Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?

Koko naurettavassa ketjussasi olet tuskin kirjoittanut riviäkään totta muusta kuin siitä että olet käynyt ainakin kerran vieraissa. Tuolla tiellä sinulla ei ole mitään syytä olla koskaan tyytyväinen itseesi. Eikä kenelläkään sinuun.[/quote]

No kuule, eihän tämä ole vain minun ketju, kannattaa ihan katsoa mitkä on mun kirjoittamia asioita, ja mikä niistä tekee niin naurettavia? Minua ei naurata yhtään. Ja joka ainoa kirjoittamani asia on totta. Mikä siinä edes voisi olla valhetta? Tai mitä syytä minulla olisi täällä nimettömänä valehdella?

Koet tyytymättömyyttä itseesi myös?

Mitä sinä haluat elämältäsi? Seksiä ja hyväksyntää, tunnetta kun olet haluttu?

Normaaleja asioita. Mitä näet miehessäsi nykyään? Näetkö sen ihmisen johon rakastuit, vai näetkö hänet vikoja täynnä olevana, ja sivusuhteet täydellisinä?[/quote]

Sivusuhdetta en näe täydellisenä,  missään tapauksessa en eroa kenenkään toisen miehen takia enää toista kertaa, jos ero tulee, en hyppää seuraavaan suhteeseen. Näen kyllä viel miehessäni sen ihmisen, johon rakastuin, hän on myös ns. elämäni suurin rakkaus. Hänessä on vikoja, kuten minussakin. Lisäksi minua tietysti vaivaa se, että näkeekö hän minussa enää koskaan sitä ihmistä johon rakastui.

Kyllä se siellä terapiassa selviäisi. Ehkä vanheneminen ja kehon muutokset on laukaissut testaamaan kelpaavuutta. Jos et oikein ole hyvä sietämään tavallista arkea niin sekin on altistava tekijä.[/quote]

Kiitos asiallisesta vastauksesta (on niitä toki tullut muitakin). Vaihdevuodethan tässä jyllää parhaillaan että varmaan tuo vanheneminen ja kehon muutokset on laukaissut jotain..tosin eihän sekään kaikilla niin mene, miksi minun on vaikea hyväksyä niitä, hyväksyyhän muutkin ihmiset ne jokainen kohdallaan, tai ainakin se siltä näyttää.

N53 kirjoitti:

Koet tyytymättömyyttä itseesi myös?

Mitä sinä haluat elämältäsi? Seksiä ja hyväksyntää, tunnetta kun olet haluttu?

Normaaleja asioita. Mitä näet miehessäsi nykyään? Näetkö sen ihmisen johon rakastuit, vai näetkö hänet vikoja täynnä olevana, ja sivusuhteet täydellisinä?

Sivusuhdetta en näe täydellisenä,  missään tapauksessa en eroa kenenkään toisen miehen takia enää toista kertaa, jos ero tulee, en hyppää seuraavaan suhteeseen. Näen kyllä viel miehessäni sen ihmisen, johon rakastuin, hän on myös ns. elämäni suurin rakkaus. Hänessä on vikoja, kuten minussakin. Lisäksi minua tietysti vaivaa se, että näkeekö hän minussa enää koskaan sitä ihmistä johon rakastui.

Kuulostat hyvältä ihmiseltä. Kerro miehellesi kaikki, varsinkin tuo, että hän on elämäsi rakkaus. Näkee takuulla sen ihmisen sinussa vielä johon rakastui. Ole rehellinen ja miehesi tulee kunnioittamaan sinua :) Älä pelkää.

Jännityksen halu, huomion haku, impulsiivisuus, narsistiset persoonallisuudenpiirteet ylipäätään ovat syitä pettämiseen, jos suhde on hyvä. Et kuitenkaan ole kovin narsistinen, kun ymmärrät syyn mahdollisesti olevan sinun omissa ongelmissasi eikä puolisossa.

Tällaisia piirteitä on vaikea itsessä hyväksyä, mutta se on helpompaa psykoterapiassa. Kyse on aikuisen sisällä elävästä pienestä lapsesta, joka ei saanut tarpeeksi huomiota ja hyväksyntää aikanaan. Itsekeskeiseen, sadistiseen, lapselliseen ja kateelliseen puoleen itsessä on vaikea tutustua, vaikka pohjimmiltaan on kyse hyvin voimakkaasta tarvitsevuudesta, jota yhden ihmisen on mahdoton tyydyttää ennen kuin pohjimmaiset syyt käytökselle selvitetään.

