Miten opetella olemaan tyytyväinen siitä mitä on?

Itse opin arvostamaan sitä mitä minulla on sen jälkeen kun olin kokenut huonoja asioita. Yhtenä päivänä vain tajusin, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin: mulla on töitä ja vihdoinkin rahaa johonkin ylimääräiseen, opiskelupaikka eikä ne ihmiset joiden takia mä olisin halunnut vaan kadota eivät enää voi satuttaa mua.

Toisaalta myös sen hyväksyminen, että elämä ei ole reilua auttoi paljon. Vaikka toisaalta ei kenenkään elämä ole täydellistä on elämässä kuitenkin tosi paljon joka voisi olla paljon huonommin.

Ja jos tuntuu, että ei osaa arvostaa asioita joita on elämässä voi ehkä olla aika muuttua. Mieti mihin et ole tyytyväinen ja muuta näitä asioita. 

- vuoisa kiusattu, jonka itsetunnon ja elämän halun kiusaajat veivät ja jonka elämä ei muutenkaan mennyt niinkuin Strömsössä.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 18:25"]

Mulla ei vaan riitä energiaa, olen jossain niin syvällä tässä itsesäälissä ja luuseriudessani.

ap

[/quote]

Moi! Saanko väittää: et ole luuseri, vaan RAKAS ja arvokas ihminen :) ihan kokonaan onnistumisistasi tai suorituksistasi riippumatta! Uskon todellakin, että ihmisarvosi on enemmän kuin mikään elämässä onnistuminen tai epäonnistuminen. Sen sijaan kuulostat vähän alakuloiselta, lannistuneelta tai ehkä masentuneelta. Mutta aloituksesi koskien tyytyväisyyttä elämässä on mun mielestäni tavattoman hieno ja tärkeä asia. Avain siihen varmasti voisi löytyä tarpeiden täyttymisellä ei ulkoisten asioiden välityksellä vaan sen kautta, että löydät ns. sisäistä turvallisuutta ja vakuutut olevasi rakastettu, mutta ei välttämättä romanttisella ihmissuhdetasolla vaan laajemmin. Tästä kaikesta kertoo mielestäni tosi koskettavasti eräs pieni video, jota voin lämpimästi suositella:

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

Ap jatkaa... Siis periaatteessa mä olen kyllä kokenut kaikenlaista paskaa elämässä aika paljon. Lapsuudenkoti oli rikkinäinen ja henkinen väkivalta päivittäistä. Ilmapiiri oli erittäin ahdistava ja kylmä, suorastaans sadistinen. Jouduin kokemaan kaikenlaista omaishoidosta häätöön alle kaksikymppisenä.

Ikävuosina 20-30 olin todella eksyksissä, kun olisi pitänyt pärjätä yksin ja itsenäisesti ja hyvin elämässä. En vaan osannut. Ero lapsen isästä oli erittäin rankka.

Kaikesta tästä ollaan nyt toivuttu ja tällä hetkellä asioitten pitäisi periaatteessa olla oikein hyvin. Mutta kun ei. Toisaalta, mulla on menkat just nyt että jospa tää on vaan pms:ää...

Listojen tekeminen ei kiinnosta, sen verran kyyninen olen, että sellainen tuntuu typerältä.

ap

Mietipä, että menettäisit jonkun noista elämäsi palikoista, jäisit esim. työttömäksi. Silloin itkisit menetetyn hyvän elämän perään.

Toisaalta on sellaisia ihmisiä, joille mikään ei riitä, aina tavoitellaan enempää. Ruoho on aidan takana vihreämpää. Surullista.

Hanki jokin harrastus tai muu puuha, ettet ehdi miettiä, mitä vielä haluaisit.

