Miesystävä sanoi että olen kaunis, mutta kiroilu tekee minusta hänen silmissään ruman

Jatkuva kiroilu on turhaa, junttia ja lapsellista. Kirosanat voi säästää tehokeinoksi jos ne joskus harvoin tulevat tarpeeseen. Kun saimme lapsia niin lopetimme turhan kiroilun. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia niin mies 50v+ on aloittanut taas kiroilun. Ja todellakin se särähtää pahasti korvaan sellainen turha kiroilu. Minäkin kiroilen joskus jos joku asia on oikein kamalaa tai riidellään. Lapset eivät ole koskaan kiroilleet meille vanhemmille mutta kiroilevat kyllä kavereiden seurassa. Pari kertaa tuli lapsille kiroiltua kun olivat teinejä ja heti tuli kuittia että ei noin rumasti tartte puhua :) Niinpä.

V*tustanaa huutava av-mamma ei ehkä ole siellä sinkkumiesten toivelistan kärkipäässä.

kiroilu on ihan vi7un tyhmää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommonenhan saa vaan kiroamaan entistä enemmän. En suostuis seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on tarve suodattaa mun puhetta.

Osaan kyllä hyvät käytöstavat, enkä kiroile tuntemattomien seurassa, tai jos tiedän että seura ei pidä kiroilusta.

Mutta omissa oloissani ja omien ihmisten seurassa puhun kuin mikäkin merimies! Jos sitä ei hyväksy, saa etsiä siveellisempää sipulia

Ihminen harvoin tunnistaa omaa käytöstään ja joku voi olla vähän eri mieltä tuosta sinun muiden seurassa kiroamisesta.

Ei ole. Kaverit kiroilee itsekin, ja kenenkään muun seurassa en kiroa.

Lapsuudenkodissa ei saanut kiroilla, joten olen aina kiroillut yksin omissa oloissani. Vasta aikuisena löysin kavereita, joiden seurassa pystyn olemaan vapautuneesti oma itseni, myös kiroilun suhteen.

Siispä en myöskään seurustelisi ihmisen kanssa, jolle kiroilu on joku hirveä mörkö. Vähän tulisi oma isukki mieleen.

Että sori, mutta kyllä ihminen voi olla hyvä tyyppi ja silti kiroilla. Tästä en tingi vaikka sanoisit mitä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommonenhan saa vaan kiroamaan entistä enemmän. En suostuis seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on tarve suodattaa mun puhetta.

Osaan kyllä hyvät käytöstavat, enkä kiroile tuntemattomien seurassa, tai jos tiedän että seura ei pidä kiroilusta.

Mutta omissa oloissani ja omien ihmisten seurassa puhun kuin mikäkin merimies! Jos sitä ei hyväksy, saa etsiä siveellisempää sipulia

Ihminen harvoin tunnistaa omaa käytöstään ja joku voi olla vähän eri mieltä tuosta sinun muiden seurassa kiroamisesta.

Ei ole. Kaverit kiroilee itsekin, ja kenenkään muun seurassa en kiroa.

Lapsuudenkodissa ei saanut kiroilla, joten olen aina kiroillut yksin omissa oloissani. Vasta aikuisena löysin kavereita, joiden seurassa pystyn olemaan vapautuneesti oma itseni, myös kiroilun suhteen.

Siispä en myöskään seurustelisi ihmisen kanssa, jolle kiroilu on joku hirveä mörkö. Vähän tulisi oma isukki mieleen.

Että sori, mutta kyllä ihminen voi olla hyvä tyyppi ja silti kiroilla. Tästä en tingi vaikka sanoisit mitä :)

Totta kai hyvä tyyppi voi olla, mutta se ei muuta minun käsitystäni aikuisen ihmisen kiroilusta että hyvä tyyppi, jolla on mauton kielenkäyttö. Toisaalta en myöskään piereskele avoimesti ja tässäkin on eri koulukuntia.

Kun jätin teinivuosien kiroilun taakse, huomasin sen myös tasoittavan tunnetiloja positiivisella tavalla. Oma kiroiluni nosti ärsytystä, verenpainetta tms. entisestään sen sijaan että olisi purkanut sitä. Värikkäästi osaan puhua ilman kirosanojakin, joten ei niitä tarvitse juttujenkaan höysteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommonenhan saa vaan kiroamaan entistä enemmän. En suostuis seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on tarve suodattaa mun puhetta.

Osaan kyllä hyvät käytöstavat, enkä kiroile tuntemattomien seurassa, tai jos tiedän että seura ei pidä kiroilusta.

Mutta omissa oloissani ja omien ihmisten seurassa puhun kuin mikäkin merimies! Jos sitä ei hyväksy, saa etsiä siveellisempää sipulia

Ensin sanotaan että kukaan ei saa estää ja seuravassa lauseessa uskotaan kuitenkin estäminen. Päättäisit jo.

Pitääkö tämä nyt rautalangasta vääntää...

