Miten ns. paskaduuneja surkealla palkalla tekevät ihmiset saavat motivaatiota tehdä työtään?

Vierailija kirjoitti:

Työmoraali.

Tämän päivän sossupummeille ihan tuntematon termi.

Se että elää omalla rahalla on kunnioitettavaa ja nostan hattua kaikille jotka noita alipalkattuja töitä tekevät.

Mikään työ ei ole paskaduunia, vain huonosti arvostettua. Jos kaikki ajattelisivat kuin ap hukkuisimme äkkiä paskaan ja sairaat jäisivät vaille hoitoa, lapset eivät pääsisi päivähoitoon eikä koulussa/työpaikalla jne olisi ruokaa tarjolla

Kannattaa vähän miettiä sitä että Suomi kuitenkin pyörii juuri noiden töiden varassa.

Työmoraali on sitä, että töissä ollessaan tekee työnsä kunnolla ja ahkerasti.

Totuus on, että Suomessa matalapalkkatöiden tekijä saa lähes saman verran kuin se sossunelätti eikä se motivoi. Muutos voi tulla vain kun asiaa pidetään julkisessa keskustelussa eikä suostuta tekemään ihan surkeimpia riistoduuneja.

Menee hieman väärään osoitteeseen tuo syyllistäminen ja moralisointi hyväpalkkaiselta. Arvostus ei varmaan kiinnosta vaan riittävä palkka.

Mä oikeastaan tykkään työstäni, vaikka tämä kai paskatyötä on. Ainoa miinus on juurikin huono palkka, mutta kyllä silläkin toimeen tulee kun elää järkevästi, eikä tee lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan se on se hyvinvointivaltion kuuma peruna. Tähän pitäisi olla itsestään selvä vastaus, että työtä kannattaa tehdä koska siitä saa palkkaa ja muitakin etuja. Mutta mitä tehdään kun tuet ja yhteiskunnan turvaverkot on niin hyvät, että matalasti palkatut työt ei oikeasti tukiin verrattuna kannata, eikä siksi enää kiinnosta suomalaisia? Luodaanko kahden kerroksen työmarkkinat - ulkomaalaiset tekee Suomen ”paskatyöt” omien kärsiessä motivaatiopulasta ja nauttiessa tukia? Pienennetäänkö tukia, mikä osuu ikävästi kaikista köyhimpiin ja aiheuttaa monenlaista kurjuutta? Itse kannattaisin perustuloa - mallia jossa minimitoimeentulon saisi jokainen ja rahallisesti olisi aina kannattavaa tehdä mitä vain työtä, vaikka sitten yksi tunti ”paskatyötä”.

Palkat on liian pienet suhteutettuina asumis- ja muihin kuluihin. Tuet ei ole liian suuria. 

Ensimmäinen väittämä oikein, toinen sikäli väärin että on lukuisia eri tukimuotoja joista joku työmarkkinatuki, opintotuki ja omaishoidon tuki ovat pieniä kun taas jonkun hyvätuloisen ansiosidonnainen tai aikuiskoulutusraha voi olla liian suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmoraali.

Tämän päivän sossupummeille ihan tuntematon termi.

Se että elää omalla rahalla on kunnioitettavaa ja nostan hattua kaikille jotka noita alipalkattuja töitä tekevät.

Mikään työ ei ole paskaduunia, vain huonosti arvostettua. Jos kaikki ajattelisivat kuin ap hukkuisimme äkkiä paskaan ja sairaat jäisivät vaille hoitoa, lapset eivät pääsisi päivähoitoon eikä koulussa/työpaikalla jne olisi ruokaa tarjolla

Kannattaa vähän miettiä sitä että Suomi kuitenkin pyörii juuri noiden töiden varassa.

Työmoraali on sitä, että töissä ollessaan tekee työnsä kunnolla ja ahkerasti.

Totuus on, että Suomessa matalapalkkatöiden tekijä saa lähes saman verran kuin se sossunelätti eikä se motivoi. Muutos voi tulla vain kun asiaa pidetään julkisessa keskustelussa eikä suostuta tekemään ihan surkeimpia riistoduuneja.

Menee hieman väärään osoitteeseen tuo syyllistäminen ja moralisointi hyväpalkkaiselta. Arvostus ei varmaan kiinnosta vaan riittävä palkka.

