Olen aina tyytyväinen eikä mulla ole koskaan tylsää. Haluatko kysyä jotakin?

Vierailija kirjoitti:

Käytkö töissä?

Kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Millon viimeks söit maksamakkaraa?

Tunti sitten! Sitä ennen en ollut syönyt ainakaan viiteen vuoteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä suuntauksen psykoterapiassa kävit?

Psykodynaaminen, traumapsykoterapeutti, psykiatri. Ap

Sama terapeutti viisi vuotta? Kela ei varmaan korvannut kuin sen kolme vuotta. Ilmeisesti kävitte noita lapsuuden traumoja läpi. En tiedä osaisitko avata paremmin tuota ettei ole tylsää?

Itse kävin dynaamisen nuorena 3 v ja nyt olen kongitiivisessa. Olen hieman haistellut, että terapeuttini väheksyy lapsuuteni tapahtumia. Hän myös unohotelee asioita.. Pitää seurata vielä tilannetta. Minusta on jotenkin karseeta, että minun pitäisi oman isäni käytöstä ymmärtää niin kuin terapeuttini antaa ymmärtää...oman kongitiivisen, hyväksymis- ja omistautumisterapian lähtökohdista käsin. Lapsuudessani tapahtui vaikka mitä pahaa, mainittakoot esim. että heräsin useasti siihen, että isäni oli yrittänyt tappaa äitiäni. Sitten vielä se älytön mindfullnesin hehkutus.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Miksi et vastannut tärkeään kysymykseeni meisseleistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä suuntauksen psykoterapiassa kävit?

Psykodynaaminen, traumapsykoterapeutti, psykiatri. Ap

Sama terapeutti viisi vuotta? Kela ei varmaan korvannut kuin sen kolme vuotta. Ilmeisesti kävitte noita lapsuuden traumoja läpi. En tiedä osaisitko avata paremmin tuota ettei ole tylsää?

Itse kävin dynaamisen nuorena 3 v ja nyt olen kongitiivisessa. Olen hieman haistellut, että terapeuttini väheksyy lapsuuteni tapahtumia. Hän myös unohotelee asioita.. Pitää seurata vielä tilannetta. Minusta on jotenkin karseeta, että minun pitäisi oman isäni käytöstä ymmärtää niin kuin terapeuttini antaa ymmärtää...oman kongitiivisen, hyväksymis- ja omistautumisterapian lähtökohdista käsin. Lapsuudessani tapahtui vaikka mitä pahaa, mainittakoot esim. että heräsin useasti siihen, että isäni oli yrittänyt tappaa äitiäni. Sitten vielä se älytön mindfullnesin hehkutus.

Kaksi eri psykoterapeuttia, joista toisen maksoin itse. Selitin toisessa vastauksessa tuota tylsyyden puutetta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Itse olen kadottanut itseni todella rajusti. En tiedä mikä minä olen. Olen lapsuudestani lähtien kerännyt suojakuorta sen pienen lapsen päälle että en tunne sisäistä lastani. En teidä saako terapeuttini sitä esille. En tiedä onko kaikki niin taitavia kuin sinun terapeuttisi.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö enemmän ristipää vai talttapää -ruuvimeisseleistä?

En tiedä mikä on talttapää, joten vastaan ristipää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä suuntauksen psykoterapiassa kävit?

Psykodynaaminen, traumapsykoterapeutti, psykiatri. Ap

Sama terapeutti viisi vuotta? Kela ei varmaan korvannut kuin sen kolme vuotta. Ilmeisesti kävitte noita lapsuuden traumoja läpi. En tiedä osaisitko avata paremmin tuota ettei ole tylsää?

Itse kävin dynaamisen nuorena 3 v ja nyt olen kongitiivisessa. Olen hieman haistellut, että terapeuttini väheksyy lapsuuteni tapahtumia. Hän myös unohotelee asioita.. Pitää seurata vielä tilannetta. Minusta on jotenkin karseeta, että minun pitäisi oman isäni käytöstä ymmärtää niin kuin terapeuttini antaa ymmärtää...oman kongitiivisen, hyväksymis- ja omistautumisterapian lähtökohdista käsin. Lapsuudessani tapahtui vaikka mitä pahaa, mainittakoot esim. että heräsin useasti siihen, että isäni oli yrittänyt tappaa äitiäni. Sitten vielä se älytön mindfullnesin hehkutus.

