Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhden lapsen antaminen isälleen
02.10.2013 |
Mulla on kaksi lasta ennestään. Tapasin miehen ja lyhyen seurustelun jälkeen tulin raskaaksi. Pidin vauvan, koska en hyväksy aborttia kuin erittäin, erittäin painavista syistä. Huolimattomuuteni ei siis ollut painava syy. Miehen kanssa en seurustele enää, mutta olemme ihan hyvissä väleissä.
Lapsemme on nyt puolitoistavuotias, ja käy isällään yökylässä n. 4 kertaa kuukaudessa viettäen siellä 1-2 yötä kerrallaan. Jaksamiseni on ollut kortilla, vaikka parhaani olen tehnyt. Synnytyksen jälkeen olin yksin koska mies ei halunnut mitään perhe-elämää. Silloin väsyneenä sanoin hänelle, että saa ottaa lapsen sitten itselleen.
Lapsen isä ja hänen äitinsä ovat alkaneet nyt puhua, että lapsi muuttaisi isälleen. Että se olisi ihanaa, ja ettei se tee minusta huonoa äitiä jos annan lapsen isälleen ja että ajattelen vain lapseni parasta. Ja eivät he minua kuulemma unohtaisi. Mulle tuli pala kurkkuun enkä pystynyt vastaamaan mitään. Jouduin miettimään asioita nyt kunnolla. Onko lapselle parempi asua vain yhdessä paikassa kuin vuorotella viikko-viikko systeemillä? Isä on hyvä isä, en mä sitä kiellä, joten miksei hänellä olisi oikeus ottaa lapsi luokseen asumaan kun siihen kerran kykenee. Mutta sitten on sisarusten välit.. Keskimmäinen on neljävuotias ja rakastaa kovasti pikkusisarustaan. He ovat samassa päiväkodissa ja myöhemmin samassa koulussa.
Olen yksinäinen ja suvuton, mutta rakastan lapsiani silti enemmän kuin mitään. Teen paljon lasten kanssa ja meillä on hyvä olla yhdessä. Kun kuulin mitä lapseni isä ja hänen äitinsä suunnittelevat, en voinut kuin nieleskellä. He siis pitävät tilannettani kurjana, tai siis haluavat ilmeisesti pitää sitä kurjana, koska suunnittelevat tämmöistä. En kuitenkaan ole mikään reppana, vaan käyn työssä ja opiskelen, elintasomme on vähintään kohtuullinen. Kovilla olen monesti, ja äärimmäisen väsynyt, mutta en mielestäni sen enempää kuin muutkaan pikkulasten äidit.
Isä on hommaamassa nyt uutta ja isompaa asuntoa, että lapsemme saisi oman huoneen hänen luotaan. Isän äiti ilmeisesti viettäisi siellä myös paljon aikaa, joten olisihan aikuisia kaksi yhden sijaan. Mulla on jo nyt hirveän huono olo, ihan kuin lastani oltaisiin riipimässä pois sylistäni :( Tuntuu etten uskalla kiintyä lapseen enempää, kun hellästi pakottamalla hän viedään multa pois. Rakkaudellinen teko olisi kuulemma ryhtyä etä-äidiksi. Kuka äiti ei haluaisi lapsilleen parasta?
Kommentit (75)
No mun mielestä 1,5 -vuotias on liian pieni tuohon teidän kaavailemaan muutokseen. Itse siis sinuna aloittaisin muutaman vuoden päästä viikko-viikko systeemin, ja sitten katsoisin uudestaan.
Tottahan toki isä on hyvä vanhempi siinä missä äiti, mutta siitä ei pääse mihinkään että noin pieni on vielä paljon riippuvaisempi äidistään, ja ja mikäli äiti pystyy kodin tarjoamaan niin kyllä äidin luona on parempi olla. Tavallaan 1.5v on vielä imeväisikäinen (vaikka Suomessa imetetäänkin n.1v asti), se nimitys kertoo paljon.
