Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

Vierailija kirjoitti:

Olin lähtökohtaisesti huonossa suhteessa. Mies oli masentunut, ei siivonnut, pyykännyt tai tiskannut koskaan. Ei vienyt edes roskia. Hänet tavatessani hänen asuntonsa oli käytännössä kaatopaikka. En tiedä miksi en juossut silloin. Koitin auttaa ja tukea miestä mutta lopulta se vääntyi siihen että olin hänelle käytännössä siivooja ja hän ei tehnyt elettäkään muuttaakseen tapojaan tai saadakseen apua. Läheisyyttä, keskusteluja eikä seksiä ei ollut ollenkaan suhteen loppuvaiheessa. Olin epävarma nuori (suhteen takia entistäkin enemmän) ja pelkäsin myös yksinjäämistä ja siksi kai vain alennuin tuohon. Tunsin olevani hirveässä umpikujassa. Sitten kaikki päättyi kun tapasin kerran miehen, joka ensinäkemältä tuntui arvostavan minua ja olevan aidosti minusta kiinnostunut. Petin ja jätin. Julmaa, mutta kyllä koen että muakin kohdeltiin kuin roskaa suhteessa ja masennus ei sitä oikeuta.

Oli kyllä huonot lähtökohdat jos asunto täynnä roskia. Lehdissä välillä näkee noita. Miten kestit roskien hajua? Asuntohan tulee täyteen aika nopeasti jos ei jätteitä viedä tai tiskata. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi et jatkanut sivusuhdetta ja eronnut miehestäsi? Sehän on tyypillinen miesten tapa, että eroavat vasta sitten, kun löytävät uuden, mutta kyllähän naisetkin sitä jotkut harrastavat. 

Koska lopulta mies kilahti mustasukkaisuudesta ja vaati lopettamaan suhteen. Muuten olisi kostanut lapsien kautta. Näin uhkaili. En halunut riitaisaa ja kostonhimoista eroa.

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Epilogi: Ap on käynyt panemassa vieraan kanssa ja haluaa huomiota, myötätuntoa, empatiaa ja kannustusta sekä ehkä vähän oikeutustakin vieraissakäynnilleen. Ketjussa on nähty että syitä on monia eri ihmisillä ja monesta paneminen on ollut tavallaan oikeutettua vaikka tietysti on tehty väärin ja kaduttaa ja silleen. Toisessa ei ole syytä ja kuitenkin on sen verran että ei siitä sen enempää. Salasuhde on rakastumista eikä tympeää panemista. Tekstareita kun lähetetään ja vaihdetaan ajatuksia niin se paneminen on vaan sivutuote. Jos mies käy vieraissa se ei ole hätähuuto vaan huoraamista.

Olipas sukupuolittunutta. En mä ainakaan katso miesten tai naisten pettämisiä erilaisten silmälasien läpi, vaikka naiset kertovatkin asiasta paljon laveammin ja psykologisin pensselinvedoin. Loppujen lopuksi kyse on paljon muustakin kuin panemisesta molempien kohdalla. Joihinkin ihmisiin ei vain voi luottaa tai sitten ongelmia ratkotaan simppelillä, itsekeskeisellä tavalla. Inhimillistä ja kaikkea muuta kuin ainutlaatuista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.

Voitko tarkentaa, missä kohtaa näet, että hän on ollut epärehellinen?

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

Aikuinen ihminen ottaa vastuun teoistaan. Ei myöhemmin syyttele puolisoa, ystävää, olosuhteita ym. että "teki vääriä valintoja miellyttääkseen", että jopa muutti, meni naimisiin, jätti harrastuksensa muiden takia. Se, että on vastuuton ja lapsellinen ja perustelee sillä lapsellisen ja vastuuttoman toiminnan, pettämisen, on hyvin loogista.

Tämän takia en välitä pettäjistä. En halua seurustella ihmisen kanssa, joka ei seiso omilla jaloillaan, ei ota vastuuta teoistaan, ajelehtii muita miellyttääkseen. Tuollainen ihminen ei ole henkisesti vahva ja hyvää seuraa. En voisi koskaan luottaa siihen, että hän ei syyttäsi myöhemmin minua omista valinnoistaan.

Jokainen kuitenkin elää tavallaan. Jonkun mielestä tuollainen ajelehtiminen voi olla kiehtovaakin.

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

No tämä kyllä kolahti aika kovaa, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.

Voitko tarkentaa, missä kohtaa näet, että hän on ollut epärehellinen?