Sepä tässä onkin, että omaa aikaa harrastuksiin yms ei ole. Kaikki omat jutut kasaantuu vapaaviikonloppuihin, jolloin lapsi on isällään. Viikolla olen niin väsynyt, että en enää viiden jälkeen JAKSA lähteä mihinkään, varsinkaan vilkkaan pienen lapsen kanssa. Ehkä olen vain väsynyt ja loppuunpalanut. Tai sitä loppuunpalamista kohti menossa. Tällä hetkellä haaveilen synkkänä muutaman kuukauden pakomatkasta jonnekin, aivan sama minne. Tai että lapsi voisi olla isällään ja minä voisin olla etä-äiti. Mutta että pitäis vielä jaksaa harrastaa tai tehdä jotain ylimääräistä, pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.

ap

Kuule. Sä tarvitset lisää p...aa niskaan. Ei tuossa ole vielä riittävästi. Lisää menetyksiä, terveyden saralla ja rakkaiden ihmisten, rahahuolia yms. Kun niitä oikein paljon tulee ja on kiikunkaakun pystytkö enää ylläpitämään toivoa, joudut etsimään ilosi siitä mitä jäljellä on elääksesi huomiseen. Niin se ikävä kyllä menee. Mutta voin kertoa, sieltä pohjamudista löytyy rakkaus elämään. Huomaat olevasi kiitollinen kivuttomasta päivästä, siitä että lapsesi on vielä tässä, siitä että sinulla on varaa lämpimään kotiin. Ja kaikki muu, metsä, linnut, kukkaset, pilvien juoksu taivaalla -ne ovat ilmaista bonusta päälle.

Yksinkertaisin, mutta ikävin tapa on menettää jokin noista peruspalikoista, esim. lapsi tai terveys. Silloin opit hetkessä arvostamaan menettämääsi asiaa ja myös niitä muita asioita, jotka sinulla on/(oli) hyvin. Kokemusta tästä valitettavasti on.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 19:06"]

Ap jatkaa... Siis periaatteessa mä olen kyllä kokenut kaikenlaista paskaa elämässä aika paljon. Lapsuudenkoti oli rikkinäinen ja henkinen väkivalta päivittäistä. Ilmapiiri oli erittäin ahdistava ja kylmä, suorastaans sadistinen. Jouduin kokemaan kaikenlaista omaishoidosta häätöön alle kaksikymppisenä.

ap

[/quote]

Hyvä ap, kiitos rehellisyydestäsi ja avoimuudestasi. Myös aikuinen voi esim. kaiken sinun kokemasi jälkeen olla SISÄISESTI haavoilla, hukassa ja hämmentynyt aivan kuin pieni lapsi! Kaiken pitäisi nyt olla suht kunnosssa, mutta ei ole kuitenkaan: ehkä kaltoin kohdellun "sisäisen lapsesi" tuska vaivaa sinua ja tuo lapsi kaipaa turvaa, lämpöä, rakkautta ja parantumista. Voitko samaistua tällaiseen ajatukseen tai koskettaako tämä sinua jotenkin?

Sinulla on täysi oikeus kaivata ja myös saada turvaa ja parantumista, jos siltä ýhtään tuntuu. Jätän sinulle kaksi hyvää videota. Ensimmäinen kertoo juuri tuosta sisäisestä turvasta ja rakkaudesta. Toinen taas on keskusteluohjelma, jossa kokenut psykiatri Leena Korhonen ja muut keskustelijat puhuvat otsikolla masennuksesta toipuminen. TOIVOA, VOIMIA ja kaikkea hyvää sinulle, rakas ap :) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 19:31"]

Kuule. Sä tarvitset lisää p...aa niskaan. Ei tuossa ole vielä riittävästi. Lisää menetyksiä, terveyden saralla ja rakkaiden ihmisten, rahahuolia yms. Kun niitä oikein paljon tulee ja on kiikunkaakun pystytkö enää ylläpitämään toivoa, joudut etsimään ilosi siitä mitä jäljellä on elääksesi huomiseen. Niin se ikävä kyllä menee. Mutta voin kertoa, sieltä pohjamudista löytyy rakkaus elämään. Huomaat olevasi kiitollinen kivuttomasta päivästä, siitä että lapsesi on vielä tässä, siitä että sinulla on varaa lämpimään kotiin. Ja kaikki muu, metsä, linnut, kukkaset, pilvien juoksu taivaalla -ne ovat ilmaista bonusta päälle.

