Olen aina tyytyväinen eikä mulla ole koskaan tylsää. Haluatko kysyä jotakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Itse olen kadottanut itseni todella rajusti. En tiedä mikä minä olen. Olen lapsuudestani lähtien kerännyt suojakuorta sen pienen lapsen päälle että en tunne sisäistä lastani. En teidä saako terapeuttini sitä esille. En tiedä onko kaikki niin taitavia kuin sinun terapeuttisi.

Se on pitkä prosessi. Jos sinulla on traumatausta, niin mielestäni tarvitset siihen erikoistuneen terapeutin, koska ne alkuperäiset keholliset tuntemukset kuten hengen salpautuminen ja lamautuminen on käytävä läpi tunnetasolla. Takaisin nykyhetkeen palaamisessa auttaa mindfullness tai millä nimellä sitä nimitetäänkin, että mennyt ei vie mukanaan, vaan palataan tämän hetken turvalliseen tilanteeseen. On ymmärrettävä ja koettava mitä kehossa on tapahtunut trauman hetkellä, jolloin on ollut kuolemanvaarassa. Ap

Kiitos vastauksesta. Mutta kun en muista niitä tuntemuksia tai sitten en uskalla muistaa. En tiedä saako terapeuttini niitä esille... Vielä on ollut melko pintaraapaisua. Mietin vielä oliko suuntautuminen sittenkään oikea, kun hän näyttää olevan kognitiivinen & ratkaisukeskeinen. Toki perusasiat kertoo, että olen syrjässä joutunut olemaan lapsena, kun isäni vienyt niin paljon tilaa. Terapeutillani on näköjään psykofyysisen hengitysterapian koulutus. En tiedä onko tuo sitten hyvä väline ongelmiini.

Päääset niihin käsiksi käymällä läpi nykyisiä pelkoa ja ahdistusta aiheuttavia tilanteita, koska niiden taustalla on jotain selvittämistä tarvitsevaa asiaa. Ja psykofyysinen hebgitysterapia kuulostaa pätevältä keinolta. Ainakin minä opin, miten tärkeä on hengitys. Lopetan heti hengittämisen, jos ahdistun ja pelkään ja se vaikuttaa kaikkeen.Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Itse olen kadottanut itseni todella rajusti. En tiedä mikä minä olen. Olen lapsuudestani lähtien kerännyt suojakuorta sen pienen lapsen päälle että en tunne sisäistä lastani. En teidä saako terapeuttini sitä esille. En tiedä onko kaikki niin taitavia kuin sinun terapeuttisi.

Minä olen tuo, joka esitin nuo kysymykset, mutta tunnistan tuon saman, mitä edellinen vastaaja kirjoittaa. Myös minulla tuollainen tunne, että olen vähän hukassa itseltäni ainakin tällä hetkellä.  Kiitos ap , kun vastasit, olen iloinen puolestasi, tuo kuulostaa todella hienolta. Tuollaiseen tilaan tulisi ehdottomasti pyrkiä. Minulla on suurimpana ongelmana se, että jännitän valtavasti uusia tilanteita, silloin kun toimin itselleni turvallisissa raameissa ja tutuissa tilanteissa koen tyytyväisyyttä, mutta en vaan uskalla jotenkin luottaa, että pärjäisin tietyissä uusissa tilanteissa ja tunnen ihan järjettömän suurta epävarmuutta ja huonouden tunnetta. Joskus tulee välteltyäkin joitakin tilanteita tämän takia. Kiitos, sain tästä mietittävää.

Voisiko se auttaa, että kävisitte läpi tilanteita siellä terapiassa, koska taustalla on varmasti joitakin kokemuksia, jotka aiheuttavat pelon. Muistan ikuisesti istunnon, jossa käytiin läpi tilanteita, joita koulussani tapahtui juuri traumaterapian keinoin. Terapeutti joutui koko ajan muistuttamaan, että hengitä: sen jälkeen ymmärsin, että en pelkää turhaan, vaan se pelko on kehossani edelleen, kunnes se puretaan. Tilanne käytiin läpi siten, että sain sanoa väkivaltaiselle tyypille sanottavani. Ap

Kiitos, olet oikeassa, että sekä kouluaikaisista että työelämässä tapahtuneista traumoista johtuu, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Uskon hyvin, että on jäänyt jollain tavalla kehoon kiinni ne tunteet. En ole itse pitkässä terapiassa käynyt, tarvetta selvästi olisi. Täytyy yrittää etsiä itselleni sopiva muoto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Juu kyl.