Moni ala on kilpailulla halpuutettu niin, että parempia palkkoja ei ole vara maksaa.

Hae opiskelemaan! Lukio on hyvä pohja. Voit mahdollisesti saada omaehtoisen opiskelun työttömyysetuudella jos ala kelpaa työkkärille eli on työllistävä.

Olen ollut niin pitkään työtön, että ylipäätään se, että saa sanoa käyvänsä töissä tuntuu edelleen mahtavalta ja käsittämättömältä. Asun kimppakämpässä, joten siksi mulle jää huomattavasti enemmän käteen kuin työttömänä. Tuntuu uskomattomalta selailla netissä kalliita vaatteita ja tajuta, että voisin halutessani ostaa niitä.

Teen keikkatöitä tapahtumissa, työvuorojen pituus on 3-16 h ja töitä on vaihtelevina kellonaikoina, iltoihin ja viikonloppuihin painottuen. Palkkani on yleensä 10-10,50 €/h (plus pyhälisät) ja ennen koronaa tienasin n. 1 200 - 2 200 €/kk. Koen työni mielekkääksi, työkaverit on mukavia ja niiden kanssa ehtii usein jutella kunnolla töiden lomassa. Ehkä tärkeintä kuitenkin on, että esimiehet selvästi välittää työntekijöistä ja firmassa on muutenkin reilu meininki. Ei tätä jaksaisi, jos kokisi olevansa pelkkä arvoton muurahainen jota riistämällä firma käärii hyvät voitot taskuunsa.

Siivoojan minimipalkka on Suomessa 11 e.

Töissä kyllä saa enemmän kuin tuilla, koska matalapalkka-alalla työskentelevällä on todennäköisesti oikeus asumistukeen. Eli sitä rahaa jää selkeästi enemmän käteen joka tapauksessa. En sitten tiedä, jos on useita lapsia tms, mutta yksinasuvalla ainakin.

Rottien takia vastikkeettomasta turvasta pitäisi yksinkertaisesti luopua ja rotat pitäisi pakottaa tekemään jotain turhaa paskaa joka olisi oikeasti paskempaa kuin paskin mahdollinen oikea työ. Esim. 8-16 koiranpaskan keräämistä 6 päivää viikossa

Vierailija kirjoitti:

Olin ravintola-alalla lähes 10 vuotta, kun en silloisella tutkinnolla muita töitä saanut. Yritin kyllä monen vuoden ajan.

Minua motivoi ajatus siitä, että vielä joku päivä saan paremman työpaikan tai pääsen uudelleen opiskelemaan, ja luottoa oli siihen, että ehkä vähintäänkin samalla alalla löytyy joku paikka jossa on paremmat työajat ja palkka. No viimeisen vuoden olinkin kokoustarjoilijana isossa hotellissa, ja työajat olivat 7-15 eli ihan ok. Onneksi sitten kuitenkin vihdoin pääsin yliopistoon.

Nyt kun olen opiskelemassa viimeistä vuotta, tuntuisi kyllä hurjalta, että cv:ssä olisi 10 vuotta tyhjää! Tulevat työnantajat varmasti ymmärtävät alanvaihdon, mutta taatusti 10 vuoden työttömyys saisi epäilemään kykyjäni toimia työelämässä.

Just toi! Se on noloa jos CV:ssä on tyyliin joku 10 vuoden työttömyys. Kyllä se kertoo ihmisestä paljon. Parempi , kun on näyttää edes jotain töitä tai koulutusta tai vaikka itseopiskelua.

Olin ennen työn sankari joka uuvutettiin loppuun sairaassa työyhteisössä. Nyt hyvin matala kynnys paskalle kohtelulle. Jatkossa en katsele mielenterveyteni uhalla moista. Sairaspäiväraha ja asumistuki paremmat kuin osa-aikaisen nettopalkka. Että työmoraali meni sinne. En silti halua luovuttaa vielä. Minulla on vielä paljon annettavaa mutta työn täytyy olla arvojen mukaista ja se ei saa viedä kaikkia voimia.

Ja ennen moralisoin ns. sossupummeja. Luuletteko että kovin moni päättää esim. peruskoulussa että haaveeni on olla sossupummi! Kaikelle on aina tarkoitus miksi syrjäytyy.

