Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijöiden työ
30.08.2020 |
Harkitsen alanvaihtoa IT-alalta johonkin pehmeämpään, sellaiseen jossa voisin kokea tekeväni arvokasta työtä. Yksi vaihtoehto, jota pyörittelen mielessäni, on sosiaalityö.
Voisitteko sosiaalityöntekijät kertoa ihan konkreettisella tasolla työtehtävistänne ja työpäivistänne? Ajatuksena lastensuojelu tuntuisi tosi tärkeältä työltä, sellaiselta ettei ikinä joutuisi kyseenalaistamaan oman työn mielekkyyttä. Mutta kertokaa stressistä, jota niissä tehtävissä joutuu kokemaan. Mun nykyinen työ on ajoittain stressaavaa, veemäisiä asiakkaita joita pitää miellyttää ja palvella, deadlinet painaa päälle, vastaat asioista joihin et pysty kunnolla vaikuttamaan, painostavat pomot. Kestän kyllä tehdä töitä paineen alla, mutta kun itse työn sisältö ei enää motivoi niin en jaksaisi sen vuoksi kärsiä stressiäkään. Eniten mulle aiheuttaa kuormitusta,
ei kiire, vaan agressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat - joutuuko sosiaalityöntekijä kohtaamaan paljon vastaavaa? Ollaanko niissä tilanteissa usein yksin vai työparin kanssa?
Adoptioneuvonta tuntuisi myös mielenkiintoiselta työltä sosiaalityöntekijänä. Katselin että kaupunkien palveluksessa heitä on, mutta lieköhän ihan marginaaliala johon päätyy vain muutamia?
Mitä muita sellaisia ”kivoja” työtehtäviä sos.työntekijöille on, missä ollaan tekemisissä suht järjissään olevien ihmisten kanssa ja heitä pääsee oikeasti auttamaan?
Ajattelen että sosiaalityö voisi sopia mulle, koska tosiaan haikailen ”työtä jolla on väliä” (muuta kuin bisnesmielesså). Yhteiskunnalliset asiat ja ilmiöt kiinnostaa. Toisaalta mua varmaan stressaisi jatkuva vihaisten asiakkaiden agression kohteena oleminen. Lähestyn neljääkymppiä joten tässä on toimittava pikimmiten jos vielä uutta uraa meinaan. Mulla on akateeminen tutkinto toiselta alalta, ja muutaman vuoden tauko työelämästä opiskellen tuntuisi ihanalta. Sen verran ”snobi” olen silti, että akateemisuus vetoaa tässä myös vs esimerkiksi sosionomin tai vaikkapa sairaanhoitajan tutkinto. Ja on kai palkkakin vähän parempi. Missä vaiheessa opintoja voi alkaa tehdä sijaisuuksia ja onko niitä helppo saada? Tiedän ettei opiskelemaan ensinnäkään ole helppo päästä, mutta aina voi yrittää 😊
Tuhannesti kiitos jos joku jaksaa kommentoida asiallisesti!
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Olipa ympäripyöreää puhetta. Siis voisitko kertoa ihan niistä käytännön toimista, mitä se apu, jota mainostatte, on? Mitä ovat tukipalvelut? Mitä tukipalveluhenkilö tekee, muuta kuin kirjoittelee raportteja joissa valittelee asiakkaan ongelmia ja syyllistää siitä, että lähin omainen on viranomainen?
Jos puhutaan lapsiperheiden palveluista ja se ongelma on, että ei ole verkostoja, jonka vuoksi on jaksamisongelmia, niin apuna voidaan käyttää tukiperheitä, tukihenkilöistä, lapsiperheiden kotipalvelua esim. Joku tukiperheviikonloppu kerran kuussa voi toimia kuin vaikka mummolaviikonloppu ja vanhempi saa itselleen hieman omaa aikaa. Jos se vanhempi sen viikonloppunsa käyttää vaikka siivoamiseen tai käy kapakassa, se on sen vanhemman ihan oma valinta ja kumpikin on ihan ok. Eri ihmisiä friskaa eri asiat.
Ok, kuulostaa jo hyvältä. Tukiperheistä on pulaa ja usein myös kunnan kassa on kovin pieni. Mitä muuten tuo tukihenkilö käytännössä tekee? Auttaa kotitöissä? Kuljettaa harrastuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Olipa ympäripyöreää puhetta. Siis voisitko kertoa ihan niistä käytännön toimista, mitä se apu, jota mainostatte, on? Mitä ovat tukipalvelut? Mitä tukipalveluhenkilö tekee, muuta kuin kirjoittelee raportteja joissa valittelee asiakkaan ongelmia ja syyllistää siitä, että lähin omainen on viranomainen?
Jos puhutaan lapsiperheiden palveluista ja se ongelma on, että ei ole verkostoja, jonka vuoksi on jaksamisongelmia, niin apuna voidaan käyttää tukiperheitä, tukihenkilöistä, lapsiperheiden kotipalvelua esim. Joku tukiperheviikonloppu kerran kuussa voi toimia kuin vaikka mummolaviikonloppu ja vanhempi saa itselleen hieman omaa aikaa. Jos se vanhempi sen viikonloppunsa käyttää vaikka siivoamiseen tai käy kapakassa, se on sen vanhemman ihan oma valinta ja kumpikin on ihan ok. Eri ihmisiä friskaa eri asiat.
Ok, kuulostaa jo hyvältä. Tukiperheistä on pulaa ja usein myös kunnan kassa on kovin pieni. Mitä muuten tuo tukihenkilö käytännössä tekee? Auttaa kotitöissä? Kuljettaa harrastuksiin?
