Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Vierailija kirjoitti:

Pahinta ei ole se, että joutuu itse hakemaan jotain, vaan se töykeä tapa, miten se sanotaan. Muutama empaattinen kätilö, suuri osa töykeitä. Muilla osastoilla leikkausten jälkeen on aina ollut ystävällinen ja asiallinen kohtelu. En tiedä, mistä johtuu, että NKL:n lapsivuodeosastolla niin tylyä, oisko hoitajilla keskenään huono henki? Onko itse herkemmällä rekisteröimään tylyydet? Koko ajan tunne, että hoitajien tiellä, mitään ei uskalla kysyä, kun vastataan pilkallisesti ja kovasti. Miksei Suomessa ole yksityistä synnytyssairaalaa, kun syöpäsairaaloitakin on? Maksaisin mielelläni siitä, että ei tarvitsisi sietää tylyä ja arroganttia kohtelua. 

Niinpä. Oli aivan törkeää NKL:lla 2016. 

Hui kamala millasia kertomuskia!!😯 Vasta yhden lapsen olen saanut mutta en keksi kuin positiivista sanottavaa. Alatiesynnytys (episiotomia+imukuppi) hoidettiin oikein mallikkaasti ja minusta ja miehestä pidettiin hyvää huolta koko ajan. Miehenkin vointia kysyttiin. Lapsen saavuttua maailmaan oltiin vajaa 4vrk osastolla ja ensimmäisen vuorokauden sain ruuat huoneeseen. Aina kysyttiin vointia ja kaikki kätilöt oli todella mukavia. Haavassa oli kovaa kipua koko ajan ja sain säännöllisesti särkylääkkeitä. Vauva ei oppinut rinnasta syömään vaikka imetysasiantuntijat ja kätilöt asiaan paneutuivat sydämestään saakka. Kätilöt lohdutti että tällaisia lapsia tulee kyllä vastaan ja vauva saa ihan yhtä hyvin ravintonsa pullosta ja vatsan täyteen vaikka lypsymaitoa ja korviketta juokin. Mies kävi joka päivä meitä katsomassa ja kätilö otti hänet hienosti huomioon. Odotettiin vauvan ensikylpyäkin siihen asti, että mies pääsi touhuun mukaan. Tästä kaikesta vuosi aikaa ja synnytin Porissa Satasairaalassa. En olisi voinut enää tyytyväisempi olla aikaamme vuodeosastolla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen hoitaja selitti minulle, että synnyttänyt vaihtaa itse lakanansa, koska synnyttäjät eivät ole sairaita. Sillä kertaa hoitaja vaihtoi minun vereen menneet lakanat, koska en pysynyt kunnolla pystyssä. Eihän kaikki leikkauspotilaatkaan ole sairaita tyyliin vatsatautia sairastava, mutta he saavat toipua rauhassa tikkeineen. Tikkejä on yleensä synnyttäneillä synnytystavasta riippumatta.

Leikkauspotilaita makuutettiin viimeksi 1970-luvulla. Nykyään ei, koska liike ja pystyasento edistävät kuntoutumista ja ehkäisevät veritulppia.

Jopa tekonivelleikattu vanhus kävelee jo leikkauspäivänä heti kun puudutus on lientynyt niin että jalkansa hallitsee.

Niin kävelee, mutta ei silti joudu hakemaan käytävän kaapista puhtaita lakanoita ja vaihda niitä.

Niinpä. On terveellistä liikkua, mutta miksi sen liikkumisen pitäisi tarkoittaa henkilökunnan töiden suorittamista?

Ei ongelma ole se liikkuminen, vaan se tyly tapa, miten siihen patistetaan. 

Hyvät kokemukset Naistenklinikalta, kaksi synnytystä ja molemmissa neljä yötä osastolla.  Ensimmäisessä synnytyksessä menetin paljon verta.  Pyörätuolissa hoitajat kuskailivat enkä vauvaa saanut itse nostaa, aina tuli apuja.  Myös lakanat vaihdettiin ja ruoka tarjoiltiin sänkyyn.  Eli ihan voinnin mukaan mentiin.