Kuulostat hyvältä ihmiseltä. Kerro miehellesi kaikki, varsinkin tuo, että hän on elämäsi rakkaus. Näkee takuulla sen ihmisen sinussa vielä johon rakastui. Ole rehellinen ja miehesi tulee kunnioittamaan sinua :) Älä pelkää.[/quote]

Kiitos kauniista sanoista, hyvä ihminen en todellakaan ole, se tässä jo on tullut selväksi. Miehen on varmaan tätä hyvin vaikea uskoa jos sen nyt sanon. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei suostu menemään lääkäriin. On lisäksi lääkekammoinen; ei suostu ottamaan Viagraa.

Mieheni ei suostu tyydyttämään minua, on seksuaalisesti laiska ja miettii vain omaa nautintoa.

Olen kaksikymmentä vuotta puhunut, kerjänyt, pyytänyt, vaatinut asioiden muutosta, kertonut konkreettisesti mitä toivon ja kaipaan. Esimerkki; haluan että panet minua takaapäin kulta; mies sanoo; ei tänään katsotaan myöhemmin! Ja tätä samaa lausetta olen kuullut miljoona kertaa; ei tänään, myöhemmin. Kun kysyn milloin; niin mies vaikenee.

Mies ei halua puhua minun toiveistani kun yritän. Lisäksi jos tehdään miehen mielestä jotain ei-kiihottavaa miehen seisokki katoaa, heti. Mies ei vain kiinnostu mun toiveista.

Mitä tehdä kun mies ei halua keskustella? Voiko toista pakottaa? Painostaa? Kun toista yököttää esim nuolenta ja sormetuskin on liian vaivalloista ja epäkiinnostavaa?

Pelkän seksin takia en haluaisi erota.

Suunnilleen sama tilanne täällä, ja eroa suunnittelen.

Tuo että toinen ei ajattele kumppaninsa nautintoa, ei halua sormettaa yms., muna lerpahtaa heti kun hetken ajan keskitytään naiseen on sellaista mitä ei viagralla korjata.

Tuntuu tosi pahalta kun itse haluaa tuottaa kumppanille iloa ja hyvän olon väreitä, mutta vastavuoroisuutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Jännityksen halu, huomion haku, impulsiivisuus, narsistiset persoonallisuudenpiirteet ylipäätään ovat syitä pettämiseen, jos suhde on hyvä. Et kuitenkaan ole kovin narsistinen, kun ymmärrät syyn mahdollisesti olevan sinun omissa ongelmissasi eikä puolisossa.

Tällaisia piirteitä on vaikea itsessä hyväksyä, mutta se on helpompaa psykoterapiassa. Kyse on aikuisen sisällä elävästä pienestä lapsesta, joka ei saanut tarpeeksi huomiota ja hyväksyntää aikanaan. Itsekeskeiseen, sadistiseen, lapselliseen ja kateelliseen puoleen itsessä on vaikea tutustua, vaikka pohjimmiltaan on kyse hyvin voimakkaasta tarvitsevuudesta, jota yhden ihmisen on mahdoton tyydyttää ennen kuin pohjimmaiset syyt käytökselle selvitetään.

Kiitos sinullekin. Psykoterapiaan olen hakeutumassa kyllä työterveyden kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain pelkuri ei ota ensin eroa. Pettämistä on turha puolustella.

Olet absoluuttisen oikeassa. Pettäjät on alinta pohjasakkaa.

Taas toisaalta, mikä tekee sinusta maailman parhaan puolison, että sinua ei kannata pettää? Oletko itse ihanne?

Sanoinko että olisin maailman paras puoliso? En ole. Mutta miksi pettää? Rohkea ihminen puhuu suoraan, ja sanoo asiat kiertelemättä. Kaikesta voi keskustella. Pettäjä pettää luottamuksen ja valehtelee lähimmälle ihmiselleen. Miksi ei uskalla sanoa esim " minä kaipaan sitä ja tätä jota en sinulta saa, onko ok jos haen sitä muualta? ".

Tai ota suoraan eroa ja etsi sitten täyttymystä tarpeilleen?

Puhuin suoraan, sanoin asiat kiertelemättä. Useasti. Yritin keskustella. En valehdellut missään kohtaa. Muutosta ei tapahtunut mutta lupauksia kyllä annettiin, jotta vielä jäisin.

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännityksen halu, huomion haku, impulsiivisuus, narsistiset persoonallisuudenpiirteet ylipäätään ovat syitä pettämiseen, jos suhde on hyvä. Et kuitenkaan ole kovin narsistinen, kun ymmärrät syyn mahdollisesti olevan sinun omissa ongelmissasi eikä puolisossa.

Tällaisia piirteitä on vaikea itsessä hyväksyä, mutta se on helpompaa psykoterapiassa. Kyse on aikuisen sisällä elävästä pienestä lapsesta, joka ei saanut tarpeeksi huomiota ja hyväksyntää aikanaan. Itsekeskeiseen, sadistiseen, lapselliseen ja kateelliseen puoleen itsessä on vaikea tutustua, vaikka pohjimmiltaan on kyse hyvin voimakkaasta tarvitsevuudesta, jota yhden ihmisen on mahdoton tyydyttää ennen kuin pohjimmaiset syyt käytökselle selvitetään.