Tukihenkilö voi viedä vaikka lapsen uimaan tai lähtee kaveriksi kirjastoon. Osa on ihan vapaaehtoisia, jolloin se on enemmän kaveripohjalta. Osa on myös ammatillisia tukihenkilöitä, jotka voivat vaikkapa tavoitteellisesti jeesata lasta kodin ulkopuolella, treenataan vaikka liikkumista kaupungilla, miten toimitaan bussissa, käydään ulkona syömässä tms. Jos ongelma on esim se, että lapsi on niin vetäytyvä ettei pääse kotiovesta omin voimin ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita? Kuka tästä hyötyy ja miten?
Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.
Minkälaista ennalta ehkäisevää työtä teette, ennen kuin on pakko järjestää huumenuori hoitoon tai alkoholiin sortunut päihdehoitoon? Miten vaikutatte yhteiskunnallisesti? Palkkaa lisää, koska koulutus ja työ ovat vaativia jne. Tämän kuulee usein. Miten te ehkäisisitte näitä lisääntyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia? Kekusteletteko esimiestenne kanssa tai niissä lukuisissa palavereissanne siitä, minkälaista yhteistoimintaa nuorille voisi järjestää jo ennen kun he menevät ostarille keskenään ja nuoruuttaan ja tyhmyyttään aloittavat varastelun, itsensä myymisen, juopottelun tai huumeidenkäytön? Ihan kuka tahansa osaa paheksua tuollaista, mutta kuka osaa sitä ehkäistä ja millä menetelmällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita? Kuka tästä hyötyy ja miten?
Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.
Minkälaista ennalta ehkäisevää työtä teette, ennen kuin on pakko järjestää huumenuori hoitoon tai alkoholiin sortunut päihdehoitoon? Miten vaikutatte yhteiskunnallisesti? Palkkaa lisää, koska koulutus ja työ ovat vaativia jne. Tämän kuulee usein. Miten te ehkäisisitte näitä lisääntyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia? Kekusteletteko esimiestenne kanssa tai niissä lukuisissa palavereissanne siitä, minkälaista yhteistoimintaa nuorille voisi järjestää jo ennen kun he menevät ostarille keskenään ja nuoruuttaan ja tyhmyyttään aloittavat varastelun, itsensä myymisen, juopottelun tai huumeidenkäytön? Ihan kuka tahansa osaa paheksua tuollaista, mutta kuka osaa sitä ehkäistä ja millä menetelmällä?
Ne sellaiset ennaltaehkäisevät tuet kuten nuorisotalojen perustamiset ja niissä olevat kivat, raittiutta tukevat harrastukset ovat sellaisia keskusteluja, joita käydään kaupunginvaltuustoissa eikä sosiaalitoimistossa. Aika moni sosiaalityöntekijä on yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta ei sosiaalityöntekijät ole eikä saakaan olla mitään poliitikkoja toimessaan.
Kuulostaa aika helpolta tuollainen työ, että vähän järkätään bussinharjoitteluseuraa ja tukiperhettä poimitaan listalta, jos sellainen on. Erityisen helpoksi työn tekee se, että mitään laatukriteereitä ei työlle ole. Työn voi tehdä ihan päin mäntyä ja vedota siihen, että oman harkinnan mukaan asia meni putkeen. Syy kaikkeen on helppo vierittää asiakkaalle, koska kukaan ei usko häntä kuitenkaan. Myös lakipykälät suojaavat sosiaalityöntekijöitä käsittämättömillä tavoilla. Vastuuta voi pakoilla myös vetoamalla vaitiolovelvollisuuteen, uhriutumalla ("asiakas saa puhua ja minä en" tai "eihän tuo hullulta näytä, mutta on sellainen ja voi minua raukkaa puurtajaa"), vetoamalla liian suureen työmäärään ym.
Miksi muissa maissa on vähemmän sosiaalisia ongelmia ja kuitenkin sostyö koneisto on huomattavasti kevyempi?
Tässä myös mielenkiintoinen katsaus, kuinka opinnot ei vastaa työtä ja heti ollaan vastuussa lasten huostaanotoista: https://www.vauva.fi/keskustelu/2942240/harkitsetko-sosiaalityon-opinto…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi muissa maissa on vähemmän sosiaalisia ongelmia ja kuitenkin sostyö koneisto on huomattavasti kevyempi?
Suomessa sostyö koneisto tuottaa ja ylläpitää sosiaalisia ongelmia. Siksi Suomessa on sekä enemmän sosongelmia että suurempi koneisto. Ei uskota asiakkaan kykyyn nousta pohjalta edes tukitoimien avulla. Koneisto hyötyy siitä, että ihmiset saa kelalta päätöksiä rahoituksesta, koska ne rahat menee suoraan soskoneistoon.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika helpolta tuollainen työ, että vähän järkätään bussinharjoitteluseuraa ja tukiperhettä poimitaan listalta, jos sellainen on. Erityisen helpoksi työn tekee se, että mitään laatukriteereitä ei työlle ole. Työn voi tehdä ihan päin mäntyä ja vedota siihen, että oman harkinnan mukaan asia meni putkeen. Syy kaikkeen on helppo vierittää asiakkaalle, koska kukaan ei usko häntä kuitenkaan. Myös lakipykälät suojaavat sosiaalityöntekijöitä käsittämättömillä tavoilla. Vastuuta voi pakoilla myös vetoamalla vaitiolovelvollisuuteen, uhriutumalla ("asiakas saa puhua ja minä en" tai "eihän tuo hullulta näytä, mutta on sellainen ja voi minua raukkaa puurtajaa"), vetoamalla liian suureen työmäärään ym.
