Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Siis mitä ihmettä, vauvat vessan lattialle? Ja siis miksi ei ollut omaa sänkyä? Missä ajassa tuollaista on tapahtunut? Kyllä mun vauvalla oli sänky ja jätin sen siihen kapaloihin kun kävin vessassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä pyörryin suihkuun ja  satutin käteni- hoitajat vaan  raivosi kuin olisin kaatunut tahallani. Koetin hoitaa vauvaa vaikka  kyynärpäähän  sattui kamalasti  enkä saanut kättä suoraksi ja pyörrytti,  pyörryin uudestaan. Mies meni vierailulle tultuaan karjumaan kansliaan että  milloin täältä he"""in keskitysleiriltä pääsee pois, vaimolta lähtee kohta henki! Ei voitu häipyä noin  vain koska vauva olisi jäänyt.  Tämän jälkeen minut tutkittiin ja todettiin että hempat ja verenpaine alhaalla, ei ihme että heittää ja oho, täällä kyynärvarressahan on murtuma! Tämän jälkeen hoitajilla muuttui ääni kellossa ja tultiin lirkuttelemaan että anna sä vauva meille jotta saat levätä mutta en sietänyt  niitä muijia enää silmissäni ja onneksi seuraavana päivänä päästiin kotiin. 25 vuotta mennyt enkä ole kohteluani unohtanut, lapsi jäi muuten ainoaksi.

Onkohan missään muulla osastolla ok, että puolikuntoinen potilas passitetaan suihkuun halkaisemaan kallonsa?

Tämä. On suorastaan naisvihaa, mitä synnyttäjille tehdään. Onneksi ne ajat on ohi. Oli aivan hirveä kokemus Naistenklinikallta noin 5 v. sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä kuollut sektioäiti- tapaus on? Kuulostaa käsittämättömältä .(

Oletettavasti keuhko- tai aivoveritulppa. Vaaka-asento, leikkaus ja liikkumattomuus altistavat sille. Siksi ja vain siksi hoitajat hätistelevät mammoja liikkeelle. Jottette kuole.

Sisäinen laaja verenvuoto.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001180953.html

Mutta ihan terve siis oli, ihme teeskentelyä, ei varmaan suostunut edes lakanoitaan vaihtaa. 

Tämä on niin selkeä hoitovirhe ettei voida kiistää, kätilö ja lääkärikin myöntävät että pieleen meni mutta silti  väittävät kumpikin että "Ei tämä nyt MINUN vikani ollut!"

Ikävää, että joillain on huonoja kokemuksia. Mutta haluan kertoa, että osastolla voi myös viihtyä. Olen joka kerta mielelläni ollut pari yötä osastolla ja levännyt. Minusta siellä on ollut ihan mukavaa. Henkilökunnankaan kanssa ei ole ollut ongelmia. Eikä minulla ole olleet mitkään erityisen helpot synnytykset ja vauvat, mutta kun olen pyytänyt johonkin apua, olen saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Jotkut on. Hyvä, ettet sinä ollut. Ymmärrätkö, että kaikki synnytykset eivät suju hyvin?

Toki. Ylipainon pudotus ennen raskautta parantaa hyvin sujumisen todennäköisyyttä.

Tuo on jo törkeää. Ei ole koskaan ollut ylipainoa. Silti oli vaikea synnytys. En tiennytkään, että se on painosta kiinni. Uskomatonta. Sivistä vähän itseäsi.

Jos edes puoletkaan näistä jutuista on totta, niin kyllä minun lapsen teot jää tekemättä. Olen muutenkin herkkä omaan kehoon liittyvistä asioista ja jo riisuutuminen lääkärissäkin on vaikeaa. Kuulostaa sairaalta vallan käytöltä haavoittuvassa asemassa olevia kohtaan. Olisin tasan varmasti terapian tarpeessa tuommoisen jälkeen :(

Saisi Suomi ja sairaalat todellakin pohtia omaa asennettaan synnyttäneitä äitejä ja tuoreita perheitä kohtaan, etenkin kun jaksavat lässyttää pienestä syntyvyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Kipuun otetaan "Buranaa". LMAO. Mä sain Oxycontinia 5 vrk, eikä vienyt sekään kipuja. Tajuatko, että kaikki synnytykset eivät mene oppikirjan mukaan? Olen ollut sittemmin myös mm. lonkkaleikkauksessa, jonka jälkeen olin erittäin paljon paremmassa kunnossa kuin synnytyksen. Eli ihan terve siis olin???