Kiitos sinullekin. Psykoterapiaan olen hakeutumassa kyllä työterveyden kautta. 

Pahoittelen, jos sanani kuulostavat kovilta, mutta tarkoitan hyvää. Olen itse käynyt pitkän psykoterapian ja nimenomaan noiden vähemmän mairittelevien puolien tarkastelu tuottaa isoimpia tuloksia. Löytää rajat itselleen ja muille, ettei tarvitse salassa vehkeillä. Sivusuhdehan kaksoiselämää, minkä syyt pitäisi kaivella esille. Totta kai syitä on monia, mutta pelkästään pintatasolle jääminen ("vaihdenuosien aiheuttama kriisi") ei saa noita kiellettyjä impulsseja katoamaan, vaikka vaihdevuodet olisivatkin olleet laukaiseva tekijä. 

Vierasta jormaa ja hyviä syitä Jos mies vaihtaa sinut omasta syystäsi vaikka nuorempaan tai luotettavampaan niin se ei johdu pelkästään vaihdevuosistasi vaan siitä että kävit vieraissa. Siitähän voi tulla tautikin sellaisesta.

Sivusuhde=paneminen samaan aikaan toisen ihmisen kanssa ja valehtelu perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tähän ole vain yksi syy oikeasti, olen heikko, halujeni vietävissä oleva kusipää. Ei siihen oikeasti ole mitään muita syitä kuin itsekkyys ja oma heikkous. 

Tää nyt on varmaan jonkun vihaajan provo. Mutta silti, joo itse petin koska olin ongelmainen, heikko, itsekäs ja varmaan sitten kusipää. Mutta mitä mun pitäisi tehdä tällä tiedolla? Oikeasti en usko olevani kusipää mutta heikko todellakin. Pitäisikö mun sitten päättää päiväni vai mitä (on sitäkin tullut harkittua)? Mikä on ratkaisu? Varmasti olen asiasta masentunut ainakin vuosia ja kärsin syyllisyyttä loppuikäni.

Miksi kärsisit vuosia? Emme kukaan ole täydellisiä. Jospa kertoisit puolisollesi, hän ymmärtää varmasti ja arvostaa rehellisyyttäsi. Näytät oikeasti katuvan.

Keroin kyllä ja hän halusi erota, tietenkin halusi. Siinä meni sitten koko elämä. Siksi kärsin ja kadun vuosia menetettyä ihan hyvää elämää jonka pistin pskaksi ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Koet tyytymättömyyttä itseesi myös?

Mitä sinä haluat elämältäsi? Seksiä ja hyväksyntää, tunnetta kun olet haluttu?

Normaaleja asioita. Mitä näet miehessäsi nykyään? Näetkö sen ihmisen johon rakastuit, vai näetkö hänet vikoja täynnä olevana, ja sivusuhteet täydellisinä?

Sivusuhdetta en näe täydellisenä,  missään tapauksessa en eroa kenenkään toisen miehen takia enää toista kertaa, jos ero tulee, en hyppää seuraavaan suhteeseen. Näen kyllä viel miehessäni sen ihmisen, johon rakastuin, hän on myös ns. elämäni suurin rakkaus. Hänessä on vikoja, kuten minussakin. Lisäksi minua tietysti vaivaa se, että näkeekö hän minussa enää koskaan sitä ihmistä johon rakastui.

Kuulostat hyvältä ihmiseltä. Kerro miehellesi kaikki, varsinkin tuo, että hän on elämäsi rakkaus. Näkee takuulla sen ihmisen sinussa vielä johon rakastui. Ole rehellinen ja miehesi tulee kunnioittamaan sinua :) Älä pelkää.

Pitkäaikaisen pettämisen jälkeen ei kyllä enää näe sitä ihmistä, johon rakastui koskaan. Se tuntuu sataprosenttiselta valeihmiseltä ja pettäjää on vaikea enää kunnioittaa luottamuksesta puhumattakaan. Rehellisyys on tärkeää kyllä, jos suhdetta halutaa jatkaa. Monet suhteet kyllä sitten kaatuvat myöhemmin tarapiasta huolimatta, jos kunnioitusta ja luottamusta ei enää ole, niin rikkinäisestä ei enää tule käyttökelpoista. Silti suhde voi olla arvokas kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Sivusuhde=paneminen samaan aikaan toisen ihmisen kanssa ja valehtelu perheelle.

Itseasiassa Sivusuhde=enimmäkseen tekstiviestejä, ajatusten vaihtoa, kerran kokeiltu seksiä. Näin itselläni.

