Mitä lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä olette käyttäneet synnytyksissänne?

Osaavan kätilön tuki ja ohjaus.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 11:37"]

Osaavan kätilön tuki ja ohjaus.

[/quote]

Äh. No jotain konkreettisempaa, mitä voisi kokeilla jo ennen kätilön saapumista?

ap

Lämpimän peiton alla makoilu (sama efekti kuin lämmin kylpy)

Lämpöpussi ristiselässä

Supistuksen aikaan kehon rentona "hetkuttelu" käsillä sängystä kiinnipitäen pää-pylly-suunnassa (jotta vauva laskeutuisi enemmän)

Tasaisen (aika matalan, ei korkeaa) äänen päästäminen hiiiiitaaaasti yhdistettynä tuohon hetkutukseen

Näillä saatiin kolmas maailmaan ilman epiduraalia

Ilokaasua kokeilin, mutta minusta se maski oli vain tiellä.

Muuta?

ap

No ihan oikeasti se osaava kätilö oli minulle paras kivunlievitys. Osasi ehdottaa eri asentoja, hengitystekniikoita jne. koskien sekä avautumis- että ponnistusvaihetta. Olin suunnitellut käyttäväni musiikkia, jyväpusseja, jumppapalloa, suihkua jne., mutta tositilanteessa en kyennyt toimimaan pallon kanssa, enkä todellakaan halunnut mitään ylimääräistä kosketusta, esim. jyväpussia/jääpaloja/mitälie. Paras apu oli kätilöstä, joka näki miten synnytys eteni ja osasi tarjota joka kohdassa vaihtoehtoja ja kannustaa. Ihan sama vaikka olisi ollut kaikki maailman intiaanimobilet ja synnytys-stonehenget huoneessa, paras apu oli kätilöstä. :)

Valitettavasti kätilöitäkin on niin moneen lähtöön. Sen varaan ei kannata laskea, että kyllä se kätilö tietää ja neuvoo. Mun viimeisimmässä synnytyksessä oli vanha kätilö jonka tiedot ja taidot oli suoraan 60-70 luvuilta, ei uskonut kaurapussiin, pystyssä ei olis saanut olla, vain maata sängyssä ja ottaa lääkkeellisiä kivunlievityksiä vastaan. Vaikka sanoin, että liike helpottaa kipua niin ei, olis vaan pitänyt maata. Oli niin aatamisaikuista touhua, että. Onneksi kätilö vaihtui sit jossain vaiheessa.

Onko Tens-laite tuttu? Siihen kannattaa tutustua, niitä saa myös vuokrattua. Itselläni on toimineet parhaiten juurikin liikkuminen, pallo, amme, suihku, pitkien matalien vokaalien laulaminen. Ja hämärä huone pitää olla. Mistään kosketuksesta en ole koskaan välittänyt, se ei vaan tunnu hyvältä. Haluan olla synnytyksessä "yksin" ja käpertyä itseeni ja vaan keskittyä.

Missään synnytyksessäni (4kpl) en ole käyttänyt muuta kuin ilokaasua. Muuten menty näillä edellä kuvatuilla asioilla, vaikka kipu on ollut synnytys synnytykseltä suurempi. Tens oli hyvä, muttei se kaikilla hyvältä tunnu.

Lämpötyynyjä!! Niitä varaa ainakin kaksi (toinen käytössä, toinen lämmityksessä) ja hieronnan tossa jo mainitsitkin, se oli TODELLA iso apu mulle. Ala- ja ristiselän hieronta auttoi pahimpaan kipuun. Onko tämä ensimmäisesi ap? jos ei ole niin mitä kivunlievityksiä olet käyttänyt aikaisemmin? Huutaminen ja voihkiminen myös auttaa suppareiden aikana. Ei kannata pitää sitä kipua sisällä vaan päästä pois. Ihan rohkeesti vaan, ei tarvi pelätä että naapurit säikähtää ;) Selittelet sitten myöhemmin

Gua sha -kammat, voi kristus. Syntymä on lapsesi koko elämän kaikkein riskialttein tapahtuma. Siinä on kuoleman tai vammaantumisen riski myös sinulle. En vaan voi ymmärtää, miksi kukaan haluaisi lisätä riskejä synnyttämällä kaukana avusta. Usein kuulee sitä, että valtaosa synnytyksistä menee hyvin, no et voi tietää, ettetkö osuisi siihen onnettomaan sakkiin silti. Minulta olisi kuollut yksi lapsi, istukan äkilliseen irtoamiseen, ellen olisi ollut sairaalassa, tehtiin äkkiä hätäsektio. Ja mitään riskejä minulla ei ollut: eka synnytys oli mennyt hyvin, raskaus oli täysiaikainen ja kaikki oli kunnossa. Yhtäkkiä vaan sydänäänet romahti, kotona sitä ei olisi varmaan edes huomattu ennen kuin olisi sitten syntynyt kuollut vauva.

