Lue keskustelun säännöt.
Menetkö treffeille, jos et ole "ihastunut"?
02.09.2020 |
Minä ihastun todella harvoin. Siis varmaan vain muutama ihastus on ollut koko elämän aikana. Kuitenkin joskus olen lähtenyt ulos ihmisen kanssa, joka on vaikuttanut mukavalta ja ollut kivan näköinen, mutta johon en ole ollut ihastunut. Koskaan treffeillä käynti ei ole kuitenkaan muuttanut tunteitani, jos ihastusta ei alusta asti ole ollut. En sitten yleensä ole lähtenyt enää uudestaan tällaisen henkilön kanssa ulos, jos tunteeni häntä kohtaan ovat täysin neutraalit.
Onko muita tällaisia, jotka harvoin ihastuvat? Lähdettekö uudestaan trefeille mukavan ihmisen kanssa, jota kohtaan tunteesi ovat korkeintaan tuttavalliset/kaverilliset?
(Tämä ei muuteen liity ulkonäköön millään tavalla, sillä hyvin usein kyllä tiedostan, että henkilö on kivan näköinen. Jostain syystä vain en ole häneen ihastunut.)
Kommentit (55)
Tulis hieman paineita löytää tai kohdata "oikeanlainen" treffi kumppani, jos pitäisi olla varma häneen ihastumisestaan. Sen sijaan sanoisin, että jonkinlaisen (olipas tarkasti sanottu) kiinnostuksen on täytynyt syttyä, että lähtisin nimenomaisesti treffeille. - Onhan siinä näet ero pyytääkö nainen, että lähdenkö hänen kanssaan kaverina kahville/ lasilliselle (tms). vai kysyykö ja tai pyytääkö, että lähdenkö hänen kanssaan treffeille....
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallisena miehenä on pakko mennä treffeille niiden kanssa jotka suostuvat lähtemään, eivätkä ne ole ikinä niitä joihin ihastuu, vaan yleensä enemmän tai vähemmän vastenmielisiä
Miten niin pakko? Kuka pakottaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei treffeillä käynti, varsinkaan ensimmäisillä, tai toisilla, vielä mihinkään sido.
Ei kukaan voi pakottaa ketään ihastumaan.
Senkun menet.
Pointti oli varmaan, että haluatko mennä treffeille, jos et ole ihastunut. Tai uskotko, että voit ihastua henkilöön myöhemmin, vaikket en treffejä ole ihastunut.
Minun ainakin täytyy olla jollakin tasolla ihastunut. Neutraalin tuntuisen ihmisen kanssa en lähtisi ulos, en jaksaisi.
Enn. Menetin luotttamuksen ihmisiiin jo monia monia vuosia sittten. SIlmissäni ihmiset ovat vain koneita jotka toimivat tiettyjen systeemien ja logiikoiden mukaisesti. Kapitalismin orjia esim. Seksiälyrobotttia odotelllen.
Vierailija kirjoitti:
Enn. Menetin luotttamuksen ihmisiiin jo monia monia vuosia sittten. SIlmissäni ihmiset ovat vain koneita jotka toimivat tiettyjen systeemien ja logiikoiden mukaisesti. Kapitalismin orjia esim. Seksiälyrobotttia odotelllen.
Taii se oli ehkä aieeemmin kyse luottamuksen puutteesta nykyisellään enemmänkin turhautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei treffeillä käynti, varsinkaan ensimmäisillä, tai toisilla, vielä mihinkään sido.
Ei kukaan voi pakottaa ketään ihastumaan.
Senkun menet.
Pointti oli varmaan, että haluatko mennä treffeille, jos et ole ihastunut. Tai uskotko, että voit ihastua henkilöön myöhemmin, vaikket en treffejä ole ihastunut.
Minun ainakin täytyy olla jollakin tasolla ihastunut. Neutraalin tuntuisen ihmisen kanssa en lähtisi ulos, en jaksaisi.
Hmm. Mitenkäs sokkotreffit?
Jäin aattelehimaan, että aikaisintaan vasta oikeastaan 1. treffien jälkeen selviää onko toiseen lainkaan ihastunut vai ei. Jotkut meistä kyllä osaavat kirjoittaa, tosinaan pelottavankin puoleensa vetävästi: kauniiisti ja monn tavoin erinomaisesti, jolloin saattaneekin ihastua itse mielikuvissaan luomaansa hahmoon, eikä todelliseen ihmiseen kirjoituksen takana. Ihminen on kuitenkin enemmän (toisinaan myös paljon vähemmän) kuin se, mitä hänestä saatetaan piirtää ja kuvata paperille.
