Lue keskustelun säännöt.
Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?
Tutkiskelen tässä itseäni, joten näkökulmia kaivataan. Takana on yksi avioero 25 vuotta sitten, jolloin vaihdoin exäni nykyiseen mieheeni. Nyt taas samassa tilanteessa, enkä oikein osaa eritellä mitkä asiat saivat minut täysin tietoisesti lähtemään tähän taas, vaikka tiesin että loppujen lopuksi sattuu. Useampaa ihmistä. Mieheni on ihan kunnollinen mies, ei hänen kanssaan huono ole olla ollenkaan. Miksi ihastuminen toiseen sai minut nyt rikkomaan kaiken. Miksi ei aiemmin tässä 25 vuoden aikana, miksi juuri nyt? Onkohan kyseessä jokin henkilökohtainen ikäkriisi enemmän. Varmasti tulee asiattomiakin vastauksia, kestän ne kyllä, mutta jos jotain ihan järkevääkin näkökulmaa niin olisin kiitollinen.
Kommentit (642)
Parisuhde on 50/50. Siinä voi tehdä vain oman osansa.
Joku teillä nyt hiertää, olisiko tuttuus ja ikäkriisi "tässäkö tää oli?"
Voitteko mennä parisuhde leirille vai järjestetäänkö niitäkään näinä aikoina?
Erosin yli 20v avioliitosta pettämättä. Komppaan aiempaa että olisin päässyt aiemmin eroon kun olisin pettänyt. Vuosien tyhjää puhetta muutoksesta että jaksoinkin kuunnella. Ja pahinta, uskoa.
Teillä perusteet lienee kunnossa. Nyt on viimeisimmän lapsen kohta omilleen lähdön aika niin saa miettimään että mitä sitten tekisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on 50/50. Siinä voi tehdä vain oman osansa.
Joku teillä nyt hiertää, olisiko tuttuus ja ikäkriisi "tässäkö tää oli?"
Voitteko mennä parisuhde leirille vai järjestetäänkö niitäkään näinä aikoina?Erosin yli 20v avioliitosta pettämättä. Komppaan aiempaa että olisin päässyt aiemmin eroon kun olisin pettänyt. Vuosien tyhjää puhetta muutoksesta että jaksoinkin kuunnella. Ja pahinta, uskoa.
Teillä perusteet lienee kunnossa. Nyt on viimeisimmän lapsen kohta omilleen lähdön aika niin saa miettimään että mitä sitten tekisi?
Niin, en tiedä, en ole hirveästi miettinyt sitä että viimeinenkin lapsi lähtee, ainakaan siinä mielessä että se minua ahdistaisi tässä vaiheessa. Parisuhdeterapiat ei oikein oo nyt korona-aikana mahdollisia. Itse olen hakenut apua itselleni, mutta mieheni ei ole itselleen.
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N53 kirjoitti:
[:)
Ihmiset sallii yleensä enemmän itselleen kuin puolisolleen. Ihastuksen vuoksi olet valmis riskeeraamaan liittosi, vaikket erota haluakaan. Kuinka suureksi arvioit paljastumisen ja eron riskin? Varmaan melko pieneksi? Myös sivusuhteen lopettaminen sattuu. Ei tuosta ilman tuskaa kukaan osapuoli selviä.
No todellakin näin on. Olen jo riskeerannut, olen paljastunut. Ero on mahdollinen, tietysti. Mies yrittää antaa anteeksi, ja ymmärtää. Minun on vaan kauhean vaikea selittää kun en itsekään tiedä miksi. Ja kyllä, sivusuhteen lopettaminen sattui/sattuu myös. Mies haluaa jatkaa/yrittää, ainakin nyt, avioliittoa, minä mietin että mitkä mahdollisuudet meillä edes on tässäkään tapauksessa kun en itsekään tiedä mitä haluan.
Aika samoja fiiliksiä. Ehkä itselläni on vielä jokin kaipuu itsenäisyyteen ja yksi oloon (tai ilman parisuhdetta olemiseen, ei yksin). Olen kyllästynyt täyttämään muiden tarpeita ja kaikkiin arkisiin pieniin konflikteihin. Haluaisin olla jotenkin enemmän minä ja elää minun elämää.
Kuin minun suustani. Minusta tuntuu myös että haluaisin olla itsenäinen, enkä parisuhteessa, mutta sitten mietityttää että mitä jos se onkin ihan paskaa sitten, ikää kuitenkin jo tuo 53 v, niin ei ole uskallusta tehdä mitään noin isoa ratkaisua.. Sivusuhteen kanssa en näe mitään yhteistä tulevaisuutta kyllä, mutta oma vapaus kiinnostaa. Asuntovelallisena asumusero määräajaksi ei tule kyseeseen, vaan se on tehtävä ositus jos siihen päädytään, vaikka kuinka ajateltaisiin että harkinta-aika.