Vierailija kirjoitti:

5 vrk Oxycontinia ilman hoitovastetta? Kuulostaa siltä, että jollain on ollut korkea opiaattitoleranssi, ilmeisesti aiempien harrastusten pohjalta.

Jos olen väärässä, sori, mutta tuo on se todennäköisin skenaario.

Turha riehua, ei täällä kenenkään taustoista tiedetä, ja puhe oli synnärikokemuksista. Mulla ihan ok, vaikken saanutkaan teholle vietyä vauvaani mukaan. Ehkä siksi osaan suhteellistaa asioita.

Miksi itse teet täysin perättömiä ja loukkaavia oletuksia toisista ja sitten heti myönnät itsekin että et voi mitään tietää?

Ja se teholle viety vauva ei muuten välttämättä yhtään lievitä tuskaa omasta heikosta kunnosta, päinvastoin kärsimys on sitten vain moninkertaista. Tiedän liiankin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että joillain on huonoja kokemuksia. Mutta haluan kertoa, että osastolla voi myös viihtyä. Olen joka kerta mielelläni ollut pari yötä osastolla ja levännyt. Minusta siellä on ollut ihan mukavaa. Henkilökunnankaan kanssa ei ole ollut ongelmia. Eikä minulla ole olleet mitkään erityisen helpot synnytykset ja vauvat, mutta kun olen pyytänyt johonkin apua, olen saanut.

Aika hirveät kotiolot täytyy olla, jos synnyttäneitten osasto on se, jossa sai levätä. Juoppo mies räyhäämässä yötä päivää vai suuri lapsilauma kimpussa?

En epäile, ettei olisi niin erikoisia ihmisiä, jotka viihtyvät sairaalan potilaina.

Tässä nyt on vaan kerrottu vähemmän niitä positiivisia kokemuksia, vaikka sellaisiakin on. Yksi lapseni syntyi luultavasti vuoden hiljaisimpana synnytysaikana. Ei minulla ole siitä kerrasta mitään valittamista. Sektio ja siitä toipuminen menivät hyvin ja henkilökunta oli ystävällistä sekä minulle että muille äideille.

Se on silkkaa teeskentelyä, että joku ei olisi voinut sairaalassa olleessaan edes vessassa  käydä ilman vauvaa. Ei kai vaadi kovin kaksista järkeilyä, että ymmärtää jättää vastasyntyneen omalle sängylleen siksi aikaa, jos vauvalla ei ollut eri sänkyä. Jos sattuu niin reipas vauva, että jos silloin pyörähtelee, niin nostaapa laidan ylös. Minun lasteni syntyessä vauvaa ei olisi saanut pitää omalla sängyllä, kun se oli niin epähygieenistä.

Vaikuttaa siltä , että eräät tähän ketjuun kirjoittaneet eivät ole olleet synnärillä oman syntymänsä jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Kipuun otetaan "Buranaa". LMAO. Mä sain Oxycontinia 5 vrk, eikä vienyt sekään kipuja. Tajuatko, että kaikki synnytykset eivät mene oppikirjan mukaan? Olen ollut sittemmin myös mm. lonkkaleikkauksessa, jonka jälkeen olin erittäin paljon paremmassa kunnossa kuin synnytyksen. Eli ihan terve siis olin???

Jos olisit NYT terve, tajuaisit varmaan etten tunne taustaasi, vaan puhuin yleisellä tasolla.

Mutta sinäpä kuvittelet näköjään, että ajatuksesi luetaan jne.

Hoida nyt edes yläpääsi kuntoon.

Tajuatko sinä ylimielinen urpo, etten todellakaan ole yksin, vaan näitä synnytyksen runtelemia on enemmän??? 

Siihen saa kyllä pyytämällä apua, mutta tärkeintä olisi että saisit henkisiin ongelmiisi hoitoa.

