Lue keskustelun säännöt.
Miten opetella olemaan tyytyväinen siitä mitä on?
06.10.2013 |
Mua ahdistaa säännöllisin väliajoin ja kaipaan kaikkea enkä todellakaan osaa olla tyytyväinen elämääni. Lapsi on, töitä on, palkka on kohtuullinen, ystäviä ja tuttavia on. Silti välillä vituttaa ja rankasti. Kuvittelen, että jos mulla olisi vielä muuta, niin olisin tyytyväinen.
Kommentit (33)
Ehkä oletkin ennenkaikkea väsynyt (kroonisesti)? Silloin vituttaa kaikki riippumatta siitä mitä omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 18:38"]
. Ja mua ei yhtään auta miettiä esmes syyrialaisia naisia sodan keskellä koska vertaan itseäni siihen omaan vertaisryhmääni, muihin kolmekymppisiin naisiin. Ja heihin verrattuna mulla ei mene hyvin oikein millään mittarilla.
[/quote]
Minä en kyllä usko, että kukaan tulee onnelliseksi sillä, että vertailee itseään muihin. Lopeta vertaileminen. Mieti mitä sinä itse haluat, mikä on sinulle tärkeää. Ja kun tiedät sen, niin sitten mietit miten pääsisit lähemmäs sitä tilannetta, että elämäsi olisi sellaista kuin sinä haluat.
Ja sen miettiminen, mitä sinä haluat, ei ole sitä, että minä haluan sellaisen elämän kun Maijalla ja Mikolla on. Ei-ei. Maija ja Mikko elää sellaista elämää kuin ne haluaa. Et sinä halua niiden elämää vaan sen elämän mikä on sinulle mieleistä.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 19:41"]
Kuule, pohjamudissa on käyty. Se kura on tullu tutuksi. Mutta ehkä se ei jalosta kaikkia, musta ainakin on tullut kyyninen ja vittuuntunut.
ap
[/quote]
Eivät vastoinkäymiset jalosta kaikkia. Ja usein nekin, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin jalostuneita, ovat ihan samoja vanhoja paskoja kuitenkin.
Mihin olet elämässäsi tyytymätön. Muuta se.
Noin yksinkertaista se on. Mutta käytännössä ei ihan niin yksinkertaista. Ensinnäkin moni ajautuu johonkin työpaikkaan tai asumaan jonnekin, eikä näistä asioista ihan kevyesti tule irrottauduttua. Toiseksi moni luulee, että on tyytymätön vaikkapa työpaikkaan. Mutta todellisuudessa vika ei olekaan työpaikassa vaan jossain muualla. Asioiden syvällinen analysointi ei ole ihan helppoa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee jotain villiä. käy pettämässä miestäsi jos sellainen löytyy tai aloita ihan pidempi salasuhde tai useita salasuhteita. pieni jännitys tekee elämästä kivempaa.
Ei ole kyse jalostumisesta vaan siitä, että yhtäkkiä hoksaa ettei mikään ole itsestäänselvää.
Onni ei voi tulla ulkoapäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vastaaja nro 7, joka myös näkee elämänsä negatiivisena. Kiitos näistä ap:lle annetuista vastauksista, niistä on ollut myös minulle apua. On ihan totta että en elä arvojeni mukaista elämää. Osittain siksi, koska en voi sitä elää, kun olen aina marginaalissa suhteessa muihin, ja mulla on sellainen tunne etten pääse kiinni edes niihin hyvin kohtuullisiin ja tavallisiin unelmiin ja tavoitteisiin mitä minulla on elämässä ni ollut (eli siis työ ja jonkinlainen säällinen asunto, jokin tunne siitä että voi kehittyä ja päästä eteenpäin elämässä. Olla hyödyksi jollain lailla). Mutta paljon voi varmaan tähänkin asiaan tehdä jos vain muuttaa omaa asennettaan. Minulla on jo ollut se elämä, mistä haaveilin, mutta se loppui työntantajan konkurssiin, enkä pääse siihen elämään ja siihen työhön enää uudelleen, koska Suomessa on tällä hetkellä niin surkea työtilanne entisellä alallani. Olen vielä jotenkin niin kiinni siinä surussa ja pettymyksessä työpaikan menettämisestä, että en jaksa oikein iloita siitä, että muutaman vuoden päästä en varmasti työtöntä päivää enää näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tärkeintä on opetella elämään tässä hetkessä. Tyytymättömyys syntyy siitä, kun eletään "sitten kun" -elämää. Kun on läsnä nykyisyydessä, eikä haikaile sinne täydelliseen tulevaisuuteen, näkee paremmin ne tämän hetken hyvätkin puolet.
