Naisten koulutus -ja tulotaso on kohonnut -Silti hypergamia pysyy entisellään...Kestämätön tilanne!

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Jos väite pitää paikkansa ja naiset vaativat itseään tasokkaampaa kumppania, niin miksi miehet eivät nosta tasoaan? Mikä estää miehiä hankkimasta naisia korkeampaa koulutusta ja naisia parempia tuloja?

Aikuisenakin pystyy opiskelemaan, etenkin jos on tällainen naista ja lapsia vailla oleva perheetön mies. Opintolainaa saa tai sitten ensin säästää pari vuotta ja sitten menee opiskelemaan.

Eli miesten syy etteivät halua/kykene lukea jotain ties mitä huuhaahumanistin tutkintoa naista miellyttääkseen? HALOO, on vuosi 2020 eikä kenenkään tarvitse mielistellä ketään. Kaksinaismoraali kukkii leila koossa vahvana. Sitä paitsi harva haluaa itseään täynnä olevaa "akateemista" naista. Ne parturikampaajat ja lähihoitajat ovat paljon mukavampaa seuraa ja myös lämpimämpiä ihmisiä.

Kaksinaismoraalista puheen ollen, akateemisten naisten pitäisi kuteinkin mielistellä sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki on esimerkiksi siinä, että jos mies tienaa 100 000e vuodessa, ei hänellä ole mitään ongelmaa olla naisen kanssa joka tienaa vaikk 25 000e vuoteen.

Mutta jos nainen tienaa tuon 100 000e, hän ei edes vilkaise 25 000e tienaavia miehiä.

Hän haluaa mielellään jonkun joka tienaa enemmän kuin hän, eli 150 000e+

Kannattaisi vaikka joskus tutustua sata tonnia tienaavaan naiseen.

Pitääkö vääntää ratakiskosta: Eivät he halua tutustua vähemmän tienaavaan mieheen

No etsi parempipalkkainen duuni. Työkkärin sivuja kannattaa selata ennemmin kuin roikkua aaveella uuulisemassa.

Tarkastelet asiaa henkilötasolla, ja teet henkilöhyökkäyksiä.

Mitä jos tarkastelisit suurempaa kuvaa? Oletko kykenevä tähän?

Ei ole realistinen vaihtoehto että jokainen mies löytää sen superhyvin palkatun duunin.

Muutos tulee lähteä naisten odotuksista ja kriteereistä.

Miksi muuten haluttiin tasa-arvoa palkkoihin ja koulutukseen, jos ei itse sitten mukauduta tilanteeseen lainkaan?

Olen nainen ja jos jään sinkuksi, minulla on miehelle tasan yksi kriteeri: hänen pitää kiinnostaa minua, olla sellainen johon ihastun. En aio edelleenkään laskea tasoja tai miettiä kriteerejä enkä usko, että mikään määrä ulinaa tällä palstalla saa sitä aikaan muissakaan naisissa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, eihän tämä tilanne naisille vaikuta kestämättömältä. Vain niille kilteille pojille/miehille, jotka sankoin joukoin jäävät kouluttautumisen ja työelämänkin jälkeen naisettomiksi ja putoavat pahoinvointikuoppaan.

Säälistäkö heidän kanssaan ihan oikeasti pitäisi pariutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki on esimerkiksi siinä, että jos mies tienaa 100 000e vuodessa, ei hänellä ole mitään ongelmaa olla naisen kanssa joka tienaa vaikk 25 000e vuoteen.

Mutta jos nainen tienaa tuon 100 000e, hän ei edes vilkaise 25 000e tienaavia miehiä.

Hän haluaa mielellään jonkun joka tienaa enemmän kuin hän, eli 150 000e+

Kannattaisi vaikka joskus tutustua sata tonnia tienaavaan naiseen.

Pitääkö vääntää ratakiskosta: Eivät he halua tutustua vähemmän tienaavaan mieheen

No etsi parempipalkkainen duuni. Työkkärin sivuja kannattaa selata ennemmin kuin roikkua aaveella uuulisemassa.