Jos olisit NYT terve, tajuaisit varmaan etten tunne taustaasi, vaan puhuin yleisellä tasolla.

Mutta sinäpä kuvittelet näköjään, että ajatuksesi luetaan jne.

Hoida nyt edes yläpääsi kuntoon.

Tajuatko sinä ylimielinen urpo, etten todellakaan ole yksin, vaan näitä synnytyksen runtelemia on enemmän??? 

Siihen saa kyllä pyytämällä apua, mutta tärkeintä olisi että saisit henkisiin ongelmiisi hoitoa.

Lähtökohtaisesti teidän "poikkeustapausten" on turha tulla pelottelemaan sitä valtaosaa synnyttäjistä, joilla kaikki sujuu normaalisti.

Toipumista ja mielenrauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että joillain on huonoja kokemuksia. Mutta haluan kertoa, että osastolla voi myös viihtyä. Olen joka kerta mielelläni ollut pari yötä osastolla ja levännyt. Minusta siellä on ollut ihan mukavaa. Henkilökunnankaan kanssa ei ole ollut ongelmia. Eikä minulla ole olleet mitkään erityisen helpot synnytykset ja vauvat, mutta kun olen pyytänyt johonkin apua, olen saanut.

Levännyt? Niin varmaan. Mene pois täältä provoilemasta. 

2 synnytystä takana. Ekassa hoitajat nauroivat ja kälättivöt ovet auki yöllä niin, että kukaan ei pystynyt osastolla nukkumaan... laittoivat oven pienemmälle kun kävin sanomassa. Huoneen yläpuolella oli joku tuuletushärveli, joka käynnistyi kolinalla noin joka 15. Min. Nukkuminen ihan toivotonta. Tokassa hoitaja toi ruuan pöydälle, mutta en päässyt (sektio) siinä vaiheessa ylös, joten katselin ja haistelin nälkäisenä. Soitin miehelle, että juokse tänne! Yksi ihana hoitaja sattui. Vei suihkuun ja nosti ylös. Siitä alkoi olo kohentua. Muut olivat enemmän tai vähemmän epäystävällisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen hoitaja selitti minulle, että synnyttänyt vaihtaa itse lakanansa, koska synnyttäjät eivät ole sairaita. Sillä kertaa hoitaja vaihtoi minun vereen menneet lakanat, koska en pysynyt kunnolla pystyssä. Eihän kaikki leikkauspotilaatkaan ole sairaita tyyliin vatsatautia sairastava, mutta he saavat toipua rauhassa tikkeineen. Tikkejä on yleensä synnyttäneillä synnytystavasta riippumatta.

Leikkauspotilaita makuutettiin viimeksi 1970-luvulla. Nykyään ei, koska liike ja pystyasento edistävät kuntoutumista ja ehkäisevät veritulppia.

Jopa tekonivelleikattu vanhus kävelee jo leikkauspäivänä heti kun puudutus on lientynyt niin että jalkansa hallitsee.

Niin kävelee, mutta ei silti joudu hakemaan käytävän kaapista puhtaita lakanoita ja vaihda niitä.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Missähän päin tämmöistä oli? Kyllä sekä Jorvissa että NKL:ssä tuotiin eka ruoka nenän eteen ja vauvalla oli ihan oma sänky. Ja niin oli viereisen pedin kaksosvauvoillakin, tosin yhteinen mutta leveämpi kun mun vauvalla. Mielestäni aika loogista, että nukkuvat samassa sängyssä kun saman tilan ovat jo 9kk jakaneet. Ja suihkuun pääsi, kun kärräsi vauvan sängyssään hoitajien huoneeseen siksi aikaa.   