Oletko koskaan ollut itsenäinen (aikuinen)? Mielestäni sen pitäisi olla lähestulkoon lakisääteinen edellytys sille että saa ryhtyä vakavaan parisuhteeseen :) Samoin kuin sen, että olisi oltava muutama vakava suhde ennen sitä lopullista. Näin opittaisiin mitä suhteesta halutaan ja voi realistisesti odottaa ja mitä suhteen onnistuminen molemmilta osapuolilta vaatii. Sekä vältyttäisiin siltä että monet jäävät toimimattomiin suhteisiin roikkumaan vain siksi ettei ole kokemusta itsenäisestä elämästä...
Eiköhän tähän ole vain yksi syy oikeasti, olen heikko, halujeni vietävissä oleva kusipää. Ei siihen oikeasti ole mitään muita syitä kuin itsekkyys ja oma heikkous.
Vierailija kirjoitti:
Mies on vastuuntunnoton ja itsekäs, minä olen aina pyörittänyt arjen lähes täysin yksin. Hänessä on myös narsistisia piirteitä, ei ole suostunut eroamaan, sanoo että lähtee kun itselleen sopii. Mulla on pian kolme vuotta ollut suhde mieheen jolla on omassa avioliitossaan sama tilanne. Tää mies on mulle todella suuri voimavara, voin puhua hänelle kaikesta ja hän ymmärtää ja tukee. Olisin varmaan jo köyden jatkona ilman häntä. Nykyään en jaksa pahastua oman miehen ilkeilyistä ja itsekkyydestä. Sisäisesti hymyilen, että mullapa on paljon sua parempi mies.
En haaveile yhteiselämästä sivusuhteeni kanssa. Kun pääsen tosta omasta eroon, en vilkaisekaan miehiin enää ikinä.
Narsistisia piirteitä kun ei ole suostunut eroamaan? Miten joku voi muka olla suostumatta eroamaan? Taas näitä tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tavallinen ja turvallinen, ns. täydellinen lapsiperhe. Oli terveyttä, työtä ja vaurautta, asiat jopa liian hyvin.
Mieheni petti minua 5 vuotta sitten. Syytti minua pettämisestään. Minä en kuulemma enää tuo jännitystä makuuhuoneessa ja hän haluaa kokeilla muitakin naisia. Olin shokissa ja halusin eron. Mies kuitenkin alkoi katumaan ja sanoi että haluaakin pelastaa liittomme ja perheemme. Sitä työtä jäin tekemään mutta nyt voin sanoa että ei siitä ehjää saa uskottomuuden jälkeen. Jatkuva epäilys kalvaa ja sitä miettii, että josko minut taas kohta korvataa jollakin kertadeitillä, joka löytyi matkalta. Miehen uskottomuus on näkynyt siinä mielessä arjessamme että en ole enää osannut heittäytyä ns. elämään. Olen vähän varpaillani koko ajan ja nauru on tietyllä tapaa kadonnut. Olen, mutta en elä. Lasten vuoksihan minä tähän loppujen lopuksi jäin.
Sattui sitten niin, että tapasin täysin pyytämättä ja etsimättä työkuvioitteni kautta miehen. Yritin puhua itselleni että kaikki miehet on kamalia ja niihin päin ei voi katsoakaan, vaan tässä oli jotain muuta. Mies vei kerralla jalat altani. Hän on kiltti, kohtelias, hyväsydäminen, hänen katsestaan ja silmistään näkyy hyvyys. Vaikea kuvailla jos ette ole itse tällaista kokeneet. Olemme toistemme puuttuvat puolikkaat.
Hän on myös naimisissa, hänelläkin 20 vuoden liitto takana. Mutta olemme edelleen omissa liitoissamme vaikka tunteemme ovat olleet jo monta vuotta vain toisillemme. Olemme varmaankin Suomen Charles & Camilla.
En minä siis tietoisesti etsinyt toista miestä. Siinä vain kävi niin, etät kun oma aviomieheni rikkoi avioliittomme perusteet ja sattuman oikusta tapasin toisen kivan miehen niin hän pääsi sydämeeni, joka oli tyhjä.
En tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Aviomiestäni en enää rakasta. Muutaman vuoden jos lapsia tässä kasvatan niin saan heidät likimain täysi-ikäisiksi.
Eli älkää pettäkö puolisoitanne. Ja jos petätte niin sen tiedätte, että ei parisuhdetta enää saa pelastettua. Vaikka päällään pomppisi.
