Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijöiden työ
30.08.2020 |
Harkitsen alanvaihtoa IT-alalta johonkin pehmeämpään, sellaiseen jossa voisin kokea tekeväni arvokasta työtä. Yksi vaihtoehto, jota pyörittelen mielessäni, on sosiaalityö.
Voisitteko sosiaalityöntekijät kertoa ihan konkreettisella tasolla työtehtävistänne ja työpäivistänne? Ajatuksena lastensuojelu tuntuisi tosi tärkeältä työltä, sellaiselta ettei ikinä joutuisi kyseenalaistamaan oman työn mielekkyyttä. Mutta kertokaa stressistä, jota niissä tehtävissä joutuu kokemaan. Mun nykyinen työ on ajoittain stressaavaa, veemäisiä asiakkaita joita pitää miellyttää ja palvella, deadlinet painaa päälle, vastaat asioista joihin et pysty kunnolla vaikuttamaan, painostavat pomot. Kestän kyllä tehdä töitä paineen alla, mutta kun itse työn sisältö ei enää motivoi niin en jaksaisi sen vuoksi kärsiä stressiäkään. Eniten mulle aiheuttaa kuormitusta,
ei kiire, vaan agressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat - joutuuko sosiaalityöntekijä kohtaamaan paljon vastaavaa? Ollaanko niissä tilanteissa usein yksin vai työparin kanssa?
Adoptioneuvonta tuntuisi myös mielenkiintoiselta työltä sosiaalityöntekijänä. Katselin että kaupunkien palveluksessa heitä on, mutta lieköhän ihan marginaaliala johon päätyy vain muutamia?
Mitä muita sellaisia ”kivoja” työtehtäviä sos.työntekijöille on, missä ollaan tekemisissä suht järjissään olevien ihmisten kanssa ja heitä pääsee oikeasti auttamaan?
Ajattelen että sosiaalityö voisi sopia mulle, koska tosiaan haikailen ”työtä jolla on väliä” (muuta kuin bisnesmielesså). Yhteiskunnalliset asiat ja ilmiöt kiinnostaa. Toisaalta mua varmaan stressaisi jatkuva vihaisten asiakkaiden agression kohteena oleminen. Lähestyn neljääkymppiä joten tässä on toimittava pikimmiten jos vielä uutta uraa meinaan. Mulla on akateeminen tutkinto toiselta alalta, ja muutaman vuoden tauko työelämästä opiskellen tuntuisi ihanalta. Sen verran ”snobi” olen silti, että akateemisuus vetoaa tässä myös vs esimerkiksi sosionomin tai vaikkapa sairaanhoitajan tutkinto. Ja on kai palkkakin vähän parempi. Missä vaiheessa opintoja voi alkaa tehdä sijaisuuksia ja onko niitä helppo saada? Tiedän ettei opiskelemaan ensinnäkään ole helppo päästä, mutta aina voi yrittää 😊
Tuhannesti kiitos jos joku jaksaa kommentoida asiallisesti!
Kommentit (167)
Nämä tässäkin ketjussa olevat ”minä en ole mielisairas, sossut pilasivat elämämme”-huutelijat ovat oikeasti lastensuojelutyössä vähemmistöä. Suunnilleen kerran tai pari vuodessa törmään työssäni tuollaiseen asiakasvanhempaan. Valtaosan kanssa pystyy tekemään ihan hyvää yhteistyötä. Ongelmilta ei voi siis välttyä, mutta oikeasti valtaosa asiakkaista on ihan jees silloinkin, kun ovat eri mieltä päätöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaan tästäkin, mutta olen juuri palannut töihin yli vuoden poissaolon jälkeen. Mikä on kirkastunut ajatusta siitä ettei ainakaan tämä nykyinen työ ole mun juttu seuraavan 30 vuoden ajaksi.
Täytyy sanoa, että jos tässä ketjussa kommentoineet (pl muutama poikkeus) ovat sosiaalityöntekijöitä itse, niin eipä kyllä anna hyvää kuvaa alan ilmapiiristä. Ihmiset luulevat tietävänsä minusta jotain tämän yhden aloituksen perusteella. Varmasti foorumi oli ensinnäkin väärä, mutta en tiedä mistä voisi saada sitten asiallista tietoa alasta jotta pääsisi tarkemmin pohtimaan sen sopivuutta itselle.
Kun aloituksessa kirjoitin ”veemäiset asiakkaat”, niin en todellakaan viitannut sillä sos.työn asiakkaisiin, vaan nykyisiini jotka osaavat myös käyttäytyä ikävästi vaikkei niissä töissä ole kuin it-projekteista kyse. Akateemisuus ei ole ykkösasia mutta jos tulisi valita saman alan yo- tai AMK-tutkinto niin toki valitsen yo:n. Olen miettinyt muutamia muitakin aloja, joista ainakin yksi potentiaalinen on juuri AMK-tutkinto. Eli voin hyvin kuvitella opiskelevani myös ei-akateemisen ammatin itselleni. Lasken kuitenkin sosiaalityön yhdeksi plussaksi mahdollisuuden uusiin yliopisto-opintoihin.