Kaksi eri psykoterapeuttia, joista toisen maksoin itse. Selitin toisessa vastauksessa tuota tylsyyden puutetta. Ap

Pidätkö jompaa kumpaa parempana sitten? Oliko mitään muita menetelmiä käytössään, esim. hypnoosi?

En kysy sinulta mitään, koska minulla on sama juttu. Elän buddhalaisittain haikailematta mitään turhaa, ja olen sisäistänyt kaiken katoavaisuuden. Myös omani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Itse olen kadottanut itseni todella rajusti. En tiedä mikä minä olen. Olen lapsuudestani lähtien kerännyt suojakuorta sen pienen lapsen päälle että en tunne sisäistä lastani. En teidä saako terapeuttini sitä esille. En tiedä onko kaikki niin taitavia kuin sinun terapeuttisi.

Se on pitkä prosessi. Jos sinulla on traumatausta, niin mielestäni tarvitset siihen erikoistuneen terapeutin, koska ne alkuperäiset keholliset tuntemukset kuten hengen salpautuminen ja lamautuminen on käytävä läpi tunnetasolla. Takaisin nykyhetkeen palaamisessa auttaa mindfullness tai millä nimellä sitä nimitetäänkin, että mennyt ei vie mukanaan, vaan palataan tämän hetken turvalliseen tilanteeseen. On ymmärrettävä ja koettava mitä kehossa on tapahtunut trauman hetkellä, jolloin on ollut kuolemanvaarassa. Ap

Millainen oli sun suurin läpimurto terapiassa? Koitko siis jonkin ahaa-elämyksen, tai onnistuitko pääsemään irti jostain tietystä ajatusmallista tms. Jos sä olisit siis jenkkiläinen life style coach isolla valkohammashymyllä niin millainen sun slogan olisi, minkä tiedon tai pointin haluaisit jakaa maailmalle?

Ja mulla tavallaan vähän samaa, masennusta ja ahdistusta epävarman lapsuuden jälkeen. Sitten psykologeja ja lopuksi 3 vuotta psykoterapiaa. Nykyään käytän sanaa "tyytyväinen" tosi paljon, ja koen olevani hyvin joustava ja tyytyväinen. Ja tylsää ei oo melkein koskaan, tykkään olla tosi rauhassa ja voin istuskella tuntikausia..

Mutta toisaalta on mulla edelleen huonoja kausia ja vahvoja pelkotiloja. Mutta ne tulee ja menee, pitää tavallaan sekin vaan hyväksyä ja yritän olla liikaa häpeämättä sitä.. suurimpia ongelmia ehkä just häpeä ja halu pitää kulisseja yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä suuntauksen psykoterapiassa kävit?

Psykodynaaminen, traumapsykoterapeutti, psykiatri. Ap

Sama terapeutti viisi vuotta? Kela ei varmaan korvannut kuin sen kolme vuotta. Ilmeisesti kävitte noita lapsuuden traumoja läpi. En tiedä osaisitko avata paremmin tuota ettei ole tylsää?

Itse kävin dynaamisen nuorena 3 v ja nyt olen kongitiivisessa. Olen hieman haistellut, että terapeuttini väheksyy lapsuuteni tapahtumia. Hän myös unohotelee asioita.. Pitää seurata vielä tilannetta. Minusta on jotenkin karseeta, että minun pitäisi oman isäni käytöstä ymmärtää niin kuin terapeuttini antaa ymmärtää...oman kongitiivisen, hyväksymis- ja omistautumisterapian lähtökohdista käsin. Lapsuudessani tapahtui vaikka mitä pahaa, mainittakoot esim. että heräsin useasti siihen, että isäni oli yrittänyt tappaa äitiäni. Sitten vielä se älytön mindfullnesin hehkutus.

Kaksi eri psykoterapeuttia, joista toisen maksoin itse. Selitin toisessa vastauksessa tuota tylsyyden puutetta. Ap

Pidätkö jompaa kumpaa parempana sitten? Oliko mitään muita menetelmiä käytössään, esim. hypnoosi?