Tarkastelet asiaa henkilötasolla, ja teet henkilöhyökkäyksiä.

Mitä jos tarkastelisit suurempaa kuvaa? Oletko kykenevä tähän?

Ei ole realistinen vaihtoehto että jokainen mies löytää sen superhyvin palkatun duunin.

Muutos tulee lähteä naisten odotuksista ja kriteereistä.

Miksi muuten haluttiin tasa-arvoa palkkoihin ja koulutukseen, jos ei itse sitten mukauduta tilanteeseen lainkaan?

Jep. Miehet ovat iät ja ajat elättäneet naista, tai olleet se moninkertaisesti tienaava.

Nyt kun osalla naisista olisi mahdollisuus samaan, ei se tule kuuloonkaan...Edelleen haetaan vain sitä itseään paremmin tienaavaa miestä, vaikka tulot olisivat sen 80-100k vuoteen.

Tämä mitään tasa-arvoa ole, vaan rusinat pullasta -meininki. Ja nythän koemme sen ihan yhteiskunnallisella tasolla kun syntyvyys laskee laskemistaan, ja uutisoidaan miten miehet ja naiset eivät enää kohtaa.

Olisiko sinulla antaa tilastoa yli 80 000 e/v ansaitsevista alle 35-vuotiaista naisista, niin tiedämme minkä suuruusluokan ongelmasta nyt puhutaan. Veikkaan myös, että heistä aika harva ottaa elämänohjeita tältä palstalta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on taas kerran hieno osoitus naisten ylimainostetuista empatiakyvyistä. Ei osata asettautua miehen asemaan, eikä miesten kohtalo edes kiinnosta. Minä, minä, minä!

Kysyn uudestaan: säälistäkö naisten pitäisi joidenkin miesten kanssa pariutua? Ajatteletko koskaan, että tässä maassa on lukemattomia miehiä, jotka tuntisivat suunnatonta myötähäpeää tuollaisesta vaatimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki on esimerkiksi siinä, että jos mies tienaa 100 000e vuodessa, ei hänellä ole mitään ongelmaa olla naisen kanssa joka tienaa vaikk 25 000e vuoteen.

Mutta jos nainen tienaa tuon 100 000e, hän ei edes vilkaise 25 000e tienaavia miehiä.

Hän haluaa mielellään jonkun joka tienaa enemmän kuin hän, eli 150 000e+

Kannattaisi vaikka joskus tutustua sata tonnia tienaavaan naiseen.

Pitääkö vääntää ratakiskosta: Eivät he halua tutustua vähemmän tienaavaan mieheen

No etsi parempipalkkainen duuni. Työkkärin sivuja kannattaa selata ennemmin kuin roikkua aaveella uuulisemassa.

Tarkastelet asiaa henkilötasolla, ja teet henkilöhyökkäyksiä.

Mitä jos tarkastelisit suurempaa kuvaa? Oletko kykenevä tähän?

Ei ole realistinen vaihtoehto että jokainen mies löytää sen superhyvin palkatun duunin.

Muutos tulee lähteä naisten odotuksista ja kriteereistä.

Miksi muuten haluttiin tasa-arvoa palkkoihin ja koulutukseen, jos ei itse sitten mukauduta tilanteeseen lainkaan?

Koulutus ja palkka ovat tärkeimmät kriteerit vain harvoille naisille. Yleisiä tarkeitä kriteereiteitä ovat terveet elämäntavat, tasa-arvon kannattaminen kuten oman osuutensa tekeminen kotitöistä, seksuaalinen puoleensavetävyys, kyky keskustella ja ratkoa ongelmia, huumorintaju, lapsirakkaus, eläinrakkaus, samat elämänarvot politiikasta ja uskonnosta.

Parisuhde jää kiinni näistä, ei koulutuksesta tai tuloista.

hahhah

Naiselle merkkaa

1. Rahat

2. Status

3. Ulkonäkö

4. Julkisuus/kontaktit

Sitten sen jälkeen tulee 5, 6, 7....jne, joita ovat nuo huumorintaju, elämänarvot, rehellisyys yms.