Olisko näistä kirjoista apua, kannattaa kokeilla, löytyvät ehkä kirjastostakin:
http://cdon.fi/kirjat/kabat-zinn%2c_jon/olet_jo_perill%C3%A4-4241407
http://cdon.fi/kirjat/takanen%2c_kimmo/tunne_lukkosi-14252598
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on onnellinen silloin kun se haluaa sitä mitä sillä jo on....pysähdy miettimään tätä ja muuta ajattelutapaasi.Älä koskaan kadehdi muita, se ei tuo onnea.
Hyvä aloitus! Mietin itsekin tyytyväisyyttä. Tein jopa listan, jota ketjussa joku ehdotti. Huomasin olevani moneeen asiaan tyytyväinen ja kiitollinenkin. Yhtä asiaa vaan en tunnu saavan korjattua, ja se on tämä työttömyys. Nyt joku varmaan miettii, että hanki työ tai kouluttaudu uudelleen, niin, koko ajan etsin työtä ja olen käynyt kurseeja, joilla lisätä osaamista, mutta sitä työtä ei vaan löydy. Yritänkin nyt työttömyydestäni huolimatta olla myös tyytyväinen. Se ei ole helppoa koska omaa tyytyväisyyttä nakertaa jokseenkin paljon kanssaihmisten näkemys, että vain työtä tekevä ihminen on arvokas ja vain hänellä on oikeus onneen ja iloon, kun on sen omalla työllään itselleen lunastanut. Olisin mielelläni mukana työelämässä. Tänäänkin katson läpi työpaikkasivustoja ja laitan mahdollisesti hakemuksia, mutta mitään varmuutta ei ole tulevasta työstä. Silti olen pääsääntöisesti tyytyväinen, mulla on siis kaikki muut asiat elämässä hyvin vain työ puuttuu. Saanhan silti olla onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 19:06"]
Ap jatkaa... Siis periaatteessa mä olen kyllä kokenut kaikenlaista paskaa elämässä aika paljon. Lapsuudenkoti oli rikkinäinen ja henkinen väkivalta päivittäistä. Ilmapiiri oli erittäin ahdistava ja kylmä, suorastaans sadistinen. Jouduin kokemaan kaikenlaista omaishoidosta häätöön alle kaksikymppisenä.
Ikävuosina 20-30 olin todella eksyksissä, kun olisi pitänyt pärjätä yksin ja itsenäisesti ja hyvin elämässä. En vaan osannut. Ero lapsen isästä oli erittäin rankka.
Kaikesta tästä ollaan nyt toivuttu ja tällä hetkellä asioitten pitäisi periaatteessa olla oikein hyvin. Mutta kun ei. Toisaalta, mulla on menkat just nyt että jospa tää on vaan pms:ää...
Listojen tekeminen ei kiinnosta, sen verran kyyninen olen, että sellainen tuntuu typerältä.
ap
[/quote]
Sinulla voi olla pinnan alla tunteita tuosta lapsuudesta ja siksi et pysty nauttimaan asioista jotka ovat ok.
Mä olen nyt pari päivää tutkaillut tätä ahdistustani ja vittuuntumistani ja olen tullut siihen tulokseen, että olen vain yksinkertaisesti väsynyt. Suurin haaveeni on tällä hetkellä paeta jonnekin kahdeksi kuukaudeksi, ilman puhelinta, ilman tietokonetta ja pois muitten ihmisten luota. Haluaisin olla vaan YKSIN.