Pahinta ei ole se, että joutuu itse hakemaan jotain, vaan se töykeä tapa, miten se sanotaan. Muutama empaattinen kätilö, suuri osa töykeitä. Muilla osastoilla leikkausten jälkeen on aina ollut ystävällinen ja asiallinen kohtelu. En tiedä, mistä johtuu, että NKL:n lapsivuodeosastolla niin tylyä, oisko hoitajilla keskenään huono henki? Onko itse herkemmällä rekisteröimään tylyydet? Koko ajan tunne, että hoitajien tiellä, mitään ei uskalla kysyä, kun vastataan pilkallisesti ja kovasti. Miksei Suomessa ole yksityistä synnytyssairaalaa, kun syöpäsairaaloitakin on? Maksaisin mielelläni siitä, että ei tarvitsisi sietää tylyä ja arroganttia kohtelua. 

Jyväskylässä oli vielä ainakin 7 vuotta sitten systeemi, että ennen kuin ruokatarjoilu laitettiin pois, tarkistettiin, että jokainen on saanut ruokansa. Jos joku ei ollut syystä tai toisesta hakenyut ruokaansa, ja oli osastolla, hoitaja toi ruoan. Ei kyselty, miksi ei ole ruokaansa hakenut, vaan kysyttiin toivomuksia, mitä juomaa, vaaleaa vai tummaa leipää jne.

Itse kyllä hain mieluiten itse ruokani, koska ne hoitsut laittoivat aina tosi minimaalisen määrän salaattia, ja jäätävän määrän hiilarilisäkettä.

Olin hätäsektion jälkeen niin lääkkeiden vuoksi tokkurassa pari päivää, ettei mun edes annettu nousta sängystä. Oltiin perhehuoneessa eli mies varmaan toi ruoat. Lakanat käytiin vaihtamassa kun makasin siinä letkuissa ja joku pesikin mut jossain vaiheessa. Kolmantena päivänä kun ottivat katetrin pois, nousin kehotuksista huolimatta pystyyn ja menin kalpeana ja tärisevänä suihkuun. 

Ja heti kun pääsin jaloilleni ja sain syötyä kunnolla, maitokin nousi niin että sen melkein kuuli. Vointikin koheni. Viikon päästä muistona oli enää tikit vatsassa ja vähän kehno hemoglobiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Kipuun otetaan "Buranaa". LMAO. Mä sain Oxycontinia 5 vrk, eikä vienyt sekään kipuja. Tajuatko, että kaikki synnytykset eivät mene oppikirjan mukaan? Olen ollut sittemmin myös mm. lonkkaleikkauksessa, jonka jälkeen olin erittäin paljon paremmassa kunnossa kuin synnytyksen. Eli ihan terve siis olin???

Jos olisit NYT terve, tajuaisit varmaan etten tunne taustaasi, vaan puhuin yleisellä tasolla.

Mutta sinäpä kuvittelet näköjään, että ajatuksesi luetaan jne.

Hoida nyt edes yläpääsi kuntoon.

Tajuatko sinä ylimielinen urpo, etten todellakaan ole yksin, vaan näitä synnytyksen runtelemia on enemmän??? 

Siihen saa kyllä pyytämällä apua, mutta tärkeintä olisi että saisit henkisiin ongelmiisi hoitoa.

Lähtökohtaisesti teidän "poikkeustapausten" on turha tulla pelottelemaan sitä valtaosaa synnyttäjistä, joilla kaikki sujuu normaalisti.

Toipumista ja mielenrauhaa.

Mihin saa pyytämällä apua? Tai no, anna olla. Et tiedä asioista mitään ja omasta mielestäsi tiedät kaiken. Ehkä joskus elämä tuo sun eteen jotain, että ymmärrät. 

