Lue keskustelun säännöt.
Kotirouvana on ihanaa!
04.10.2013 |
Sain juuri lapset kouluun. Nyt menen kylpyyn kaikessa rauhassa, silittelen vähän ja vien sitten koirat pitkälle lenkille. Kaupan kautta kotiin ja sitten leivon ja kokkaan lapsen huomisia synttäreitä varten. Illalla yhdessä uimaan. Välissä varmaan nokkaunet.
Kyllä tämä uran vääntämisen voittaa!
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:42"]
Hei nro 20, siis NYYH, meinaatko että on jotenkin huono asia, että elämässä on käytävä töissäkin? Ei kai kukaan aio viettää koko elämää kotirouvana? Hauskaahan se hetken on, mutta että aina ja iankaikkisesti, hui!
[/quote]
No eikös noista vastaajista aika moni aikonut olla loppuelämänsä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut kotirouvana nyt reilun viisi vuotta. Ihan kivaa on ollut, mutta nyt alkaa jo tuntumaan siltä, että voisin palailla töihin. Vuosi vielä niin lapsetkaan eivät tarvitse minua enää niin paljoa (molemmat kyllä jo koululaisia) ja aion opiskella itselleni uuden ammatin.
Kyllä tämä aika on antanut perheelleemme paljon. Koti on siivottuna, aina on kotiruoka tehtynä ja joku lapsia vastassa. Jää muullekin aikaa kuin vain kodinhoidolle ja perustarpeille.
Mutta nyt minusta alkaa tuntumaan, että haluan tehdä myös oikeita töitä ja kokea jokapäiväisessä elämässäni muutakin kuin kotielämää. Aion tosin valita alan, jossa voin tehdä osa-aikaista viikkoa todennäköisesti yrittäjänä. Silloin saisin yhdistettyä molempien elämäntapojen parhaat puolet.
Lapseni olivat kotihoidossa 4- ja 6-vuotiaiksi. Sen jälkeen menivät puolipäiväisesti eskariin ja päivähoitoon.
Me limitimme työmme ja tein paljon omia töitäni iltaisin, aamuisin jne. kun lapset nukkuivat.
Apuna meillä oli kotona hoitaja. Minun toimistoni kodin yhteydessä, eikä me harrastettu yhtään mitään omia juttuja kun lapset oli ihan pieniä.
Kouluun lähtivät aina niin, että olin kotona ja koulusta tulivat aina niin, että minä tai mieheni olin paikalla.
Nyt ovat edelleen vielä alakoululaisia.
Katson että olen hoitanut kyllä huomattavasti enemmän kuin valtaosa muista. Itseni olen tässä laiminlyönyt.
ap
Ei se kyllä monilla meistä menee niin että elämä uratykkinä tai yrittäjänä upeeta ja makeeta vaan ja saa just säädellä työaikansa ja sitä rataa. Suuri osa työssäkäyvistä on uupuneita ja stressaantuneita, eikä työn ja perheen yhteensovittaminen ole helppoa. Eikä kaikki voi olla yrittäjiä. Ainakaan menestyviä sellaisia.
Kyllä moni vaihtaisi työnsä kotona oloon ja vaikka olisi välillä tylsääkin, se silti voittaa työelämän stressin ja kiireen.
Muo ei kyllä sais jäämään kotiin elämään toisen siivellä. Töihin menen, kunhan kaksoset on 3 vuotta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en stressaantunut varsinaisesti, mutta tympäännyin. Olen kunnianhimoinen suorittaja ja kilpailuhenkinen, mutta alkoi tuntua, että haluan enemmän. Ap
Ja sitten tulee aika jolloin ollaan eläkkeellä, pois työelämästä. Jes!
On niin kotirouvan oloista. Jäin 61-vuotiaana eläkkeelle ja mieheni jää kohta saman ikäisenä myös. On nuorempi minua.