Eivät tässä ketjussa aggressiivisesti kommentoineet ole sosiaalityöntekijöitä. Ellei joku sitten provoa tahallaan. Itse suhtautuisin tiettyihin kommentteihin esimerkkinä siitä, minkä laatuista ja tapaista palautetta sosiaalityöntekijänä joutuu työssään ottamaan vastaan. Osalle ihmisistä sosiaalityöntekijä on kirosana, ja sosiaalityöntekijä (tai edes sellaiseksi ryhtymistä miettivä) on ihminen, jota voi vapaasti solvata, arvostella ja yrittää halventaa.
Melkein kaikissa työpaikoissani on ollut erinomainen työilmapiiri, kollegat ovat kannustaneet ja tukeneet toisiaan. Yleensä myös huumori kukkinut rankan työn mukaisesti. Esimiestyö ja johtaminen on saattanut olla huonoa, mutta työntekijöiden kesken on ollut hyvä yhteishenki. :)
Parahin kommentoija- teidän ammattikunnassanne on täysin sallittua ja jopa suotavaa suhtautua "asiakkaisiinne" kirosanoina, jota voi vapaasti solvata, arvostella ja yrittää halventaa. Miten sinä kehtaat kirjoittaa, että ihmiset, joiden kohdalla sosiaalityö/lastensuojelu on tuottanut vaurioita,joita ei mikään raha tässä maailmassa voi miloinkaan korvata ja joiden kohdalla tämä on todettu täysin tosiasiaksi useiden erittäin pitkälle koulutettujen tahojen puolelta, myös sinun alasi kollegoiden osalta, ovat tahoja, joita ei pidä/tarvitse kuunnella tai ottaa huomioon? Sinä vain siellä mukavassa toimistossasi ja kivassa työilmapiirissäsi kollegoidesi selkääntaputtelemana kuvittelet olevasi kaiken tietävä jumala, vähintäänkin viisaampi,kuin yksikään lääkäri? Asenteesi on oksettava, ok-set-ta-va. Jos sinulla olisi riittävä elämänkokemus/koulutus,jolla on todellista merkitystä, sinä ymmärtäisit ja sinä tietäisit. Näin ei ole, joten paljoakaan ei sinun osaltasi taida olla tehtävissä. Toivon, ettet ehdi myrkyttää kovinkaan montaa uutta työntekijää tietämättömyydelläsi ja kapeakatseisuudellasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei, sanon sinulle heti alkuun, että sosiaaliala ei todellakaan ole sinua varten. Täydellinen sopimattomuutesi alalle ja asennevammaisuutesi paljastuu jo heti kättelyssä: "veemäisiä asiakkaita", "aggressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat", "aggression kohteena oleminen", "jatkuva vihaisten asiakkaiden aggresion kohteena oleminen..", "en jaksaisi kärsiä ..stressiäkään", "..kivoja työtehtäviä..sos.työntekijöille", "suht järjissään olevien asiakkaiden kanssa..", "..ollanko yksin vai työparin kanssa..".. ja lista jatkuu...
Jos tämä ei ole provo, niin älä missään nimessä edes harkitse sosiaalialaa-et saisi aikaan mitään muuuta, kuin tuskaa kohtaamillesi asiakkaille ja olisit sossu sieltä vit..maisimmasta päästä. Älä herrantähden mieti ihmislähtöistä alaa, ainakaan sosiaali/terveydenhuolto puolelta, sille ei ole henkinen kypsyytesi riittävä/et todellakaan käsitä, mitä alalla tehdään. Vai että "uraa" ja "snobi", jolle on akateemisuus ykkösasia..Ei,ei ja vielä kerran EI!
Mietin ihan samaa että ap vaikuttaa olevan tähtitieteellisen pahasti pihalla. Tai sitten aika hauska provo.
Ehkä neuvoisin aloittajaa ettei nyt ainakaan vauhdilla vaihtaisi mihinkään. Aloittaja arveli että ikänsä puolesta hänen täytyisi toimia pikimmiten. Mielestäni ei todellakaan kannata toimia pikimmiten, koska riski mennä pahasti metsään on todella suuri. Eli kyllä aloittajan pitäisi hitaasti rauhassa saada ajatuksensa paljon selkeämmiksi ennen kuin edes yrittäisi vaihtaa mihinkään.
Eikös entisaikoina ollut tapana että jos tahtoi aikaa harkita elämälleen jotain ihan muuta niin saattoi ottaa vakitöistä vuoden vapaata? Oliko sen nimi "vuorotteluvapaa" tms? Monet sen vapaan otti, osa vaihtoi sen jälkeen alaa, osa palasi vanhoihin töihin mutta paremmalla mielellä. Kenties jokin tuollainen olisi aloittajalle hyvä tapa saada aikaa selkiyttää ajatuksia. Tai ihan vain todella pitkä kesäloma jonka aikana häipyy kauas kaikesta.
Tai kenties ap voisi ensialkuun yrittää saada IT-alalta mielekkäämmän työn. Sekin rauhoittaisi mieltä paljon. Sitten voisi paremmin pohtia suurempia elämänvalintoja.