Sinkkumies
En ole paljoa käynyt treffeillä, mutta sanoisin että riippuu vähän:
1. Tilanne jossa täysin tuntematon ihminen pyytää treffeille: ellen koe häntä vaaralliseksi, epämiellyttäväksi tai jotenkin luotaantyöntäväksi, voisin hyvinkin lähteä treffeille. Vaikka voinkin kuvitella ensinäkemältä ihmisestä asioita, voi heistä myöhemmin paljastua vaikka mitä jännää (kuten että harrastaa laskuvarjohyppyä tai helmipunontaa; puhuu sujuvaa mandariinia tai saamen kieltä; taikka että on ollut parin lapsen sijaisvanhempi).
2. Tilanne jossa jo tuntemani ihminen pyytää treffeille: ellen tunne häntä kovinkaan hyvin, eikä minulla ole vahvoja ennakkokäsityksiä hänestä niin voisin lähteäkin. Tämä siis koskee tyyliin kaverin kavereita ja muita jotka "tiedän" ehkä nimeltä, mutten tunne sen syvällisemmin. Sen sijaan ihminen jonka olen tuntenut läheisesti jo pitkään, mutten koe häntä mitenkään kiinnostavana tai viehättävänä, ei olisi mieluinen treffikumppani!
Itsellä on ollut "stalkkeri" jo vuosikausia. Semmoinen puolituttava joka tunkee jokaiseen tilaisuuteen missä olen paikalla; likettää jokaista facepostaustani ja kuvaani; vihjailee kaikenlaista, jne. Ihan tosi puistattava tyyppi joka ei viehätä ulkomuodoltaan; harrastuksiltaan tai luonteeltaan. Vaikka olisi viimeinen ihminen maan päällä, niin en menisi treffeille hänen kanssaan. (Toistaiseksi olen kieltäytynyt vasta kaksi kertaa, kummallakin kerralla syynä sen hetkinen tapailukumppani). En pääse hänestä koskaan täysin eroon koska liikumme samoissa piireissä ja hän on samalla alalla joten tapaamme työmmekin kautta. Raah. Ehdin jo hetken huoahtaa kun hänellä oli lyhytaikainen seurustelukumppani, ensi kerralla ostan vaikka kihlatkin heidän puolestaan ennen kuin tyttö tajuaa juosta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan, kun ihmiseen tutustui todennäköisimmin ensimmäisen kerran baarissa, ei puhuttu treffeille lähtemisestä vaan sovittiin uusi tapaaminen. Silloin sen tiesi jo, kokeeko toisen puoleensavetäväksi. Jos en kokenut, en tietenkään lähtenyt.
Nettideittailun myötä tuli tavaksi lähteä ensitreffeille ihmisen kanssa, josta ei tiennyt yhtään, onko vetovoimaa. Eli ei voinut olla myöskään ihastunut. Alkuun saatoin tavata miehen toisenkin kerran huomatakseni, kehittyisikö ihastuminen, mutta aika nopeasti opin, että jos sitä ei heti ole niin sitä ei myöskään tule (tai no, en kovin nopeasti kun yhden kanssa sitä ennen yritin puolitoista vuotta halujani herätellä).
Kohdalleni ei ole tainnut koskaan osua tilannetta, jossa työstä tai harrastuksista tuttu mies pyytäisi treffeille, muttta jos pyytäisi enkä itse olisi hänestä lainkaan kiinnostunut, en lähtisi. Siis nimenomaan treffeille. Jos hän sen sijaan pyytäisi (korona-ajan jälkeen) esim. kaljalle, niin voisin lähteäkin, jos tietäisin hänen olevan mukavaa seuraa. Sinne tosin lähtisin ihan samalla mielellä kuin näin varattunakin eli ihan vain juttelemaan työkaverin/harrastuskaverin kanssa tuopin äärelle.
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikeeta ihastua jos ei edes niillä ekoilla treffeillä käy. Vai ihastutteko jo pelkällä viestittelyllä? No aikamoista.
En käy treffeillä vieraiden kanssa. En nettitreffaile. Menen treffeille vain miesten kanssa johon olen jo muuta kautta tutustunut irl. Ja joihin jo tunnen vetoa tai ehkä jopa jo ihastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei treffeillä käynti, varsinkaan ensimmäisillä, tai toisilla, vielä mihinkään sido.
Ei kukaan voi pakottaa ketään ihastumaan.
Senkun menet.
Pointti oli varmaan, että haluatko mennä treffeille, jos et ole ihastunut. Tai uskotko, että voit ihastua henkilöön myöhemmin, vaikket en treffejä ole ihastunut.
Minun ainakin täytyy olla jollakin tasolla ihastunut. Neutraalin tuntuisen ihmisen kanssa en lähtisi ulos, en jaksaisi.
Hmm. Mitenkäs sokkotreffit?