Lähtökohtaisesti teidän "poikkeustapausten" on turha tulla pelottelemaan sitä valtaosaa synnyttäjistä, joilla kaikki sujuu normaalisti.

Toipumista ja mielenrauhaa.

Mihin saa pyytämällä apua? Tai no, anna olla. Et tiedä asioista mitään ja omasta mielestäsi tiedät kaiken. Ehkä joskus elämä tuo sun eteen jotain, että ymmärrät. 

Aivan kaikkeen saa apua pyytämällä. Ei kannata kuvitella, että muut lukevat ajatuksia, tai että sinä tiedät minusta mitään.

Mutta tuon tajuaminen voi olla sinulla edessä vasta pitkän ajan kuluttua.

TAYS 2001, epiduraalin jälkeen en osannut pissata ja luvattu katetrointi venyi, venyi ja venyi, kunnes itkin kivusta. Lopputulema 1,3 litraa, virtsis ja hevoskuuri antibiootteja, joiden aikana ei saanut imettää, ja joiden jälkeen en enää onnistunut. Kotona annoin surutta korviketta, sairaalassa ei saanut. Lapsi jäi ainoaksi, muistakin syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että joillain on huonoja kokemuksia. Mutta haluan kertoa, että osastolla voi myös viihtyä. Olen joka kerta mielelläni ollut pari yötä osastolla ja levännyt. Minusta siellä on ollut ihan mukavaa. Henkilökunnankaan kanssa ei ole ollut ongelmia. Eikä minulla ole olleet mitkään erityisen helpot synnytykset ja vauvat, mutta kun olen pyytänyt johonkin apua, olen saanut.

Aika hirveät kotiolot täytyy olla, jos synnyttäneitten osasto on se, jossa sai levätä. Juoppo mies räyhäämässä yötä päivää vai suuri lapsilauma kimpussa?

En epäile, ettei olisi niin erikoisia ihmisiä, jotka viihtyvät sairaalan potilaina.

Tässä nyt on vaan kerrottu vähemmän niitä positiivisia kokemuksia, vaikka sellaisiakin on. Yksi lapseni syntyi luultavasti vuoden hiljaisimpana synnytysaikana. Ei minulla ole siitä kerrasta mitään valittamista. Sektio ja siitä toipuminen menivät hyvin ja henkilökunta oli ystävällistä sekä minulle että muille äideille.

Se on silkkaa teeskentelyä, että joku ei olisi voinut sairaalassa olleessaan edes vessassa  käydä ilman vauvaa. Ei kai vaadi kovin kaksista järkeilyä, että ymmärtää jättää vastasyntyneen omalle sängylleen siksi aikaa, jos vauvalla ei ollut eri sänkyä. Jos sattuu niin reipas vauva, että jos silloin pyörähtelee, niin nostaapa laidan ylös. Minun lasteni syntyessä vauvaa ei olisi saanut pitää omalla sängyllä, kun se oli niin epähygieenistä.

Vaikuttaa siltä , että eräät tähän ketjuun kirjoittaneet eivät ole olleet synnärillä oman syntymänsä jälkeen.

Etkö kotonasi siivoa, pyykkää, tee ruokaa jne. kun et ymmärrä miksi sairaalassa on erilaista?

Sairaalasänkyjähän on varmasti erilaisia, täällä ainakin niissä laidoissa metalliputkien välissä hyvinkin vauvan mentävä aukko.

Mies salakuljetti mulle Buranaa, kun sitä ei oltaisi tuotu edes minimimäärää (3x400).

Tästä on tosin jo vuosia aikaa.

T. Kipeä kaksosten äiti

Ekan synnytyksen jälkeen olin Nkln tehostetussa hoidossa (?), koska olin ollut nukutettuna kaavinnan ajan. Vauva oli pieni ja sitä vahdittiin tarkkaan. Sattui varsin mukava kätilö ja kaikki sujui pääasiassa hyvin. Vauva otettiin toisenakin yönä joksikin aikaa kansliaan, kun pyysin. 

