Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?
Tutkiskelen tässä itseäni, joten näkökulmia kaivataan. Takana on yksi avioero 25 vuotta sitten, jolloin vaihdoin exäni nykyiseen mieheeni. Nyt taas samassa tilanteessa, enkä oikein osaa eritellä mitkä asiat saivat minut täysin tietoisesti lähtemään tähän taas, vaikka tiesin että loppujen lopuksi sattuu. Useampaa ihmistä. Mieheni on ihan kunnollinen mies, ei hänen kanssaan huono ole olla ollenkaan. Miksi ihastuminen toiseen sai minut nyt rikkomaan kaiken. Miksi ei aiemmin tässä 25 vuoden aikana, miksi juuri nyt? Onkohan kyseessä jokin henkilökohtainen ikäkriisi enemmän. Varmasti tulee asiattomiakin vastauksia, kestän ne kyllä, mutta jos jotain ihan järkevääkin näkökulmaa niin olisin kiitollinen.
Kommentit (642)
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenki se on aina ollu sen toisen vika. Siis en ny oo ylpee ja kaduttaa ym mut silti.
No, mulla se ei mene niin. Mun mies on kunnollinen ja sanansa pitävä mies, hänen syytään ei minun pettämiseni ole. Mutta oma roolinsa on miehelläkin tässä asiassa, joka on johtanut siihen, että meidän parisuhde ei ole onnistunut. Minun syyni on se, etten ole osannut sanoa jos olen jotain kaivannut enemmän tms. Kommunikoinnissa meillä ainakin olisi ollut parantamisen varaa, puolin ja toisin. Silti en syytä miestäni tästä, eihän hänkään minua pettänyt ole vaikka on samassa parisuhteessa, eli yhtä huonossa/hyvässä.
Ok, arvostan ettet syytä miestäsi ja ymmärrän toki. Sanotko rehellisesti, miltä sinusta olisi tuntunut, jos tilanne olisi toisinpäin ja olisit itse joutunut petetyksi? Miehesi olisi saanut upottaa letkuaan vieraaseen naiseen, suudellut sitä ja puhellut hempeitä. Miltä sinusta olisi tuntunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut viisaita. Ihastuksia tulee ja menee. Pettämisellä tarkoitin tilannetta, jossa toinen valehtelee koko ajan ja etsii toisesta syytä omille touhuilleen. Tottakai se salarakas on niin ihana. Yleensä varattu vielä samoin. Itse näin miehenä ajattelen, että jos naisella tarvetta romansille olisi, niin pliis sanokoon sen suoraan. Kirjoittakoon paperille vaikka asiat mitkä vaivaavat. Pettäminen ei ole helppoa yleensä sille pettäjällekään. Itsepähän on puolisonsa aikanaan valinnut, kunnioitusta olisi hyvä olla. Tai sitten pettäjän täytyy hyväksyä myös toisen osapuolenkin pettäminen[/quote]
Kun ei se mene niin että hmm..taidanpa kaivata romanssia. Ja meillä ainakaan en pystyisi miehelle (eikä hän minulle) sanomaan, että nyt ois kyl ihan sellanen olo että romanssi ois paikallaan. Ollaan vuosien varrella yritetty jostain erimielisyyksistä kirjoittaa toisillemme, mutta ne ei silleen ole muuttanut mitään pidemmän päälle. Puolin ja toisin ois loukkaannuttu kyllä. Ehkä se jossain suhteessa onnistuu noin, mutta ei meillä ainakaan. Pettäminen ei ole helppoa pettäjällekkään tosiaan, mutta silti siihen on ryhdytty, jostain käsittämättömästä syystä, ja sitä vielä jatkettu pitkään. En ymmärrä itseänikään, miten voisi mieskään minua ymmärtää.
Filosoohvisten pohdintojen tuloksena onhan se vähän ikävää kun nainen joutuu käymään vieraalla panemassa ja valehtelemaan. Kuoppaista on.
