Olen ilkeä, epäsosiaalinen ja vaikea ihminen. Enkä häpeä sitä!

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 18:12"]

Silloin kun olen pahalla tuulella (ei kovin usein) tai joku loukkaa minua, en säästele sanojani. Tämä taipumus on alkanut vaikuttamaan sosiaaliseen elämääni, mutta se ei haittaa minua koska olen huomannut olevani sellainen joka viihtyy parhaiten yksin. Nuorempana olin läheisriippuvainen nössykkä, joka haki epätoivoisesti hyväksyntää, nykyään en anna kenenkään kävellä ylitseni ja voin olla todella lapsellinen ilman että kaduttaa tippaakaan.

Mieheni tuossa minua äsken läksytti, kun käskin häntä toistuvasti puhumaan minulle hiljempaa (olen yliherkkä äänille). Minulla napsahti siinä vaiheessa kun mies valitti että miksi olen niin ilkeä jne. joka ei liittynyt aiheeseen. Otin kännykkäni ja tarjosin sitä miehelle, käskien lässyttävällä äänellä soittamaan "ilkeiden akkojen puolisoiden tukilinjalle". Mies katsoi minua suu auki ja lähti pois loukkaantuneena.

Kukaan ei kestä huumoriani. Kukaan ei osaa antaa samalla mitalla naamatusten takaisin. Kaikki vaan inisevät jostain "loukkaamisista", ilkeydestäni ja ristiriitaisuudestani. Ovatko ihmiset aina olleet näin herkkiä vai onko nykyään jokin trendi vetää herneet nenään kaikesta?

[/quote]

Vittumaisuus ei ole huumorin laji. 

Oletko luonteeltasi enemmän introvertti kuin extrovertti? Jos kallistut enemmän introvertin puoleen, niin suosittelen lukemaan tämän kirjan, niin ymmärrät ehkä enemmän miksi reagoit noin. Meissä on fysiologisia eroja. Emme ole todellakaan kaikki samanlaisia ja samasta puusta veistettyjä, mikä on tietysti hienoa!

http://www.amazon.com/Quiet-Power-Introverts-World-Talking/dp/0307352153

Mietin  itsekin  samaa  asiaa,kuin  kirjoittajat. aikoinani  olin  kiltti  ja  aika  myöntyväinen  ja nykyään  aiku-sena  olen alkanut  sanomaan  takaisin kun  toinen  on  ilkeästi  sanonut  minulle eikä  siitä pidetä, mutta muorempana  siis  lapsena  aloin herkästi  pillittää kun  joku sanoi  minulle jotain  pahasti, mutta  nykyään ei  kukaan  hypi nenilleni ,vaikka  olen herkkä sielu vieläkin, mutta  olen saanut  kiltteydestä  tarpeeksi. okei se  on tosin saanut minut  yksinäiseksi  mieheksi  en  ole  perhettää  perustanut  ja  voi  olla  ettei  minua  kukaan siedä, mutta kiitos  yhteiskunnalleni,että  kouli minusta  vittumaisen. ps toivottabasti  vielä  saan perheen perustettua, mutta minua vain on  kohdeltu  kaltoin niin   koulussa kuin naapureissa.jos vielä ihmettelette miksi minusta  on tullut ilkeä se  vain  johtuu ihmisten  keljumaisuudesta jota minua vastaan on  harjoitettu  sori  vaan ihmiset  haluaisin  ystäviä, mutta ihmiset  on  ollut  usein  töykeitä  minulle  ja  se  on  muokannut  luonnettani. ps  anteeksi,että  olen olemassa  vaikka  sitten piruuttaan.

Yllättävän paljon saanut tämäkin alapeukkuja. Yläpeukutin! Miehesi sai ihan ansionsa mukaan. Jollei hyvällä, sitten pahalla. Yläpeukut meni myös 9:lle! ^^

Yllättävän paljon saanut tämäkin alapeukkuja. Yläpeukutin! Miehesi sai ihan ansionsa mukaan. Jollei hyvällä, sitten pahalla. Yläpeukut meni myös 9:lle! ^^

Sinä vaan olet täysmulkku. Minkäs sille mahtaa. Itse hävitän kaltaisesi tuttavapiiristäni.