Aina kun joku heittää tällaisen kommentin, keskustelu kannattaisi lopettaa siihen. Mitä tuohon pitäisi enää vastata? Ok? Kirjoittaja ei halua dialogia, joten mitä muutakaan kannattaisi kirjoittaa? Harmi, että aina löytyy naisia, jotka suostuvat jatkamaan keskustelua vaikka eivät saa asiallisia vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki on esimerkiksi siinä, että jos mies tienaa 100 000e vuodessa, ei hänellä ole mitään ongelmaa olla naisen kanssa joka tienaa vaikk 25 000e vuoteen.

Mutta jos nainen tienaa tuon 100 000e, hän ei edes vilkaise 25 000e tienaavia miehiä.

Hän haluaa mielellään jonkun joka tienaa enemmän kuin hän, eli 150 000e+

Kannattaisi vaikka joskus tutustua sata tonnia tienaavaan naiseen.

Pitääkö vääntää ratakiskosta: Eivät he halua tutustua vähemmän tienaavaan mieheen

En tienaa ihan sataa tonnia ja aika harva tienaa. Mutta ylimmässä kymmenyksessä kuitenkin.

En todellakaan ala rajata mahdollisuuksiani sillä, että miehen pitäisi tienata enemmän. Moni rikas mies on pinnallinen ja itsekäs mu***u muutenkin.

Miesten pitäisi miettiä mitä tuovat suhteeseen taloudellisen turvan sijaan, vapaamatkustaja taloudellisesti, henkisesti ja kotitöissä saa juoksemaan pakoon.

Lisäksi en pysty tarjoamaan miehelle jatkuvaa tunnetta siitä,että hän on kaikessa ylempänä ja työni menee ulkonäön hoidon edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki on esimerkiksi siinä, että jos mies tienaa 100 000e vuodessa, ei hänellä ole mitään ongelmaa olla naisen kanssa joka tienaa vaikk 25 000e vuoteen.

Mutta jos nainen tienaa tuon 100 000e, hän ei edes vilkaise 25 000e tienaavia miehiä.

Hän haluaa mielellään jonkun joka tienaa enemmän kuin hän, eli 150 000e+

Ei pidä paikkaansa.

Olen hyvin tienaava naisjohtaja ja puolisoni on selkeästi mua pienipalkkaisempi. Tämä ei haittaa. Mutta se mikä haittaisi olisi se että puoliso olisi alhaisemmin koulutettu. Itse akateemisena haluan ehdottomasti akateemisen puolison.

Koulutus on ilmaista joten miehet vaan yliopistoon. Olen itsekin köyhän perheen lapsena ilman mitään tukea saanut koulutettua itseni (lainalla ja työllä rahoitus).

Minulla on sinulle yksi kysymys:

Jos tutustuisit mieheen jonka olettaisit akateemiseksi, koska olisit näin joskus kuullut jostain, ja mies tuntuisi kaikin tavoin täydelliseltä, etkä edes kysyisi akateemisuudesta mitään koska et osaisi epäillä etteikö hän olisi sitä.

Sitten jossakin yhteydessä selviäisikin ettei hän oikeasti ole akateeminen, niin olisiko se hylkäyksen paikka kun häneltä tämä titteli puuttuu?

Mikä tekee eron akateemisen ja ei-akatemiisen välillä?

Siis minä en jo tutustumisvaiheessa kysyisi sellaisia ihan peruskysymyksiä kuin että mistä hän valmistui ja mikä oli pääaine jne? Olisi aika outoa.

Variaatioita suhdekombinaatioista tulotaso - ja koulutusakselilla on varmasti joka lähtöön.  Ja hyvä niin, jos toisilleen sopivat henkilöt ovat löytäneet vastaparinsa valtavirran asenteista tai näkemyksistä huolimatta. 