1)En kiroile muiden kuin sellaisten seurassa joiden tiedän hyväksyvän kiroilun

2)En halua jakaa elämääni sellaisen ihmisen kanssa, joka ei hyväksy kiroilua

Onko tässä muka jokin ristiriita?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, joilla huono sanavarasto, eikä osaa ilmaista tunnetilaansa muuten, kiroilevat enemmän. Sivistyksen puutetta.

Tutkitusti asia on juuri päinvastoin. Kiroilevilla on keskimäärin laajempi sanavarasto.

Täällä jauhetaan että miehen ei tulisi muuttaa naistaan tai yrittää muuttaa, mutta nyt kun sivistyneet av mammat ovatkin samaa mieltä, se on ok. Tekopyhää. Puhu niinku puhut ja etsi joku parempi mies. Tuskin se vaatiminen tuohon jää. Kohta ollaan jo muuttamassa jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kiroilu on jonkun tutkimuksen mukaan älykkyyden merkki.

Niin sen puuttumisen merkki,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, joilla huono sanavarasto, eikä osaa ilmaista tunnetilaansa muuten, kiroilevat enemmän. Sivistyksen puutetta.

Tutkitusti asia on juuri päinvastoin. Kiroilevilla on keskimäärin laajempi sanavarasto.

Entäs kun osaan keksiä kymmeniä kirosanoja tai sadatteluun sopivia ilmaisuja, mutta en todellakaan käyttäisi niitä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä totta, en katsoisi kiroilevaa naista yhtään.

Kaksinaismoralisti siellä kuitenkin katselee miesten kiroilua sujuvasti :D

Vierailija kirjoitti:

Jos jatkat kiroilua, et saavuta miehen kunnioitusta koskaan. Valinta on sinun. Haluatko olla nykyinen versiosi vai kehittyä toiseen suuntaan.

Heh heh heh heh huaaah hah hah hah haaa! Päivän paras vitsi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, joilla huono sanavarasto, eikä osaa ilmaista tunnetilaansa muuten, kiroilevat enemmän. Sivistyksen puutetta.

Tutkitusti asia on juuri päinvastoin. Kiroilevilla on keskimäärin laajempi sanavarasto.

Entäs kun osaan keksiä kymmeniä kirosanoja tai sadatteluun sopivia ilmaisuja, mutta en todellakaan käyttäisi niitä itse. 

So what, jos tiede todistaa muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä totta, en katsoisi kiroilevaa naista yhtään.

Kaksinaismoralisti siellä kuitenkin katselee miesten kiroilua sujuvasti :D

Kiroilevasta naisesta tulee mieleen lähiöpubin kanta-asiakas rööki huulessa ja kiroilevasta miehestä typerys, jolla on vihanhallintaongelmia. 

Sano, että miesystävä on sinusta muuten puoleensavetävä, mutta hänen tapansa arvostella sinua tekee hänestä silmissäsi ikävä kyllä luotaantyöntävän.

Vierailija kirjoitti:

V*tustanaa huutava av-mamma ei ehkä ole siellä sinkkumiesten toivelistan kärkipäässä.

Perus av-mies kuitenkin olettaa sitä huutamalla olevansa av-mamman unelmamies ;)

googlatkaa kiroilu ja älykkyys niin saatatte yllättyä

Todella tekopyhää lässytystä jälleen kerran. Mutta mitä voikaan odottaa av:lta... Jatka vain kiroilua, ap, sillä siinä ei ole mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Sano, että miesystävä on sinusta muuten puoleensavetävä, mutta hänen tapansa arvostella sinua tekee hänestä silmissäsi ikävä kyllä luotaantyöntävän.

Tässähän molemmat voittaa eikä siitä tarvitse tehdä mitään loukkaantumiskilpailua. Mies ilmaisi, ettei osaa kunnioittaa kiroilevaa naista ja nainen haluaa kiroilla, joten molemmat palaavat tulosuuntaansa. 

Jos mies sanoo, että tykkää minulla värikkäämmistä vaatteista kuin mustasta, ei siitä ole tarvetta vetää hernettä nokkaan vaan miettiä onko se mustaan pukeutuminen identiteettini, joten siitä ei tingitä vai onko se vaan ollut turhanpäiväinen tapa ja punainen tosiaan sopiikin paremmin. 

No tartteeko siitä nyt loukkaantua tai alkaa riitaa kehittämään. Olette erilaisia ja tämä voi olla yksi asia joka teidät erottaa, tai sitten ei. Suhde on aina jollain tavalla kompromisseja ja neuvottelua.

Nyt miehesi on kertonut ettei pidä kiroilusta, hän ei pidä sinusta kun kiroilet. Sä voit joko lopettaa kiroilun, jatkaa muuttamatta mitään, tai neuvotella jonkun muun kompromissin. Vähän riippuu mikä on tavoitteena.. sujuva suhde? Vai onko asia sinulle tärkeä, tinkimätön, kenties osa persoonaa? Kerro se miehelle.

Pitäisi osata myös nähdä positiivisina nämä ihmissuhteiden rypyt, koska vain näiden kautta voi oppia lisää itsestään ja kumppanistaan ja kasvaa (yksin tai yhdessä..).