Olen käynyt myös hypnoositerapeutilla (psyk. sh) muutaman kerran, mutta en kokenut saavani siitä apua. Olin niin eri vaiheissa noiden terapioiden aikana ja tuntuu että molemmat täyttivät paikkansa siinä tilanteessa. Siis ensimmäisen terapian alkaessa olin aivan romuna joka tavalla. Tärkeintä on minusta se, että tuntuu että terapeutti oikeasti kuuntelee. Ymmärtää ei aina voi täysin kukaan joka hetki, mutta noin pääpiirteissään terapeutti osaa eläytyä ja on empaattinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Juu kyl.

Mutta otetaanpa skenaario, että olet ostanut iihanan asunnon ja sinulla on nyt lainaa parisataatuhatta. Sitten työpaikka menee alta. Ja kihlattusi lähteekin toisen matkaan.

Sinua syytetään myös jostain vahingonteosta, aiheetta, mutta et pysty todistamaan olleesi muualla. Asiakirjat vahingonkorvausoikeudenkäyntiin kolahtivat postiluukkuun.

Levollinen, onnellinen, tyytyväinen edelleen?

Tylsää ei kumminkaan.

Miten olet saavuttanut ton? Siis muutakin kuin psykoterapia? Miten sulla on aina tyytyväinen olo eikä ikinä tylsää? Tai siis niin hyvä olo, osaatko sanoittaa tätä prosessia?

Vierailija kirjoitti:

Millainen oli sun suurin läpimurto terapiassa? Koitko siis jonkin ahaa-elämyksen, tai onnistuitko pääsemään irti jostain tietystä ajatusmallista tms. Jos sä olisit siis jenkkiläinen life style coach isolla valkohammashymyllä niin millainen sun slogan olisi, minkä tiedon tai pointin haluaisit jakaa maailmalle?

Ja mulla tavallaan vähän samaa, masennusta ja ahdistusta epävarman lapsuuden jälkeen. Sitten psykologeja ja lopuksi 3 vuotta psykoterapiaa. Nykyään käytän sanaa "tyytyväinen" tosi paljon, ja koen olevani hyvin joustava ja tyytyväinen. Ja tylsää ei oo melkein koskaan, tykkään olla tosi rauhassa ja voin istuskella tuntikausia..

Mutta toisaalta on mulla edelleen huonoja kausia ja vahvoja pelkotiloja. Mutta ne tulee ja menee, pitää tavallaan sekin vaan hyväksyä ja yritän olla liikaa häpeämättä sitä.. suurimpia ongelmia ehkä just häpeä ja halu pitää kulisseja yllä.

Ehkä läpimurto on juuri tuo hyväksyminen. Hyväksyn sen mitä on ollut, millainen olen ja kaiken muunkin sellaisena kuin se on. Muukin kertomasi kuulostaa aika tutulta, mutta uudenlaisen minuuden vakiintuessa en oikeastaan enää koe häpeää, ainakaan samoista turhista asioista kuin ennen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Itse olen kadottanut itseni todella rajusti. En tiedä mikä minä olen. Olen lapsuudestani lähtien kerännyt suojakuorta sen pienen lapsen päälle että en tunne sisäistä lastani. En teidä saako terapeuttini sitä esille. En tiedä onko kaikki niin taitavia kuin sinun terapeuttisi.

Minä olen tuo, joka esitin nuo kysymykset, mutta tunnistan tuon saman, mitä edellinen vastaaja kirjoittaa. Myös minulla tuollainen tunne, että olen vähän hukassa itseltäni ainakin tällä hetkellä.  Kiitos ap , kun vastasit, olen iloinen puolestasi, tuo kuulostaa todella hienolta. Tuollaiseen tilaan tulisi ehdottomasti pyrkiä. Minulla on suurimpana ongelmana se, että jännitän valtavasti uusia tilanteita, silloin kun toimin itselleni turvallisissa raameissa ja tutuissa tilanteissa koen tyytyväisyyttä, mutta en vaan uskalla jotenkin luottaa, että pärjäisin tietyissä uusissa tilanteissa ja tunnen ihan järjettömän suurta epävarmuutta ja huonouden tunnetta. Joskus tulee välteltyäkin joitakin tilanteita tämän takia. Kiitos, sain tästä mietittävää.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet saavuttanut ton? Siis muutakin kuin psykoterapia? Miten sulla on aina tyytyväinen olo eikä ikinä tylsää? Tai siis niin hyvä olo, osaatko sanoittaa tätä prosessia?

