Miesystävä sanoi että olen kaunis, mutta kiroilu tekee minusta hänen silmissään ruman
Meillä on kotona aina kiroiltu ja sen me lapset opimme melko varhain eikä meitä siitä koskaan toruttu. Se oli vanhemmista vaan huvittavaa.
Olen tottunut siis koko ikäni kiroilemaan paljon ihan huomaamattanikin normaalin puheen yhteydessä.
Ottaisitko tuollaisen kommentin loukkauksena?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Kiroilu on merkki älykkyydestä ja määrätietoisesta elämän asenteesta. Itse ainakin kiroilen paljon, mutta en anna myös periksikään, vaan vien asiat loppuun ja haen ratkaisun aina - joko kiroilleen tai ilman. Kiroilu auttaa tiukassa tilanteessa. Kiroilu kasvattaa sisäistä voimaa selvitä tilanteista. Ei niitä turhaan voimasanoiksi sanota.
Minä taas näen tuon niin, että sinä haet "negatiivista energiaa" voimaksesi, jaksat raivolla. Sen sijaan osa ihmisistä on määrätietoisia, sisukkaita ja periksiantamattomia zen-tyyppisellä energialla. Omalla kohdallani koen, että kaikki kouhkaaminen syö energiaa siltä itse suoritettavalta asialta ja mitä rauhallisempi olen, sitä enemmän voin antaa energiaa ja huomiota itse asialle ja edistää sitä.
Kiroilu kuuluu ääritilanteisiin.
Moni ei ole kuullut mun kiroilevan, muutamat on ja se ei ole kaunista kuunneltavaa.
Eräs työkaverini hokee, varsinkin pahalla päällä ollessaan "v-tu, v-tu, v-tu" jatkuvasti...vaihtais edes sanaa.