Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?

Ei nämä asiat ole aina niin mustavalkoisia.

Minä olen avioliitossa ollut 20 vuotta, uskollisesti. Lapsia löytyy, aika pieniäkin. Henkinen ja fyysinen yhteys omaan mieheen on kadonnut jo aikoja sitten, seksiä on, mikä ei tunnu miltään. Miehessä on paljon hyvää, pitää huolta perheestä, on ahkera, tekevä, osallistuva, huomioiva. Ei hänessä hirveästi huonoja puolia edes ole. Mutta jokin meidän väliltä on kadonnut eikä sitä ole takaisin saatu.

Tapasin sitten miehen jonka kanssa aloitin suhteen ja suhteessa olen edelleenkin. Tämä on kipeä asia minulle, mutta suhde antaa minulle niin paljon hyvää mieltä, energiaa, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemuksia, puhumattakaan seksistä joka on juuri sitä mitä tarvitsen, että en halua lopettaa.

Avioerohan tässä on tulossa jossain vaiheessa. Ei sekään ole niin helppoa. Meillä on kuitenkin yhteiset lapset, yhteinen historia, yhteisiä ystäviä jne. On paljon hyvääkin. Vaikka olen jo mielessäni rikkonut perheemme, asian vieminen käytäntöön ei kuitenkaan ole niin helppoa. Eikä kyse ole taloudellisista asioista, vaan surun ja tuskan aiheuttamisesta monelle ihmiselle.

Ei kaikkia asioita voi ennustaa ja vaikka itsekin aiemmin ajattelin, että jos tapaan jonkun toisen miehen, eroan ensin, mutta kun asia oikeasti eteesi tulee, ei ne niin helppoja juttuja olekaan. 

En puolustele tekemisiäni ja tunnen huonoa omatuntoa joka päivä. Mutta en myöskään tunne olevani huono ihminen, koska olen kuitenkin liittoni eteen kaikkeni tehnyt ja yrittänyt. Se vain ei riittänyt. 20 vuotta olin uskollinen vaimo, mutta se uskollisuus kantoi sitten vain siihen asti. Sitten tein tämän valinnan, jota en ole katunut, vaikka kipuillut olenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tiivistettynä persoonallisuushäiriöltä. Mutta hyvä että tutkiskelet itseäsi. Jos löydät itsesi syyttämässä kaikista ongelmistasi muita ihmisiä ja et löydä aidon oikeasti itsestäsi mitään vikaa et vain kuulu niihin ihmisiin jotka kykenevät parisuhteeseen tai vanhemmuuteen samalla tavalla kuin muut. Huomaathan, että taipumuksesi pettää puolisoasi ilman syyllisyyttä kertoo ennemmin siitä, että joku on tuhlannut elämäänsä parisuhteeseen sinun kanssasi, ei päinvastoin.

Pettää ilman syyllisyyttä, sanoinko jossain niin? Ja ei, minä en ole syyttänyt toisia omasta pettämisestäni missään kohdassa.

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä syitä omiin ongelmiin on aina parisuhteesta etsittävä? Eroaminen vaan antaa vääristyneen kuvan, että on päässy ongelmistaan eroon.

Niin, tämäkin on yksi, ihan varteenotettava näkökulma, että jospa kysymys ei olekaan parisuhteesta.

Niin, ei ne ongelmat tainnu sullakaan poistua, kun edellisen kerran petit ja erosit.

Näinpä, sitä mä tässä vähän haen, että mikä se on se ongelma/ongelmat minulla, etten kykene elämään sitä tavallista arkea 25 vuotta pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Ei nämä asiat ole aina niin mustavalkoisia.

Minä olen avioliitossa ollut 20 vuotta, uskollisesti. Lapsia löytyy, aika pieniäkin. Henkinen ja fyysinen yhteys omaan mieheen on kadonnut jo aikoja sitten, seksiä on, mikä ei tunnu miltään. Miehessä on paljon hyvää, pitää huolta perheestä, on ahkera, tekevä, osallistuva, huomioiva. Ei hänessä hirveästi huonoja puolia edes ole. Mutta jokin meidän väliltä on kadonnut eikä sitä ole takaisin saatu.

Tapasin sitten miehen jonka kanssa aloitin suhteen ja suhteessa olen edelleenkin. Tämä on kipeä asia minulle, mutta suhde antaa minulle niin paljon hyvää mieltä, energiaa, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemuksia, puhumattakaan seksistä joka on juuri sitä mitä tarvitsen, että en halua lopettaa.