Kyllä sitä on töitä tehtykin nuoresta asti. Olen kuusi lasta synnyttänyt aikoina jolloin esim. ensimmäisen lapsen synnyttyä äitiyslomaa oli vain kolmisen viikkoa. Vuotta myöhemmin seuraavan syntymän jälkeen 2kk.
Iltatähtien synnyttyä äitiyslomaa on ollut 9kk.
Olen ollut joitain vuosia kotona hoitamassa omia lapsia (ei mitään kotihoidontulea tai työttömyyskorvausta ollut) ja töissäkin joutunut käymään asuntovelkaa maksettaessa. Iso 8-hengen perhe...
Mieheni on aina halunut että jos suinkin mahdollista olin kotona lasten kanssa. Kiitos hänelle ymmärryksestä. Hänen asemansa virkamiehenä salli taloudellisesti olla kotiäinäkin välillä.
Myöhemmin saimme miehen työvuoroilla sekä mummojen/vaarien avulla hoidot järjestymään niin, että kävin työssä, mutta kolme nuorinta eivät ole tarvineet hoitopaikkaa.
Ensi viikolla lähdemme taas Aasiaan Chiang Maihin reilun kuukauden matkalle. Nyt on aikaa matkustella. Lasten ollessa pieniä ei edes ajatellut ulkomaan matkoja, ei olisi ollut edes varaa lähteä.
Tarkoitus on että vietämme mieheni jäätyä eläkkeelle talvikuukaudet jossain lämpimässsä maassa, ehkä Espanjassa. EU-maana on terveydenhuolto OK.
Olemme tutustuneet mahdollisina paikkoina myös Malesiaan, Hua Hiniin sekä Baliin, josta olen kirjoittanut Suomi24 matkailuun/Aasia nikillä "viisi viikkoa Balilla" ja muutamalla muullakin nikillä....
Ei tämä eläkkeellä olokaan hassumpaa aikaa ole. On aikaa tehdä monia asioita ja olla lastenlasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minähän en elä toisen siivellä. Ja kyllähän sinä, kaksosten äiti, nimenomaa.
n elät toisten siivellä, jos olet kotona kotidoidontuella
Tuosta "siivellä olosta"
Eiköhän miehen/lasten isänkin oleteta osallistuvan taloudellisiin menoihin perheessä. Isä "maksaa" lapsista omalla tavallaan perheen kuluissa, ei äiti esim. kotihoidon tuella tai työttömyyspäivärahalla kustanna kaikkea perheen menoista.
Eli ei kannata herjata äitejä siivellä eläjiksi, kuuluuhan isänkin osallistua osaltaan maksumieheksi. Moni isä mieliisti maksaa mitä pystyy että äiti jää kotiin hoitamaan lasta/lapsia. Säästytään osalta lasten sairauksilta, muilta ongelmilta joita päivähoito voi tuoda tullessaan.
Ja tärkeää huomata, lapset ovat pieniä vähän aikaa. Menetettyä aikaa ei saa takaisin. Lasten kehityksen seuraaminen ja mukanaolo on ihanaa aikaa.
Hoitotädit saavat kokea asioita jotka vanhempien pitäisi voida päivän aikana. Ilta on lyhyt...
Itse huomautin kerran pojastani sisarukselleen - Mitä! Osaako Mikko lukea.
-Onhan se lukenut jo kaksi viikkoa, sain kuulla. Mikko oli 5½ -vuotias,vluki Akuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin onkin! Lapset nyt eskarilainen ja koululainen ja nautin suunnattomasti kun olen kotona! Lenkkeilen, käyn kaupassa, siivoan,leivon, olen netissä, kahvittelen... ja illat lasten kanssa touhuamista ja viikonloppuisin kaikkea mukavaa :)
Nautin! KOhta lähdenkin hakemaan lapsia kotiin, ihanaa elämää:)
Kyllä on ihanan kuulosta ja kateuttekin herättävää(kuultaa läpi joidenkin tekstistä). Minä ainakin olen kateellinen, olisin todellakin ennemmin lasten kanssa kotirouvana kuin raataisin niska limassa palkalla jolla "tulee toimeen", siis jos vaikka saman rahan saisi kotona ololla.