N53 kirjoitti:
Puhut viisaita. Ihastuksia tulee ja menee. Pettämisellä tarkoitin tilannetta, jossa toinen valehtelee koko ajan ja etsii toisesta syytä omille touhuilleen. Tottakai se salarakas on niin ihana. Yleensä varattu vielä samoin. Itse näin miehenä ajattelen, että jos naisella tarvetta romansille olisi, niin pliis sanokoon sen suoraan. Kirjoittakoon paperille vaikka asiat mitkä vaivaavat. Pettäminen ei ole helppoa yleensä sille pettäjällekään. Itsepähän on puolisonsa aikanaan valinnut, kunnioitusta olisi hyvä olla. Tai sitten pettäjän täytyy hyväksyä myös toisen osapuolenkin pettäminen
Kun ei se mene niin että hmm..taidanpa kaivata romanssia. Ja meillä ainakaan en pystyisi miehelle (eikä hän minulle) sanomaan, että nyt ois kyl ihan sellanen olo että romanssi ois paikallaan. Ollaan vuosien varrella yritetty jostain erimielisyyksistä kirjoittaa toisillemme, mutta ne ei silleen ole muuttanut mitään pidemmän päälle. Puolin ja toisin ois loukkaannuttu kyllä. Ehkä se jossain suhteessa onnistuu noin, mutta ei meillä ainakaan. Pettäminen ei ole helppoa pettäjällekkään tosiaan, mutta silti siihen on ryhdytty, jostain käsittämättömästä syystä, ja sitä vielä jatkettu pitkään. En ymmärrä itseänikään, miten voisi mieskään minua ymmärtää.
On sinulla rankkaa. Uutta poskeen niin jospa se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan teoreettisena kysymyksenä (joka varmaan oikeasti koskettaa myöhemmin elämässä aika monia):
Ajatellaan, että on pitkä avioliitto, onnellinen, on rakkautta ja on perhe ja kaikkea. Ja sitten käy niin, että vuosien vieriessä tulee ikää lisää. Ja sitä myötä miehen mieskunto rapistuu, ja lopulta seksi ei enää onnistu, ainakaan niin, että siitä olisi naiselle tyydyttäväksi seksiksi.
Okei, kun kyseessä on hyvä liitto, niin eihän siihen kaikki välttämättä lopu. Voidaan harrastaa ns muunlaista seksiä. Ehkä nainen pystyy edelleen vaivaa näkemällä tuottamaan miehelle orgasminkin. Mutta sellaista luotettavaa ja toimivaa stondista ei enää ole eikä tule, jolla saisi aikaan ns kunnon panon.
Toisaalta voi olla, että jos tilanne johtuu vaikka eturuhassyövästä (miesten yleisin syöpä kaiketi), ei kastroitua miestä enää seksi niin kiinnosta.
Naisesta loppuelämä ilman seksiä alkaa tuntua pitkältä, vaikka liitto sinänsä saisi jatkua, kunnes kuolema erottaa. Onhan se toinen se oma rakas puoliso, kaikkine ongelmineenkin.
Niin onko nyt hieno ja reipas teko jättää se rakas mies? Syöpänsä kanssa, tai muun ongelmansa? Mistä se mies tuossa tilanteessa uuden suhteen löytää? Riittääkö eron suositteluun se, että naisen tekee mieli seksiä? Pitäisikö lakata tekemästä mieli? Miten se tehdään?
Okei, myönnetään sitten, että ei ole hienoa eikä reipasta. Onko sitten kamalaa, jos nainen saa seksiä jostain muualta? Entä jos ajattelee seksiä jonkun muun kanssa, siis tämä ”henkinen pettäminen”? Onko loppuelämä ilman seksiä kohtuullinen vaatimus?
Tuo nyt on aivan erilainen tilanne kuin se, missä ihmiset pettävät esim jännityksen tai huomion puutteen vuoksi. Mutta mikset puhu miehellesi? Kai hän tajuaa asian ja hyväksyy, jos syöpää on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[
Ok, arvostan ettet syytä miestäsi ja ymmärrän toki. Sanotko rehellisesti, miltä sinusta olisi tuntunut, jos tilanne olisi toisinpäin ja olisit itse joutunut petetyksi? Miehesi olisi saanut upottaa letkuaan vieraaseen naiseen, suudellut sitä ja puhellut hempeitä. Miltä sinusta olisi tuntunut?[/quote]
No, sanomattakin selvää, että ihan hirveältähän se olisi tuntunut, mutta jotenkin sitä ajatteli varmaan että ei se sitä loukkaa kun ei se kerran tiedä. Siis kyllä mä olen sitä paljonkin ajatellut että millaisen tuskan olen aiheuttanut, ja luultavasti asia ei koskaan unohdu, ja en tiedä voiko tällaista anteeksi antaa edes oikeasti ja todella. Mutta ei se unohdu minultakaan. Ajattelen joka hetki, kun mieheni katsoo tai koskee minua, että mitähän se nyt oikeasti miettii, että eihän se minua voi enää rakastaa kun tein mitä tein.