Ja vielä: varmasti on älyttömän paljon ihmisiä jotka työuransa aikana ei pääse tekemään mitään minkä kokevat merkitykselliseksi. Alkuun se varmaan tuntuu hirveältä pettymykseltä, mutta eiköhän siihen totu. Työn tärkein pointti on kuitenkin vain että siitä saa rahaa. Eläkkeellä sitten voi tehdä jotain millä on itselle jotain väliä.
PS. MIELEKÄSTÄ JA MERKITYKSELLISTÄ työtä on nykyään todella vaikea löytää. Aikalailla utopistista haaveilua tuollainen.
Ainakin julkisella puolella tilanne pahenee aina vain. Poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat, sosiaalityöntekijät,... ainakin noilta aloilta normaalit kypsät tervemieliset ihmiset poistuvat. Jäljelle jäävät epäpätevät todellisuudesta vieraantuneet sosiopaatit.
Jos ap ei kuitenkaan merkityksellistä tekemistä tahdo eläkkeelle asti odottaa, niin vaihtoehtoja:
1. Etsii jonkin ihan muun jutun kuin sosiaalityö.
2. Ryhtyy vapaaehtoistöihin??? Tai jollain muulla tavalla itse järjestää itselleen jonkin merkityksellisen tehtävän. Siis ihan vapaa-ajallaan löytää jonkun joka apua tarvitsee, jonkin tavan vaikuttaa johonkin asiaan millä on itselle merkitystä.
No?
Joko bisneshaillekin alkaa pascasossu duunit kelpaamaan?
Ei hommat rullaa..?
Työttömäksi vaan tai 3,5v sosionomikouluun.
Tai sitte yliopsistoon vielä pidemmäksi aikaa.
Nyyh!
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen sitten olisi sopiva sosiaalityöntekijäksi? Nykyisellään on kylläkin vaikea saada minkäänlaisia sossuja, koska alalta pakenee enemmän väkeä kuin yliopistot saavat mitenkään koulutettua.
Mistäpä luulet, että alaltapako voisi johtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa työttömät sosiaali ja terveysalaa haukkuneet porvarien nuolijat yhdessä S.Kosken kanssa metsään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi suora puhe mutta asiakkaat on lastensuojelussa pääosin mielisairaita, eipä he muuten asiakkaina olisi. Nyt on niin paljon ennalta ehkäiseviä sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita, että lastensuojeluun päätyvät pääosin tosi huonossa jamassa olevat. Juridinen vastuu on tosi iso. Tilanteita ennakoidaan aika hyvin ja aggressiiviseen asiakkaaseen olen itse törmännyt keskimäärin parin vuoden välein. Mukaan saa tarvittaessa poliisin tai vartijan.
Sijaisuuksia on ainakin ennen saanut tosi hyvin, mutta nyt kunnilla on huono taloustilanne Koronan takia, joten en nykytilanteesta osaa sanoa. Palkkoja on nostettu, joten virat on entisaikoja paremmin täynnä. Sijaisuuksia voi tehdä, kun aineopinnot on valmiit eli noin kolmen vuoden opintojen jälkeen.
Pidän työni haastavuudesta ja toisinaan palkitsevuudesta ja yhteiskunnallisen muutoksen näköalapaikasta. Ihan hyvän työllisyystilanteen tai auttamishalun takia en alalle kuitenkaan hakeutuisi, työ on myös rankkaa ja voi traumatisoida pahasti.
Taidat sekoittaa psykiatrian ja sosiaalityön. Muutenkin ihmisten sanominen "mielisairaiksi" on vähän sama kuin afrikkalaisten sanominen "n-e-e-k-e-reiksi" eli vähän vanhanaikaista ja töksähtävää, vaikka joissakin vanhoissa lakiteksteissä edelleen puhutaan mielisairaudesta. Osa ihmisistä varmasti tulee sosiaalihuollon kautta terveydenhuollon tietoon, mutta yhteiskuntatieteissä ei saa tiukkaa tietoa ihmisen terveydestä ja psyykkeen toiminnasta muuten kuin lähinnä vahingossa kokemuksen kautta. Ikävä kyllä sosiaalialan ihmiset voivat joskus leikkiä esim.psykologia ja tätä kautta esittää asiakkaille outoja vaatimuksia tai toiveita, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia.
No en tietenkään diagnosoi ketään, mutta monella asiakasvanhemmalla on ihan lääkärin tekemä psyk.puolen diagnoosi, joka näkyy valitettavasti perheen elämässä ja on yksi niistä syistä, miksi lastensuojelussa ollaan.