Mutta otetaanpa skenaario, että olet ostanut iihanan asunnon ja sinulla on nyt lainaa parisataatuhatta. Sitten työpaikka menee alta. Ja kihlattusi lähteekin toisen matkaan.

Sinua syytetään myös jostain vahingonteosta, aiheetta, mutta et pysty todistamaan olleesi muualla. Asiakirjat vahingonkorvausoikeudenkäyntiin kolahtivat postiluukkuun.

Levollinen, onnellinen, tyytyväinen edelleen?

Tylsää ei kumminkaan.

Psykoterapian jälkeen on tapahtunut pahempaakin kuin tuollaiset asiat. Kuoleminen ja sairastuminen ovat luonnollisia asioita ja nekin on helpompi kestää, kun oma pää pysyy kasassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Itse olen kadottanut itseni todella rajusti. En tiedä mikä minä olen. Olen lapsuudestani lähtien kerännyt suojakuorta sen pienen lapsen päälle että en tunne sisäistä lastani. En teidä saako terapeuttini sitä esille. En tiedä onko kaikki niin taitavia kuin sinun terapeuttisi.

Se on pitkä prosessi. Jos sinulla on traumatausta, niin mielestäni tarvitset siihen erikoistuneen terapeutin, koska ne alkuperäiset keholliset tuntemukset kuten hengen salpautuminen ja lamautuminen on käytävä läpi tunnetasolla. Takaisin nykyhetkeen palaamisessa auttaa mindfullness tai millä nimellä sitä nimitetäänkin, että mennyt ei vie mukanaan, vaan palataan tämän hetken turvalliseen tilanteeseen. On ymmärrettävä ja koettava mitä kehossa on tapahtunut trauman hetkellä, jolloin on ollut kuolemanvaarassa. Ap

Kiitos vastauksesta. Mutta kun en muista niitä tuntemuksia tai sitten en uskalla muistaa. En tiedä saako terapeuttini niitä esille... Vielä on ollut melko pintaraapaisua. Mietin vielä oliko suuntautuminen sittenkään oikea, kun hän näyttää olevan kognitiivinen & ratkaisukeskeinen. Toki perusasiat kertoo, että olen syrjässä joutunut olemaan lapsena, kun isäni vienyt niin paljon tilaa. Terapeutillani on näköjään psykofyysisen hengitysterapian koulutus. En tiedä onko tuo sitten hyvä väline ongelmiini.

Päääset niihin käsiksi käymällä läpi nykyisiä pelkoa ja ahdistusta aiheuttavia tilanteita, koska niiden taustalla on jotain selvittämistä tarvitsevaa asiaa. Ja psykofyysinen hebgitysterapia kuulostaa pätevältä keinolta. Ainakin minä opin, miten tärkeä on hengitys. Lopetan heti hengittämisen, jos ahdistun ja pelkään ja se vaikuttaa kaikkeen.Ap

Pitää vielä miettiä riittääkö tuo vai tarvitsenko varsinaista traumaterapiaa. Pitää jutella psykoteraputinkin kanssa tuosta. Varsinaista ptsd tä ei ole nyt, oli kyllä pari vuotta sen jälkeen kun pääsin kotoa pois. Mutta erittäin suurta häpeää ja huonomuuden tunnetta on, itseä syyttäviä lauseita... jne.

Välillä tuntuu että olen kuin tunteeton tyhjä kuori.

Traumasi ovat siis aina olleet tiedossasi sekä objektiivisesti tiedossa? Ensin ei tarvinnut selvittää, ovatko traumamuistosi missä määrin mahd. valemuistoja?

Vierailija kirjoitti:

Traumasi ovat siis aina olleet tiedossasi sekä objektiivisesti tiedossa? Ensin ei tarvinnut selvittää, ovatko traumamuistosi missä määrin mahd. valemuistoja?

Kyllä. Mutta niin ihmeelliseltä kuin se jälkeenpäin tuntuukin, en ymmärtänyt niiden olevan traumoja. Ne olivat vain elämässäni tapahtuneita asioita, vaikka osa niistä oli lapseen kohdistuneita väkivaltarikoksia ja vastaavia selkeästi vakavia elämäntapahtumia. Ne eivät siis vaivanneet minua lainkaan tietoisella tasolla enkä tuonut niitä esille terapiassa ongelmieni syinä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo tyytyväinen tarkoittaa? Etkö ole mistään asiasta huolissasi tai ahdistunut? jos näin on, niin olen kateellinen, kärsin itse lähes jatkuvasti ahdistuksesta. Koetko, että terapia ratkaisi kaikki ongelmasi ja sen tuloksena olet tyytyväinen kaikin puolin elämääsi?