Mutta teette mitä teette, niin sinun ja lapsen isänhän päätös se on. Kannattaa vain todellakin pyrkiä miettimään asia kunnolla läpi lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulet katumaan lopun ikääsi, jos annat lapsesi pois. Isä voi tämän jälkeen vaatia itselleen yksinhuoltajuuden ja lapsesi antaminen isälleen kääntyy sinua itseäsi vastaan.
Kuvitellaan, että sinulla ja lapsen isällä menisi sukset jossain vaiheessa reippaasti ristiin, tällöin isä voisi vaikeuttaa huomattavasti sinun ja lapsen yhdessä oloa. Voisi jopa käydä niin ettet tapaisi lastasi pitkiin aikoihin ja lapsesi unohtaisi sinut.
Vaikka nyt voit olla niin väsynyt, että edes harkitset ehdotusta, vuoden päästä tilanne voi olla täysin toinen. Saatat ajatella, että miten olet edes pystynyt harkitsemaan tuollaista vaihtoehtoa.
Lapsen suhdetta isäänsä on kuitenkin hyvä tukea ja ylläpitää. Se on lapsen oikeus ja etu. Kuulostaa kyllä, että se on mummo, joka lapsen haluaa luokseen.
Tulet katumaan lopun ikääsi, jos annat lapsesi pois. Isä voi tämän jälkeen vaatia itselleen yksinhuoltajuuden ja lapsesi antaminen isälleen kääntyy sinua itseäsi vastaan.
Kuvitellaan, että sinulla ja lapsen isällä menisi sukset jossain vaiheessa reippaasti ristiin, tällöin isä voisi vaikeuttaa huomattavasti sinun ja lapsen yhdessä oloa. Voisi jopa käydä niin ettet tapaisi lastasi pitkiin aikoihin ja lapsesi unohtaisi sinut.
Vaikka nyt voit olla niin väsynyt, että edes harkitset ehdotusta, vuoden päästä tilanne voi olla täysin toinen. Saatat ajatella, että miten olet edes pystynyt harkitsemaan tuollaista vaihtoehtoa.
Lapsen suhdetta isäänsä on kuitenkin hyvä tukea ja ylläpitää. Se on lapsen oikeus ja etu. Kuulostaa kyllä, että se on mummo, joka lapsen haluaa luokseen.
En lukenut koko ketjua, mutta mun mielestä tuntuu parhaalta ratkaisulta aloitusviestin perusteella, että lapsi asuu luonasi. Älä anna väsymyksen lannistaa ja sumentaa ajatuksiasi!
Eikö lapsen isä voisi autella arjessanne enemmän? Kaksi muuta lasta eivät tietysti ole hänen, mutta on myös hänen lapsensa etu, jos hänen lapsensa lähiperhe voi hyvin, ja hän voi siihen helposti vaikuttaa. SE olisi minusta häneltä rakkaudellinen ja isällinen teko. Ja yhteinen lapsenne voisi kasvettuaan olla isän kanssa enemmän, vaikka alakoululaisena hän voi jo paljonkin haluta viettää aika isänsäkin luona. Mutta puolitoistavuotias on ihan pieni vielä, sen kuuluu olla läheisimmän aikuisensa kanssa yhdessä vielä pitkään!
Tsemppiä jaksamiseen, toivottavasti saat tarvittaessa apua, etkä suostu mihinkään painostukseen.
Mäkään en lukenut koko ketjua, mutta tässä vaatimaton mielipiteeni. Pidä lapsi asumassa teillä. Sano, että mies ja äitinsä voivat auttaa kuinka paljon haluavat. Ehkä teillä on jo muodostunut oma arki muiden lastesi kanssa. Viettäkää laatuaikaa, nauttikaa toistanne seurasta ja anna miehesi (ja äitinsä) olla yhteisen lapsenne kanssa kun haluavat. Hän on teidän perheenjäsenenne, mutta myös toisen perheen jäsen. Parastahan mun mielestä on, että kaikki tuntevat itsensä rakastetuiksi. Kun mies (ja äiti!) hoitaa yhteistä lastenne, saat vähän henkeä itsekin ja viettää hauskaa aikaa isompien kanssa, Yhteinen oppii jo nuoresta pitäen, että hänellä on kaksi rakastavaa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 21:45"]
Minä en nyt oikein ymmärrä näitä vastauksia. Lapsi on siis isällään nyt jo 4-8 yötä kuukaudessa, olisiko suuri muutos jos määrä lisääntyisi parilla isän ollessa lähivanhempi?