Akvarakkulat! Ne auttoi hyvin, kun supistukset tuntuivat juuri alaselän ja takareisien poltteena. Niiden avulla sain pidennettyäbaikaa jumppapallon päällä (heijaus auttaa!). Loppuvaiheessa supistukset olivat niin kivi, ettei jalat kantaneet (mulla siis leviää Se kipu reisiin).

ilokaasua käytin myös, sillä sain rentouduttua nopeammin supistusten välillä.

Mun esikoisen synnytys oli kaikkea muuta kuin lääkkeetön ja nyt pian tulossa toinen synnytys, josta toivottavasti tulee toisenlainen. Ekassa mulla oli lämpöpullo oikeastaan ainut lääkkeetön apuväline, muistelen sitä hyvällä ja tässä toisessa raskaudessa olen käyttänyt kylmäpakkauksia välillä kipuihin.

Olen ollut kurssilla, jolla tuota kampaa on kokeiltu. Vaikea sanoa, miten käytännössä toimii mutta luultavasti kokeilen synnytyksessä, ainakin se harjoituksessa lämmitti ja oli kivan oloinen. Mies ei tykännyt yhtään kun kokeilin hänelle kotona, oli sitä mieltä, että raapii nahkan rikki....

Doulani on luvannut ottaa synnytykseen mukaan myös homeopaattisia lääkkeitä (mulla on homeopatiasta  positiivisia kokemuksia muissa tilanteissa). Tens laite mulla on myös kotona jo doulalta lainassa ja sen aion ottaa käyttöön synnytyksessä. Myös ammeen doula ottaa mukaan (tensin kanssa ei voi ammeeseen mennä). Kurssilla, jossa olen nyt raskausaikana käynyt on ollut sellaisia ihania seinään tai kattoon laitettuja isoja huiveja (en tiedä mikä näiden roikottimien virallinen nimi on), joissa voi roikkua monin tavoin ja sinne pystyy kätkeytymään hyvin. Musta tää on vaikuttanut ihanalta mutta meille on ainakin vaikea viritellä vastaavaa. Ilmeisesti jollain lakanalla tai kantoliinalla voi oven päällä koittaa samaa mutta yhtä hyvänlaista systeemiä ei kyllä ainakaan meille saa.

Sori musta ei ehkä ole apua kun käytännön kokemusta ei juuri vielä ole, toiveita sitäkin enemmän. Mulle sairaalasynnytys tulossa. Tsemppiä synnytykseen!

12 lisää vielä, että myös akupainantaa on tarkoitus kokeilla ja jos sairaalassa saa niin myös akupunktiota.

Ne jotka tähän ketjuun tulevat kauhistelemaan jonkun kotisynnytystä saisivat mielestäni pysyä poissa. Esimerkiksi Hollannissa on paljon kotisynnytyksiä. Tiedän myös naisia, joilla on ollut suunniteltu kotisynnytys mutta josta on lähdetty sairaalaan kun on tullut tarve. Ei kotisynnytys ole välttämättä turvaton vaihtoehto. Ja itse siis aion mennä sairaalaan mutta ärsyttää se, että sairaalaa sinänsä pidetään jotenkin autukaasitekevänä asiana.

Mulla vyöhyketerapeutti opetti miehelle otteen jolla painaa supistuksen aikana kantapäistä, puolitti kohdallani supistuskivun =) Akupisteitä kuulemma, ylipäätänsä akupainanta on hyvä apu.

Kauratyyny myös aika kova sana ja ylipäätänsä liikkuminen ja ajatukset. Itse keinuin keinutuolissa kauratyyny mahalla ja silmät kiinni hyräilin tai lauloin kuvitellen ajelevani autolla kesäpäivänä =)

Tietoinen hengitys syvään ja hitaasti supistusten aikana. Mies laski ääneen sekunteja, jotta pysyin tahdissa ja sanoi aina, kun noin puolet supistuksesta oli ohi (avaussupistukset olivat kestoltaan kaikki hyvin saman pituisia). Supistustaukojen aikana mies pyyhki hikistä otsaani vedellä kastellulla kylmällä pyyhkeellä. Ponnistusvaiheessa kipu ei ollut enää kamalaa, vaan lähinnä mieletöntä paineen tunnetta, joka sai minut huutamaan ja kasaamaan kaikki voimat yhteen saadakseni vauvan ulos.