Jäin aattelehimaan, että aikaisintaan vasta oikeastaan 1. treffien jälkeen selviää onko toiseen lainkaan ihastunut vai ei. Jotkut meistä kyllä osaavat kirjoittaa, tosinaan pelottavankin puoleensa vetävästi: kauniiisti ja monn tavoin erinomaisesti, jolloin saattaneekin ihastua itse mielikuvissaan luomaansa hahmoon, eikä todelliseen ihmiseen kirjoituksen takana. Ihminen on kuitenkin enemmän (toisinaan myös paljon vähemmän) kuin se, mitä hänestä saatetaan piirtää ja kuvata paperille.
Sinkkumies
En ole koskaan ollut sokkotreffeillä. Enkä tiennyt, että tätä tehdään ns. oikeassa elämässä. Luulin, että tapahtuu vain Frendeissä. :P En menisi kyllä täysin sokkona treffeille. Vähintään pitäisi kyllä olla joku tutun tuttu, jonka tiedän. ..Tietysti silloin ei enää olisi sokkotreffit.
Tietenkin täytyy mennä treffeille jotta näkee onko kemiaa ja millainen ihminen on livenä. Ei pelkän kuvan tai viestittelyn perusteella voi ihastua.
Vähemmän komeakin voi olla lopulta miellyttävä ja puoleensa vetävä kun oikeasti näkee kun taas kuvassa komean kanssa ei olekaan yhtään minkäänlaista kemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset toivoo saavansa ilmasta safkaa, miehet edes jonkinlaisen panon
Kipinä voi lähteä roihuun, kun menette syömään yhdessä ja sitten parin lasillisen jälkeen sekstailemaan. Tästä syystä monet kaverisuhteet syvenevät parisuhteeksi. Alkuvaiheessa ei tunteita, mutta niitä alkaa muodostumaan. Jos mies olisi fiksu, huumorintajuinen, siedettävän näköinen sekä miellyttävää seuraa niin menisin todellakin ja antaisin mennä niin pitkälle kuin tilanne vain etenisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikeeta ihastua jos ei edes niillä ekoilla treffeillä käy. Vai ihastutteko jo pelkällä viestittelyllä? No aikamoista.
En käy treffeillä vieraiden kanssa. En nettitreffaile. Menen treffeille vain miesten kanssa johon olen jo muuta kautta tutustunut irl. Ja joihin jo tunnen vetoa tai ehkä jopa jo ihastunut.
Oletko itse tehnyt miehille treffi-aloitteita? Jos näin on, niin millaisia tunteita on jo ollut pohjalla vai oletko lähtenyt kaverimielellä liikenteeseen?
Erotan toisistaan kaksi asiaa, ihastumisen ja kiinnostuksen. Minä en koskaan ihastu ensitapaamisella - saati sitten jo ennen ensitapaamista! Joten en voisi mennä ollenkaan treffeille jos pitäisin kriteerinä ihastumista.
Siis kyllä menen, mutta ilman kiinnostusta en mene. Kiinnostus tarkoittaa esimerkiksi, että henkilössä on sellaisia piirteitä, joista aiemmissa kumppaneissani olen tykännyt, hän vaikuttaa ns. "paperilla" minulle sopivalta, pidän hänen pukeutumistyylistään, jne. Kaikenlaisia tiedollisen tason asioita. Ihastuminen tapahtuu sitten myöhemmin, jos tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei treffeillä käynti, varsinkaan ensimmäisillä, tai toisilla, vielä mihinkään sido.
Ei kukaan voi pakottaa ketään ihastumaan.
Senkun menet.
Pointti oli varmaan, että haluatko mennä treffeille, jos et ole ihastunut. Tai uskotko, että voit ihastua henkilöön myöhemmin, vaikket en treffejä ole ihastunut.
Minun ainakin täytyy olla jollakin tasolla ihastunut. Neutraalin tuntuisen ihmisen kanssa en lähtisi ulos, en jaksaisi.
Hmm. Mitenkäs sokkotreffit?
Jäin aattelehimaan, että aikaisintaan vasta oikeastaan 1. treffien jälkeen selviää onko toiseen lainkaan ihastunut vai ei. Jotkut meistä kyllä osaavat kirjoittaa, tosinaan pelottavankin puoleensa vetävästi: kauniiisti ja monn tavoin erinomaisesti, jolloin saattaneekin ihastua itse mielikuvissaan luomaansa hahmoon, eikä todelliseen ihmiseen kirjoituksen takana. Ihminen on kuitenkin enemmän (toisinaan myös paljon vähemmän) kuin se, mitä hänestä saatetaan piirtää ja kuvata paperille.
Sinkkumies
En ole koskaan ollut sokkotreffeillä. Enkä tiennyt, että tätä tehdään ns. oikeassa elämässä. Luulin, että tapahtuu vain Frendeissä. :P En menisi kyllä täysin sokkona treffeille. Vähintään pitäisi kyllä olla joku tutun tuttu, jonka tiedän. ..Tietysti silloin ei enää olisi sokkotreffit.