Varattu esimies latasi pikkujouluissa menemään roskista vasten kun mies katsoi kotona lasten kanssa piirrettyjä. Ei ehtinyt edes kierukkaa poistamaan koska halusin lisää lapsia.

Mies ei huomioinut kotona tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusuhde=paneminen samaan aikaan toisen ihmisen kanssa ja valehtelu perheelle.

Itseasiassa Sivusuhde=enimmäkseen tekstiviestejä, ajatusten vaihtoa, kerran kokeiltu seksiä. Näin itselläni.

Kaunista. Laittoiko paljaalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusuhde=paneminen samaan aikaan toisen ihmisen kanssa ja valehtelu perheelle.

Itseasiassa Sivusuhde=enimmäkseen tekstiviestejä, ajatusten vaihtoa, kerran kokeiltu seksiä. Näin itselläni.

Kaunista. Laittoiko paljaalla?

Olkoon kaunista tai rumaa, mutta ei se ainakaan noin stereotyyppistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusuhde=paneminen samaan aikaan toisen ihmisen kanssa ja valehtelu perheelle.

Itseasiassa Sivusuhde=enimmäkseen tekstiviestejä, ajatusten vaihtoa, kerran kokeiltu seksiä. Näin itselläni.

Kaunista. Laitoitteko paljaalla?

Itse en ihan usko siihen, että pettäjä ei olisi käsitellyt lapsuutensa traumoja jne ja siksi eläisi jossain ikuisen pikkulapsen narsismissa. Minä olen elänyt vaikean lapsuuden ja saanut kunnolla apua terapiasta, ja ehkä juurikin siksi päädyin pettämään - en seksuaalisesti, mutta henkisesti.

Olen kirjoitellut erään alun alkaen etäisen kaverin kanssa jo vuosia, mutta kyseessä ei ole mitkään seksiviestit, vaan syvällisemmät pohdinnat elämästä, analyyseja lukemistamme kirjoista, tukea vaikeissa perhetilanteissa jne. Tapaamme muutaman kerran vuodessa. Emme ole koskaan edes suudelleet, mutta se kyllä tapahtuisi jos vain päättäisimme niin. Välillämme on vahva henkinen yhteys, ja selkeä seksuaalinen jännitekin, mutta himmaamme koska olemme molemmat tahoillamme parisuhteessa. Emme kuitenkaan tahdo lopettaakaan, me lääkitsemme toistemme yksinäisyyttä.

Minulla on monella tapaa hyvä mies, mutta hänen perusluonteenpiirteensä on sulkeutunut ja häntä vaivaa proaktiivisuuden puute. Pahimmillaan koen, että mieheni on tylsimpiä ihmisiä keitä tunnen. Aivan varmasti miehen omat lapsuudenkokemuksensa ovat muovanneet persoonaa sellaiseksi, ja siksi on myös halunnut vaimokseen eteenpäinmenevän, tunteidensa kanssa sinut olevan henkilön. Itse kuitenkin kyllästyin 15 vuoden jälkeen siihen, että vedän miestä mukana, ja asetan hänet jatkuvasti paineiseen tilaan, jossa hänen täytyisi vaikkapa keskustella ajatuksistaan tai järjestää meille yhteistä tekemistä. Mies ei ole halunnut itse ammattiapua, vaikka vuorovaikutuksessa sekä minun että lastemme kanssa on selkeitä haasteita.

Joten, jätin mieheni rauhaan. En enää toivo matkoja, en pyydä kanssani kokeilemaan urheilulajeja, en varaa meille ravintoloita. Elämme näennäsen onnellista avioelämää, jossa on seksiä harvakseltaan ja pari kertaa kuussa saatamme jopa nauraa yhdessä, mutta muuten - henkisesti täysin etäällä toisistamme. Miehelle vaikuttaa olevan ok, että elämänkumppanuus tarkoittaa muutaman kerran vuodessa yhteistä matkaa Bauhausiin ja lasten harrastuskisojen katsomista.

Siinä missä minä haluan kehittää itseäni ja toteutan uteliasta luonnettani vaikkapa opettelemalla uusia ruokalajeja ja seuraamalla nettiluentoja, mieheni ei vaikuta koskeneenkaan kirjoihin yli kymmeneen vuoteen, ja seksi on kaavamaista ja yksitoikkoista.

Itse painin ajatuksen kanssa, haluaisinko oikean suhteen tämän ”kirjekaverini” kanssa, ja voinko tehdä miehelleni ja lasteni isälle niin, että jättäisin hänet. Ennen ajattelin, että vain itsekkäät ja julmat ihmiset jättävät kumppaninsa, jotka kohtelevat heitä ns

paperilla hyvin. Nyt olen ruvennut ymmärtämään, että elämä on liian lyhyt sille, että jakaa vuotensa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole samalla aaltopituudella.