Miksi muissa maissa on vähemmän sosiaalisia ongelmia ja kuitenkin sostyö koneisto on huomattavasti kevyempi?
Tässä myös mielenkiintoinen katsaus, kuinka opinnot ei vastaa työtä ja heti ollaan vastuussa lasten huostaanotoista: https://www.vauva.fi/keskustelu/2942240/harkitsetko-sosiaalityon-opinto…
Sosiaalityön koneistoa keventää monissa maissa kuten esim. Yhdysvallat, Britannia, Venäjä sellainen tekijä, että sitä ei juurikaan ole. Esimerkiksi lastensuojelussa perheitä ei yritetä auttaa ennaltaehkäisevästi vaan tilanteeseen puututaan kun on huostaanoton aika ja lapsia ei palauteta vanhemmille, vaikka nämä saisisvat asiansa kuntoon. Aikuisile palveluita noissa maissa on vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita? Kuka tästä hyötyy ja miten?
Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.
Minkälaista ennalta ehkäisevää työtä teette, ennen kuin on pakko järjestää huumenuori hoitoon tai alkoholiin sortunut päihdehoitoon? Miten vaikutatte yhteiskunnallisesti? Palkkaa lisää, koska koulutus ja työ ovat vaativia jne. Tämän kuulee usein. Miten te ehkäisisitte näitä lisääntyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia? Kekusteletteko esimiestenne kanssa tai niissä lukuisissa palavereissanne siitä, minkälaista yhteistoimintaa nuorille voisi järjestää jo ennen kun he menevät ostarille keskenään ja nuoruuttaan ja tyhmyyttään aloittavat varastelun, itsensä myymisen, juopottelun tai huumeidenkäytön? Ihan kuka tahansa osaa paheksua tuollaista, mutta kuka osaa sitä ehkäistä ja millä menetelmällä?
Ne sellaiset ennaltaehkäisevät tuet kuten nuorisotalojen perustamiset ja niissä olevat kivat, raittiutta tukevat harrastukset ovat sellaisia keskusteluja, joita käydään kaupunginvaltuustoissa eikä sosiaalitoimistossa. Aika moni sosiaalityöntekijä on yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta ei sosiaalityöntekijät ole eikä saakaan olla mitään poliitikkoja toimessaan.
No mutta miksi ette nosta kissaa pöydälle ja järjestäydy esim. liitoksi, joka ajaa ennaltaehkäisyä? Kirjoittelette raportteja päivästä toiseen ja pidätte palavereja, mutta lopputulos on aina se, että asiakas joko saa palvelua kun kunnan talous on kunnossa, tai ellei, niin sitten asiakkaalle kerrotaan että kaikki ongelmasi ovat sinun omaa syytäsi ja nyt voi voi kun teen tämän päätöksen josta ei ole mitään hytötyä kenellekään. Ai niin, kun tarvitse apua, niin tulepas pyytämään... voit saada muruja pöydältä jos on jäljellä. Ja mulle lisää palkkaa, ilmaisen akateemisen koulutuksen lisäksi, koska olen niin kovin väsynyt tähän työhön ja vastuuseen...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika helpolta tuollainen työ, että vähän järkätään bussinharjoitteluseuraa ja tukiperhettä poimitaan listalta, jos sellainen on. Erityisen helpoksi työn tekee se, että mitään laatukriteereitä ei työlle ole. Työn voi tehdä ihan päin mäntyä ja vedota siihen, että oman harkinnan mukaan asia meni putkeen. Syy kaikkeen on helppo vierittää asiakkaalle, koska kukaan ei usko häntä kuitenkaan. Myös lakipykälät suojaavat sosiaalityöntekijöitä käsittämättömillä tavoilla. Vastuuta voi pakoilla myös vetoamalla vaitiolovelvollisuuteen, uhriutumalla ("asiakas saa puhua ja minä en" tai "eihän tuo hullulta näytä, mutta on sellainen ja voi minua raukkaa puurtajaa"), vetoamalla liian suureen työmäärään ym.
Miksi muissa maissa on vähemmän sosiaalisia ongelmia ja kuitenkin sostyö koneisto on huomattavasti kevyempi?
Tässä myös mielenkiintoinen katsaus, kuinka opinnot ei vastaa työtä ja heti ollaan vastuussa lasten huostaanotoista: https://www.vauva.fi/keskustelu/2942240/harkitsetko-sosiaalityon-opinto…
Siis mitä virkaa kalliilla akateemisella koulutuksella on, jos työ vaatii suunnilleen oikeinkirjoitustatoa ja peruskoulumatematiikkaa? Ainoa mahdollisuus vaikuttaa on potkia asiakasta päähän, täynnä akateemista ylemmyydentuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika helpolta tuollainen työ, että vähän järkätään bussinharjoitteluseuraa ja tukiperhettä poimitaan listalta, jos sellainen on. Erityisen helpoksi työn tekee se, että mitään laatukriteereitä ei työlle ole. Työn voi tehdä ihan päin mäntyä ja vedota siihen, että oman harkinnan mukaan asia meni putkeen. Syy kaikkeen on helppo vierittää asiakkaalle, koska kukaan ei usko häntä kuitenkaan. Myös lakipykälät suojaavat sosiaalityöntekijöitä käsittämättömillä tavoilla. Vastuuta voi pakoilla myös vetoamalla vaitiolovelvollisuuteen, uhriutumalla ("asiakas saa puhua ja minä en" tai "eihän tuo hullulta näytä, mutta on sellainen ja voi minua raukkaa puurtajaa"), vetoamalla liian suureen työmäärään ym.