Tein muutaman vuoden töitä ja totesin paskaksi. Tehkööt töitä ne joita se kiinnostaa, Jeesuskin sanoi että älkää tehkö sitä mitä vihaatte tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ravintola-alalla lähes 10 vuotta, kun en silloisella tutkinnolla muita töitä saanut. Yritin kyllä monen vuoden ajan.

Minua motivoi ajatus siitä, että vielä joku päivä saan paremman työpaikan tai pääsen uudelleen opiskelemaan, ja luottoa oli siihen, että ehkä vähintäänkin samalla alalla löytyy joku paikka jossa on paremmat työajat ja palkka. No viimeisen vuoden olinkin kokoustarjoilijana isossa hotellissa, ja työajat olivat 7-15 eli ihan ok. Onneksi sitten kuitenkin vihdoin pääsin yliopistoon.

Nyt kun olen opiskelemassa viimeistä vuotta, tuntuisi kyllä hurjalta, että cv:ssä olisi 10 vuotta tyhjää! Tulevat työnantajat varmasti ymmärtävät alanvaihdon, mutta taatusti 10 vuoden työttömyys saisi epäilemään kykyjäni toimia työelämässä.

Just toi! Se on noloa jos CV:ssä on tyyliin joku 10 vuoden työttömyys. Kyllä se kertoo ihmisestä paljon. Parempi , kun on näyttää edes jotain töitä tai koulutusta tai vaikka itseopiskelua.

10 vuoden työttömyyden voi myös kääntää edukseen. Jotkut arvostaa varmasti sellaista työnhakijaa, joka ei lannistu eikä luovuta vaan todella haluaa elättää itsensä omalla työllään ja koittaa kovasti päästä toivottomalta tuntuvasta tilanteesta uudelle uralle.

Jos olet ajattelut tekeväsi pskaduunia koko elämäsi, se ei ehkä motivoi kovin pitkään. 

Lukion jälkeen en keksinyt mitään opiskeltavaa, joten päädyin tekemään aivotonta "pskaduunia". Hyvä puoli työssä oli se, että sai tehdä ylitöitä niin paljon kuin lain puutteessa pystyi, joten vuositulot olivat ihan asialliset 40k. Kuitenkin, kun sain lapsia, alkoi vuorotyö jatkuvien ylitöiden takia tuntua raskaalta, joten aloitin amk:ssa opiskelut monimuotona, eli pystyy opiskelemaan töiden ohessa. Myös ajatus siitä, että viettäisin loppu elämäni samassa firmassa, alkoi ahdistamaan. Pointti on kuitenkin se, että jos ei jostain aloita, ei oikein pääsekkään mihinkään. Harvemmin lukiolainen päätyy toimariksi muualle kuin omaan firmaan.

Hakeudu isoon yritykseen, niin sinulla on todennäköisemmin etenemismahdollisuuksia yhtiön sisällä, jos siis uralla eteneminen sinua kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt termiä "paskaduuni". Työ kuin työ on tärkeää. Jotkut eivät arvosta esim. siivoustyötä. Mitä tapahtuu, jos siistijöitä ei ole?

Silloin kehitetään siivousrobotteja, jos kukaan ei halua enää siivoustyötä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tein muutaman vuoden töitä ja totesin paskaksi. Tehkööt töitä ne joita se kiinnostaa, Jeesuskin sanoi että älkää tehkö sitä mitä vihaatte tehdä.

Milloin se niin on sanonut...?

Vierailija kirjoitti:

Rottien takia vastikkeettomasta turvasta pitäisi yksinkertaisesti luopua ja rotat pitäisi pakottaa tekemään jotain turhaa paskaa joka olisi oikeasti paskempaa kuin paskin mahdollinen oikea työ. Esim. 8-16 koiranpaskan keräämistä 6 päivää viikossa

Ei huonompi työ, varmasti rennompaa kuin esim. siivoaminen tai liukuhihnamainen tehdastyö. Rentoa liikuntaa.

Olen oikeastaan tykännyt aina kaikista töistä, myös niistä paskaduuneista. En ole koskaan tottunut kovin suureen palkkaan ja olen luonteeltani perussäästäväinen. Näin ollen myös pienempi palkka on riittänyt ihan hyvin.