Onko oikein sitoa kumppani koko pitkäksi avioliitossa seksissä vain yhden osapuolen toiveisiin?
Onko oikein, ettei mies esim tyydytä naista käsin/ nuolemalla/ seksileluilla jos itse ei pysty erektio-ongelmiltaan??
Miksi yksi ihminen saa pitkässä liitossa yksin päättää seksielämän reunaehdoista?
Eikö seksissä pitäisi kuunnella ja toteuttaa molempien haluja ja toiveita, eikä vain itsekkäästi toisen kumppanin???
Jos elää itsekkäästi, saa syyttää ihan itseä jos toinen kumppani kyllästyy ikuiseen yksipuoliseen sopimukseen.
En nä uskollisuutta aina niin mustavalkoisena. Uskollisuus ei saisi perustua itsekyydelle eikä omistushalulle, vaan vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen.
Seksielämässä missä molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi on väärin pettää. Mutta jos kumppani jatkuvasti laiminlyö kumppaniaan, ei ole ihme että kumppani sortuu pettämään. Erota ei kaikki parit halua pelkän seksin takia. Sanon vain, että sitä niittää mitä kylvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N53 kirjoitti:
Puhut viisaita. Ihastuksia tulee ja menee. Pettämisellä tarkoitin tilannetta, jossa toinen valehtelee koko ajan ja etsii toisesta syytä omille touhuilleen. Tottakai se salarakas on niin ihana. Yleensä varattu vielä samoin. Itse näin miehenä ajattelen, että jos naisella tarvetta romansille olisi, niin pliis sanokoon sen suoraan. Kirjoittakoon paperille vaikka asiat mitkä vaivaavat. Pettäminen ei ole helppoa yleensä sille pettäjällekään. Itsepähän on puolisonsa aikanaan valinnut, kunnioitusta olisi hyvä olla. Tai sitten pettäjän täytyy hyväksyä myös toisen osapuolenkin pettäminen
Kun ei se mene niin että hmm..taidanpa kaivata romanssia. Ja meillä ainakaan en pystyisi miehelle (eikä hän minulle) sanomaan, että nyt ois kyl ihan sellanen olo että romanssi ois paikallaan. Ollaan vuosien varrella yritetty jostain erimielisyyksistä kirjoittaa toisillemme, mutta ne ei silleen ole muuttanut mitään pidemmän päälle. Puolin ja toisin ois loukkaannuttu kyllä. Ehkä se jossain suhteessa onnistuu noin, mutta ei meillä ainakaan. Pettäminen ei ole helppoa pettäjällekkään tosiaan, mutta silti siihen on ryhdytty, jostain käsittämättömästä syystä, ja sitä vielä jatkettu pitkään. En ymmärrä itseänikään, miten voisi mieskään minua ymmärtää.
On sinulla rankkaa. Uutta poskeen niin jospa se siitä.
Ööh kellä rankkaa?
Jospa kuitenkin kokeilisit Ap puhua miehesi kanssa? Auttaisiko teitä jonkinlainen kolmen kimppa tai parinvaihto? Muuten hyvää suhdetta ei tuosta vaan kannata heittää hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tähän ole vain yksi syy oikeasti, olen heikko, halujeni vietävissä oleva kusipää. Ei siihen oikeasti ole mitään muita syitä kuin itsekkyys ja oma heikkous.
Tää nyt on varmaan jonkun vihaajan provo. Mutta silti, joo itse petin koska olin ongelmainen, heikko, itsekäs ja varmaan sitten kusipää. Mutta mitä mun pitäisi tehdä tällä tiedolla? Oikeasti en usko olevani kusipää mutta heikko todellakin. Pitäisikö mun sitten päättää päiväni vai mitä (on sitäkin tullut harkittua)? Mikä on ratkaisu? Varmasti olen asiasta masentunut ainakin vuosia ja kärsin syyllisyyttä loppuikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä syitä omiin ongelmiin on aina parisuhteesta etsittävä? Eroaminen vaan antaa vääristyneen kuvan, että on päässy ongelmistaan eroon.