Avioerohan tässä on tulossa jossain vaiheessa. Ei sekään ole niin helppoa. Meillä on kuitenkin yhteiset lapset, yhteinen historia, yhteisiä ystäviä jne. On paljon hyvääkin. Vaikka olen jo mielessäni rikkonut perheemme, asian vieminen käytäntöön ei kuitenkaan ole niin helppoa. Eikä kyse ole taloudellisista asioista, vaan surun ja tuskan aiheuttamisesta monelle ihmiselle.

Ei kaikkia asioita voi ennustaa ja vaikka itsekin aiemmin ajattelin, että jos tapaan jonkun toisen miehen, eroan ensin, mutta kun asia oikeasti eteesi tulee, ei ne niin helppoja juttuja olekaan. 

En puolustele tekemisiäni ja tunnen huonoa omatuntoa joka päivä. Mutta en myöskään tunne olevani huono ihminen, koska olen kuitenkin liittoni eteen kaikkeni tehnyt ja yrittänyt. Se vain ei riittänyt. 20 vuotta olin uskollinen vaimo, mutta se uskollisuus kantoi sitten vain siihen asti. Sitten tein tämän valinnan, jota en ole katunut, vaikka kipuillut olenkin. 

Kyllä, tämäkin kuulostaa tutulta. Jatkoin vaan sivusuhdetta, vaikka varmasti tiesin että se paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Oli huono omatunto koko ajan, ja työnsin miestäni tavallaan kauemmaksi koko ajan, tiedostaen ja tiedostamatta. 

Oletko koskaan ollut itsenäinen (aikuinen)? Mielestäni sen pitäisi olla lähestulkoon lakisääteinen edellytys sille että saa ryhtyä vakavaan parisuhteeseen :) Samoin kuin sen, että olisi oltava muutama vakava suhde ennen sitä lopullista. Näin opittaisiin mitä suhteesta halutaan ja voi realistisesti odottaa ja mitä suhteen onnistuminen molemmilta osapuolilta vaatii. Sekä vältyttäisiin siltä että monet jäävät toimimattomiin suhteisiin roikkumaan vain siksi ettei ole kokemusta itsenäisestä elämästä...[/quote]

Ei, en ole. Menin suoraan lapsuudenkodista exän kanssa yhteen, sitten lapsi, naimisiin ja sitä rataa.. Ja lennosta vaihdoin tähän nykyiseen mieheeni, eli en ole koskaan, hetkeäkään, asunut yksin. 

Miten kukaan mies viitsii olla uskollinen puolisolleen jos lukee näitä kotkotuksia?

Naiset käy vieraissa ja keksii vertaistuella koottuja selityksiä ettei tuntuisi niin pahalta ja voi huoletta jatkaa paneskelua.

N53 kirjoitti:

Oletko koskaan ollut itsenäinen (aikuinen)? Mielestäni sen pitäisi olla lähestulkoon lakisääteinen edellytys sille että saa ryhtyä vakavaan parisuhteeseen :) Samoin kuin sen, että olisi oltava muutama vakava suhde ennen sitä lopullista. Näin opittaisiin mitä suhteesta halutaan ja voi realistisesti odottaa ja mitä suhteen onnistuminen molemmilta osapuolilta vaatii. Sekä vältyttäisiin siltä että monet jäävät toimimattomiin suhteisiin roikkumaan vain siksi ettei ole kokemusta itsenäisestä elämästä...

Ei, en ole. Menin suoraan lapsuudenkodista exän kanssa yhteen, sitten lapsi, naimisiin ja sitä rataa.. Ja lennosta vaihdoin tähän nykyiseen mieheeni, eli en ole koskaan, hetkeäkään, asunut yksin. 

Hanki dildo ja äänikirja

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan mies viitsii olla uskollinen puolisolleen jos lukee näitä kotkotuksia?

Naiset käy vieraissa ja keksii vertaistuella koottuja selityksiä ettei tuntuisi niin pahalta ja voi huoletta jatkaa paneskelua.

Kasvappa aikuiseksi. Uskottomia on sekä miehissä että naisissa, ja jokaisella siihen varmasti joku syy on, tiedostamaton tai tiedostettu. 

Hanki dildo ja äänikirja[/quote]

Ja se auttaa miten?