Ongelmahan teillä sosiaalityöntekijöillä lastensuojelussa on juuri se, ettei teillä ole MINKÄÄNLAISTA ammatillista kompetenssia käsittää esim.psykiatrian lausuntoja. Teidän kirjauksenne ovat valikoivia ja ihmisiä tietoisesti mustamaalaavia, mm. meidän kohdallamme myös toteennäytettävästi täysin valheellisia. Suurin osa terveydenhuollontyöntekijöistäkään ei todellakaan ymmärrä mitä tarkoitta vaikkapa esimerkiksi ptsd ja miten sitä tulisi hoitaa. Hoitovirheitä ja laiminlyöntejä tulee juuri siksi, että alalla on täysin vääriä ihmisiä,joilla ei ole sitä arvomaailmaa,jota sote-aloilla tulisi olla.
Te sosiaalityössä perustatte päätöksenne ja tulkintanne ihmisten persoonallisuuksista ja elämäntilanteista omille mutu-tuntemuksillenne, kollegoittenne mahdollisesti erittäin vääristyneille kirjauksille ja myös usein täysin virheellisille terveydenhuollon kirjauksillle,joita voitte käyttää täysin mielivaltaisesti ihmisiä vastaan ja heidän lastensa vahingoksi ilman mitään todellista rangaistuksen pelkoa esim. siitä, että saatatte toiminnallanne tuhota paitsi ihmisen mielenterveyden, myös ajaa hänet itsemurhaan asti. Täysin turhaa teidän on ihmetellä ihmisten "aggressiivisuutta", hohhoijjaa sentään.. Omalla kohdallani on vasta pitkän taistelun jälkeen saatu usean vuoden tutkimusten ja selvitysten jälkeen perusteelliset lausunnot,joissa erittäin selvästi todetaan nimenomaan terveydenhuollon,lastensuojelun ja viranomaistahojen tuottaneen elämäämme ne ongelmat,joiden vuoksi lapseni vuosia sitten huostaanotettiin, toisinsanoen: huostaanotto oli täysin laiton ja perustui valheisiin ja viranomaisten puhtaaseen mielivaltaan ja meille tuotettiin elinikäiset paitsi psyykkiset, myös fyysiset vauriot terveydenhuollon ja lastensuojelun toiminnan takia. Lakiteknisesti minulla olisi oikeus ja perusteet hakea huostaanoton purkua, mutta lapseni hyvinvoinnin ts. elämän eheyden vuoksi, olen luopunut siitä ajatuksesta jo kauan sitten- me keskustelemme hänen kanssaan kyllä sitten, kun hän on kyllin vanha ymmärtämään.
Lastensuojeluun ei missään nimessä saa työllistyä/työllistää ihmisiä, jotka ovat apn kaltaisella asenteella varustettuja/empatiakyvyttömiä/vallanhimoisia/pätemisen tarpeella varustettuja/ ylimielisiä ammattitaidottomia elämää ymmärtämättömiä pelkureita, jotka käyvät suurella joukolla yksittäisten ihmisten kimpuun, vain koska voivat.
Kertokaahan, alapeukuttelija-sossut, miksi niin kielteinen asenne? Totuusko sattuu ylpeyteenne? Sekö oli väärin, että on todettu viranomaisten toimineen täysin lainvastaisesti ja traumatisoivasti? Vai sekö tutkittu fakta, että alallenne hakeutuu keskimääräistä enemmän mielenterveysongelmistä kärsiviä narsisteja? Vai sekö, että teillä ei ole psykiatrian koulutusta,jomka pohjalta voisitte määritellä "riittävän vanhemmuuden" tai "mielisairauden"? Vai sekö, että olen toiminut lapseni parhaaksi, en teidän vuoksenne, vaan lapseni? Jos minä olisin halunnut, lapseni ei enää olisi Suomen rajojen sisäpuolella vuosiin. Vai sekö, että vastustan lastensuojelun lainvastaisia toimia mm.mitä viranomaiskirjausten valheellisuuteen ja mustamaalaavaan valikoivuuteen tulee? Vai sekö pisti alapeukuttamaan, että ei se ammattiosaaminen vain yksinkertaisesti riitä kollegiaalisuuden ulkopuolelle? Säälittävää ihmispas..en muuta voi sanoa. Olisiko tässä aplle vastausta siitä "aggressiivisesta" asiakaskunnasta vai vieläkö tekee aplla mieli sosiaalialalle? Hänenä harkitsisin hyvin huolella, mitä mahdollisuuksia IT-puolella hänelle olisi.
Ei ne alapeukuttajat ole sossuja, vaan juuri niitä sossuille katkeria asiakkaita. Varaudu tähän vastaanottoon sosiaalityön kentällä. Muuten vaikutat kyllä ihan varteenotettavalta sosiaalityöhön ja on mukava saada uusia työntekijöitä, joilla on jo elämänkokemusta ja kokemusta muultakin alalta kuin sosiaalialalta. Kaikki sellainen on vain plussaa.
Ja kakat. Ei sovellu alalle, niin ei pääse psyk. testeistä ees koulun penkille vuosiksi.
Painaaka nyt vaan optioita niillä yritystuillanne bisnesrotat.