[/quote]Puolitoistavuotiaan aikakäsityksellä, jos nyt on ollut paria yötä kerrallaan isän luona, ja sitten muutaman yön äidillään, muutos ei olisi iso, jos rytmi vaihtuisi päinvastaiseksi. Molemmat vanhemmat on tulleet niin tutuiksi, että niiden luona voi turvallisesti olla.
[/quote]
Et oo tosissas....vaikka lapsi tuntuukin siltä, ettei siellä päässä vielä liiku oikein mitään, niin elä luule että se olisi niin. Koko elämän perusta tapahtuu tuossa iässä. Ihan koko elämän perusta. Ei kannata vähätellä yhtään niitä vaurioita, mitä tulee jos kiintymyssuhde katkaistaan pienellä.
Mihin perustat tuon, ettei lapsi muista? Minun varhaisimmat muistot on muutaman kuukauden ikäisestä lähtien.
t. Eräs, joka ei koskaan tule ehkäksi, kun joutui luopumaan toisesta vanhemmastaan 8kk iässä.
Isä ei halua parisuhdetta.
Ja äitinsä pyörii nurkissa.
Just.
Älä anna lastasi tuonne pysyvästi.
Taitaa tosiaan äitinsä haluta lapsenlapsensa pojalleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkee otsikko, luulin että insestistä kyse :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
? Eihän kukaan sinulta sitä lasta ota jos et halua.
Olisiko ihan mahdoton ajatus asua samassa asunnossa? Sehän olisi loppujen lopuksi se helpoin ratkaisu. Ei teidän tarvitsisi olla pari, mutta voisitte olla vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei halua perhe-elämää, parisuhdetta. Kenenkään kanssa. Lapsestaan hän pitää tietysti, mutta haluaa vain hänet. Ap
Haloo, ei sille lapselle ole parasta erota elämänsä tärkeimmästä ihmisestä! Vuoroviikot vähän myöhemmin ehkä, mutta et todellakaan lapsestasi luovu!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 20:46"]
Haloo, ei sille lapselle ole parasta erota elämänsä tärkeimmästä ihmisestä! Vuoroviikot vähän myöhemmin ehkä, mutta et todellakaan lapsestasi luovu!!!
[/quote]Haloo, ei kai me palstalaiset voida lapsen puolesta päättää, ketä hän haluaa tärkeimpänä ihmisenään pitää. Vai haluaako hän edes laittaa tärkeimpiä ihmisiään johonkin tärkeysjärjestykseen.
Sinulla on kaksi muutakin lasta, miehellä ei ole muita lapsia, joten tasa-arvoisempi ratkaisu olisi, että tämä kolmas lapsi asuisi isänsä luona.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 22:51"]
Mikä estää isää näkemästä lastaan päivittäin, jos OIKEIN KOVASTI HALUAA??? Jos olisin tuollaisessa tilanteessa ja lapsi olis mulle tärkeä, niin kyllä mä ainakin kävisin lasta katsomassa siellä äidin luonakin. Monissa pihoissa on leikkipaikka ja näin isä voisi helpottaa äidin arkea ja lapsi ei menetä mitään vaan saa enemmän huomiota myös isältään. Minä ottaisin ne muutkin lapset mukaan leikkeihin. Tai kai se sitten olisi sitä perhe-elämää, jota lapsen isä ei halunnutkaan, oops!
[/quote]
No onhan nyt ihan eri juttu nähdä lasta päivittäin kuin että elää lapsen kanssa! eihän näitä voi verrata mitenkään. Riittäisikö sinulle että vain näkisit lapsiaisi päivittäin??