Juuri näin. Joskus ne ongelmat on vaan omien korvien välissä, ja ne seuraa aina vaikka kuinka kumppania vaihtaisi. Hassu homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain pelkuri ei ota ensin eroa. Pettämistä on turha puolustella.
Olet absoluuttisen oikeassa. Pettäjät on alinta pohjasakkaa.
En tiedä, mikä näissä tällaisissa ääri-ihmisissä eniten käy hermoon. Tuo yksioikoinen ajattelu erilaisista elämäntilanteista, parempi "tietämys" muiden elämästä vaiko vain tuo silkka sinisilmäisyys, itsestä ja omasta kumppanista. Ihmiset tekee virheitä, jopa tällainen mustavalko saattaa elämän riepotellessa jonain päivänä olla itsekin suuresti manaamaansa pohjasakkaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein sitoa kumppani koko pitkäksi avioliitossa seksissä vain yhden osapuolen toiveisiin?
Onko oikein, ettei mies esim tyydytä naista käsin/ nuolemalla/ seksileluilla jos itse ei pysty erektio-ongelmiltaan??
Miksi yksi ihminen saa pitkässä liitossa yksin päättää seksielämän reunaehdoista?
Eikö seksissä pitäisi kuunnella ja toteuttaa molempien haluja ja toiveita, eikä vain itsekkäästi toisen kumppanin???
Jos elää itsekkäästi, saa syyttää ihan itseä jos toinen kumppani kyllästyy ikuiseen yksipuoliseen sopimukseen.
En nä uskollisuutta aina niin mustavalkoisena. Uskollisuus ei saisi perustua itsekyydelle eikä omistushalulle, vaan vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen.
Seksielämässä missä molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi on väärin pettää. Mutta jos kumppani jatkuvasti laiminlyö kumppaniaan, ei ole ihme että kumppani sortuu pettämään. Erota ei kaikki parit halua pelkän seksin takia. Sanon vain, että sitä niittää mitä kylvää.
Nykyäänhän noihin erektiobropleemiin on käsittääkseni aika hyvin apua. Miksei miehesi mene lääkäriin?
Ei ole oikein ettei mies tyydytä käsin ja suulla myöskin.
Kaikista tuollaisista ihmisten olisi hyvä parisuhteessa pystyä keskustelemaan, ei tässä ketään tuomita. Vaan pettäminen, eli toiselle valehtelu on väärin. Eihän sellaisessa liitossa ole mitään järkeä, jos väittää rakastavansa toista, mutta esim seksin tai huomion tarpeen takia toistuvasti valehtelee toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N53 kirjoitti:
Puhut viisaita. Ihastuksia tulee ja menee. Pettämisellä tarkoitin tilannetta, jossa toinen valehtelee koko ajan ja etsii toisesta syytä omille touhuilleen. Tottakai se salarakas on niin ihana. Yleensä varattu vielä samoin. Itse näin miehenä ajattelen, että jos naisella tarvetta romansille olisi, niin pliis sanokoon sen suoraan. Kirjoittakoon paperille vaikka asiat mitkä vaivaavat. Pettäminen ei ole helppoa yleensä sille pettäjällekään. Itsepähän on puolisonsa aikanaan valinnut, kunnioitusta olisi hyvä olla. Tai sitten pettäjän täytyy hyväksyä myös toisen osapuolenkin pettäminen
On sinulla rankkaa. Uutta poskeen niin jospa se siitä.
Ööh kellä rankkaa?
Jospa kuitenkin kokeilisit Ap puhua miehesi kanssa? Auttaisiko teitä jonkinlainen kolmen kimppa tai parinvaihto? Muuten hyvää suhdetta ei tuosta vaan kannata heittää hukkaan.
No eihän tässä ole kysymys seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N53 kirjoitti:
[
Ok, arvostan ettet syytä miestäsi ja ymmärrän toki. Sanotko rehellisesti, miltä sinusta olisi tuntunut, jos tilanne olisi toisinpäin ja olisit itse joutunut petetyksi? Miehesi olisi saanut upottaa letkuaan vieraaseen naiseen, suudellut sitä ja puhellut hempeitä. Miltä sinusta olisi tuntunut?