Lue vastaus 288, vaikka ei ole minun kynästäni. Olen aivan samaa mieltä. On tietysti surullista, että on koko elämänsä käyttänyt muiden miellyttämiseen (ja miltähän tuo kuulostaa niiden lasten korvissa, hehän ovat ikään kuin erehdyksiä tuossa stoorissa), mutta ei se niiden muiden vika ole. Koko teksti oli hyvin erikoinen, mutta et itse ilmeisesti lainkaan huomaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Olen kyllä "pettänyt" mutta silloin suhde on ollut jo niin hälläväliä juttu, että en ole edes mieltänyt sitä enää suhteeksi, ja siinä vaiheessa olen jo sanonut miehelle edim. että suhde on ohi jos vielä valehtelet asiasta x. Sitten mies on valehdellut asiasta x, niin en ole enää ollut tilivelvollinen, koska eroilmoitus on sisältynyt edelliseen valehtelukertaan jo ehdollisena. 

Tuo on kyllä hyvä pointti. Tavallaan minäkään en oikeastaan pettänyt, koska sanoin samaan tapaan ja siitä vahingollista käytöstä siedin vielä vuosia. Vaikka tiedostin että se suhde on jo loppu ja päädyin ”pettämään”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epilogi: Ap on käynyt panemassa vieraan kanssa ja haluaa huomiota, myötätuntoa, empatiaa ja kannustusta sekä ehkä vähän oikeutustakin vieraissakäynnilleen. Ketjussa on nähty että syitä on monia eri ihmisillä ja monesta paneminen on ollut tavallaan oikeutettua vaikka tietysti on tehty väärin ja kaduttaa ja silleen. Toisessa ei ole syytä ja kuitenkin on sen verran että ei siitä sen enempää. Salasuhde on rakastumista eikä tympeää panemista. Tekstareita kun lähetetään ja vaihdetaan ajatuksia niin se paneminen on vaan sivutuote. Jos mies käy vieraissa se ei ole hätähuuto vaan huoraamista.

Olipas sukupuolittunutta. En mä ainakaan katso miesten tai naisten pettämisiä erilaisten silmälasien läpi, vaikka naiset kertovatkin asiasta paljon laveammin ja psykologisin pensselinvedoin. Loppujen lopuksi kyse on paljon muustakin kuin panemisesta molempien kohdalla. Joihinkin ihmisiin ei vain voi luottaa tai sitten ongelmia ratkotaan simppelillä, itsekeskeisellä tavalla. Inhimillistä ja kaikkea muuta kuin ainutlaatuista. 

Taitaa miehet yleensä etsiä sivusuhteista seksiä ja naiset huomiota. Joskus myös toistepäin.

En mahda mitään, mutta kyllä menee ihmiseen arvostus, kun kuulen pettäneen. Jos ei parisuhde miellytä, niin aina voi erota. Pettäminen on jotenkin niin... yksinkertaisen ihmisen touhua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.

Voitko tarkentaa, missä kohtaa näet, että hän on ollut epärehellinen?

Lue vastaus 288, vaikka ei ole minun kynästäni. Olen aivan samaa mieltä. On tietysti surullista, että on koko elämänsä käyttänyt muiden miellyttämiseen (ja miltähän tuo kuulostaa niiden lasten korvissa, hehän ovat ikään kuin erehdyksiä tuossa stoorissa), mutta ei se niiden muiden vika ole. Koko teksti oli hyvin erikoinen, mutta et itse ilmeisesti lainkaan huomaa sitä.

Korjaus: tekstin alkuosa oli ymmärrettävä, mutta loppuosa erikoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epilogi: Ap on käynyt panemassa vieraan kanssa ja haluaa huomiota, myötätuntoa, empatiaa ja kannustusta sekä ehkä vähän oikeutustakin vieraissakäynnilleen. Ketjussa on nähty että syitä on monia eri ihmisillä ja monesta paneminen on ollut tavallaan oikeutettua vaikka tietysti on tehty väärin ja kaduttaa ja silleen. Toisessa ei ole syytä ja kuitenkin on sen verran että ei siitä sen enempää. Salasuhde on rakastumista eikä tympeää panemista. Tekstareita kun lähetetään ja vaihdetaan ajatuksia niin se paneminen on vaan sivutuote. Jos mies käy vieraissa se ei ole hätähuuto vaan huoraamista.

Olipas sukupuolittunutta. En mä ainakaan katso miesten tai naisten pettämisiä erilaisten silmälasien läpi, vaikka naiset kertovatkin asiasta paljon laveammin ja psykologisin pensselinvedoin. Loppujen lopuksi kyse on paljon muustakin kuin panemisesta molempien kohdalla. Joihinkin ihmisiin ei vain voi luottaa tai sitten ongelmia ratkotaan simppelillä, itsekeskeisellä tavalla. Inhimillistä ja kaikkea muuta kuin ainutlaatuista. 

Taitaa miehet yleensä etsiä sivusuhteista seksiä ja naiset huomiota. Joskus myös toistepäin.