Hyviä kysymyksiä. Tyytyväisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että en ole mistään asiasta huolestunut enkä ahdistunut niin kuin ennen. Olin koko lapsuuteni masentunut ja ahdistunut, joten koen, että sain takaisin sen persoonallisuuden, millainen minun kuuluu olla. 

Psykoterapia ei ratkaise elämän ongelmia, vaan se opettaa nauttimaan elämästä ja ongelmien ratkaisemisesta ja saa aikaan luottoa siihen, että kykenee pärjäämään tilanteesta riippumatta. Se opettaa käsittelemään omat tunteet ja ajatukset rauhallisesti ja laajentaa perspektiiviä elämään. Se saa omat piilevät kyvyt ja persoonallisuuden esille. Kun uskaltaa elää ja tuntea, niin elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja eläväksi, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisikaan. Toisin sanoen nautin tavallisesta arjesta. Ap

Itse olen kadottanut itseni todella rajusti. En tiedä mikä minä olen. Olen lapsuudestani lähtien kerännyt suojakuorta sen pienen lapsen päälle että en tunne sisäistä lastani. En teidä saako terapeuttini sitä esille. En tiedä onko kaikki niin taitavia kuin sinun terapeuttisi.

Se on pitkä prosessi. Jos sinulla on traumatausta, niin mielestäni tarvitset siihen erikoistuneen terapeutin, koska ne alkuperäiset keholliset tuntemukset kuten hengen salpautuminen ja lamautuminen on käytävä läpi tunnetasolla. Takaisin nykyhetkeen palaamisessa auttaa mindfullness tai millä nimellä sitä nimitetäänkin, että mennyt ei vie mukanaan, vaan palataan tämän hetken turvalliseen tilanteeseen. On ymmärrettävä ja koettava mitä kehossa on tapahtunut trauman hetkellä, jolloin on ollut kuolemanvaarassa. Ap

Kiitos vastauksesta. Mutta kun en muista niitä tuntemuksia tai sitten en uskalla muistaa. En tiedä saako terapeuttini niitä esille... Vielä on ollut melko pintaraapaisua. Mietin vielä oliko suuntautuminen sittenkään oikea, kun hän näyttää olevan kognitiivinen & ratkaisukeskeinen. Toki perusasiat kertoo, että olen syrjässä joutunut olemaan lapsena, kun isäni vienyt niin paljon tilaa. Terapeutillani on näköjään psykofyysisen hengitysterapian koulutus. En tiedä onko tuo sitten hyvä väline ongelmiini.

Päääset niihin käsiksi käymällä läpi nykyisiä pelkoa ja ahdistusta aiheuttavia tilanteita, koska niiden taustalla on jotain selvittämistä tarvitsevaa asiaa. Ja psykofyysinen hebgitysterapia kuulostaa pätevältä keinolta. Ainakin minä opin, miten tärkeä on hengitys. Lopetan heti hengittämisen, jos ahdistun ja pelkään ja se vaikuttaa kaikkeen.Ap

Pitää vielä miettiä riittääkö tuo vai tarvitsenko varsinaista traumaterapiaa. Pitää jutella psykoteraputinkin kanssa tuosta. Varsinaista ptsd tä ei ole nyt, oli kyllä pari vuotta sen jälkeen kun pääsin kotoa pois. Mutta erittäin suurta häpeää ja huonomuuden tunnetta on, itseä syyttäviä lauseita... jne.

Välillä tuntuu että olen kuin tunteeton tyhjä kuori.

Kannattaa puhua nämä terapeutille ja hän kertoo näkemyksensä. Olin itse hyvin hämmästynyt lukiessani minusta kirjoitetuista asioista ja kysyin sen jälkeen usein terapeutin näkemystä mistä on nyt kyse. Ap

Vierailija kirjoitti:

Traumasi ovat siis aina olleet tiedossasi sekä objektiivisesti tiedossa? Ensin ei tarvinnut selvittää, ovatko traumamuistosi missä määrin mahd. valemuistoja?

No enhän mä kaikkea voi muistaa. Yksi asia piti varmistaa äidiltä, kun mietin voiko olla totta.