No, sanomattakin selvää, että ihan hirveältähän se olisi tuntunut, mutta jotenkin sitä ajatteli varmaan että ei se sitä loukkaa kun ei se kerran tiedä. Siis kyllä mä olen sitä paljonkin ajatellut että millaisen tuskan olen aiheuttanut, ja luultavasti asia ei koskaan unohdu, ja en tiedä voiko tällaista anteeksi antaa edes oikeasti ja todella. Mutta ei se unohdu minultakaan. Ajattelen joka hetki, kun mieheni katsoo tai koskee minua, että mitähän se nyt oikeasti miettii, että eihän se minua voi enää rakastaa kun tein mitä tein.
Jos olet pumppauttanut itseäsi vierailla niin saat olla tyytyväinen jos kelpaat edes tuohon samalla kun mies miettii muita. Itse en ymmärrä noita liukkailla menijöitä.
]
Jos olet pumppauttanut itseäsi vierailla niin saat olla tyytyväinen jos kelpaat edes tuohon samalla kun mies miettii muita. Itse en ymmärrä noita liukkailla menijöitä.[/quote]
No, tässä nyt ei ollut edes seksistä kyse, on olemassa muunlaistakin kosketusta.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein sitoa kumppani koko pitkäksi avioliitossa seksissä vain yhden osapuolen toiveisiin?
Onko oikein, ettei mies esim tyydytä naista käsin/ nuolemalla/ seksileluilla jos itse ei pysty erektio-ongelmiltaan??
Miksi yksi ihminen saa pitkässä liitossa yksin päättää seksielämän reunaehdoista?
Eikö seksissä pitäisi kuunnella ja toteuttaa molempien haluja ja toiveita, eikä vain itsekkäästi toisen kumppanin???
Jos elää itsekkäästi, saa syyttää ihan itseä jos toinen kumppani kyllästyy ikuiseen yksipuoliseen sopimukseen.
En nä uskollisuutta aina niin mustavalkoisena. Uskollisuus ei saisi perustua itsekyydelle eikä omistushalulle, vaan vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen.
Seksielämässä missä molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi on väärin pettää. Mutta jos kumppani jatkuvasti laiminlyö kumppaniaan, ei ole ihme että kumppani sortuu pettämään. Erota ei kaikki parit halua pelkän seksin takia. Sanon vain, että sitä niittää mitä kylvää.
Tuo "kumppanin laiminlyönti" nyt on aika veteenpiirretty viiva. Sehän voi olla mitä tahansa seksillä kiristämisen ja libidojen pienen eroavaisuuden välillä.
Itse haluan vaimoani suunnilleen joka päivä. Meillä on seksiä harvemmin kuin kerran kuussa. Olenko siis mielestäsi oikeutettu" sortua pettamaan"
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N53 kirjoitti:
Puhut viisaita. Ihastuksia tulee ja menee. Pettämisellä tarkoitin tilannetta, jossa toinen valehtelee koko ajan ja etsii toisesta syytä omille touhuilleen. Tottakai se salarakas on niin ihana. Yleensä varattu vielä samoin. Itse näin miehenä ajattelen, että jos naisella tarvetta romansille olisi, niin pliis sanokoon sen suoraan. Kirjoittakoon paperille vaikka asiat mitkä vaivaavat. Pettäminen ei ole helppoa yleensä sille pettäjällekään. Itsepähän on puolisonsa aikanaan valinnut, kunnioitusta olisi hyvä olla. Tai sitten pettäjän täytyy hyväksyä myös toisen osapuolenkin pettäminen
On sinulla rankkaa. Uutta poskeen niin jospa se siitä.
Ööh kellä rankkaa?
Jospa kuitenkin kokeilisit Ap puhua miehesi kanssa? Auttaisiko teitä jonkinlainen kolmen kimppa tai parinvaihto? Muuten hyvää suhdetta ei tuosta vaan kannata heittää hukkaan.No eihän tässä ole kysymys seksistä.
Aamulla rasvat sisällä kotiin perheen luo niin eihän se seksiä sellainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tähän ole vain yksi syy oikeasti, olen heikko, halujeni vietävissä oleva kusipää. Ei siihen oikeasti ole mitään muita syitä kuin itsekkyys ja oma heikkous.