Työttömäksi vaan vähän elämänmakua maistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei, sanon sinulle heti alkuun, että sosiaaliala ei todellakaan ole sinua varten. Täydellinen sopimattomuutesi alalle ja asennevammaisuutesi paljastuu jo heti kättelyssä: "veemäisiä asiakkaita", "aggressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat", "aggression kohteena oleminen", "jatkuva vihaisten asiakkaiden aggresion kohteena oleminen..", "en jaksaisi kärsiä ..stressiäkään", "..kivoja työtehtäviä..sos.työntekijöille", "suht järjissään olevien asiakkaiden kanssa..", "..ollanko yksin vai työparin kanssa..".. ja lista jatkuu...
Jos tämä ei ole provo, niin älä missään nimessä edes harkitse sosiaalialaa-et saisi aikaan mitään muuuta, kuin tuskaa kohtaamillesi asiakkaille ja olisit sossu sieltä vit..maisimmasta päästä. Älä herrantähden mieti ihmislähtöistä alaa, ainakaan sosiaali/terveydenhuolto puolelta, sille ei ole henkinen kypsyytesi riittävä/et todellakaan käsitä, mitä alalla tehdään. Vai että "uraa" ja "snobi", jolle on akateemisuus ykkösasia..Ei,ei ja vielä kerran EI!
Mietin ihan samaa että ap vaikuttaa olevan tähtitieteellisen pahasti pihalla. Tai sitten aika hauska provo.
Ehkä neuvoisin aloittajaa ettei nyt ainakaan vauhdilla vaihtaisi mihinkään. Aloittaja arveli että ikänsä puolesta hänen täytyisi toimia pikimmiten. Mielestäni ei todellakaan kannata toimia pikimmiten, koska riski mennä pahasti metsään on todella suuri. Eli kyllä aloittajan pitäisi hitaasti rauhassa saada ajatuksensa paljon selkeämmiksi ennen kuin edes yrittäisi vaihtaa mihinkään.
Eikös entisaikoina ollut tapana että jos tahtoi aikaa harkita elämälleen jotain ihan muuta niin saattoi ottaa vakitöistä vuoden vapaata? Oliko sen nimi "vuorotteluvapaa" tms? Monet sen vapaan otti, osa vaihtoi sen jälkeen alaa, osa palasi vanhoihin töihin mutta paremmalla mielellä. Kenties jokin tuollainen olisi aloittajalle hyvä tapa saada aikaa selkiyttää ajatuksia. Tai ihan vain todella pitkä kesäloma jonka aikana häipyy kauas kaikesta.
Tai kenties ap voisi ensialkuun yrittää saada IT-alalta mielekkäämmän työn. Sekin rauhoittaisi mieltä paljon. Sitten voisi paremmin pohtia suurempia elämänvalintoja.
Ja vielä: varmasti on älyttömän paljon ihmisiä jotka työuransa aikana ei pääse tekemään mitään minkä kokevat merkitykselliseksi. Alkuun se varmaan tuntuu hirveältä pettymykseltä, mutta eiköhän siihen totu. Työn tärkein pointti on kuitenkin vain että siitä saa rahaa. Eläkkeellä sitten voi tehdä jotain millä on itselle jotain väliä.
PS. MIELEKÄSTÄ JA MERKITYKSELLISTÄ työtä on nykyään todella vaikea löytää. Aikalailla utopistista haaveilua tuollainen.
Ainakin julkisella puolella tilanne pahenee aina vain. Poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat, sosiaalityöntekijät,... ainakin noilta aloilta normaalit kypsät tervemieliset ihmiset poistuvat. Jäljelle jäävät epäpätevät todellisuudesta vieraantuneet sosiopaatit.
Jos ap ei kuitenkaan merkityksellistä tekemistä tahdo eläkkeelle asti odottaa, niin vaihtoehtoja:
1. Etsii jonkin ihan muun jutun kuin sosiaalityö.
2. Ryhtyy vapaaehtoistöihin??? Tai jollain muulla tavalla itse järjestää itselleen jonkin merkityksellisen tehtävän. Siis ihan vapaa-ajallaan löytää jonkun joka apua tarvitsee, jonkin tavan vaikuttaa johonkin asiaan millä on itselle merkitystä.
Minusta ei ole utopiaa tavoitella merkitykselliseltä tuntuvaa työtä. Ajattelen kaikista mainitsemistasi, että ovat tärkeää työtä ja uskoisin että ko. alojen ammattilaisetkin suurelta osin näin kokevat. Nuohan ovat ihan tavallisia ammatteja, joihin kouluttautuminen ei ole utopiaa. Eri asia jos haaveilisin jostain astronautin urasta tai muuta vastaavaa!
Vapaaehtoistyö oli ihan validi ehdotus. Ainakin jos palkkatyöltä jäisi vielä energiaa sellaiseenkin.