Kiitos kirjoituksestasi. Olen ennenkin huomannut, että treffailu on -ylläys- yllätys- kulttuuri sidonnainen juttu. - Tottakai aina myös jokaisen yksilön oma juttu. Koska, onhan Suomesta(kin) löytynyt jo useampikin heitä, jotka ovat olleet valmiita tavoitteemaan kumppania ja menemään jopa avioon "julksisesti" tai ainkin tv:ssa suuren yleiön edessä näkemättä sitä ennen häntä. Näin meille on ainakin haluttu kertoa. - Ja ainakin minä olen valmis myös uskomaan.
Mutta yleisemmin ehkä (me) suomalaiset olemme keskimäärin hieman varautuneempia, joka sitten ilmenee siinäkin, että mieluummin lähdetään treffeille sellaisen kanssa, josta ainakin "jo" hieman tunnetaan tai tiedetään. Ei sellaisen kanssa, joka sattuisi meitä pyytämään yllättäen kadulla tai missä nyt ikinä.
Ehkä se on myös fiksua. Ainoa mikä hieman tökkii on se, että vaikka periaatteessa kumppanin tai vaikka "vain" sen treffiseuralaisensa voi löytää ja kohdata melkein mistä vain, niin tosinaan tuntuu, että Suomessa sellaiset paikat, joissa on moraalisesti ja yleisesti hyväksyttyä lähesyä ja kohdata ja edelleen mahdollisesti pyytää toista treffeille ovat aika harvassa. - Ja vielä harvemmassa, jollet ole kiinnosunut eriyisesti baareisa tai yökerhoista tms "hakemaan", etkä halua asettaa itseäsi likoon -syystä tai toisesta- tinderiin tai "metsästää" treffikumppaniasi, saati asettua passiviseksi saaliksi nettideittien kautta.(...)
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Tulis hieman paineita löytää tai kohdata "oikeanlainen" treffi kumppani, jos pitäisi olla varma häneen ihastumisestaan. Sen sijaan sanoisin, että jonkinlaisen (olipas tarkasti sanottu) kiinnostuksen on täytynyt syttyä, että lähtisin nimenomaisesti treffeille. - Onhan siinä näet ero pyytääkö nainen, että lähdenkö hänen kanssaan kaverina kahville/ lasilliselle (tms). vai kysyykö ja tai pyytääkö, että lähdenkö hänen kanssaan treffeille....
Sinkkumies
Ei kukaan nainen pyydä seuraansa jollei se halua siitä rahaa tai yritä hyötyä susta, esimerkiksi saada päästä sun häntä isompaan autoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulis hieman paineita löytää tai kohdata "oikeanlainen" treffi kumppani, jos pitäisi olla varma häneen ihastumisestaan. Sen sijaan sanoisin, että jonkinlaisen (olipas tarkasti sanottu) kiinnostuksen on täytynyt syttyä, että lähtisin nimenomaisesti treffeille. - Onhan siinä näet ero pyytääkö nainen, että lähdenkö hänen kanssaan kaverina kahville/ lasilliselle (tms). vai kysyykö ja tai pyytääkö, että lähdenkö hänen kanssaan treffeille....
Sinkkumies
Ei kukaan nainen pyydä seuraansa jollei se halua siitä rahaa tai yritä hyötyä susta, esimerkiksi saada päästä sun häntä isompaan autoon
Aika negatiiviselta kuulostaa. Oma kokemus ei ole tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikeeta ihastua jos ei edes niillä ekoilla treffeillä käy. Vai ihastutteko jo pelkällä viestittelyllä? No aikamoista.
Oletko tietoinen, että jotkut tutustuvat muuallakin kuin netissä? Olen esimerkiksi itse tuntenut jokaisen treffikumppanini jo pitkään ennen kuin on tehty aloitteita suhteen suuntaan ja käyty ulkona.
Minä olen niin kauhean ujo ja ahdistunut, että treffeille lähtökin on jo tosi iso kynnys. Mieluiten tutustuisin ihmiseen ensin ns. "tosielämässä", mutta tuntuu, että tämä on hyvin harvinaista nykyään. (Olen myös muutenkin hyvin vaikeasti lähestyttävä ihminen ja itse hyvin hyvin huono lähestymään muita.)
En siis lähde treffeille ilman ihastusta, koska treffeille meno ja uusien ihmisten tapaaminen on minulle pelottavaa . Lähden ulos vain, jos tiedän, että olen tähän henkilöön ihastunut ja ehdottomasti haluan tutustua häneen lähemmin. Juttelen henkilön kanssa pitkään ja tutustun ennen treffejä.