Toinen puoli asiasta on se, että tekee asioita, joista nauttii päivittäin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Itse olen kadottanut itseni todella rajusti. En tiedä mikä minä olen. Olen lapsuudestani lähtien kerännyt suojakuorta sen pienen lapsen päälle että en tunne sisäistä lastani. En teidä saako terapeuttini sitä esille. En tiedä onko kaikki niin taitavia kuin sinun terapeuttisi.

Se on pitkä prosessi. Jos sinulla on traumatausta, niin mielestäni tarvitset siihen erikoistuneen terapeutin, koska ne alkuperäiset keholliset tuntemukset kuten hengen salpautuminen ja lamautuminen on käytävä läpi tunnetasolla. Takaisin nykyhetkeen palaamisessa auttaa mindfullness tai millä nimellä sitä nimitetäänkin, että mennyt ei vie mukanaan, vaan palataan tämän hetken turvalliseen tilanteeseen. On ymmärrettävä ja koettava mitä kehossa on tapahtunut trauman hetkellä, jolloin on ollut kuolemanvaarassa. Ap

Kiitos vastauksesta. Mutta kun en muista niitä tuntemuksia tai sitten en uskalla muistaa. En tiedä saako terapeuttini niitä esille... Vielä on ollut melko pintaraapaisua. Mietin vielä oliko suuntautuminen sittenkään oikea, kun hän näyttää olevan kognitiivinen & ratkaisukeskeinen. Toki perusasiat kertoo, että olen syrjässä joutunut olemaan lapsena, kun isäni vienyt niin paljon tilaa. Terapeutillani on näköjään psykofyysisen hengitysterapian koulutus. En tiedä onko tuo sitten hyvä väline ongelmiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Itse olen kadottanut itseni todella rajusti. En tiedä mikä minä olen. Olen lapsuudestani lähtien kerännyt suojakuorta sen pienen lapsen päälle että en tunne sisäistä lastani. En teidä saako terapeuttini sitä esille. En tiedä onko kaikki niin taitavia kuin sinun terapeuttisi.

Minä olen tuo, joka esitin nuo kysymykset, mutta tunnistan tuon saman, mitä edellinen vastaaja kirjoittaa. Myös minulla tuollainen tunne, että olen vähän hukassa itseltäni ainakin tällä hetkellä.  Kiitos ap , kun vastasit, olen iloinen puolestasi, tuo kuulostaa todella hienolta. Tuollaiseen tilaan tulisi ehdottomasti pyrkiä. Minulla on suurimpana ongelmana se, että jännitän valtavasti uusia tilanteita, silloin kun toimin itselleni turvallisissa raameissa ja tutuissa tilanteissa koen tyytyväisyyttä, mutta en vaan uskalla jotenkin luottaa, että pärjäisin tietyissä uusissa tilanteissa ja tunnen ihan järjettömän suurta epävarmuutta ja huonouden tunnetta. Joskus tulee välteltyäkin joitakin tilanteita tämän takia. Kiitos, sain tästä mietittävää.

Voisiko se auttaa, että kävisitte läpi tilanteita siellä terapiassa, koska taustalla on varmasti joitakin kokemuksia, jotka aiheuttavat pelon. Muistan ikuisesti istunnon, jossa käytiin läpi tilanteita, joita koulussani tapahtui juuri traumaterapian keinoin. Terapeutti joutui koko ajan muistuttamaan, että hengitä: sen jälkeen ymmärsin, että en pelkää turhaan, vaan se pelko on kehossani edelleen, kunnes se puretaan. Tilanne käytiin läpi siten, että sain sanoa väkivaltaiselle tyypille sanottavani. Ap