Miksi muissa maissa on vähemmän sosiaalisia ongelmia ja kuitenkin sostyö koneisto on huomattavasti kevyempi?
Tässä myös mielenkiintoinen katsaus, kuinka opinnot ei vastaa työtä ja heti ollaan vastuussa lasten huostaanotoista: https://www.vauva.fi/keskustelu/2942240/harkitsetko-sosiaalityon-opinto…
Sosiaalityön koneistoa keventää monissa maissa kuten esim. Yhdysvallat, Britannia, Venäjä sellainen tekijä, että sitä ei juurikaan ole. Esimerkiksi lastensuojelussa perheitä ei yritetä auttaa ennaltaehkäisevästi vaan tilanteeseen puututaan kun on huostaanoton aika ja lapsia ei palauteta vanhemmille, vaikka nämä saisisvat asiansa kuntoon. Aikuisile palveluita noissa maissa on vielä vähemmän.
Suomessa pitäisi lapsia myös antaa adoptioon herkemmin, jos on aivan selvää, että vanhemmat ovat lopun ikää päihderiippuvaisia, rikollisia, pedofiilejä ym. Se että lapsi viettää koko lapsuutensa erilaisissa kokouksissa ja epätietoisuudessa saako elää sijaisperheessä vai ei, on erittäin rankkaa sekä lapselle että sijaisperheelle. Tätä mieltä ovat myös monet näiden asioiden kanssa painivat ammattilaiset.
Sitten toinen asia. Kuinka paljon sostyö aiheuttaa painetta, lannistumista tai ihan vaan turhaa harmia ja vaivaa tuiki tavallisissa ihmisissä? Kuka vaan voi tehdä lasun tai jonkun muun ilmoituksen ja hyvin herkästi niitä tehdäänkin. Sitten tulee kuukausien tai vuosien myllytys, jossa jokaista makaronilaatikon teon vaihetta tullaan analysoimaan, paheksumaan ja vetämään johtopäätöksiä. Eihän tuo ole normaalia! Muissa maissa ihmiset saa olla vapaammin erilaisia kuin muut. Sääntösuomessa kuvitellaan, että kaikkien on tehtävä makarooniloota just samalla tavalla tai sitten niillä viiraa päässä pahasti. Tämä on todella suuri oikeusmurha, mutta ei kai sostyöntekijät osaa ajatella näin pohtivasti ja analyyttisesti. Ne menee ajatuksissa matalimman aidan ali ja sanoo, että ilman sossuja olisi paljon ongelmia. Öh...onko mitään muita tapoja katsoa tilannetta? Vaatisivat kunnolliset laatukriteerit työlleen, kunnolliset raamit, kunnolliset oman ammattikunnan valvonnat, asiakasta arvostavan työilmapiirin, koulutuksen joka vastaa paremmin työtä, kunnollisen johtamisen... Ei ne näitä vaadi, koska näistähän olisi suoraan hyötyä asiakkaille. Sen sijaan olette tässäkin keskustelussa huomanneet, että kiinnostus on alati kasvavissa palkoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita? Kuka tästä hyötyy ja miten?
Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.
Minkälaista ennalta ehkäisevää työtä teette, ennen kuin on pakko järjestää huumenuori hoitoon tai alkoholiin sortunut päihdehoitoon? Miten vaikutatte yhteiskunnallisesti? Palkkaa lisää, koska koulutus ja työ ovat vaativia jne. Tämän kuulee usein. Miten te ehkäisisitte näitä lisääntyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia? Kekusteletteko esimiestenne kanssa tai niissä lukuisissa palavereissanne siitä, minkälaista yhteistoimintaa nuorille voisi järjestää jo ennen kun he menevät ostarille keskenään ja nuoruuttaan ja tyhmyyttään aloittavat varastelun, itsensä myymisen, juopottelun tai huumeidenkäytön? Ihan kuka tahansa osaa paheksua tuollaista, mutta kuka osaa sitä ehkäistä ja millä menetelmällä?
Ne sellaiset ennaltaehkäisevät tuet kuten nuorisotalojen perustamiset ja niissä olevat kivat, raittiutta tukevat harrastukset ovat sellaisia keskusteluja, joita käydään kaupunginvaltuustoissa eikä sosiaalitoimistossa. Aika moni sosiaalityöntekijä on yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta ei sosiaalityöntekijät ole eikä saakaan olla mitään poliitikkoja toimessaan.
No mutta miksi ette nosta kissaa pöydälle ja järjestäydy esim. liitoksi, joka ajaa ennaltaehkäisyä? Kirjoittelette raportteja päivästä toiseen ja pidätte palavereja, mutta lopputulos on aina se, että asiakas joko saa palvelua kun kunnan talous on kunnossa, tai ellei, niin sitten asiakkaalle kerrotaan että kaikki ongelmasi ovat sinun omaa syytäsi ja nyt voi voi kun teen tämän päätöksen josta ei ole mitään hytötyä kenellekään. Ai niin, kun tarvitse apua, niin tulepas pyytämään... voit saada muruja pöydältä jos on jäljellä. Ja mulle lisää palkkaa, ilmaisen akateemisen koulutuksen lisäksi, koska olen niin kovin väsynyt tähän työhön ja vastuuseen...
Miksi et itse ala poliitikoksi? Miksi edellytät, että joku muu hankkii teille ne nuorisotalot ja hyvän kunnan talouden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita? Kuka tästä hyötyy ja miten?
Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.