Tein mielikuvaharjoituksia koko synnytyksen ajan: ajattelin, että koko alapääni on niin rentona kuin mahdollista ja aukeaa ja aukeaa ja avaa vauvalle tien ulos.

synnytys oli kestoltaan lyhyt (1. kipeistä supistuksista lapsen ulostuloon 4 h) ja ongelmaton. Ponnistin kätilön ohjeiden mukaan ja tunsin, että minulla oli homma hanskassa. Kaiken kaikkaan hyvä kokemus. Miehen rooli kivunlievityksessä (hengitys + henkinen puoli) oli tärkeä.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 15:24"]

Lämpötyynyjä!! Niitä varaa ainakin kaksi (toinen käytössä, toinen lämmityksessä) ja hieronnan tossa jo mainitsitkin, se oli TODELLA iso apu mulle. Ala- ja ristiselän hieronta auttoi pahimpaan kipuun. Onko tämä ensimmäisesi ap? jos ei ole niin mitä kivunlievityksiä olet käyttänyt aikaisemmin? Huutaminen ja voihkiminen myös auttaa suppareiden aikana. Ei kannata pitää sitä kipua sisällä vaan päästä pois. Ihan rohkeesti vaan, ei tarvi pelätä että naapurit säikähtää ;) Selittelet sitten myöhemmin

[/quote]

Ei ole ensimmäinen vaan neljäs. :) Aiemmin on olut ilokaasusta iso apu, mutta nythän sitä ei tietenkään ole tarjolla.. Siksipä vaan etsiskelen vaihtoehtoisia keinoja.

Siis ap oli tuo ylempi.

amme

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 15:29"]

Gua sha -kammat, voi kristus. Syntymä on lapsesi koko elämän kaikkein riskialttein tapahtuma. Siinä on kuoleman tai vammaantumisen riski myös sinulle. En vaan voi ymmärtää, miksi kukaan haluaisi lisätä riskejä synnyttämällä kaukana avusta. Usein kuulee sitä, että valtaosa synnytyksistä menee hyvin, no et voi tietää, ettetkö osuisi siihen onnettomaan sakkiin silti. Minulta olisi kuollut yksi lapsi, istukan äkilliseen irtoamiseen, ellen olisi ollut sairaalassa, tehtiin äkkiä hätäsektio. Ja mitään riskejä minulla ei ollut: eka synnytys oli mennyt hyvin, raskaus oli täysiaikainen ja kaikki oli kunnossa. Yhtäkkiä vaan sydänäänet romahti, kotona sitä ei olisi varmaan edes huomattu ennen kuin olisi sitten syntynyt kuollut vauva.

[/quote]

Ensinnäkin. En kysynyt tässä ketjussa kenenkään henkilökohtaista mielipidettä kotisynnytyksistä. Vaan ehdotuksia erilaisista kivunlievitysmenetelmistä.

Toiseksi. Kyllä tiedän että synnytyksessä voi tapahtua yllättäviä asioita. Meiltä on onneksi hyvin lyhyt matka yliopistolliseesn sairaalaan, mikäli kaikki menee todella pahasti vikaan.

Kolmanneksi. Kuolema ja syntymä ovat molemmat luonnollisia ja peruuttamattomia tapahtumia. Joskus jopa yhtäaikaisesti. En ole kietoutunut mihinkään nykyajan illuusioon kuolemattomuudesta. Eikä minusta kuolema ole luonnoton tai kauhea tapahtuma. Hirmu surullinen varmasti, mutta.. Jos lapseni tai minä kuolee synnytykseen, tapahtuu se varmasti, olinpa minä sitten sairaalassa tai en. Kaikki käy niinkuin on tarkoitettu, eikä meillä ihmisillä ole siihen mitään valtaa.

Neljänneksi: Istukan ennenaikaisen irtoamisen aiheuttaa yleensä raskaudenaikainen tupakointi. Jota minä en ole harrastanut. Joten se taitaa olla pienin murheeni.

ap

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 21:22"]

Jos lapseni tai minä kuolee synnytykseen, tapahtuu se varmasti, olinpa minä sitten sairaalassa tai en. Kaikki käy niinkuin on tarkoitettu, eikä meillä ihmisillä ole siihen mitään valtaa.

Neljänneksi: Istukan ennenaikaisen irtoamisen aiheuttaa yleensä raskaudenaikainen tupakointi. Jota minä en ole harrastanut. Joten se taitaa olla pienin murheeni.

ap

[/quote]

Onpas fatalistinen elämänkatsomus. Synnytä kaikin mokomin lapsesi kotona, elävänä tai kuolleena, jos kerran uskot, että kaikki käy niin kuin käy eikä siihen vaikuta yhtään mitään, oletko sairaalassa vai et. Täytyy kyllä sanoa, että uskomattoman omituinen asenne.

En ole tupakoinut ikinä, enkä myöskään ole altistunut passiivisesti tupakansavulle töissä tai kotona, joten istukan ennenaikaisen irtoamisen olisi siis ilmeisesti pitänyt olla minunkin pienin murheeni. Vaan eipä ollut.