Tekemistä keksii kyllä ja itseään voi kehittää monella tavalla, ei siihen työpaikkaa tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomatkaa ero kotiäiti ja kotirouva. minäkin odotan kovasti että pääsisin kotirouvaksi. kotiäidin työ on pelkkää puurtamista ja kakkavaippaa. ei enää kiitos.
31 jatkaa. Emme ole todellakaan rikkaita tai edes hyvätuloisia. Olin pitkään kotiäitinä ja sitten tein perhepäivähoitajana töitä, pienipalkkaista hommaa, iso vastuu, koti kuluu, yksin vastaat kaikesta.. sitten päätin, että lopetan. Ja niin lopetin ja nautin tästä rauhasta ja siitä, että on aikaa VAIN omille lapsilleni.
En koe eläväni mieheni siivellä. Arvostan itseäni naisena ja äitinä, joten ei ole ongelmia etten ole tienaamassa. Nytkin kun sain isältäni useamman tonnin rahaa niin mieheni sanoi, että voin laittaa omalle säästötililleni tai tuhlata itseeni, rahat ovat isältäni, joten eivät kuulu miehelleni tai talouteemme kuulemma :) Mieheni tuleekin eri kulttuurista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse olin kotiäiti niin ei paljon lekoteltu sillä lapset vaativat kokoajan huomiota. Heillä on kaiken aikaa kysymyksiä ja asioita mistä puhuvat. Sitten oli se ruuan teko, leipominen, pyykit ja muut siivoilut sekä ulkoilut.
Minun lapseni eivät ainakaan olleet eri huoneessa vaan just siinä missä minäkin kaikkine asioineen. Tämä on sitä kotiäitinä olemista!!!!!
No minun on jo koulussa ja toinen myös iltiksessä eli saan hengähtää. Ap.
Minä en käsitä millainen käsitys parisuhteesta on niillä, jotka huutelevat siivellä elämisestä. Ei aikuisten perheessä kukaan elä siivellä, se perhe on yksikkö joka elää tienatuilla rahoilla. Ei sillä ole merkitystä kuka ne yhteiset rahat tienaa.
Jos kotiäiti elää miehen siivellä niin yhtälailla se mieskin silloin elää naisen siivellä. Ei kukaan ulkopuolinen ilmaiseksi hoitaisi miehen lapsia 24/7, kävisi kaupassa, laittaisi ruuat ja pesisi pyykit.
Nämä siivellähuutelijat voivat vaikka laskea kotiäidille tuosta tuntipalkan ja miettiä sitten kuka elää kenen siivellä. :)
Niin, siis minä sain eropaketin. Tällekin vuodelle tulee tuloja noin 60 000. Eli omilla rahoillani elän. Ap
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 11:43"]
Lapseni olivat kotihoidossa 4- ja 6-vuotiaiksi. Sen jälkeen menivät puolipäiväisesti eskariin ja päivähoitoon.
Me limitimme työmme ja tein paljon omia töitäni iltaisin, aamuisin jne. kun lapset nukkuivat.
Apuna meillä oli kotona hoitaja. Minun toimistoni kodin yhteydessä, eikä me harrastettu yhtään mitään omia juttuja kun lapset oli ihan pieniä.
Kouluun lähtivät aina niin, että olin kotona ja koulusta tulivat aina niin, että minä tai mieheni olin paikalla.
Nyt ovat edelleen vielä alakoululaisia.
Katson että olen hoitanut kyllä huomattavasti enemmän kuin valtaosa muista. Itseni olen tässä laiminlyönyt.
ap
[/quote]
Ei millään pahalla mutta mitähän se hoitaja kertoisi:)
Hei nro 20, siis NYYH, meinaatko että on jotenkin huono asia, että elämässä on käytävä töissäkin? Ei kai kukaan aio viettää koko elämää kotirouvana? Hauskaahan se hetken on, mutta että aina ja iankaikkisesti, hui!