Minkälaista ennalta ehkäisevää työtä teette, ennen kuin on pakko järjestää huumenuori hoitoon tai alkoholiin sortunut päihdehoitoon? Miten vaikutatte yhteiskunnallisesti? Palkkaa lisää, koska koulutus ja työ ovat vaativia jne. Tämän kuulee usein. Miten te ehkäisisitte näitä lisääntyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia? Kekusteletteko esimiestenne kanssa tai niissä lukuisissa palavereissanne siitä, minkälaista yhteistoimintaa nuorille voisi järjestää jo ennen kun he menevät ostarille keskenään ja nuoruuttaan ja tyhmyyttään aloittavat varastelun, itsensä myymisen, juopottelun tai huumeidenkäytön? Ihan kuka tahansa osaa paheksua tuollaista, mutta kuka osaa sitä ehkäistä ja millä menetelmällä?
Ne sellaiset ennaltaehkäisevät tuet kuten nuorisotalojen perustamiset ja niissä olevat kivat, raittiutta tukevat harrastukset ovat sellaisia keskusteluja, joita käydään kaupunginvaltuustoissa eikä sosiaalitoimistossa. Aika moni sosiaalityöntekijä on yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta ei sosiaalityöntekijät ole eikä saakaan olla mitään poliitikkoja toimessaan.
No mutta miksi ette nosta kissaa pöydälle ja järjestäydy esim. liitoksi, joka ajaa ennaltaehkäisyä? Kirjoittelette raportteja päivästä toiseen ja pidätte palavereja, mutta lopputulos on aina se, että asiakas joko saa palvelua kun kunnan talous on kunnossa, tai ellei, niin sitten asiakkaalle kerrotaan että kaikki ongelmasi ovat sinun omaa syytäsi ja nyt voi voi kun teen tämän päätöksen josta ei ole mitään hytötyä kenellekään. Ai niin, kun tarvitse apua, niin tulepas pyytämään... voit saada muruja pöydältä jos on jäljellä. Ja mulle lisää palkkaa, ilmaisen akateemisen koulutuksen lisäksi, koska olen niin kovin väsynyt tähän työhön ja vastuuseen...
Miksi et itse ala poliitikoksi? Miksi edellytät, että joku muu hankkii teille ne nuorisotalot ja hyvän kunnan talouden?
Koska minulla ei ole suoraa kosketuspintaa ihmisten ongelmiin, päinvastoin kuin teillä sosiaalityöntekijöillä.
Sinun etuasi ajaa se, että oikeasti fiksut ja omaatuntoa kuuntelevat työntekijät lähtevät alalta ja jäljelle jäävät voivat vaatia isompaa palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita? Kuka tästä hyötyy ja miten?
Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.
Minkälaista ennalta ehkäisevää työtä teette, ennen kuin on pakko järjestää huumenuori hoitoon tai alkoholiin sortunut päihdehoitoon? Miten vaikutatte yhteiskunnallisesti? Palkkaa lisää, koska koulutus ja työ ovat vaativia jne. Tämän kuulee usein. Miten te ehkäisisitte näitä lisääntyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia? Kekusteletteko esimiestenne kanssa tai niissä lukuisissa palavereissanne siitä, minkälaista yhteistoimintaa nuorille voisi järjestää jo ennen kun he menevät ostarille keskenään ja nuoruuttaan ja tyhmyyttään aloittavat varastelun, itsensä myymisen, juopottelun tai huumeidenkäytön? Ihan kuka tahansa osaa paheksua tuollaista, mutta kuka osaa sitä ehkäistä ja millä menetelmällä?
Ne sellaiset ennaltaehkäisevät tuet kuten nuorisotalojen perustamiset ja niissä olevat kivat, raittiutta tukevat harrastukset ovat sellaisia keskusteluja, joita käydään kaupunginvaltuustoissa eikä sosiaalitoimistossa. Aika moni sosiaalityöntekijä on yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta ei sosiaalityöntekijät ole eikä saakaan olla mitään poliitikkoja toimessaan.
No mutta miksi ette nosta kissaa pöydälle ja järjestäydy esim. liitoksi, joka ajaa ennaltaehkäisyä? Kirjoittelette raportteja päivästä toiseen ja pidätte palavereja, mutta lopputulos on aina se, että asiakas joko saa palvelua kun kunnan talous on kunnossa, tai ellei, niin sitten asiakkaalle kerrotaan että kaikki ongelmasi ovat sinun omaa syytäsi ja nyt voi voi kun teen tämän päätöksen josta ei ole mitään hytötyä kenellekään. Ai niin, kun tarvitse apua, niin tulepas pyytämään... voit saada muruja pöydältä jos on jäljellä. Ja mulle lisää palkkaa, ilmaisen akateemisen koulutuksen lisäksi, koska olen niin kovin väsynyt tähän työhön ja vastuuseen...
Miksi et itse ala poliitikoksi? Miksi edellytät, että joku muu hankkii teille ne nuorisotalot ja hyvän kunnan talouden?
Koska minulla ei ole suoraa kosketuspintaa ihmisten ongelmiin, päinvastoin kuin teillä sosiaalityöntekijöillä.
Sinun etuasi ajaa se, että oikeasti fiksut ja omaatuntoa kuuntelevat työntekijät lähtevät alalta ja jäljelle jäävät voivat vaatia isompaa palkkaa.