Itse kuulun valitettavasti tuohon aloituksessa mainittuun naisryhmään, joka mieluiten valitsisi koulutetun ja myös tulotasoltaan hyvin toimeentulevan miehen. Toki ensisijaisena toiveena on yhteensopivuus, ennen näitä ulottuvuuksia. Nämä preferenssit siksi, että aiemmat kokemukseni vähemmän koulutetuista ja pienituloisemmista miehistä eivät ole olleet millään lailla tätä ryhmää (yksilöinäkään) mairittelevia. 

On todella kiusallista huomata, että myös itse tienaava mies yrittää siirtää omia menojaan puolisolleen maksettavaksi. Lisäksi on vaivaannuttavaa kuunnella, miten keskituloinen mies valittaa olevansa hyvin pienituloinen - ja siksi ei voi osallistua yhteisiin menoihin. Ja pisteenä iin päälle kehuskelee omien opintojensa olevan akateemisia vastaavat, kun taustalla on opistotutkinto muutamalla täydennyskurssilla. 

Minulle olisi ollut ihan sama, mitä nämä opinnot ja tulot ovat olleet, mutta miehille ne ovat olleet ongelma. Asetelema alemmuudentuntoisen miehen kanssa suhteessa ei vaan toimi. Ymmärrän, ettei asia ole aina näin, mutta näiden kokemusten valossa varmaan järkevämpää katsella omaa koulutus- ja tulotasoa lähempänä olevia kumppaniehdokkaita, vaikka se varmasti hyvin haastava yritys onkin.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Eivät hyvin koulutetut ja hyvätuloiset naiset valita, että eivät löydä puolisoa. Ei tässä ole minun mielestäni mitään ongelmaa.

Jos naiset haluavat lapsia, niitä voi saada ilman, että menee naimisiin. Tunnen tällaisen naisen, joka halusi vain lapsen. Nyt poika on jo aikuinen ja hän ole koskaan moittinut, että on vain äidin kasvattama.

Adoptiokin on mahdollinen yksin.

Täh? Nimenomaan he sitä äänekäimmin valittavat. 

Lapsen hankkiminen yksin on äärimmäistä itsekkyyttä. Lapsi ansaitsee syntyä kokonaiseen perheeseen, jossa on isä ja äiti. Yksin sellaisen tehtaileva ajattelee vain itseään. Yksinhuoltajaäitien lasten suhteen, voit tutustua tilastoihin. Näille on huomattavasti ehjää perhettä todennäköisempää sortua rikollisiksi ja päihteidenkäyttäjiksi tai syrjäytyneiksi, kuin kokonaisessa perheessä varttuneella. Yhden tuttavan lapsi ei tätä muuksi muuta.

Olen jäänyt lapsettomaksi,koska sopivaa puolisoa ei löytynyt. Varallisuutta minullaon puoli miljoonaa ja tienaan ylimmässä kymmenyksessä, joten osun ehkä keskustelun aiheryhmään.

Olen valitellut monesti sitä, etten ole ajoissa löytänyt sopivaa ihmistä, mutta en ole koskaan sanonut ettei sopivaa löydy, koska miehet olisivat onnettomia luusereita, liian vähän tienaavia tms. Oman tuntuista ihmistä ei vaan ole osunut kohdalle. Tai pari kertaa on, mutta väärällä ajoituksella.

Sitä oikeaa ja oikeaa ajoitusta odotellen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki on esimerkiksi siinä, että jos mies tienaa 100 000e vuodessa, ei hänellä ole mitään ongelmaa olla naisen kanssa joka tienaa vaikk 25 000e vuoteen.

Mutta jos nainen tienaa tuon 100 000e, hän ei edes vilkaise 25 000e tienaavia miehiä.

Hän haluaa mielellään jonkun joka tienaa enemmän kuin hän, eli 150 000e+

Ei pidä paikkaansa.

Olen hyvin tienaava naisjohtaja ja puolisoni on selkeästi mua pienipalkkaisempi. Tämä ei haittaa. Mutta se mikä haittaisi olisi se että puoliso olisi alhaisemmin koulutettu. Itse akateemisena haluan ehdottomasti akateemisen puolison.