Mielestäni pettäminen parisuhteessa on puhdasta itsekkyyttä, minä-minä-minun napa. Jos vakituisessa parisuhteessa oleva ihminen priorisoi puolisonsa yli yhden yön seikkailut niin se on jo sadismia. Silloin siltä omalta puolisolta viedään kaikki, mihin hän on luottanut. Samalla siinä tuhotaan usko kestäviin parisuhteisiin loppu iäksi. Ei sitä voi antaa anteeksi.
Hesarissa oli muuten juuri tänään juttu aiheetta liipaten:
https://www.hs.fi/elama/art-2000006619400.html
Juttu on tilaajille mutta tässä yksi oleellinen kohta:
"5. Onko joku toinen parempi?
Joskus eron syynä on rakastuminen toiseen. Silloin kannattaa miettiä, onko toinen suhde oikeasti parempi ja sopivampi. Jotkut löytävät sopivamman kumppanin itselleen.
”Usein ihminen vie omia ongelmiaan uuteen suhteeseen. Lisäksi mahdollinen uusi kumppani tuo liittoon omat ongelmansa”, Ojanen sanoo.
Sivusuhteessa oleva ei myöskään välttämättä näe suhdetta realistisesti. Ojasen mukaan moni sivusuhteeseen ryhtyvä kokee sen herkästi täyttävän tiettyjä fantasioita. Suhde koetaan jonkinlaisena sielunkumppanuutena, joka perustuu haaveisiin ja uskomuksiin, koska se tarjoaa jotain muuta kuin vakituinen kumppani, jonka kanssa jaetaan arki.
Kannattaa siis kysyä, onko itsellä realistinen käsitys siitä, millainen mahdollinen uusi suhde voisi olla."
Katarina Malmberg/HS 1.9.2020
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tähän ole vain yksi syy oikeasti, olen heikko, halujeni vietävissä oleva kusipää. Ei siihen oikeasti ole mitään muita syitä kuin itsekkyys ja oma heikkous.
Aiemminkin jo sanoinkin tuossa että itselleni seksi ei edes ole niin tärkeää tässä. Tunnen oikeastaan pettäväni miestäni enemmän siinä kun keskustelen toisen miehen kanssa syvällisiä ja tunnen sillä tavalla hänet läheiseksi, kuin seksin aikana. Jos tässä olisi pelkästä seksistä kyse niin minulla ei ainakaan olisi mitään tarvetta lähteä kotoa. Tuskin tulen mistään saamaan koskaan parempaa seksiä kuin mitä se on kotona mieheni kanssa.
Kuulostaa tiivistettynä persoonallisuushäiriöltä. Mutta hyvä että tutkiskelet itseäsi. Jos löydät itsesi syyttämässä kaikista ongelmistasi muita ihmisiä ja et löydä aidon oikeasti itsestäsi mitään vikaa et vain kuulu niihin ihmisiin jotka kykenevät parisuhteeseen tai vanhemmuuteen samalla tavalla kuin muut. Huomaathan, että taipumuksesi pettää puolisoasi ilman syyllisyyttä kertoo ennemmin siitä, että joku on tuhlannut elämäänsä parisuhteeseen sinun kanssasi, ei päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tiivistettynä persoonallisuushäiriöltä. Mutta hyvä että tutkiskelet itseäsi. Jos löydät itsesi syyttämässä kaikista ongelmistasi muita ihmisiä ja et löydä aidon oikeasti itsestäsi mitään vikaa et vain kuulu niihin ihmisiin jotka kykenevät parisuhteeseen tai vanhemmuuteen samalla tavalla kuin muut. Huomaathan, että taipumuksesi pettää puolisoasi ilman syyllisyyttä kertoo ennemmin siitä, että joku on tuhlannut elämäänsä parisuhteeseen sinun kanssasi, ei päinvastoin.
Luitko koko ketjua? Omia päitämmehän me tässä juuri kaivelemme ja mietimme mikä mättää. Aika harva syytti puolisoaan.
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä syitä omiin ongelmiin on aina parisuhteesta etsittävä? Eroaminen vaan antaa vääristyneen kuvan, että on päässy ongelmistaan eroon.
Niin, tämäkin on yksi, ihan varteenotettava näkökulma, että jospa kysymys ei olekaan parisuhteesta.
Niin, ei ne ongelmat tainnu sullakaan poistua, kun edellisen kerran petit ja erosit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pettävät lopulta aina
Kannattaa tehdä jotain itsetutkiskelua sinunkin jos sinun naiset aina pettää.
Tämä on totta, sillä yleensä sitä vetää vaistomaisesti samantyyppisiä ihmisiä puoleensa.
Ei mikään. En ikinä pettänyt pitkässä suhteessani, vaikka viimeiset vuodet oli syvältä, seksittömyyttä ja ilman läheisyyttä ja hellyyttä.
Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pettävät lopulta aina
Kannattaa tehdä jotain itsetutkiskelua sinunkin jos sinun naiset aina pettää.
Tämä on totta, sillä yleensä sitä vetää vaistomaisesti samantyyppisiä ihmisiä puoleensa.
Niin että mitäs läksit
Vierailija kirjoitti:
Huomionkipeys, tunne siitä että on joku suurempi yhteys siihen toiseen (ja tämä ihan oman pään sisällä), kyllästyminen ja romantiikan nälkä ja kriisi siitä että kaikki jännitys ja romantiikka on itseltä ohi jo iänkin puolesta. Ei ole mitään jaloja ja hyviä syitä itselläni. Aika lapsellisia syitä jos niitä näin miettii. Toisaalta ajattelen että tämä on merkki siitä että liittoni on tulossa tiensä päähän. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, koko aikuisiän. Kisaväsymystä. Mietityttää jos olisi ollut jotain enemmän joltain tuntuvaa vielä tässä elämässä.
Mitenniin lapsellista miettiä? Kyllä parisuhteessa pitää olla kipinää ja jos ei enää ole, niin se aiheuttaa just noita tuntemuksia. Sitten vaan tulee miettiä, että pystyykö siinä parisuhteessa sitä kipinää luomaan vai onko suhde siinä. Keinoja on tietysti monia ennenkuin kannattaa luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pettävät lopulta aina
Kannattaa tehdä jotain itsetutkiskelua sinunkin jos sinun naiset aina pettää.
Tämä on totta, sillä yleensä sitä vetää vaistomaisesti samantyyppisiä ihmisiä puoleensa.
Niin että mitäs läksit
Nimenomaan, niinku sanoit sitä itsetutkiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Mies on vastuuntunnoton ja itsekäs, minä olen aina pyörittänyt arjen lähes täysin yksin. Hänessä on myös narsistisia piirteitä, ei ole suostunut eroamaan, sanoo että lähtee kun itselleen sopii. Mulla on pian kolme vuotta ollut suhde mieheen jolla on omassa avioliitossaan sama tilanne. Tää mies on mulle todella suuri voimavara, voin puhua hänelle kaikesta ja hän ymmärtää ja tukee. Olisin varmaan jo köyden jatkona ilman häntä. Nykyään en jaksa pahastua oman miehen ilkeilyistä ja itsekkyydestä. Sisäisesti hymyilen, että mullapa on paljon sua parempi mies.
En haaveile yhteiselämästä sivusuhteeni kanssa. Kun pääsen tosta omasta eroon, en vilkaisekaan miehiin enää ikinä.
Varsinaisesti tuo mies ei ole sinun vaan jonkun toisen mies. Tavallisesti miestenvihaajat pettävät puolisoitaan ja puhuvat etteivät vilkaise miehiin enää ikinä. Tuo on ihmeellinen lause jossa kirjoitat että miehesi ei ole suostunut eroamaan. Suomessa ei vaadita toiselta suostumusta avioeroon. En jostain syystä osaa naisena samaistua tähän kirjoitukseen lainkaan.
Lapsuuden perheessä oli alkoholismia, pettämistä ja tekopyhää valehtelua - kaikki lapset altistettiin törkeille kaksimielisille ja suorille seksivitseille pienestä pitäen. Äiti oli kaksikasvoinen ja kasvatti meistä kaikista narsisteja jotka oppivat että vika on aina miehissä. Seksi on vain väline saada jotain ja muista ei loppujen lopuksi tarvitse piitata, ei edes omista lapsista. Voi siis pettää tai tehdä mitä vaan kunhan osaa selittää sen itselleen parhainpäin.
Oliko tyhjentävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kävi niin että mies vaan söi, joi kaljaa ja löhösi sohvalla. En enää saanut mukaani mihinkään. Piti laittaa omat ruoat jos en halunnut syödä samaa mättöä, hän ei muuta suostunut syömään. Edes kävelylle ei lähtenyt enää. Seksikin muuttui vastenmieliseksi kun miehen maha hukutti kaiken alleen. En vain jaksanut enää sellaista katsella ja tuhlata elämääni. Yritin aikani.
Se on ikävää jos puoliso lihoo ja maha hukuttaa kaiken alleen.
Erona on vain se, että se on ikävää naiselle, jos mies lihoo. Se on vain miehen vastuulla, ja sellainen mies kannattaa jättää, jos lihominen häiritsee.
Jos taas vaimo lihoo, silloin mies on paha, jos ei tykkää siitää. Miehen pitäisi miettiä syytä naisen lihomiselle (luultavasti miehen omaakin syytä että vaimo lihoo) ja keksiä ratkaisuja siihen.
Kannattaa tehdä jotain itsetutkiskelua sinunkin jos sinun naiset aina pettää.