Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijöiden työ
30.08.2020 |
Harkitsen alanvaihtoa IT-alalta johonkin pehmeämpään, sellaiseen jossa voisin kokea tekeväni arvokasta työtä. Yksi vaihtoehto, jota pyörittelen mielessäni, on sosiaalityö.
Voisitteko sosiaalityöntekijät kertoa ihan konkreettisella tasolla työtehtävistänne ja työpäivistänne? Ajatuksena lastensuojelu tuntuisi tosi tärkeältä työltä, sellaiselta ettei ikinä joutuisi kyseenalaistamaan oman työn mielekkyyttä. Mutta kertokaa stressistä, jota niissä tehtävissä joutuu kokemaan. Mun nykyinen työ on ajoittain stressaavaa, veemäisiä asiakkaita joita pitää miellyttää ja palvella, deadlinet painaa päälle, vastaat asioista joihin et pysty kunnolla vaikuttamaan, painostavat pomot. Kestän kyllä tehdä töitä paineen alla, mutta kun itse työn sisältö ei enää motivoi niin en jaksaisi sen vuoksi kärsiä stressiäkään. Eniten mulle aiheuttaa kuormitusta,
ei kiire, vaan agressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat - joutuuko sosiaalityöntekijä kohtaamaan paljon vastaavaa? Ollaanko niissä tilanteissa usein yksin vai työparin kanssa?
Adoptioneuvonta tuntuisi myös mielenkiintoiselta työltä sosiaalityöntekijänä. Katselin että kaupunkien palveluksessa heitä on, mutta lieköhän ihan marginaaliala johon päätyy vain muutamia?
Mitä muita sellaisia ”kivoja” työtehtäviä sos.työntekijöille on, missä ollaan tekemisissä suht järjissään olevien ihmisten kanssa ja heitä pääsee oikeasti auttamaan?
Ajattelen että sosiaalityö voisi sopia mulle, koska tosiaan haikailen ”työtä jolla on väliä” (muuta kuin bisnesmielesså). Yhteiskunnalliset asiat ja ilmiöt kiinnostaa. Toisaalta mua varmaan stressaisi jatkuva vihaisten asiakkaiden agression kohteena oleminen. Lähestyn neljääkymppiä joten tässä on toimittava pikimmiten jos vielä uutta uraa meinaan. Mulla on akateeminen tutkinto toiselta alalta, ja muutaman vuoden tauko työelämästä opiskellen tuntuisi ihanalta. Sen verran ”snobi” olen silti, että akateemisuus vetoaa tässä myös vs esimerkiksi sosionomin tai vaikkapa sairaanhoitajan tutkinto. Ja on kai palkkakin vähän parempi. Missä vaiheessa opintoja voi alkaa tehdä sijaisuuksia ja onko niitä helppo saada? Tiedän ettei opiskelemaan ensinnäkään ole helppo päästä, mutta aina voi yrittää 😊
Tuhannesti kiitos jos joku jaksaa kommentoida asiallisesti!
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi suora puhe mutta asiakkaat on lastensuojelussa pääosin mielisairaita, eipä he muuten asiakkaina olisi. Nyt on niin paljon ennalta ehkäiseviä sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita, että lastensuojeluun päätyvät pääosin tosi huonossa jamassa olevat. Juridinen vastuu on tosi iso. Tilanteita ennakoidaan aika hyvin ja aggressiiviseen asiakkaaseen olen itse törmännyt keskimäärin parin vuoden välein. Mukaan saa tarvittaessa poliisin tai vartijan.
Sijaisuuksia on ainakin ennen saanut tosi hyvin, mutta nyt kunnilla on huono taloustilanne Koronan takia, joten en nykytilanteesta osaa sanoa. Palkkoja on nostettu, joten virat on entisaikoja paremmin täynnä. Sijaisuuksia voi tehdä, kun aineopinnot on valmiit eli noin kolmen vuoden opintojen jälkeen.