Uskon, että ilkeän kuuloiset palstalaiset ovat sossuja. Ikävä kyllä olen törmännyt tuohon samaan ilmiöön kuin joku muukin täällä, että tekevät mielipuoliia päätöksiä, mustamaalaavat ja keksivät valheita. En tiedä miksi sinne ajautuu niin ilkeitä ihmisiä. Valta ihmisten elämään nousee päähän? Huono johtaminen? (Se on ainakin fakta monessa paikassa.) Koulutus ei vastaa työtä? (Senkin on moni sossu kertonut.) Jos koulutus on jo sellaista, että tämän tyyppiset väestöryhmät ovat sukupolvesta toiseen meidän asiakkaita, voi voi ei koskaan asiat parane...niin sittenhän juuti tuollainen mollaava kulttuuri syntyy alalle. Koulutuksessa pitäisi oppia kriittiseksi myös omaa alaa kohtaan, kuten melkein missä vain muissa akateemisissa aineissa. Mutta enpä ole koskaan törmännyt sossuun joka kritisoisi sossujen työtä tai järjestelmää. Ja sossujen pitäisi katsoa enemmän sitä, että onko heidän työllään ja alallaan väliä, jos ongelmat aina jatkuu. Muillakin aloilla (opetus, lääketiede ym.) tehdään harppauksia ja nähdään edistystä. Ei voi olla, että sossun asiakkaat on aina vaan jatkuvasti pahempia. Kuulostaa rahan lypsämiseltä kalliiseen ja epäeettiseen systeemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei, sanon sinulle heti alkuun, että sosiaaliala ei todellakaan ole sinua varten. Täydellinen sopimattomuutesi alalle ja asennevammaisuutesi paljastuu jo heti kättelyssä: "veemäisiä asiakkaita", "aggressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat", "aggression kohteena oleminen", "jatkuva vihaisten asiakkaiden aggresion kohteena oleminen..", "en jaksaisi kärsiä ..stressiäkään", "..kivoja työtehtäviä..sos.työntekijöille", "suht järjissään olevien asiakkaiden kanssa..", "..ollanko yksin vai työparin kanssa..".. ja lista jatkuu...
Jos tämä ei ole provo, niin älä missään nimessä edes harkitse sosiaalialaa-et saisi aikaan mitään muuuta, kuin tuskaa kohtaamillesi asiakkaille ja olisit sossu sieltä vit..maisimmasta päästä. Älä herrantähden mieti ihmislähtöistä alaa, ainakaan sosiaali/terveydenhuolto puolelta, sille ei ole henkinen kypsyytesi riittävä/et todellakaan käsitä, mitä alalla tehdään. Vai että "uraa" ja "snobi", jolle on akateemisuus ykkösasia..Ei,ei ja vielä kerran EI!
^ tän kommentin kirjoittaja on ihan äärimmäisen typerä ja harhainen (tai tahallaan käsittää väärin). Idiootteja maailmaan mahtuu, kumpa ei mahtuisi.
Tiesit varmasti, että kommenttisi täyttää kunnianloukkauksen määreet. Ajattelisit sinäkin,mitä kirjoitat, ennenkuin kirjoitat. Vai että "harhainen" sanoo tuntemattomalle. Säälittävää vaikkakin tyhjänpäiväistä asennoitumista randomilta kirjoittelijalta, mutta oikeusturvan kannalta erittäin vaarallista asiakkaalle, mikäli kommentin kirjoittaja on itse sosiaalialalla töissä.
Loppukommenttina vielä että tästä ketjusta oli oikeasti hyötyä, vaikken siitä saanut ehkä juuri sellaista tietoa mitä etukäteen ajattelin. Osittain sitäkin kyllä.
En oikein pysty ottamaan vakavasti ihmisiä jotka ovat tässä parin viestin perusteella päätelleet mun olevan täysin sopimaton alalle ja ties mitä, mutta tää on ihan oikeasti varmaan hyvä ”näyte” siitä minkälaista palautetta tuolla alalla asiakkailta voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei, sanon sinulle heti alkuun, että sosiaaliala ei todellakaan ole sinua varten. Täydellinen sopimattomuutesi alalle ja asennevammaisuutesi paljastuu jo heti kättelyssä: "veemäisiä asiakkaita", "aggressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat", "aggression kohteena oleminen", "jatkuva vihaisten asiakkaiden aggresion kohteena oleminen..", "en jaksaisi kärsiä ..stressiäkään", "..kivoja työtehtäviä..sos.työntekijöille", "suht järjissään olevien asiakkaiden kanssa..", "..ollanko yksin vai työparin kanssa..".. ja lista jatkuu...
Jos tämä ei ole provo, niin älä missään nimessä edes harkitse sosiaalialaa-et saisi aikaan mitään muuuta, kuin tuskaa kohtaamillesi asiakkaille ja olisit sossu sieltä vit..maisimmasta päästä. Älä herrantähden mieti ihmislähtöistä alaa, ainakaan sosiaali/terveydenhuolto puolelta, sille ei ole henkinen kypsyytesi riittävä/et todellakaan käsitä, mitä alalla tehdään. Vai että "uraa" ja "snobi", jolle on akateemisuus ykkösasia..Ei,ei ja vielä kerran EI!
Mietin ihan samaa että ap vaikuttaa olevan tähtitieteellisen pahasti pihalla. Tai sitten aika hauska provo.
