Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Sektion jälkeen nousin ja menin suihkuun heti kun puudutus loppui. Kotiin lähdin seuraavana päivänä.

Ei tarvinnut auttaa ylös, riitti kun neuvottiin systeemi, eli kyljelleen ja toinen jalka lattiaan, sitten toinen ja samalla istumaan. Istuu kunnes lakkaa pyörryttämästä ja sitten lähtee hissuksiin, omaa oloa tarkkaan kuunnellen.

Nopeammin paranee kun käy suihkussa ja liikuskelee, sillä makaaminen rasittaa sydäntä ja laskimoveritulppia syntyy helposti.

Semmoinen kun irtoaa ja menee keuhkoon tai sydämen läpi aivoihin, niin siinähän sitten mahdollisesti loppuikäsi istut pyörätuolissa.

Joko naisten älykkyys tai yleissivistys on kyllä romahtanut parissa vuosikymmenessä, ei voi muuta sanoa.

Mikä tämä kuollut sektioäiti- tapaus on? Kuulostaa käsittämättömältä .(

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaika sairaalassa on oikeasti ihan hirveää. Ihan normaalin synnytyksenkin jälkeen. Osastolla kätilöt/sh:t järjestäen olleet todella töykeitä ja ainoa toive on vain ollut päästä kotiin niin nopeasti kuin mahdollista.

Nimenomaan tämä. Olin itse hyvässä kunnossa, mutta ihan avuton imettämisen ja kaiken suhteen. Ikinä en ollut vauvaa nähnytkään. Hoitajien vittuilu ei suoranaisesti auttanut asiaa. En olisi voinut uskoa, miten he voivat käyttäytyä. Jälkeenpäin olen miettinyt, mitä olisin sanonut ja tehnyt, ellen olisi ollut väsymyksestä ja hormonihuuruista niin sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Jotkut on. Hyvä, ettet sinä ollut. Ymmärrätkö, että kaikki synnytykset eivät suju hyvin?

Älä pelkää kauhujuttuja, ei se todellakaan aina ole sellaista. Ainahan huonot kokemukset tulevat esille, mutta jos kaikki on mennyt hyvin, ei kukaan pidä sitä kertomisen arvoisena.

Kun olet osastolla ja jos sinusta tuntuu, että et esim. pysty nousemaan, sano se hoitajille. Jos he yllyttävät sinua liikkumaan ja sinusta kuitenkin tuntuu, ettet todellakaan pysty, sano se. Jos et pääse hakemaan ruokaa, sano se. Jos joku kävi huikkaamassa ruokailusta mutta jäit yksin eikä kukaan auta, soita kelloa ja selitä tilanne. Kyllä hoitajat yrittävät kysellä, etkö todella pysty itse (aiemmin ketjussa mainituista syistä), mutta ei se tarkoita, että sinut hylätään. Jos jäät itse hiljaa yrittämään mahdottomuuksia, mistä he voivat sen tietää? Olen varma, että on todella harvinaisuus sellainen hoitaja, joka tarkoituksella antaa sinun yksinäsi kontata verta vuotaen vauva kainalossa.

Millaisia kokemuksia porukalla on Taysin synnäristä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä kuollut sektioäiti- tapaus on? Kuulostaa käsittämättömältä .(

Oletettavasti keuhko- tai aivoveritulppa. Vaaka-asento, leikkaus ja liikkumattomuus altistavat sille. Siksi ja vain siksi hoitajat hätistelevät mammoja liikkeelle. Jottette kuole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Kipuun otetaan "Buranaa". LMAO. Mä sain Oxycontinia 5 vrk, eikä vienyt sekään kipuja. Tajuatko, että kaikki synnytykset eivät mene oppikirjan mukaan? Olen ollut sittemmin myös mm. lonkkaleikkauksessa, jonka jälkeen olin erittäin paljon paremmassa kunnossa kuin synnytyksen. Eli ihan terve siis olin???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Jotkut on. Hyvä, ettet sinä ollut. Ymmärrätkö, että kaikki synnytykset eivät suju hyvin?

Toki. Ylipainon pudotus ennen raskautta parantaa hyvin sujumisen todennäköisyyttä.

Olen synnyttänyt kolme kertaa, alakautta joka kerta ja toipunut aina tosi nopeasti ja hyvin. Mutta! Silti jokaista lapsivuodeaikaa yhdistää tylyt hoitajat. En tiedä mikä siinä oli, mutta itse koin heidät etäisinä ja osan myös epäkohteliaana.

Kolmas lapsi kun syntyi, minulla oli mukana sairaalakassissa ihan kaikki mitä tiesin tarvitsevani, myös omat särkylääkkeet. Ja koska tiesin mitä odottaa, ja halusin imettää, oli minulla puhelimen päässä oma imetystukihenkilö.

Ei silti, minun piti merkata vauvan syöntikerrat lapulle. Yöhoitaja sitten tuli, napsautti huoneeseen valot päälle, ja tuli olkapäästä ravistelemaan minut hereille. "Miten täällä menee?" hän kysyi, ja kommentoi sitten että vauva voisi nukkua omassa sängyssään eikä vieressäni. "Jaa sähän oot alle tunti sitten syöttänyt, no, katsotaan söisikö vauva vielä". Ehdotin että aamuhoitaja katsoo imetysotteen ja minä jatkan unia, mihin tämä vain tuhahti jotain.

Jätti valot palamaan kun lähti, joten huonekaverini joutui nousemaan ja sammuttamaan ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Kipuun otetaan "Buranaa". LMAO. Mä sain Oxycontinia 5 vrk, eikä vienyt sekään kipuja. Tajuatko, että kaikki synnytykset eivät mene oppikirjan mukaan? Olen ollut sittemmin myös mm. lonkkaleikkauksessa, jonka jälkeen olin erittäin paljon paremmassa kunnossa kuin synnytyksen. Eli ihan terve siis olin???