Juuri sen kosketuspinnan vuoksi sosiaalityössä on ollut yhteiskunnallinen aspekti. Tätä tuodaan julki sosiaalityön tutkimustoiminnassa ja myös politiikassa. Kuitenkin poliitikoksi lähteminen on yksilön omassa harkinnassa eikä siihen voi edellyttää. Raskas päivätyö jo itsessään on monelle se panos, jonka jaksaa antaa. Sosiaalityöntekijöillä on toki myös ammattiliitto yhdessä muiden sosiaalialan toimijoiden kanssa ja tämä ottaa omalla tahollaan kantaa myös sosiaalialan ongelmiin asiakkaiden näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sosiaalityö ole yksi stressaavimmista töistä.
Jos akateemisuutta ja merkitystä työlle kaipaat niin hae vaikka lääkikseen tai oikikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita? Kuka tästä hyötyy ja miten?
Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.
Minkälaista ennalta ehkäisevää työtä teette, ennen kuin on pakko järjestää huumenuori hoitoon tai alkoholiin sortunut päihdehoitoon? Miten vaikutatte yhteiskunnallisesti? Palkkaa lisää, koska koulutus ja työ ovat vaativia jne. Tämän kuulee usein. Miten te ehkäisisitte näitä lisääntyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia? Kekusteletteko esimiestenne kanssa tai niissä lukuisissa palavereissanne siitä, minkälaista yhteistoimintaa nuorille voisi järjestää jo ennen kun he menevät ostarille keskenään ja nuoruuttaan ja tyhmyyttään aloittavat varastelun, itsensä myymisen, juopottelun tai huumeidenkäytön? Ihan kuka tahansa osaa paheksua tuollaista, mutta kuka osaa sitä ehkäistä ja millä menetelmällä?
Ne sellaiset ennaltaehkäisevät tuet kuten nuorisotalojen perustamiset ja niissä olevat kivat, raittiutta tukevat harrastukset ovat sellaisia keskusteluja, joita käydään kaupunginvaltuustoissa eikä sosiaalitoimistossa. Aika moni sosiaalityöntekijä on yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta ei sosiaalityöntekijät ole eikä saakaan olla mitään poliitikkoja toimessaan.
No mutta miksi ette nosta kissaa pöydälle ja järjestäydy esim. liitoksi, joka ajaa ennaltaehkäisyä? Kirjoittelette raportteja päivästä toiseen ja pidätte palavereja, mutta lopputulos on aina se, että asiakas joko saa palvelua kun kunnan talous on kunnossa, tai ellei, niin sitten asiakkaalle kerrotaan että kaikki ongelmasi ovat sinun omaa syytäsi ja nyt voi voi kun teen tämän päätöksen josta ei ole mitään hytötyä kenellekään. Ai niin, kun tarvitse apua, niin tulepas pyytämään... voit saada muruja pöydältä jos on jäljellä. Ja mulle lisää palkkaa, ilmaisen akateemisen koulutuksen lisäksi, koska olen niin kovin väsynyt tähän työhön ja vastuuseen...
Miksi et itse ala poliitikoksi? Miksi edellytät, että joku muu hankkii teille ne nuorisotalot ja hyvän kunnan talouden?
Koska minulla ei ole suoraa kosketuspintaa ihmisten ongelmiin, päinvastoin kuin teillä sosiaalityöntekijöillä.
Sinun etuasi ajaa se, että oikeasti fiksut ja omaatuntoa kuuntelevat työntekijät lähtevät alalta ja jäljelle jäävät voivat vaatia isompaa palkkaa.
Juuri sen kosketuspinnan vuoksi sosiaalityössä on ollut yhteiskunnallinen aspekti. Tätä tuodaan julki sosiaalityön tutkimustoiminnassa ja myös politiikassa. Kuitenkin poliitikoksi lähteminen on yksilön omassa harkinnassa eikä siihen voi edellyttää. Raskas päivätyö jo itsessään on monelle se panos, jonka jaksaa antaa. Sosiaalityöntekijöillä on toki myös ammattiliitto yhdessä muiden sosiaalialan toimijoiden kanssa ja tämä ottaa omalla tahollaan kantaa myös sosiaalialan ongelmiin asiakkaiden näkökulmasta.
Tämä ei kyllä missään näy. Ketä nämä sosiaalialan toimijat ovat ja missä he ovat keskustelua herättäneet? Ylellä? Sanomalehdissä? Missä otetaan kantaa asiakaslähtöisesti? Tuota "asiakkaamme ovat mielisairaita ja moniongelmaisia" ja "työmme on niin vaativaa ja raskasta" kyllä on ollut esillä, mm. tässä keskustelussa heti alkuun. Palkkaa on myös kehotettu pyytämään reilusti, sehän niitä asiakkaita auttaakin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sosiaalityö ole yksi stressaavimmista töistä.
Jos akateemisuutta ja merkitystä työlle kaipaat niin hae vaikka lääkikseen tai oikikseen.
Valitsit sitten vastapainona ne myös hyvin hyvin stressaavat työt
Vierailija kirjoitti:
Juu.... "mutta kertokaa stressistä, jos sitä työssä joutuu kokemaan" kirjoittelee ap.
Aivan, minkä verran noin niinkuin itse luulet tuolla sosiaalialalla työskentelevillä stressiä olevan.
Noin niinkuin tämän hetkiseen omaan työhösi verrattuna?
Kun sinä kuitenkin nyt työskentelet fyysisesti ja psyykkisesti terveiden ihmisten kanssa koko ajan.
Hoh hoijaa, ja tuollainen ap:n kaltainen ihminen on pyrkimässä sosiaalialalle, ainakin minua kauhistuttaa jo ajatuskin.
Minusta ap oli ihailtavan rehellinen. Siitä lähttee aito toisen ihmisen kohtaaminen.