Kaikesta en todellakaan voi äitini kanssa puhua, esim. minulla on sellainen mielikuva että isäni pakotti hänet seksiin. Siitä en voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumasi ovat siis aina olleet tiedossasi sekä objektiivisesti tiedossa? Ensin ei tarvinnut selvittää, ovatko traumamuistosi missä määrin mahd. valemuistoja?

No enhän mä kaikkea voi muistaa. Yksi asia piti varmistaa äidiltä, kun mietin voiko olla totta.

Kaikesta en todellakaan voi äitini kanssa puhua, esim. minulla on sellainen mielikuva että isäni pakotti hänet seksiin. Siitä en voi puhua.

Lapsi muistaa asiat oman käsityskykynsä rajoissa ja voi olla myös erilaisia väärinkäsityksiä. Siitä huolimatta ne muistot ovat sikäli totta, että niiden perusteella lapsi käyttäytyy ja muodostaa kuvansa asioista. On hyvä tarkistaa asioita rekistereistä ja viranomaisten tiedoista myös, jos sellaista tietoa on saatavissa. Mutta muistothan voivat siinäkin tilanteessa olla todempia kuin se, mitä vaikka sossu on kirjoittanut papereihin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumasi ovat siis aina olleet tiedossasi sekä objektiivisesti tiedossa? Ensin ei tarvinnut selvittää, ovatko traumamuistosi missä määrin mahd. valemuistoja?

No enhän mä kaikkea voi muistaa. Yksi asia piti varmistaa äidiltä, kun mietin voiko olla totta.

Kaikesta en todellakaan voi äitini kanssa puhua, esim. minulla on sellainen mielikuva että isäni pakotti hänet seksiin. Siitä en voi puhua.

Lapsi muistaa asiat oman käsityskykynsä rajoissa ja voi olla myös erilaisia väärinkäsityksiä. Siitä huolimatta ne muistot ovat sikäli totta, että niiden perusteella lapsi käyttäytyy ja muodostaa kuvansa asioista. On hyvä tarkistaa asioita rekistereistä ja viranomaisten tiedoista myös, jos sellaista tietoa on saatavissa. Mutta muistothan voivat siinäkin tilanteessa olla todempia kuin se, mitä vaikka sossu on kirjoittanut papereihin. Ap

Ei sosiaalityöntekijä ole noista asioista tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumasi ovat siis aina olleet tiedossasi sekä objektiivisesti tiedossa? Ensin ei tarvinnut selvittää, ovatko traumamuistosi missä määrin mahd. valemuistoja?

No enhän mä kaikkea voi muistaa. Yksi asia piti varmistaa äidiltä, kun mietin voiko olla totta.

Kaikesta en todellakaan voi äitini kanssa puhua, esim. minulla on sellainen mielikuva että isäni pakotti hänet seksiin. Siitä en voi puhua.

Lapsi muistaa asiat oman käsityskykynsä rajoissa ja voi olla myös erilaisia väärinkäsityksiä. Siitä huolimatta ne muistot ovat sikäli totta, että niiden perusteella lapsi käyttäytyy ja muodostaa kuvansa asioista. On hyvä tarkistaa asioita rekistereistä ja viranomaisten tiedoista myös, jos sellaista tietoa on saatavissa. Mutta muistothan voivat siinäkin tilanteessa olla todempia kuin se, mitä vaikka sossu on kirjoittanut papereihin. Ap

Ei sosiaalityöntekijä ole noista asioista tiennyt.

Kannattaa lähteä liikkeelle siitä mitä muistaa itse, koska se on kumminkin kaiken perusta. Ei kaikki traumaattisetkaan asiat ole vaikuttaneet minuun, kun taas jotkut ulkoisesti pienemmät asiat ovat vaikuttaneet enemmän. Kokonaisuus ratkaisee ja pikkuhiljaa siitä muodostuu terapian kuluessa kuva siitä, mistä on tullut, millainen on, miksi reagoi tietyllä tavalla jne. Ap

Ap, jos olet vielä täällä niin miksi kävit hypnoterapeutilla? Yrititkö nähdä sitä kautta lapsuuden tapahtumia/näitkö. Itse meinasin vaihtaa terapeuttiin, joka osaa myös hypnotisoida, mutta hän ei erinäisistä syistä pystynytkään minua ottamaan. Tämä oli kyllä itselleni melkoinen pettymys.

- se traumataustainen.