Jos olisit NYT terve, tajuaisit varmaan etten tunne taustaasi, vaan puhuin yleisellä tasolla.

Mutta sinäpä kuvittelet näköjään, että ajatuksesi luetaan jne.

Hoida nyt edes yläpääsi kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä kuollut sektioäiti- tapaus on? Kuulostaa käsittämättömältä .(

Oletettavasti keuhko- tai aivoveritulppa. Vaaka-asento, leikkaus ja liikkumattomuus altistavat sille. Siksi ja vain siksi hoitajat hätistelevät mammoja liikkeelle. Jottette kuole.

Sisäinen laaja verenvuoto.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001180953.html

Mutta ihan terve siis oli, ihme teeskentelyä, ei varmaan suostunut edes lakanoitaan vaihtaa. 

Aika kärjistettyjä kommentteja osalla täällä. Olen synnyttänyt kahdesti ja ei se sairaalassa olo mitään kivaa ollut. Jotkut ehkä tykkää, mutta minä en. Ensimmäisen kohdalla saimme perhehuoneen ja oli ihanaa kun sai tutustua vauvaan yhdessä. Kummallakaan ollut mitään kokemusta. Toisen kanssa olinkin yksin ja oli huonetoveri. Muistan kuinka itkin koti-ikävää. Vauvalle piti pyytää lisämaitoa, ei se mitenkään automaattisesti tullut. Olisi ehkä pitänyt enemmän levätä, väsymys aiheutti alakuloa. Iloinen olin päästessäni pois. En kyllä muista että olisin lakanoita itse vaihdellut ja ruoka piti sieltä ruokalasta hakea.

Minä pyörryin suihkuun ja  satutin käteni- hoitajat vaan  raivosi kuin olisin kaatunut tahallani. Koetin hoitaa vauvaa vaikka  kyynärpäähän  sattui kamalasti  enkä saanut kättä suoraksi ja pyörrytti,  pyörryin uudestaan. Mies meni vierailulle tultuaan karjumaan kansliaan että  milloin täältä he"""in keskitysleiriltä pääsee pois, vaimolta lähtee kohta henki! Ei voitu häipyä noin  vain koska vauva olisi jäänyt.  Tämän jälkeen minut tutkittiin ja todettiin että hempat ja verenpaine alhaalla, ei ihme että heittää ja oho, täällä kyynärvarressahan on murtuma! Tämän jälkeen hoitajilla muuttui ääni kellossa ja tultiin lirkuttelemaan että anna sä vauva meille jotta saat levätä mutta en sietänyt  niitä muijia enää silmissäni ja onneksi seuraavana päivänä päästiin kotiin. 25 vuotta mennyt enkä ole kohteluani unohtanut, lapsi jäi muuten ainoaksi.

Onkohan missään muulla osastolla ok, että puolikuntoinen potilas passitetaan suihkuun halkaisemaan kallonsa?

Joko on tai sitten ei. Omat kokemukseni ovat viime vuosisadalta, mutta monta erilaista kätilöä ehdin nähdä. Eräälle olin valmis heittämään roskiksen päähän kun tivasi lapsivedestä "näytä se side", ja synnyttyä olin jo valmis lähtemään erään iltana kotiin, kun onneksi sattui sinä yönä ymmärtäväinen lastenhoitaja vauvalaan.

Pahinta oli se, että ei saanut nukkua. En odotusaikana, kun verenpaineenmittaaja oli yökkö, joka herätti joskus kuuden aikaan, eikä silloin kun huoneessa oli toinen äiti kiukkuisen vauvansa kanssa. Paljon enemmän olisin varsinkin ensimmäisen imetyksessä tarvinnut apua, mutta esimerkiksi rintakumista en silloin tiennyt vielä mitään.

MInusta on oman kokemuksen perusteella kummallista, että eräät suorastaan vaativat sektiota, vaikka sen "saaneet" olivat silmin nähden kipeämpiä kuin uimarenkaalla istuvat synnyttäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Kipuun otetaan "Buranaa". LMAO. Mä sain Oxycontinia 5 vrk, eikä vienyt sekään kipuja. Tajuatko, että kaikki synnytykset eivät mene oppikirjan mukaan? Olen ollut sittemmin myös mm. lonkkaleikkauksessa, jonka jälkeen olin erittäin paljon paremmassa kunnossa kuin synnytyksen. Eli ihan terve siis olin???

Jos olisit NYT terve, tajuaisit varmaan etten tunne taustaasi, vaan puhuin yleisellä tasolla.

Mutta sinäpä kuvittelet näköjään, että ajatuksesi luetaan jne.

Hoida nyt edes yläpääsi kuntoon.

Tajuatko sinä ylimielinen urpo, etten todellakaan ole yksin, vaan näitä synnytyksen runtelemia on enemmän??? 

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Kyllä mä olen apua saanut neljän synnytykseni jälkeen ihan joka kerta. Viimeisimmät 2 synnytystä viiden vuoden sisään. Jos en ois ruokaa kyennyt hakemaan, niin varmasti ois joku hoitaja hakenut mulle.

5 vrk Oxycontinia ilman hoitovastetta? Kuulostaa siltä, että jollain on ollut korkea opiaattitoleranssi, ilmeisesti aiempien harrastusten pohjalta.

Jos olen väärässä, sori, mutta tuo on se todennäköisin skenaario.

Turha riehua, ei täällä kenenkään taustoista tiedetä, ja puhe oli synnärikokemuksista. Mulla ihan ok, vaikken saanutkaan teholle vietyä vauvaani mukaan. Ehkä siksi osaan suhteellistaa asioita.