Toisen jälkeen olin normaalilla osastolla, huonekaveri, herätyksiä, tyly kätilö ja muutenkin ankeampi kokemus. Onneksi olin itse valmiimpi ja paremmassa kunnossa. Lakanoita en vaihtanut kummallakaan kerralla ja keittiössä oli aina välipalaa tarjolla. 

Nämä kokemukset 10-luvulla. Eniten on rasittanut jatkuva vieraiden ihmisten seurassa oleminen, se että ei pääse kunnolla rentoutumaan. 

Minulla on vain hyviä kokemuksia HUS NKL:ltä, mutta en viitsi kertoa kun se ei tuon opiaattihörhön mielestä ole totta.

Osastolla näki, että valtaosa liikkui, touhusi ja voi hyvin, niin hyvin kuin voi tungettuaan itsestään ulos uuden ihmisen, mutta näki siellä muiden joukossa myös pari synnytyspsykootikkoa, joille järjestettiin oma huone.

Hyvin hekin jaksoivat käytävillä ravata siitä huolimatta, että koko ajan huusivat ja komentelivat luullen hotellissa olevansa.

Synnytys on normaalia ja komplikaatioita osataan hoitaa, mutta kai pitää itse vaatia lääkäriä katsomaan ja korjaamaan, jos on pillu ommeltu väärin päin.

Ei mulla ainakaan ollut tuollaista. Tosin hiukan ehkä liian aikaisin patistettiin lähtemään osastolta ja siirtymään ns. sairaalahotelliin joka oli aika kämänen vanha rivitalo jossa oli vuokrattavia huoneita.

Minä sain 2009 OYSissä kaksoset kiireellisellä sektiolla. Lapset syntyi perjantaina ja muistaakseni keskiviikkona mun "piti" lähteä. Ei tarvinnu mitään omia lakanoita vaihdella ja ruoka tuotiin jos sainoi ettei saa itse haettua, mutta toki sain kun piti päästä lasten tehollekin kävelemään pitkin pitkiä käytäviä lapsiaan katsomaan. Ekana päivänä vietiin pyörätuolilla.

Kyllähän se helvettiä oli silloin ekana päivänä kun oli pakko nousta vessaan ja suihkuun.

1994 sain esikoisen Kättärillä, eikä sielläkään kaikki asiat menneet hyvin mutta ei tarvinnut lakanoita vaihdella sielläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Eihän kukaan jää sairaalaan yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Kipuun otetaan "Buranaa". LMAO. Mä sain Oxycontinia 5 vrk, eikä vienyt sekään kipuja. Tajuatko, että kaikki synnytykset eivät mene oppikirjan mukaan? Olen ollut sittemmin myös mm. lonkkaleikkauksessa, jonka jälkeen olin erittäin paljon paremmassa kunnossa kuin synnytyksen. Eli ihan terve siis olin???

Jos olisit NYT terve, tajuaisit varmaan etten tunne taustaasi, vaan puhuin yleisellä tasolla.

Mutta sinäpä kuvittelet näköjään, että ajatuksesi luetaan jne.

Hoida nyt edes yläpääsi kuntoon.

Tajuatko sinä ylimielinen urpo, etten todellakaan ole yksin, vaan näitä synnytyksen runtelemia on enemmän??? 

Siihen saa kyllä pyytämällä apua, mutta tärkeintä olisi että saisit henkisiin ongelmiisi hoitoa.

Lähtökohtaisesti teidän "poikkeustapausten" on turha tulla pelottelemaan sitä valtaosaa synnyttäjistä, joilla kaikki sujuu normaalisti.

Toipumista ja mielenrauhaa.

Mihin saa pyytämällä apua? Tai no, anna olla. Et tiedä asioista mitään ja omasta mielestäsi tiedät kaiken. Ehkä joskus elämä tuo sun eteen jotain, että ymmärrät. 