Sosiaalialalla on paljon eri mahdollisuuksia. Sosionomin koulutus on jaettu lastentarha- vanhustyö, mielenterveys- ja päihdetyö, aikuistyö, m a a han muuttotyö Onhan niitä vaihtoehtoja siellä. Aikuissosiaalityössä voisin ajatella, että te-toimistotkin jatkossa saattaisivat käyttää sosionomeja, Kela, jne.
Sosionomi voi myös valita yhdistelmäkoulutuksen sosionomi + diakoni. Siinä on myös muitakin mahdollisuuksia työllistyä kuin seurakunta. Koulutusta on myös mahdollista jatkaa ja hankkia ylempi amk-tutkinto. Pyrkimyksenä on ollut, että koulutus lähenisi yliopistotutkintoa, mutta silloin harkitsisin sosiaalialan tutkintoa yliopistossa, jos haluaa esimerkiksi jonkinlaiseen tutkivaan työhön
Se, mitä kannattaa miettiä on työn asiakaslähtöisyys. Haluaako oikeasti olla tekemisissä ihmisten kanssa ja niiden ihmisten ehdoilla? Monesti alalle hakeutuvat työssään stressaantuneet ja lepoa kaipaavat. Ajatellaan, että haluan alalle jossa tehdään, mutta pitää muisraa, että siinä työssä joutuu kohtaamaan myös paljon pahaa, kestääkö sitä? Pitää sietää myös ns. tyhmiä ja uusavuttomia ihmisiä, kestääkö sitä? Noita uusavuttomia on nykyään hämmästyttävän paljon, ei osata ottaa selvää esimerkuksi vuokralla-asumisen säännöistä.
Suosittelisin, että kokeilet alaa vapaaehtoistoiminnan kautta. Siellä on paljon mahdollisuuksia nähdä, sopiiko siihen asiakastyöhön. Suosittelen tätä, koska se joko vahvistaa päätöstäsi tai sitten tajuat, että et haluakaan. Tähän löytyy varmaan paljon mahdollisuuksia. Googleta, minne kaikkialla tällä koulutuksella on mahdollista työllistyä. On kolmatta sektoria, säätiöitä, kunnat, jne.
Yksi mahdollinen sosiaalialan tutkinto on myös viittomakielen tulkki. On asiakaspalvelua, mutta siinä ei kohdata ihmisiä vaikeuksien kautta, vaan tulkataan, mitä ihminen sanoo. Se, mitä kerroit omasta tilanteestasi, ja miten joudut kohtaamaan aggressivisia ihmisiä, niin tämä työ voisi sopia sinulle hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita? Kuka tästä hyötyy ja miten?
Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.
Minkälaista ennalta ehkäisevää työtä teette, ennen kuin on pakko järjestää huumenuori hoitoon tai alkoholiin sortunut päihdehoitoon? Miten vaikutatte yhteiskunnallisesti? Palkkaa lisää, koska koulutus ja työ ovat vaativia jne. Tämän kuulee usein. Miten te ehkäisisitte näitä lisääntyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia? Kekusteletteko esimiestenne kanssa tai niissä lukuisissa palavereissanne siitä, minkälaista yhteistoimintaa nuorille voisi järjestää jo ennen kun he menevät ostarille keskenään ja nuoruuttaan ja tyhmyyttään aloittavat varastelun, itsensä myymisen, juopottelun tai huumeidenkäytön? Ihan kuka tahansa osaa paheksua tuollaista, mutta kuka osaa sitä ehkäistä ja millä menetelmällä?
Ne sellaiset ennaltaehkäisevät tuet kuten nuorisotalojen perustamiset ja niissä olevat kivat, raittiutta tukevat harrastukset ovat sellaisia keskusteluja, joita käydään kaupunginvaltuustoissa eikä sosiaalitoimistossa. Aika moni sosiaalityöntekijä on yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta ei sosiaalityöntekijät ole eikä saakaan olla mitään poliitikkoja toimessaan.
No mutta miksi ette nosta kissaa pöydälle ja järjestäydy esim. liitoksi, joka ajaa ennaltaehkäisyä? Kirjoittelette raportteja päivästä toiseen ja pidätte palavereja, mutta lopputulos on aina se, että asiakas joko saa palvelua kun kunnan talous on kunnossa, tai ellei, niin sitten asiakkaalle kerrotaan että kaikki ongelmasi ovat sinun omaa syytäsi ja nyt voi voi kun teen tämän päätöksen josta ei ole mitään hytötyä kenellekään. Ai niin, kun tarvitse apua, niin tulepas pyytämään... voit saada muruja pöydältä jos on jäljellä. Ja mulle lisää palkkaa, ilmaisen akateemisen koulutuksen lisäksi, koska olen niin kovin väsynyt tähän työhön ja vastuuseen...
Miksi et itse ala poliitikoksi? Miksi edellytät, että joku muu hankkii teille ne nuorisotalot ja hyvän kunnan talouden?
Koska minulla ei ole suoraa kosketuspintaa ihmisten ongelmiin, päinvastoin kuin teillä sosiaalityöntekijöillä.
Sinun etuasi ajaa se, että oikeasti fiksut ja omaatuntoa kuuntelevat työntekijät lähtevät alalta ja jäljelle jäävät voivat vaatia isompaa palkkaa.
Juuri sen kosketuspinnan vuoksi sosiaalityössä on ollut yhteiskunnallinen aspekti. Tätä tuodaan julki sosiaalityön tutkimustoiminnassa ja myös politiikassa. Kuitenkin poliitikoksi lähteminen on yksilön omassa harkinnassa eikä siihen voi edellyttää. Raskas päivätyö jo itsessään on monelle se panos, jonka jaksaa antaa. Sosiaalityöntekijöillä on toki myös ammattiliitto yhdessä muiden sosiaalialan toimijoiden kanssa ja tämä ottaa omalla tahollaan kantaa myös sosiaalialan ongelmiin asiakkaiden näkökulmasta.