Ehkä neuvoisin aloittajaa ettei nyt ainakaan vauhdilla vaihtaisi mihinkään. Aloittaja arveli että ikänsä puolesta hänen täytyisi toimia pikimmiten. Mielestäni ei todellakaan kannata toimia pikimmiten, koska riski mennä pahasti metsään on todella suuri. Eli kyllä aloittajan pitäisi hitaasti rauhassa saada ajatuksensa paljon selkeämmiksi ennen kuin edes yrittäisi vaihtaa mihinkään.
Eikös entisaikoina ollut tapana että jos tahtoi aikaa harkita elämälleen jotain ihan muuta niin saattoi ottaa vakitöistä vuoden vapaata? Oliko sen nimi "vuorotteluvapaa" tms? Monet sen vapaan otti, osa vaihtoi sen jälkeen alaa, osa palasi vanhoihin töihin mutta paremmalla mielellä. Kenties jokin tuollainen olisi aloittajalle hyvä tapa saada aikaa selkiyttää ajatuksia. Tai ihan vain todella pitkä kesäloma jonka aikana häipyy kauas kaikesta.
Tai kenties ap voisi ensialkuun yrittää saada IT-alalta mielekkäämmän työn. Sekin rauhoittaisi mieltä paljon. Sitten voisi paremmin pohtia suurempia elämänvalintoja.
Ja vielä: varmasti on älyttömän paljon ihmisiä jotka työuransa aikana ei pääse tekemään mitään minkä kokevat merkitykselliseksi. Alkuun se varmaan tuntuu hirveältä pettymykseltä, mutta eiköhän siihen totu. Työn tärkein pointti on kuitenkin vain että siitä saa rahaa. Eläkkeellä sitten voi tehdä jotain millä on itselle jotain väliä.
PS. MIELEKÄSTÄ JA MERKITYKSELLISTÄ työtä on nykyään todella vaikea löytää. Aikalailla utopistista haaveilua tuollainen.
Ainakin julkisella puolella tilanne pahenee aina vain. Poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat, sosiaalityöntekijät,... ainakin noilta aloilta normaalit kypsät tervemieliset ihmiset poistuvat. Jäljelle jäävät epäpätevät todellisuudesta vieraantuneet sosiopaatit.
Jos ap ei kuitenkaan merkityksellistä tekemistä tahdo eläkkeelle asti odottaa, niin vaihtoehtoja:
1. Etsii jonkin ihan muun jutun kuin sosiaalityö.
2. Ryhtyy vapaaehtoistöihin??? Tai jollain muulla tavalla itse järjestää itselleen jonkin merkityksellisen tehtävän. Siis ihan vapaa-ajallaan löytää jonkun joka apua tarvitsee, jonkin tavan vaikuttaa johonkin asiaan millä on itselle merkitystä.
Vapaaehtoistöihin??
Sä et taida töissä käydä ollenkaan.
Siellä töissä käydään pääasiassa sen takia että sieltä saadaan palkkaa.
No saahan sitä rahaa sieltä taikaseinästäkin tekemättä mitään mutta kaikkia ei kiinosta semmonen elämä
Sosiaalityö on viranomaistyötä. Välillä joudutaan sanomaan ei asiakkaiden toiveisiin ja välillä tekemään rankkojakin asiakkaan halun vastaisia päätöksiä. Ei joku huumenuori vapaaehtoisesti lähde päihdehoitoa antavaan laitokseen esimerkiksi. Useimmat asiakkaat ovat kuitenkin tolkun asiakkaita. Työyhteisöt ovat useimmiten hyviä, työmäärät valtavia, mutta tekemisellä on ihan eri mielekkyys kuin bisneksessä, josta siitäkin kokemusta. Ja työtilanne tosiaan on erinomainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei, sanon sinulle heti alkuun, että sosiaaliala ei todellakaan ole sinua varten. Täydellinen sopimattomuutesi alalle ja asennevammaisuutesi paljastuu jo heti kättelyssä: "veemäisiä asiakkaita", "aggressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat", "aggression kohteena oleminen", "jatkuva vihaisten asiakkaiden aggresion kohteena oleminen..", "en jaksaisi kärsiä ..stressiäkään", "..kivoja työtehtäviä..sos.työntekijöille", "suht järjissään olevien asiakkaiden kanssa..", "..ollanko yksin vai työparin kanssa..".. ja lista jatkuu...
Jos tämä ei ole provo, niin älä missään nimessä edes harkitse sosiaalialaa-et saisi aikaan mitään muuuta, kuin tuskaa kohtaamillesi asiakkaille ja olisit sossu sieltä vit..maisimmasta päästä. Älä herrantähden mieti ihmislähtöistä alaa, ainakaan sosiaali/terveydenhuolto puolelta, sille ei ole henkinen kypsyytesi riittävä/et todellakaan käsitä, mitä alalla tehdään. Vai että "uraa" ja "snobi", jolle on akateemisuus ykkösasia..Ei,ei ja vielä kerran EI!
Mietin ihan samaa että ap vaikuttaa olevan tähtitieteellisen pahasti pihalla. Tai sitten aika hauska provo.