No mutta, sinähän se olet herkkä, ap. Aivan yliherkkä. Et kestä normaalia kritiikkiä itsestäsi ollenkaan. 

Onko muiden vika, ettet ole osannut ilmaista omia tarpeitasi ja pitää puoliasi nuorena? Eivät muut ihmiset ole syyllisiä siihen, että sinä olet juminut menneseen ja kieltäytynyt kasvamasta aikuiseksi.

Olen itsekeskeinen kusipää, oikea minäminä-tyyppi. Sinänsä harvinaista että myönnät sen, propsit siitä, mutta ei ihmetytä yhtään ettet häpeä sitä, empatiakykysi ei riitä.

Jos todella viihdyt yksin, niin sittenhän asiat ovat ihan hyvin. Mutta jos haluat vielä säilyttää miehesi ja muut ihmissuhteesi, suosittelisin asenteen korjausta. 

Itse olen vain epäsosiaalinen ihminen, en ilkeä, mutta kesti lähemmäs 40 vuotta tajuta, että viihdyn parhaiten yksin, tai sitten lapseni kanssa.

Joo hyi, tiedän tyypin ja pysyn kaukana sinunlaisestasi. En tarvitse tuommoisia ihmisiä ympärilleni. Varohan vaan, ettei miehesi lähde vähän suloisemman naisen mukaan! Sairas olet.

Olen samanlainen! Joitain vuosia sitten päätin muuttaa suhatautumistani ja niellä kommentit ja kiukut, hyväksyä muut ja olla ymmärtäväinen.

MINUN YLI KÄVELTIIN!!! Ihan sietämätöntä sontaa mitä kuvitellaan että kiltit ihmiset sietää. Kokeilu loppui siihen :) Parempi olla rehellinen mulkku kuin niellä omat mielipiteet ja halut ja joutua jyrätyksi. GO ap go

Joo, tiedän kaltaisesi ihmistyypin. Minusta se on ihan ok jos sitten elelee yksin ja yrittää vältellä ihmisseuraa. Mutta sinulla on siinä mies, ja mahdollisesti lapsia...?? Laitatko heidät kärsimään tästä myöhäisheränneisestä oikeudestasi olla vittumainen ämmä kun se nyt sinua sattuu huvittamaan?

Kun olet osa sosiaalista yhteiskuntaa, niin sinulla on myös tiettyjä velvollisuuksia käyttäytymisessä muita ihmisiä kohtaan. Jos kaikki sanois ja tekisi mitä huvittaa, niin oltaisiin kaikki kohta toistemme kurkussa kiinni.

Ollaan samiksii!

Se menee näin: Ensin ihminen itse perseilee jotain. Pyydät ystävällisesti lopettamaan. Ei lopeta. Annat palaa koko vittumaisen luonteensi täydeltä. Hirvee itku siitä miten ilkeä olet.

Tai: Joku ihminen tekee jotain mistä et pidä. Sano sille, että en pidä, lopeta. Ei lopeta. Katkaise välit. Hirvee itku siitä miten olet narsisti joka hylkää kavereitaan.

Tai: Sano mitä ajattelet. Joku loukkaantuu. Kostaa. Jatkossa valehtele.

jokaisella on toki oikeus olla sellainen kun on, ja jos on onnellinen 'ilkeänä", niin asiahan on ihan ok. Mutta se pisti vähän silmääni, että sekä ap että joku vastaaja, olivat sitä mieltä, että jos ei osaa olla ilkeä ja sanoa pahasti suoraan päin naamaa, tulee väärin kohdelluksi ja ylikävellyksi. Minä en koe näin, ja uskonkin että kyse on vain siitä, miten itse kukin tilanteen kokee. Siis sama tilanne, ja toinen kokee itseään kohdellun väärin ja on ihan raivona, toinen sen sijaan näkee asian ihan toisin, esim. että eihän kukaan tarkoittanut pahaa, tällaista sattuu ja ei ajatella pahalla jne. Ja se eka toki on ihan väärin kohdeltu ja ylikävelty, jos ei sano mitään, mutta toka ei ole, vaikka ei sano mitään, koska hän vaan näkee asian eri tavalla.