[/quote]

Kuule, pohjamudissa on käyty. Se kura on tullu tutuksi. Mutta ehkä se ei jalosta kaikkia, musta ainakin on tullut kyyninen ja vittuuntunut.

ap

Ehkä hiukan pahasti tehty, mutta mä ajattelen, että mulla on asiat aika paljon paremmin kuin monella muulla. Vertaan siis kaikkia hyviä asioita elämässäni monien muiden ongelmiin. 

Ok, mä olen nykyään onnellinen, mutta en pidä mitään itsestäänselvyytenä. Yritän aina muistaa, että mulla on kaikki asiat hyvin. Olen aikanaan kärsinyt paljon eli en ole aina päässyt yhtä helpolla. 

Et elä arvojesi mukaista elämää. Sinun pitää selvittää, mitä oikeastaan pidät elämässä tärkeänä ja sitten toteuttaa näitä asioita elämässäsi joka päivä. Tämä tulee useimpien eteen viimeistään keski-iässä. Itse olen löytänyt tähän prosessiin apua hyväksymis- ja omistautumisterapiaksi kutsutusta psykologian suuntauksesta. Aihetta käsittelevä perusteos Onnellisuusansa ilmestyi tänä vuonna suomeksi, ja sitä löytyy hyvin kirjastoista.

Muuta asiat joita et voi hyväksyä ja hyväksy asiat joita et voi muuttaa.

Uskon, että kaikkien pitää kulkea oma tiensä siinä, mitä asioita pitävät itselleen tärkeinä ja merkityksellisinä. En parikymppisenä pitänyt kokemuksiani oikein minään enkä itseänikään, nyt vasta osaan ajatella elämässäni olevan asioita, jotka ovat mielenkiintoisia.

Minulla tämä kiitollisuuten opettelu alkoi sujumaan eron jälkeen. Tunsin oloni todella surkeaksi luuseriksi. Opiskeluni epäonnistuivat, suhteeni epäonnistui ja kaikki kaverit ympärilläni tekivät lapsia, rakensivat taloa, siirtyivät elämään kunniallista porvaristoelämää. Se ainoa ikisinkkukaverikin löysi samana keväänä miehen.

Jotten olisi tukehtunut pahaan olooni, aloin listaamaan asioita elämästäni, jotka ovat hyvin. Minulla on ystäviä, olen terve, minulla on kauniita vaatteita, toimiva pesukone, minulla on näkökyky joten voin lukea kirjoja, lähikaupasta saa ostettua patonkia...

Tietenkään en istu kotona 24h hymyilemässä siitä tiedosta että kävelymatkan päässä olisi patonkia tarjolla. Mutta tuolla metodilla sain ajatuksiani käännettyä niistä ahdistavista ja negatiivisista asioista. Samalla myös pakotin itseäni itsenäiseen tekemiseen. Kävin yksin elokuvissa, kahviloissa, alennusmyynneillä, lenkillä. Opettelin leipomaan, keksin uusia siivousrutiineja joilla loihtisin elämäni aivan mahtavaan järjestykseen.

Ehkä joku nyt ajattelee, että helppohan sinun on, kun olet tuollainen itsenäinen menevä tyyppi. Oikeasti olen ujo hissukka. Mutta kun eron jälkeen tajusin että tulen kuolemaan lapsettomana ja yksin, eikä kukaan tässä maailmassa voi sille asialle mitään. Parasta siis yrittää nauttia siitä ajasta kun täällä joutuu olemaan.