Vierailija kirjoitti:

Sektion jälkeen nousin ja menin suihkuun heti kun puudutus loppui. Kotiin lähdin seuraavana päivänä.

Ei tarvinnut auttaa ylös, riitti kun neuvottiin systeemi, eli kyljelleen ja toinen jalka lattiaan, sitten toinen ja samalla istumaan. Istuu kunnes lakkaa pyörryttämästä ja sitten lähtee hissuksiin, omaa oloa tarkkaan kuunnellen.

Nopeammin paranee kun käy suihkussa ja liikuskelee, sillä makaaminen rasittaa sydäntä ja laskimoveritulppia syntyy helposti.

Semmoinen kun irtoaa ja menee keuhkoon tai sydämen läpi aivoihin, niin siinähän sitten mahdollisesti loppuikäsi istut pyörätuolissa.

Joko naisten älykkyys tai yleissivistys on kyllä romahtanut parissa vuosikymmenessä, ei voi muuta sanoa.

Sinä olit siis se vauva, joka sillä sektiolla syntyi. Kaikki sektion kokeneen naiset voivat vakuuttaa sinulle, että äidillesi se oli paljon vaikeampaa.

Totta sekin, että nopeammin paranee kun liikkuu. Ensimmäisen sektion jälkeen oli vaikeinta, sillä jouduin makaamaan heräämössä niin pitkään kuin se oli auki ja vain tilanpuutteen vuoksi pääsin osastolle enkä joutunut teholle. Viimeisen jälkeen toivuin nopeammin, kun reipas miesfyssari tuli kiskomaan ylös parin tunnin päästä sektiosta.

Mulla on erinomaiset kokemukset HUS:n naistenklinikalta. En ymmärrä näitä, joilla on selvästi klikannut myös latvuksessa ja jotka tulevat tänne huutamaan harhoissaan.

Eikö mielenterveyspoli olisi siihen oikeampi osoite?

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kolme kertaa, alakautta joka kerta ja toipunut aina tosi nopeasti ja hyvin. Mutta! Silti jokaista lapsivuodeaikaa yhdistää tylyt hoitajat. En tiedä mikä siinä oli, mutta itse koin heidät etäisinä ja osan myös epäkohteliaana.

Kolmas lapsi kun syntyi, minulla oli mukana sairaalakassissa ihan kaikki mitä tiesin tarvitsevani, myös omat särkylääkkeet. Ja koska tiesin mitä odottaa, ja halusin imettää, oli minulla puhelimen päässä oma imetystukihenkilö.

Ei silti, minun piti merkata vauvan syöntikerrat lapulle. Yöhoitaja sitten tuli, napsautti huoneeseen valot päälle, ja tuli olkapäästä ravistelemaan minut hereille. "Miten täällä menee?" hän kysyi, ja kommentoi sitten että vauva voisi nukkua omassa sängyssään eikä vieressäni. "Jaa sähän oot alle tunti sitten syöttänyt, no, katsotaan söisikö vauva vielä". Ehdotin että aamuhoitaja katsoo imetysotteen ja minä jatkan unia, mihin tämä vain tuhahti jotain.

Jätti valot palamaan kun lähti, joten huonekaverini joutui nousemaan ja sammuttamaan ne.

Eikö hoitajille opeteta mitään työturvallisuudesta? Noin väkivaltaisesti herätty saattaa puoliunessa ja pelästyneenä vaikka lyödä.

Ja vinkkinä: ottakaa mukaan omat parasetamolit ja tulehduskipulääkkeet. Nöyryttäävä käydä kansliassa pyytämässä, kun sitä ei todellakaan hymyssä suin tarjota, vaan niskoja nakellen. Siis näin NKL:lla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Siis mitä ihmettä, vauvat vessan lattialle? Ja siis miksi ei ollut omaa sänkyä? Missä ajassa tuollaista on tapahtunut? Kyllä mun vauvalla oli sänky ja jätin sen siihen kapaloihin kun kävin vessassa.

Tuo on tapahtunut jossakin Venäjällä.