Koulutus on ilmaista joten miehet vaan yliopistoon. Olen itsekin köyhän perheen lapsena ilman mitään tukea saanut koulutettua itseni (lainalla ja työllä rahoitus).

Minulla on sinulle yksi kysymys:

Jos tutustuisit mieheen jonka olettaisit akateemiseksi, koska olisit näin joskus kuullut jostain, ja mies tuntuisi kaikin tavoin täydelliseltä, etkä edes kysyisi akateemisuudesta mitään koska et osaisi epäillä etteikö hän olisi sitä.

Sitten jossakin yhteydessä selviäisikin ettei hän oikeasti ole akateeminen, niin olisiko se hylkäyksen paikka kun häneltä tämä titteli puuttuu?

Mikä tekee eron akateemisen ja ei-akatemiisen välillä?

Siis minä en jo tutustumisvaiheessa kysyisi sellaisia ihan peruskysymyksiä kuin että mistä hän valmistui ja mikä oli pääaine jne? Olisi aika outoa.

Mikä siinä outoa on? Kysynhän minä mieheltä paljon muutakin. Toki treffeille en lähtisi kouluttamatyoman kanssa.

Mies on nyt sitten sitä mieltä, että naisten pitäisi muuttua häntä miellyttääkseen ja hänelle kelvatakseen? Jättää asiantuntijatyönsä ja tapella opiskelijoiden kanssa työpaikasta Prisman kassana, että kelpaa miehelle? Ja se mies tuo sitten onnen ja autuuden? Ehkä se "kehitysmaasta" haettu vaimo on ihan paikallaan monissa tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki on esimerkiksi siinä, että jos mies tienaa 100 000e vuodessa, ei hänellä ole mitään ongelmaa olla naisen kanssa joka tienaa vaikk 25 000e vuoteen.

Mutta jos nainen tienaa tuon 100 000e, hän ei edes vilkaise 25 000e tienaavia miehiä.

Hän haluaa mielellään jonkun joka tienaa enemmän kuin hän, eli 150 000e+

Ei pidä paikkaansa.

Olen hyvin tienaava naisjohtaja ja puolisoni on selkeästi mua pienipalkkaisempi. Tämä ei haittaa. Mutta se mikä haittaisi olisi se että puoliso olisi alhaisemmin koulutettu. Itse akateemisena haluan ehdottomasti akateemisen puolison.

Koulutus on ilmaista joten miehet vaan yliopistoon. Olen itsekin köyhän perheen lapsena ilman mitään tukea saanut koulutettua itseni (lainalla ja työllä rahoitus).

Minulla on sinulle yksi kysymys:

Jos tutustuisit mieheen jonka olettaisit akateemiseksi, koska olisit näin joskus kuullut jostain, ja mies tuntuisi kaikin tavoin täydelliseltä, etkä edes kysyisi akateemisuudesta mitään koska et osaisi epäillä etteikö hän olisi sitä.

Sitten jossakin yhteydessä selviäisikin ettei hän oikeasti ole akateeminen, niin olisiko se hylkäyksen paikka kun häneltä tämä titteli puuttuu?

Mikä tekee eron akateemisen ja ei-akatemiisen välillä?

Siis minä en jo tutustumisvaiheessa kysyisi sellaisia ihan peruskysymyksiä kuin että mistä hän valmistui ja mikä oli pääaine jne? Olisi aika outoa.

Mikä siinä outoa on? Kysynhän minä mieheltä paljon muutakin. Toki treffeille en lähtisi kouluttamatyoman kanssa.

Sitähän minä juuri tarkoitan; tutustumisvaiheessa keskustellaan, kysytään, kerrotaan. Tottakai silloin jutellaan myös siitä, missä toinen on opiskellut.

Hypergamiaa ei ole olemassa. Ihmiset pariutuvat niiden kanssa, joihin heidän tasonsa riittää, eli täsmälleen omalle tasolleen. Tai sitten ei pariuduta ollenkaan.