Yksinäisyys lukiossa

No herran jestas. Vastahan sitä lukiota on käyty pari viikkoa. Älä panikoi. 

Itselleni kävi vähän samalla tavalla. Olin koko lukion yksin ja lopulta sairastuin aika pahasti masennukseen. Minulla se vaikutti selkeästi arvosanoihinkin. Kokemukseni perusteella sanoisin, että lukiossa opettajia kiinnostaa vielä vähemmän oppilaiden hyvinvointi kuin peruskoulussa.

No aika alussa vielä ollaan. Minunkaan tyttäreni ei ole oikein tutustunut kehenkään vielä.

Empatia on hyvä asia mutta liiallinen myötävellominen ei ole jörkevää.

Usko siihen teiniisi! Kursseja on paljon. Ihan varmasti jostain ryhmästä löytyy joku kaveri.

Se on totta, että lukiossa ei hirveästi harrasteta noita tutustumisleikkejä. Onhan lukiossa kuitenkin luokat/ryhmät? Sitä kautta tutustuu väkisinkin kun on jatkuvasti samojen tyyppien kanssa tekemisissä. Liikkatunnit ovat hyviä tutustumiseen ja kielten tunneillakin on paljon parityöskentelyä, jonka kautta sain itse aikoinaan uusia kavereita.

Ihana kun huolehdit, mutta kyllä lapsesi varmasti pärjää :)

Vierailija kirjoitti:

Se on totta, että lukiossa ei hirveästi harrasteta noita tutustumisleikkejä. Onhan lukiossa kuitenkin luokat/ryhmät? Sitä kautta tutustuu väkisinkin kun on jatkuvasti samojen tyyppien kanssa tekemisissä. Liikkatunnit ovat hyviä tutustumiseen ja kielten tunneillakin on paljon parityöskentelyä, jonka kautta sain itse aikoinaan uusia kavereita.

Ihana kun huolehdit, mutta kyllä lapsesi varmasti pärjää :)

Lukio on nykyään kuin yliopisto. Ei ole mitään omaa luokkaa jonka kanssa kökötetään 8 tuntia päivässä.

Lukiossa on pitkin vuotta eri kursseja, joka tarkoittaa että eri kursseilla on myös eri ihmisiä. Ei kannata luovuttaa vielä :) 

Se on totta, että lukio on nykyään kuin yliopisto, kurssikaverit vaihtuvat koko ajan. Mutta koska on kyse vielä noin nuorista ihmisistä, jotka hakevat vielä sitä omaa paikkaansa elämässä ja kaverit ovat hurjan tärkeitä, ryhmäytymiseen ja tutustumiseen pitäisi varata oikeasti aikaa ja kouluun pitäisi olla kiva mennä.

Ap

Varmaan löytää kun tutustuu paremmin kun on pakko tehdä paritehtäviä.

Muutettiin toiselta paikkakunnalta.

Lapseni laski rimaa ja meni tutustumaan sateenkaariporukoihin. Hän on itse hetero. Sai paljon rentoja kavereita.

Tosin sillä vaikutuksella että lapseni ottaa lukion vähän turhankin rennosti, kuten seuransakin.

Itse en aikoinani olisi tuollaisia kelpuuttanut, koska olin hyvin kurinalainen ja ahkera. Halusin oll toisten ahkerien seurassa. Huomasin toki ympärilläni porukoita, jotka ottivat rennommin.

Kuulostaa tosi oudolta että ei saa monista yrityksistä huolimatta kavereita..

Ihanko tosiaan kaikki syrjii eikä kelpuuta seuraansa?

Ota suoraan luokanvalvoja, opoon, erkkaopeen yhteyttä. He voivat kiinnittää huomiota.

Myös terkkari psykologi ja kuraattori kannattaa käydä... kunhan joku tarttuu asiaan.

Voi olla, että siellä on muilla sama huoli.

Niitä kavereita voi tulla sitten eri kursseilla.

Yrittää keskittyä opiskeluun ja sitten pikkuhiljaa kavereita.

Kannusta ottamaan kontaktia. Aina ei tarvi.

Mun tyttö sanoi istuvansa jotkin tunnit ihan hiljaa ja opiskelua. Omat kaverit muilla kurssilla.

Sina eivät jaksakaan, kun on useilla kursseilla eri ihmiset.

Anna aikaa.

Nyt alussa on kyllä hyvä ottaa yhteyksiä henkilökuntaan koululla, koska nyt on helppo tarttua asioihin. Ota vaan yhteyttä.

Olen itse lukion aineenopettaja ja olisin kiitollinen tuollaisesta tiedosta, ja voisin omilla tunneillani yrttiä auttaa oppilasta.

Opettajat eivät välttämättä tunneilla näe noita tarpeita, mutta jos siitä kerrotaan, niin voivat työtavoissa ym. kiinnittää huomion.

Tätä asiaa olen itsekkin miettinyt, mulla lapsi ei tosin ole edes kiinnostunut hankkimaan kavereita uudesta koulusta ja on laiska pitämään yhteyttä kavereihinsa muutenkin. Mielestäni kavereita ois hyvä hankkia mutta jos ei itse aktivoidu niin minkäpä sille tekee.

Oma lapseni ei koko lukioaikana ystävystynyt yhdenkään kanssa. Raastavaa seurata sivusta. Ei ollut koskaan menoja koulun jälkeen, eikä chattailyjä puhelimessa. Yliopistossa oli toisin.

Kannattaa ylläpitää yhteyttä vanhoihin kavereihin myös. Itseäni harmittui kun olin laiska pitämään yhteyttä peruskouluaikaisiin kavereihin ja ystävyyssuhteet hiipui pois.