Tämä ei kyllä missään näy. Ketä nämä sosiaalialan toimijat ovat ja missä he ovat keskustelua herättäneet? Ylellä? Sanomalehdissä? Missä otetaan kantaa asiakaslähtöisesti? Tuota "asiakkaamme ovat mielisairaita ja moniongelmaisia" ja "työmme on niin vaativaa ja raskasta" kyllä on ollut esillä, mm. tässä keskustelussa heti alkuun. Palkkaa on myös kehotettu pyytämään reilusti, sehän niitä asiakkaita auttaakin.
Lehtikirjoittelua harrastaa ainakin omassa työyhteisössäni useampikin. Kirjoituksia löytyy mm. Hesarista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.
Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita? Kuka tästä hyötyy ja miten?
Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.
Minkälaista ennalta ehkäisevää työtä teette, ennen kuin on pakko järjestää huumenuori hoitoon tai alkoholiin sortunut päihdehoitoon? Miten vaikutatte yhteiskunnallisesti? Palkkaa lisää, koska koulutus ja työ ovat vaativia jne. Tämän kuulee usein. Miten te ehkäisisitte näitä lisääntyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia? Kekusteletteko esimiestenne kanssa tai niissä lukuisissa palavereissanne siitä, minkälaista yhteistoimintaa nuorille voisi järjestää jo ennen kun he menevät ostarille keskenään ja nuoruuttaan ja tyhmyyttään aloittavat varastelun, itsensä myymisen, juopottelun tai huumeidenkäytön? Ihan kuka tahansa osaa paheksua tuollaista, mutta kuka osaa sitä ehkäistä ja millä menetelmällä?
Ne sellaiset ennaltaehkäisevät tuet kuten nuorisotalojen perustamiset ja niissä olevat kivat, raittiutta tukevat harrastukset ovat sellaisia keskusteluja, joita käydään kaupunginvaltuustoissa eikä sosiaalitoimistossa. Aika moni sosiaalityöntekijä on yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta ei sosiaalityöntekijät ole eikä saakaan olla mitään poliitikkoja toimessaan.
No mutta miksi ette nosta kissaa pöydälle ja järjestäydy esim. liitoksi, joka ajaa ennaltaehkäisyä? Kirjoittelette raportteja päivästä toiseen ja pidätte palavereja, mutta lopputulos on aina se, että asiakas joko saa palvelua kun kunnan talous on kunnossa, tai ellei, niin sitten asiakkaalle kerrotaan että kaikki ongelmasi ovat sinun omaa syytäsi ja nyt voi voi kun teen tämän päätöksen josta ei ole mitään hytötyä kenellekään. Ai niin, kun tarvitse apua, niin tulepas pyytämään... voit saada muruja pöydältä jos on jäljellä. Ja mulle lisää palkkaa, ilmaisen akateemisen koulutuksen lisäksi, koska olen niin kovin väsynyt tähän työhön ja vastuuseen...
Miksi et itse ala poliitikoksi? Miksi edellytät, että joku muu hankkii teille ne nuorisotalot ja hyvän kunnan talouden?
Koska minulla ei ole suoraa kosketuspintaa ihmisten ongelmiin, päinvastoin kuin teillä sosiaalityöntekijöillä.
Sinun etuasi ajaa se, että oikeasti fiksut ja omaatuntoa kuuntelevat työntekijät lähtevät alalta ja jäljelle jäävät voivat vaatia isompaa palkkaa.
Juuri sen kosketuspinnan vuoksi sosiaalityössä on ollut yhteiskunnallinen aspekti. Tätä tuodaan julki sosiaalityön tutkimustoiminnassa ja myös politiikassa. Kuitenkin poliitikoksi lähteminen on yksilön omassa harkinnassa eikä siihen voi edellyttää. Raskas päivätyö jo itsessään on monelle se panos, jonka jaksaa antaa. Sosiaalityöntekijöillä on toki myös ammattiliitto yhdessä muiden sosiaalialan toimijoiden kanssa ja tämä ottaa omalla tahollaan kantaa myös sosiaalialan ongelmiin asiakkaiden näkökulmasta.
Tämä ei kyllä missään näy. Ketä nämä sosiaalialan toimijat ovat ja missä he ovat keskustelua herättäneet? Ylellä? Sanomalehdissä? Missä otetaan kantaa asiakaslähtöisesti? Tuota "asiakkaamme ovat mielisairaita ja moniongelmaisia" ja "työmme on niin vaativaa ja raskasta" kyllä on ollut esillä, mm. tässä keskustelussa heti alkuun. Palkkaa on myös kehotettu pyytämään reilusti, sehän niitä asiakkaita auttaakin.
Lehtikirjoittelua harrastaa ainakin omassa työyhteisössäni useampikin. Kirjoituksia löytyy mm. Hesarista.
Tarkoitatko mielipidekirjoituksia? Parempi tietenkin kuin ei mitään. Mutta miksi ette laadi yhteistyössä raporttia, jossa asiallisesti näitä ongelmia tuotaisiin esiin ihan numeroilla ja esimerkeillä, luonnollisestikin salassapitovelvollisuus huomioiden? Jotenkin kuvittelisin, että akateeminen koulutus valmistaa juuri tämäntyyppiseen kannaottoon, mutta saatan toki olla väärässä.
Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.