Uutta nakkia piiloon. Ei se siitä kulu ja mitä näitä miettimään - petät kyllä jatkossakin, ja älä huoli, hyviä syitä vieraissakäyntiin löytyy aina vaikka av-palstalta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisyyden ja kumppanuuden puute. Yritin korjata asiaa puhumalla ja lopulta jopa sanoin eroavani, mutta jäin kuitenkin, kun toinen aina lupasi korjata asian. Mitään muutosta ei tapahtunut ja tilanne oli sietämätön. Petin ja sen jälkeen lähteminen oli helppoa. Ei tarvinnut katsella itkemistä eikä kuunnella katteettomia lupauksia.

Eli suosittelet kaikille miehille sitä, että jos ei vaimo tunnu läheiseltä ja kumppanilta, lupailee muutosta muttei muutu niin voi käydä paneksimassa muita?

Miten niin miehille?

Vierailija kirjoitti:

Uutta nakkia piiloon. Ei se siitä kulu ja mitä näitä miettimään - petät kyllä jatkossakin, ja älä huoli, hyviä syitä vieraissakäyntiin löytyy aina vaikka av-palstalta!

Ohhoijaa, kyllä minusta olisi hyvä löytää syitä, että se ei toistuisi, jos avioliitto jatkuu. En etsi oikeutusta teolleni, vaan haluaisin itseäni ymmärtää. Se lienee kuitenkin ihan sallittua tämmöiselle toisen luokan kansalaisellekin.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan mies viitsii olla uskollinen puolisolleen jos lukee näitä kotkotuksia?

Naiset käy vieraissa ja keksii vertaistuella koottuja selityksiä ettei tuntuisi niin pahalta ja voi huoletta jatkaa paneskelua.

Ai että naiset pettää enemmän kuin miehet? Höpsis. Miehet ja naiset ehkä perustelee pettämisen itselleen eri tavoin, mutta ei se sitä toimintaa silti muuksi muuta. 

Täällä on paljon muitakin kohtalotovereita joihin lasketaan siementä sisälle avioliiton ja perheen ulkopuolella.

Voimaannuttaako nyt?

Mitä hajustetta käytät ettet haise spermalle kotona? Kiinnijääminenhän sinua varmaan tässä jännittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät pettää aina.

Kliseiden kirjoittajat kirjoittaa kliseitä aina.

Jostakin ne kliseet syntyvät.

Eivät ole valheita vain siksi että ne on nimetty kliseiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hajustetta käytät ettet haise spermalle kotona? Kiinnijääminenhän sinua varmaan tässä jännittää?

Olen jo jäänyt kiinni, joten en nyt viitsi vastata kysymykseesi, jos se sinua kiinnostaa, niin miksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Miksi olisin sellaisessa parisuhteessa, jossa tuntisin tarvetta pettää. Eihän se olisi silloin enää parisuhde.

Voisiko moralisti miettiä tilannetta hetken yleisemmästä näkökulmasta?

Jos sinä olet parisuhteiden superkuluttaja ja sitä mieltä, että heti vaihtoon vaan läpi elämän, niin missä vaiheessa ne perheet ja lapset hankitaan? Vai oletko vela? Nuorena tuo onkin järkevä strategia. Mutta jos ajatellaan että puolet naisista ja miehistä pettää, niin montako suhdetta tähän maahan jäisi, jos jokainen suhde pitäisi pätkäistä jo ennen tuota vaihetta? Mihin laitetaan kaikki ne lapset? Kerralla?

Asutaanko sitten kaikki yksiöissä?

Nainen pettää, koska nainen tyytyy ja nykyään lähes kaikki naiset tyytyvät, koska feministinen arvomaailma tekee miehistä suhteellisesti arvottomia ja naiset hakevat kokemuksia, minkä seurauksena yksikään mies ei ole kykenevä kilpailemaan naisen kollektiivisten kokemusten kanssa. Tämä johtaa siihen, että aikaa myöten siihen, että naisen vaisto päättä, että parempaa on saatava ja parempaa on tarjolla. Mies on tyydyttävä vain jos on reilusti naista parempitasoinen ja tyydyttää kaikki tarpeet.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hajustetta käytät ettet haise spermalle kotona? Kiinnijääminenhän sinua varmaan tässä jännittää?

Ei jännittänyt, se oli tarkoituskin ja kerroin heti kotiuduttuani, että anteeksi nyt vaan, mutta tehty on sellaista,jota ei voi enää perua. Samana päivänä avioero ja asuntohakemus vetämään.