Minulla on ihan empiiristä todistettakin tästä, kun aikoinaan reissasin kaverin kanssa, joka aina näki muiden olevan ilkeitä ja yrittävän hyötyä meistä, minä taas en kokenut samoja asioita lainkaan niin.

Mutta toki jos on itse ilkeä -ja ylpeä siitä - on kai luonnollista olettaa muiden ihmisten olevan samanlaisia. Minäkin, kilttinä ihmisenä, uskoin pitkään kaikkien muidenkin olevan samanlaisia, mutta Siperia opettaa, nykyään tiedän ettei näin ole. Mutta uskon silti, että suurin osa on ainakin suureksi osaksi "hyviksiä", ne ilkeätkin: niilllä on vaan jotain sokeita kohtia, kuten kaikilla, ja ne sokeat kohdat saa näkemään muista ihmisistä helposti sen huonoimmman puolen.

10 lisää, että olen esim,työelämässä törmännyt tälllaisiin ihmisiin, jotka sanoo asiat suoraan ja ilkeästi, ja olen onnistunut tulemaan heidänkin kanssaan toimeen, vaikka ei se aina helppoa ole ollut, aina pitää olla vähän varpaillaan kun ei tiedä, milloin ja mistä toinen vetää herneen nenään ja antaa tulla täysilaidallisen. Mutta onnistuu sekin, jos ei kovin läheistä yhteistyötä tarvitse tehdä. Yhdestä paikasta lähdin kyllä hyvin nopeasti pois, koska siellä ilmaa myrkytti yksi tällainen ilkimys. Mutta ei kaikki ole niin pahoja, jotkut "suoraan puhujat" ovat jopa ihan empaattisia, tosin ymmärtävät vain joitain itselle läheisiä asioita myös toisten näkökulmasta.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 18:12"]

Silloin kun olen pahalla tuulella (ei kovin usein) tai joku loukkaa minua, en säästele sanojani. Tämä taipumus on alkanut vaikuttamaan sosiaaliseen elämääni, mutta se ei haittaa minua koska olen huomannut olevani sellainen joka viihtyy parhaiten yksin. Nuorempana olin läheisriippuvainen nössykkä, joka haki epätoivoisesti hyväksyntää, nykyään en anna kenenkään kävellä ylitseni ja voin olla todella lapsellinen ilman että kaduttaa tippaakaan.

Mieheni tuossa minua äsken läksytti, kun käskin häntä toistuvasti puhumaan minulle hiljempaa (olen yliherkkä äänille). Minulla napsahti siinä vaiheessa kun mies valitti että miksi olen niin ilkeä jne. joka ei liittynyt aiheeseen. Otin kännykkäni ja tarjosin sitä miehelle, käskien lässyttävällä äänellä soittamaan "ilkeiden akkojen puolisoiden tukilinjalle". Mies katsoi minua suu auki ja lähti pois loukkaantuneena.

Kukaan ei kestä huumoriani. Kukaan ei osaa antaa samalla mitalla naamatusten takaisin. Kaikki vaan inisevät jostain "loukkaamisista", ilkeydestäni ja ristiriitaisuudestani. Ovatko ihmiset aina olleet näin herkkiä vai onko nykyään jokin trendi vetää herneet nenään kaikesta?

[/quote]

Höpö höpö :D Haluaisit olla tuollainen, oikeasti olet kynnysmatto.

Mä taas olen kiltti, mutta epäsosiaalinen ja vaikea. Meitäkin on. Harmittaa, kun mua pidetään sen vuoksi töykeänä. Tarvitsen vain paljon aikaa omissa oloissani, mutta muuten pidän ihmisistä. Kunhan eivät tule hyppimään nenälle.

Joo mullakin on työpaikalla tällainen "hyppimään nenälle"-tyyppi. Kaikki hyvin kunhan ei vaan mistään ole eri mieltä -tai ainakaan sano sitä ääneen. Kamalaa seuraa, oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon saanut tämäkin alapeukkuja. Yläpeukutin! Miehesi sai ihan ansionsa mukaan. Jollei hyvällä, sitten pahalla. Yläpeukut meni myös 9:lle! ^^

Katoin eka et jumankavita olenko mä kirjoittanut tänne ton tekstin!!! Niin on samaa.