En mahda mitään, mutta kyllä menee ihmiseen arvostus, kun kuulen pettäneen. Jos ei parisuhde miellytä, niin aina voi erota. Pettäminen on jotenkin niin... yksinkertaisen ihmisen touhua.  

Ajattelen pitkälti samoin. En todellakaan haluaisi kuulla enää kenenkään uskoutumisia näistä irl. Se on jotenkin niin kökköä, niin kökköä.

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

On tällä palstalla kyllä toisinaan oikeasti aika hyviäkin pohdintoja. Olisipa lähipiirissä joku jonka kanssa pystyisi puhumaan tällä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyvyttömyys kohdata omia tunteita, ahdistus ja masennus, tunne, että parisuhteessa ei voi puhua vaikeista asioista + liikaa alkoholia. 

Mulla melkein sama, mutta tuo alku "kyvyttömyys kohdata omia tunteita, ahdistus ja masennus" oli puolison rasitteita ja niiden vuoksi ei sit voitu puhua ja alkoa kului. No, ex siitä tulikin.

Joo, meilläkin alkoi enemmän ex-puolison tunne-elämän vaikeuksista, joita liiallinen alkoholi pahensi. Aikani kun yritin tasata tilanteita ja himmailla omia tunteita, olinkin itse niin syvällä, että en enää koskaan osannut rakentaa tasa-arvoista parisuhdetta. Ja ex ei tietysti nähnyt tarvetta sille. 

Yritin viimeiseen asti pitää paketin kasassa, mutta muutaman kerran hilpeät baari-illat ajoi liian pitkälle pakenemaan hetkeksi ahdistusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et jatkanut sivusuhdetta ja eronnut miehestäsi? Sehän on tyypillinen miesten tapa, että eroavat vasta sitten, kun löytävät uuden, mutta kyllähän naisetkin sitä jotkut harrastavat. 

Koska lopulta mies kilahti mustasukkaisuudesta ja vaati lopettamaan suhteen. Muuten olisi kostanut lapsien kautta. Näin uhkaili. En halunut riitaisaa ja kostonhimoista eroa.

Oletko sinä ap? Kysymys oli ap:lle osoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

Aikuinen ihminen ottaa vastuun teoistaan. Ei myöhemmin syyttele puolisoa, ystävää, olosuhteita ym. että "teki vääriä valintoja miellyttääkseen", että jopa muutti, meni naimisiin, jätti harrastuksensa muiden takia. Se, että on vastuuton ja lapsellinen ja perustelee sillä lapsellisen ja vastuuttoman toiminnan, pettämisen, on hyvin loogista.

Tämän takia en välitä pettäjistä. En halua seurustella ihmisen kanssa, joka ei seiso omilla jaloillaan, ei ota vastuuta teoistaan, ajelehtii muita miellyttääkseen. Tuollainen ihminen ei ole henkisesti vahva ja hyvää seuraa. En voisi koskaan luottaa siihen, että hän ei syyttäsi myöhemmin minua omista valinnoistaan.

Jokainen kuitenkin elää tavallaan. Jonkun mielestä tuollainen ajelehtiminen voi olla kiehtovaakin.

Mielestäni tuossa nyt ei varsinaisesti etsitty syyllistä. Ei tuollainen ihminen edes tiedosta polkevansa itseään, eikä lähipiiri välttämättä sen paremmin. En kyllä itse tiedä onko mitään vahvoja ihmisiä edes olemassa. Kaikilla on omat vinkeensä.

Tuo pitkä kirjoitus vain todisti, että ihminen, joka ei tunne itseään ja joustaa ja joustaa on vahingollinen itselleen, kumppanilleen ja suhteensa ulkopuolisille. Tuolloin ne omat ongelmat vieritetään muiden käsiteltäväksi. Oman puolison tai salasuhteen puolison. Pitää osata asettaa rajat, sanoa, että tällainen ole ja tälläinen käy, tämä ei. Kaikki muu on valhetta, epärehellisyyttä, jos sen takana ei seiso myöhemmin. Terapiaa suosittelisin ennemmin kuin pettämistä. Koska pettämällä vain levittää omaa pahaa oloaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.

Onko se epärehellistä, että sanoo ensin yhtä, mutta taivuttelun jälkeen suostuu toiseen? Tai että alkaa muutaman vuoden jälkeen olemaan kertomatta omista asioistaan, kun vastaus on aina vähättelevä tai johtaa puolison omien, tärkeämpien asioiden jauhamiseen? 

Eikö rajaton pikemminkin ole aika johdonmukainen toimissaan? Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Ja toisaalta, jos joka tapauksessa aiheuttaa pettymyksen ja tunteiden purkauksen olemalla oma itsensä, niin onko sillä väliä mikä syy siihen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

 

Juuri näin se minullakin meni. "Kiltit ovat kaikkein petollisimpia".