Miesystävä sanoi että olen kaunis, mutta kiroilu tekee minusta hänen silmissään ruman

Antaahan se jatkuva kiroilu ihmisestä vähän älykääpiön kuvan...

Vierailija kirjoitti:

Antaahan se jatkuva kiroilu ihmisestä vähän älykääpiön kuvan...

Kiroilu ja ihmisten haukkuminen yleensä ei anna hyvää kuvaa ihmisestä.

Mies on oikeassa. Kiroileminen tekee kenestä tahansa ruman ja lapsellisen.

Tommonenhan saa vaan kiroamaan entistä enemmän. En suostuis seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on tarve suodattaa mun puhetta.

Osaan kyllä hyvät käytöstavat, enkä kiroile tuntemattomien seurassa, tai jos tiedän että seura ei pidä kiroilusta.

Mutta omissa oloissani ja omien ihmisten seurassa puhun kuin mikäkin merimies! Jos sitä ei hyväksy, saa etsiä siveellisempää sipulia

Kiittäisin rehellisyydestä.

Kiroilu on jonkun tutkimuksen mukaan älykkyyden merkki.

Jos jatkat kiroilua, et saavuta miehen kunnioitusta koskaan. Valinta on sinun. Haluatko olla nykyinen versiosi vai kehittyä toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Tommonenhan saa vaan kiroamaan entistä enemmän. En suostuis seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on tarve suodattaa mun puhetta.

Osaan kyllä hyvät käytöstavat, enkä kiroile tuntemattomien seurassa, tai jos tiedän että seura ei pidä kiroilusta.

Mutta omissa oloissani ja omien ihmisten seurassa puhun kuin mikäkin merimies! Jos sitä ei hyväksy, saa etsiä siveellisempää sipulia

Ihminen harvoin tunnistaa omaa käytöstään ja joku voi olla vähän eri mieltä tuosta sinun muiden seurassa kiroamisesta.

Ihmiset, joilla huono sanavarasto, eikä osaa ilmaista tunnetilaansa muuten, kiroilevat enemmän. Sivistyksen puutetta.

Se on kyllä totta, en katsoisi kiroilevaa naista yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Tommonenhan saa vaan kiroamaan entistä enemmän. En suostuis seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on tarve suodattaa mun puhetta.

Osaan kyllä hyvät käytöstavat, enkä kiroile tuntemattomien seurassa, tai jos tiedän että seura ei pidä kiroilusta.

Mutta omissa oloissani ja omien ihmisten seurassa puhun kuin mikäkin merimies! Jos sitä ei hyväksy, saa etsiä siveellisempää sipulia

Ensin sanotaan että kukaan ei saa estää ja seuravassa lauseessa uskotaan kuitenkin estäminen. Päättäisit jo.

Kyllä se minunkin mielestäni rumentaa ihmistä. Kirosanaa tulee käyttää harkiten tehostamaan jotain asiaa. Joka toisen sanan ollessa v, tulee mieleen joku itsensä kovuudesta ihastunut teinityttö

Turha kiroilu on kuin olisi kakkaa suussa tai väärässä paikassa oleva ruma tatuointi. Laskee markkina-arvoa ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tommonenhan saa vaan kiroamaan entistä enemmän. En suostuis seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on tarve suodattaa mun puhetta.

Osaan kyllä hyvät käytöstavat, enkä kiroile tuntemattomien seurassa, tai jos tiedän että seura ei pidä kiroilusta.

Mutta omissa oloissani ja omien ihmisten seurassa puhun kuin mikäkin merimies! Jos sitä ei hyväksy, saa etsiä siveellisempää sipulia

Eli myönnät itsekin, että kiroilu on huonoa käytöstä ja ulkopuolisille esität fiksumpaa.

Olen iloinen, että mies teki alusta asti tiettäväksi suhteensa kiroiluun ja tajusin siivota kielenkäyttöni. Tajusin vasta sitten,että koko kiroilu oli jäänyt ihan turhaan jäljelle teinivuosilta eikä kuvastanut minua lainkaan.

Niin no täysin tottahan se on. Toisaalta voisit myös löytää miehen, joka itse kiroilee ja jota se ei häiritse. Teillä on erilainen kulttuuri ja kiroilu merkitys on erilainen.. ja sitä on vaikea tai mahdoton muuttaa, koska juuret ovat tosiaan jo lapsuudessa.

Minulle mieheni kiroilu tuntuu välillä läpsäisyltä vasten kasvoja, tosi raskaalta ja masentavalta. Ja olen itsekin siitä maininnut moneen otteeseen, että todella toivoisin ettei minun seurassa puhuisi niin. Mutta hänelle se symboloi eri asiaa, on luontevaa ja ehkä jopa vapauttavaa sadatella. Minulle se on usein aggressiota, pelottavaa, moukkamaista, epäkohteliasta yms..

Vaikeaahan se joka tapauksessa on kun kaksi erilaista ihmistä päätyy yhteen. Tulee noita erimielisyyksiä helposti. Auttaako se sitten tilannetta että suutut miehelle tai loukkaannut? Hän varmaan suree itsekin sitä, että aidosti näkee sinut rumana kun kiroilet.

Et siis kelpaa miesystävällesi sellaisena kuin olet. Ei hyvä

Huonoa ja laiskaa käytöstä kaikin puolin. Itse pyrin ylevöittämään arkeakin pienillä sivistyneillä asioilla, joten en missään nimessä jaksaisi tyhjää kiroilevaa seuraa. Tuohan vetää vain mukanaan pohjalle samaan henkiseen sikolättiin.

Jos ei pyri parantamaan itseään edes puheenparren osalta, tuskin muillakaan alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Et siis kelpaa miesystävällesi sellaisena kuin olet. Ei hyvä

Joskus elämässä roikkuu tavan vuoksi sellaisia juttuja, jotka eivät ole itselle aidosti tärkeitä. Niistä on ihan hyväkin päästä eroon toisen avulla. Jos taas kiroilu on osa identiteettiä, tuollainen on huono match.

Aikoinaan opiskelupaikassa eräs luokkalinen huomautti että kiroilen paljon. Siitä sitten havahduin että näin todella on ja aloin siistimään puhetapaani. Aluksi se oli aika hankalaa mutta kyllä sen oppi.

Vierailija kirjoitti:

Kiroilu on jonkun tutkimuksen mukaan älykkyyden merkki.

Kyseisessä tutkimuksessa tutkittiin sanavaraston laajuutta. Ihmiset, jotka keksivät enemmän tietyllä kirjaimella alkavia sanoja minuutissa kumma kyllä keksi myös enemmän kirosanoja samassa ajassa. Johtopäätös oli, että älykkäät ihmiset kiroilevat enemmän.