perusmallisten suomijunttiukkojen kanssa

Oikeasti hyvännäköiset tavarat todellakin on kalliita. En halua tuota edellämainittua Ikea-shaissea tai Anttilan sisustustaulua. Näyttävät typeriltä eivätkä millään lailla sykähdytä minua. Kotimme on hirveän näköinen, en sitä kiellä, mutta minua oletettavasti risoisi kahta kauheammin laittaa aikaa, vaivaa ja sitä vähää rahaa mitä meillä on vain siihen että kotimme näyttäisi "miellyttävältä" eikä kuitenkaan oikeasti miellyttäisi minua todellisuudessa.

No, onko se nyt niin vaikeaa tajuta että kaikki nyt vain eivät ole pinnallisia bimboja. Osa keksii rahalleen parempaakin käyttöä kuin kodin sisustamisen esim. reissaa, ostaa hyviä kirjoja jne. MOnelle pinnalliselle oma koti on materialismin huipentuma ja ihmisen mitta. Älyköille ei yleensä niinkään...

Minä en jaksa innostua kuin silloin tällöin. Olen korkeakoulutettu, kiinnostunut monesta asiasta, kauneudesta, taiteesta, kulttuurista. Pukeudun klassisen yksinkertaisesti, inhoan muotia. Minusta kodissa pitää olla kodin tuntu, sellainen että kaikki viihtyvät ja voivat olla rennosti. En halua maksaa liikaa huonekaluista (palkka ei opettajaperheessä päätä huimaa) ja merkeistä en välitä tuon taivaallista. Haluan käyttää rahani mieluummin esim matkailuun tai kulttuuriharrastuksiimme. Olen käynyt parissa av:n mittapuun mukaisessa, "upeassa, valkoisella sisustetussa" kodissa. Sielutonta, neuroottista (väri) ja minä hyvä kun uskalsin siihen valkoiselle sohvalle istua, etten jotain jälkeä jätä siihen.. näiden ihmisten kanssa ei myöskään paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytynyt.

Vastaus avaukseen: sellainen, jolla viihtyisä, kaunis koti ja sen verran itsetuntoa ja  tyylitajua ettei tarvitse seurata sisustusmuoteja ja -blogeja.

Suvulta tai kirppareilta löydetyt vintagejutut voivat natsata toisiinsa ihan loistavasti. Pitää vain olla silmää nähdä se. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 23:50"]

Sellainen, jota kiinnostavat tärkeämmät asiat kuin jokin sisustaminen.

[/quote] eikö olisi kiva keskittyä niihin tärkeisiin asioihin sellaisessa kodissa mikä on kivasti sisustettu, missä viihtyy ja mihin kehtaa pyytää vieraita?

[/quote]

No jos ne tärkeät asiat ovat jossakin muualla sijaitsevia tai tapahtuvia kuin juuri siellä kotona?

Mä olen tietyllä tavalla kiinnostunut: Siis siten, että kun muutimme 9 vuotta sitten tähän asuntoon, halusin minua miellyttävät verhot, lamput jne. Myös joitakin uusia huonekaluja. Mutta en ole kiinnostunut jatkuvassta sisustamisesta. En vaihtele tyynyjä, verhoja tai mitään muutakaan. Varmaan näillä samoilla huonekaluilla ja tekstiilelillä mennään ainakin seuraavat 10 vuotta.

Ja syy tähän: olen kiinnostuneempi niin monista muista asioista!

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 23:43"]

Niin että kaikki kalusteet ovat eriparia, sukulaisilta saadut räsymatot lattialla, astioina jotain mäkkärin cocacola juomalaseja ja eripari kippoja.

Kertokaa?

[/quote]

No täällä ainakin yksi nainen,jonka sisutus perustuu pitkälti jostain saatuihin huonekaluihin,astioihin,yms. Miksi? Koska se on ekologista,edullista ja elämässäni on  suurempiakin huolenaiheita kuin se,onko kaikki lautaset samaa sarjaa ;D Mulla on oman näköiseni sisustus.

Räsymatot on ihania. Harmi että mummon kutomat kuluivat loppuun. Kaupan matot on "kylmiä". 