Aivan kaikkeen saa apua pyytämällä. Ei kannata kuvitella, että muut lukevat ajatuksia, tai että sinä tiedät minusta mitään.

Mutta tuon tajuaminen voi olla sinulla edessä vasta pitkän ajan kuluttua.

Sinähän tässä olet väittänyt tietäväsi kaiken, eikä päinvastoin. Tämä keskustelu on aivan absurdi tai ehkä oletkin eri tai trolli. Aivan turhaa jatkaa tuollaisen mt-ongelmaisen kanssa. Vai puhutko itsellesi? Ei tarvitse vastata, retorinen kysymys. No, eipä taas tarvi tätä palstaa lukea, kun huomaan, että hulluthan täällä trollaa.

1996 ja 1998 kirjoitti:

Minulla on vain hyviä kokemuksia HUS NKL:ltä, mutta en viitsi kertoa kun se ei tuon opiaattihörhön mielestä ole totta.

Osastolla näki, että valtaosa liikkui, touhusi ja voi hyvin, niin hyvin kuin voi tungettuaan itsestään ulos uuden ihmisen, mutta näki siellä muiden joukossa myös pari synnytyspsykootikkoa, joille järjestettiin oma huone.

Hyvin hekin jaksoivat käytävillä ravata siitä huolimatta, että koko ajan huusivat ja komentelivat luullen hotellissa olevansa.

Synnytys on normaalia ja komplikaatioita osataan hoitaa, mutta kai pitää itse vaatia lääkäriä katsomaan ja korjaamaan, jos on pillu ommeltu väärin päin.

Kielenkäyttösi ei kyllä anna sinusta sellaista kuvaa, että olisi varaa arvostella ketään "synnytyspsykootikoksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Eihän kukaan jää sairaalaan yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko.

Minulla ei ollut 3.lapsen kohdalla mikään kiire kotiin! Ruoka tuotiin nenän eteen, kyllä, vaikka olin loistavassa kunnossa. Olen viihtynyt sairaalassa kaikkien lasten kohdalla ja palvelu on ollut loistavaa. Nämä kauhutarinat kuulostavat ihan käsittämättömiltä!

Vierailija kirjoitti:

Ja vinkkinä: ottakaa mukaan omat parasetamolit ja tulehduskipulääkkeet. Nöyryttäävä käydä kansliassa pyytämässä, kun sitä ei todellakaan hymyssä suin tarjota, vaan niskoja nakellen. Siis näin NKL:lla. 

Samaa mieltä. Ensimmäisellä kerralla jouduin odottamaan tuntikausia, että sain kipulääkettä. Toiseen synnytykseen lähtiessäni osasin varata omat lääkkeet mukaa.316

Vierailija kirjoitti:

Joko on tai sitten ei. Omat kokemukseni ovat viime vuosisadalta, mutta monta erilaista kätilöä ehdin nähdä. Eräälle olin valmis heittämään roskiksen päähän kun tivasi lapsivedestä "näytä se side", ja synnyttyä olin jo valmis lähtemään erään iltana kotiin, kun onneksi sattui sinä yönä ymmärtäväinen lastenhoitaja vauvalaan.

Pahinta oli se, että ei saanut nukkua. En odotusaikana, kun verenpaineenmittaaja oli yökkö, joka herätti joskus kuuden aikaan, eikä silloin kun huoneessa oli toinen äiti kiukkuisen vauvansa kanssa. Paljon enemmän olisin varsinkin ensimmäisen imetyksessä tarvinnut apua, mutta esimerkiksi rintakumista en silloin tiennyt vielä mitään.

MInusta on oman kokemuksen perusteella kummallista, että eräät suorastaan vaativat sektiota, vaikka sen "saaneet" olivat silmin nähden kipeämpiä kuin uimarenkaalla istuvat synnyttäneet.

En edes ymmärrä mikä ajatus tuossa oli takana, miksi olisi kätilön mielestä pitänyt näyttää side? :o