Ehkä neuvoisin aloittajaa ettei nyt ainakaan vauhdilla vaihtaisi mihinkään. Aloittaja arveli että ikänsä puolesta hänen täytyisi toimia pikimmiten. Mielestäni ei todellakaan kannata toimia pikimmiten, koska riski mennä pahasti metsään on todella suuri. Eli kyllä aloittajan pitäisi hitaasti rauhassa saada ajatuksensa paljon selkeämmiksi ennen kuin edes yrittäisi vaihtaa mihinkään.
Eikös entisaikoina ollut tapana että jos tahtoi aikaa harkita elämälleen jotain ihan muuta niin saattoi ottaa vakitöistä vuoden vapaata? Oliko sen nimi "vuorotteluvapaa" tms? Monet sen vapaan otti, osa vaihtoi sen jälkeen alaa, osa palasi vanhoihin töihin mutta paremmalla mielellä. Kenties jokin tuollainen olisi aloittajalle hyvä tapa saada aikaa selkiyttää ajatuksia. Tai ihan vain todella pitkä kesäloma jonka aikana häipyy kauas kaikesta.
Tai kenties ap voisi ensialkuun yrittää saada IT-alalta mielekkäämmän työn. Sekin rauhoittaisi mieltä paljon. Sitten voisi paremmin pohtia suurempia elämänvalintoja.
Ja vielä: varmasti on älyttömän paljon ihmisiä jotka työuransa aikana ei pääse tekemään mitään minkä kokevat merkitykselliseksi. Alkuun se varmaan tuntuu hirveältä pettymykseltä, mutta eiköhän siihen totu. Työn tärkein pointti on kuitenkin vain että siitä saa rahaa. Eläkkeellä sitten voi tehdä jotain millä on itselle jotain väliä.
PS. MIELEKÄSTÄ JA MERKITYKSELLISTÄ työtä on nykyään todella vaikea löytää. Aikalailla utopistista haaveilua tuollainen.
Ainakin julkisella puolella tilanne pahenee aina vain. Poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat, sosiaalityöntekijät,... ainakin noilta aloilta normaalit kypsät tervemieliset ihmiset poistuvat. Jäljelle jäävät epäpätevät todellisuudesta vieraantuneet sosiopaatit.
Jos ap ei kuitenkaan merkityksellistä tekemistä tahdo eläkkeelle asti odottaa, niin vaihtoehtoja:
1. Etsii jonkin ihan muun jutun kuin sosiaalityö.
2. Ryhtyy vapaaehtoistöihin??? Tai jollain muulla tavalla itse järjestää itselleen jonkin merkityksellisen tehtävän. Siis ihan vapaa-ajallaan löytää jonkun joka apua tarvitsee, jonkin tavan vaikuttaa johonkin asiaan millä on itselle merkitystä.
Vapaaehtoistöihin??
Sä et taida töissä käydä ollenkaan.
Siellä töissä käydään pääasiassa sen takia että sieltä saadaan palkkaa.
No saahan sitä rahaa sieltä taikaseinästäkin tekemättä mitään mutta kaikkia ei kiinosta semmonen elämä
Kirjoittaja mainitsee, että "vapaa-ajalla" voi halutessaan tehdä vapaaehtoistyötä.
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Olipa ympäripyöreää puhetta. Siis voisitko kertoa ihan niistä käytännön toimista, mitä se apu, jota mainostatte, on? Mitä ovat tukipalvelut? Mitä tukipalveluhenkilö tekee, muuta kuin kirjoittelee raportteja joissa valittelee asiakkaan ongelmia ja syyllistää siitä, että lähin omainen on viranomainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita? Kuka tästä hyötyy ja miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Olipa ympäripyöreää puhetta. Siis voisitko kertoa ihan niistä käytännön toimista, mitä se apu, jota mainostatte, on? Mitä ovat tukipalvelut? Mitä tukipalveluhenkilö tekee, muuta kuin kirjoittelee raportteja joissa valittelee asiakkaan ongelmia ja syyllistää siitä, että lähin omainen on viranomainen?
Jos puhutaan lapsiperheiden palveluista ja se ongelma on, että ei ole verkostoja, jonka vuoksi on jaksamisongelmia, niin apuna voidaan käyttää tukiperheitä, tukihenkilöistä, lapsiperheiden kotipalvelua esim. Joku tukiperheviikonloppu kerran kuussa voi toimia kuin vaikka mummolaviikonloppu ja vanhempi saa itselleen hieman omaa aikaa. Jos se vanhempi sen viikonloppunsa käyttää vaikka siivoamiseen tai käy kapakassa, se on sen vanhemman ihan oma valinta ja kumpikin on ihan ok. Eri ihmisiä friskaa eri asiat.
Ei ne alapeukuttajat ole sossuja, vaan juuri niitä sossuille katkeria asiakkaita. Varaudu tähän vastaanottoon sosiaalityön kentällä. Muuten vaikutat kyllä ihan varteenotettavalta sosiaalityöhön ja on mukava saada uusia työntekijöitä, joilla on jo elämänkokemusta ja kokemusta muultakin alalta kuin sosiaalialalta. Kaikki sellainen on vain plussaa.