Minä olen tuollainen AP:n kuvaava sisustamisesta kiinnostumaton nainen, vaikka ei meillä mitään mäkkärin laseja ole. Peruslasit ostettu taannoin, ja ne riittää. Perusmatto, ei tosin räsy-, Verhoja ei vaihdella, pöytäliinoja ei ole, lamput hankitaan tarpeen mukaan: ostetaan, jotta nähtäisiin, kun entinen menee rikki.

Olen kaupunkilainen, nelikymppinen, korkeasti koulutettu. Lapseton, kulttuurista kiinnostunut, liikuntaa harrastava, kirjoja rakastava. Normaalipainoinen, lyhyehkö, eettisesti tiedostava, onnellisesti naimisissa. Kipuilen ilmastonmuutosta, Putinia, parisuhdelain vastustusta, kokoomuksen ja perussuomalaisten suosiota.

Mitä vielä halusit tietää?

Laiska? Köyhä? Jatkuvasti muuttava? Oon itse kuulunut kaikkiin kolmeen lokeroon. Joskus nuorempana ei tosiaankaan kiinnostanut, oli ihan muut asiat mielessä. Sit myöhemmin ehkä kiinnosti, mut ei erityisesti ollut varaa. Ja nykyään ehkä  kiinnostais ja olis varaakin, mutta kun työn takia asuu jokaisessa paikassa keskimäärin alle vuoden, ja vuokraa valmiiksi kalustettuja asuntoja, niin ei sisustamisella ole hirveästi sijaa elämässä. Esim. tällähetkellä asun Espanjalaisessa asunnossa, joka on täynnä valtavia kattokruunuja ja suorastaan koomisen mahtipontisilla kaiverruksilla koristettuja puuhuonekaluja, vaikka mua miellyttäis enemmän pelkistetty skandinaavinen design ja kirkkaat värit.

Eihän se ole sisustamista, jos ostaa kerran vuodessa samat huonekalut ja verhot kuin jossain sisustusblogissa! Se mitä kotiini hankin, on joko kaunista, kestävää tai ehdottoman tarpeellista, yleensä kaikkia kolmea yhtä aikaa. Silmääni miellyttävät 50-luvun huonekalut ja iloiset värit, ja onneksi niitä saakin käytettynä hienosti. Minua ihmetyttää, miten ihmisen mieltymykset vaihtuvat yhtä tiuhaan tahtiin kuin bloggareiden, jotka tänään kissojen ja koirien kanssa hankkivat jotain uutta ja huomenna myyvät sen pois suureen ääneen.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 23:43"]

Niin että kaikki kalusteet ovat eriparia, sukulaisilta saadut räsymatot lattialla, astioina jotain mäkkärin cocacola juomalaseja ja eripari kippoja.

Kertokaa?

[/quote]

Mä en välitä sisustamisesta. Tai siis en välitä tarpeeksi tehdäkseni asialle jotain. En yleensäkään ole kiinnostunut mistään nätistä näperryksestä. Meikkaankin vaan sosiaalisesta paineesta.

Sama täällä, liian lyhyt ja paksu, ja laihanakin mittasuhteet aina jotenkin pielessä. Rahaa käytössä vähän, ja kun ei saa niitä vaatteita mitä haluaisi, pukeudun niihin halpi.ksiin mitkä mahtuu. 

Millaista naista ei kiinnosta pitsinnypläys?

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 00:20"]

En jaksa.

[/quote] Tänne asti itsekin jaksoin lukea. Alkoi jo ahdistamaan. Tuli niin mieleen lapsuus, kun sai aina kuunnella haukkuja, että miksi et tykkää laittautua ja leikkiä prinsessaleikkejä ja haaveilla prinssistä valkeassa ratsussa ja et leiki koskaan prinsessahäitä, etkä halua rimpsumekkoja ja ja ja...

Alan ymmärtää sukupuoletonta kasvatusta. Omia lapsia olen yrittänyt kasvattaa, että he saavat olla juuri sellaisia, kuin ovat, eikä tyttöjen tarvitse rakastaa itsensä tälläystä ja jopa sisustusta, jos heitä ei kiinnosta ja silti he ovat hyviä naisia.