Tämä taas ei tietenkään ole mahdollista, koska olen yksinhuoltaja. Lapsen isä ei ota lasta viikonloppua pitemmäksi aikaa. Tällä hetkellä olen niin äärimmilleen venytetty, että yksi viikonloppu tuntuu lähinnä pilkalta ja syysloma lapsen kanssa kotona kauhistuttaa.
Että siitä se johtuu. En kiitos halua neuvoja, että laita DVD, käykää pihalla yms.
ap
Nelonen, mä tiedän järjellä ajatellen, että asia on noin. Tai siis että noin kannattaisi ja pitäisi tehdä.
Mutta. Mulla ei vaan riitä energiaa, olen jossain niin syvällä tässä itsesäälissä ja luuseriudessani.
ap
Itse olen todennut tämän keinon toimivaksi.
Varaa aikaa ainakin puoli tuntia ja etsi kynä ja paperi. Tämä toimii kaikkein parhaiten, kun teet kohdan yksi etkä vielä katso mitä kohdat kaksi ja kolme ovat. Samaa pätee kohtaan kaksi, eli kun ykkönen on valmis, katso kakkonen mutta älä kolmosta :)
1. Kirjoita ylös 100 elämässäsi olevaa asiaa, joista olet kiitollinen. Voivat olla ihan mitä vain, tyyliin kesä, ihanat kynteni, lapseni, terveyteni, kauniit hampaani, uusi laukkuni, meidän kaunis eteinen, tuleva Kreikan matka, uudet sohvatyynyt jne. Kunhan niitä on sata. Jokaisella on sata asiaa, joista olla kiitollinen!
2. Mielikuvaharjoittelu alkaa. Kuvittele sadan asian listaltasi yksitellen, että menettäisit kaikki asiat, jotka olet listannut. Yksitellen, urhaa sekunti-pari jokaiselle asialle, joillekin tietysti enemmänkin. Mieti, millaista elämäsi olisi ilman listaamiasi asioita.
3. Nyt kuvittele yksi kerrallaan, miltä tuntuisi saada kaikki nämä asiat takaisin sen jälkeen, kun olisit ne menettänyt. Sinullahan on ne. :)
Sitten kun sulle ap selviää, niin tuu kertomaan mullekin. Olen nykyään koko ajan vihainen, tunnen itseni tosi luuseriksi (opiskelen uutta ammattia kun entinen ei työllistä, enkä vaan voi hyväksyä, etten löydä oman alani töitä). Kaverit mennä porskuttavat omakotitaloissaan, me eletään köyhäillen vuokralla neukkukuutiossa vieraassa kaupungissa. Ja mua ei yhtään auta miettiä esmes syyrialaisia naisia sodan keskellä koska vertaan itseäni siihen omaan vertaisryhmääni, muihin kolmekymppisiin naisiin. Ja heihin verrattuna mulla ei mene hyvin oikein millään mittarilla.
7 jatkaa, että aivan kuten ap asian ilmaisi, sitä on niin syvällä omissa tunteissaan ettei vaan näe missään sitä iloa mitä elämässä varmasti on, koska ollaanhan tässä elossa kuitenkin. Mun elämä on vaan jatkuvaa sitkuttelua.
7
Itse olin vielä viime vuonna tyytymätön kaikkeen. Viime syksynä sairastuin ja olin todella huonossa kunnossa 6kk...jalat eivät toimineet yms yms...tämä kaikki johtui jo aiemmin olevasta perussairaudestani mutta minulla epäiltiin muita vakavia neurologisia sairauksia. Olin pelon ja huolen vallassa tuon koko 6kk ja mietin että miksi en osannut nauttia elämästäni kun kaikki oli vielä hyvin..että nyt on kaikki mennyttä ja olen kohta pyörätuolissa.. Itkin ja murehdin joka päivä.. Sitten kuitenkin mitään vakavaa ei löytynytkään ja oireet menivät ohi ja pystyin elämään taas normaalisti... Voi sitä onnenpäivää kun tajusin että asiat ovatkin hyvin...sen jälkeen kun sainkin terveenpaperit olen osannut nauttia pienistä asioista Elämässä......terveydenkin arvon huomaa vasta kun sen on menettämässä.