Tää nyt on varmaan jonkun vihaajan provo. Mutta silti, joo itse petin koska olin ongelmainen, heikko, itsekäs ja varmaan sitten kusipää. Mutta mitä mun pitäisi tehdä tällä tiedolla? Oikeasti en usko olevani kusipää mutta heikko todellakin. Pitäisikö mun sitten päättää päiväni vai mitä (on sitäkin tullut harkittua)? Mikä on ratkaisu? Varmasti olen asiasta masentunut ainakin vuosia ja kärsin syyllisyyttä loppuikäni.
Miksi kärsisit vuosia? Emme kukaan ole täydellisiä. Jospa kertoisit puolisollesi, hän ymmärtää varmasti ja arvostaa rehellisyyttäsi. Näytät oikeasti katuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein sitoa kumppani koko pitkäksi avioliitossa seksissä vain yhden osapuolen toiveisiin?
Onko oikein, ettei mies esim tyydytä naista käsin/ nuolemalla/ seksileluilla jos itse ei pysty erektio-ongelmiltaan??
Miksi yksi ihminen saa pitkässä liitossa yksin päättää seksielämän reunaehdoista?
Eikö seksissä pitäisi kuunnella ja toteuttaa molempien haluja ja toiveita, eikä vain itsekkäästi toisen kumppanin???
Jos elää itsekkäästi, saa syyttää ihan itseä jos toinen kumppani kyllästyy ikuiseen yksipuoliseen sopimukseen.
En nä uskollisuutta aina niin mustavalkoisena. Uskollisuus ei saisi perustua itsekyydelle eikä omistushalulle, vaan vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen.
Seksielämässä missä molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi on väärin pettää. Mutta jos kumppani jatkuvasti laiminlyö kumppaniaan, ei ole ihme että kumppani sortuu pettämään. Erota ei kaikki parit halua pelkän seksin takia. Sanon vain, että sitä niittää mitä kylvää.
Tuo "kumppanin laiminlyönti" nyt on aika veteenpiirretty viiva. Sehän voi olla mitä tahansa seksillä kiristämisen ja libidojen pienen eroavaisuuden välillä.
Itse haluan vaimoani suunnilleen joka päivä. Meillä on seksiä harvemmin kuin kerran kuussa. Olenko siis mielestäsi oikeutettu" sortua pettamaan"
Minkä ikäisiä olette suunnilleen? Vain kerran kuussa seksiä...
Alue: Aihe vapaa
Ihan teoreettisena kysymyksenä (joka varmaan oikeasti koskettaa myöhemmin elämässä aika monia):
Ajatellaan, että on pitkä avioliitto, onnellinen, on rakkautta ja on perhe ja kaikkea. Ja sitten käy niin, että vuosien vieriessä tulee ikää lisää. Ja sitä myötä miehen mieskunto rapistuu, ja lopulta seksi ei enää onnistu, ainakaan niin, että siitä olisi naiselle tyydyttäväksi seksiksi.
Okei, kun kyseessä on hyvä liitto, niin eihän siihen kaikki välttämättä lopu. Voidaan harrastaa ns muunlaista seksiä. Ehkä nainen pystyy edelleen vaivaa näkemällä tuottamaan miehelle orgasminkin. Mutta sellaista luotettavaa ja toimivaa stondista ei enää ole eikä tule, jolla saisi aikaan ns kunnon panon.
Toisaalta voi olla, että jos tilanne johtuu vaikka eturuhassyövästä (miesten yleisin syöpä kaiketi), ei kastroitua miestä enää seksi niin kiinnosta.
Naisesta loppuelämä ilman seksiä alkaa tuntua pitkältä, vaikka liitto sinänsä saisi jatkua, kunnes kuolema erottaa. Onhan se toinen se oma rakas puoliso, kaikkine ongelmineenkin.
Niin onko nyt hieno ja reipas teko jättää se rakas mies? Syöpänsä kanssa, tai muun ongelmansa? Mistä se mies tuossa tilanteessa uuden suhteen löytää? Riittääkö eron suositteluun se, että naisen tekee mieli seksiä? Pitäisikö lakata tekemästä mieli? Miten se tehdään?
Okei, myönnetään sitten, että ei ole hienoa eikä reipasta. Onko sitten kamalaa, jos nainen saa seksiä jostain muualta? Entä jos ajattelee seksiä jonkun muun kanssa, siis tämä ”henkinen pettäminen”? Onko loppuelämä ilman seksiä kohtuullinen vaatimus?