Pidän työni haastavuudesta ja toisinaan palkitsevuudesta ja yhteiskunnallisen muutoksen näköalapaikasta. Ihan hyvän työllisyystilanteen tai auttamishalun takia en alalle kuitenkaan hakeutuisi, työ on myös rankkaa ja voi traumatisoida pahasti.
Taidat sekoittaa psykiatrian ja sosiaalityön. Muutenkin ihmisten sanominen "mielisairaiksi" on vähän sama kuin afrikkalaisten sanominen "n-e-e-k-e-reiksi" eli vähän vanhanaikaista ja töksähtävää, vaikka joissakin vanhoissa lakiteksteissä edelleen puhutaan mielisairaudesta. Osa ihmisistä varmasti tulee sosiaalihuollon kautta terveydenhuollon tietoon, mutta yhteiskuntatieteissä ei saa tiukkaa tietoa ihmisen terveydestä ja psyykkeen toiminnasta muuten kuin lähinnä vahingossa kokemuksen kautta. Ikävä kyllä sosiaalialan ihmiset voivat joskus leikkiä esim.psykologia ja tätä kautta esittää asiakkaille outoja vaatimuksia tai toiveita, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia.
No en tietenkään diagnosoi ketään, mutta monella asiakasvanhemmalla on ihan lääkärin tekemä psyk.puolen diagnoosi, joka näkyy valitettavasti perheen elämässä ja on yksi niistä syistä, miksi lastensuojelussa ollaan.
Ongelmahan teillä sosiaalityöntekijöillä lastensuojelussa on juuri se, ettei teillä ole MINKÄÄNLAISTA ammatillista kompetenssia käsittää esim.psykiatrian lausuntoja. Teidän kirjauksenne ovat valikoivia ja ihmisiä tietoisesti mustamaalaavia, mm. meidän kohdallamme myös toteennäytettävästi täysin valheellisia. Suurin osa terveydenhuollontyöntekijöistäkään ei todellakaan ymmärrä mitä tarkoitta vaikkapa esimerkiksi ptsd ja miten sitä tulisi hoitaa. Hoitovirheitä ja laiminlyöntejä tulee juuri siksi, että alalla on täysin vääriä ihmisiä,joilla ei ole sitä arvomaailmaa,jota sote-aloilla tulisi olla.
Te sosiaalityössä perustatte päätöksenne ja tulkintanne ihmisten persoonallisuuksista ja elämäntilanteista omille mutu-tuntemuksillenne, kollegoittenne mahdollisesti erittäin vääristyneille kirjauksille ja myös usein täysin virheellisille terveydenhuollon kirjauksillle,joita voitte käyttää täysin mielivaltaisesti ihmisiä vastaan ja heidän lastensa vahingoksi ilman mitään todellista rangaistuksen pelkoa esim. siitä, että saatatte toiminnallanne tuhota paitsi ihmisen mielenterveyden, myös ajaa hänet itsemurhaan asti. Täysin turhaa teidän on ihmetellä ihmisten "aggressiivisuutta", hohhoijjaa sentään.. Omalla kohdallani on vasta pitkän taistelun jälkeen saatu usean vuoden tutkimusten ja selvitysten jälkeen perusteelliset lausunnot,joissa erittäin selvästi todetaan nimenomaan terveydenhuollon,lastensuojelun ja viranomaistahojen tuottaneen elämäämme ne ongelmat,joiden vuoksi lapseni vuosia sitten huostaanotettiin, toisinsanoen: huostaanotto oli täysin laiton ja perustui valheisiin ja viranomaisten puhtaaseen mielivaltaan ja meille tuotettiin elinikäiset paitsi psyykkiset, myös fyysiset vauriot terveydenhuollon ja lastensuojelun toiminnan takia. Lakiteknisesti minulla olisi oikeus ja perusteet hakea huostaanoton purkua, mutta lapseni hyvinvoinnin ts. elämän eheyden vuoksi, olen luopunut siitä ajatuksesta jo kauan sitten- me keskustelemme hänen kanssaan kyllä sitten, kun hän on kyllin vanha ymmärtämään.
Lastensuojeluun ei missään nimessä saa työllistyä/työllistää ihmisiä, jotka ovat apn kaltaisella asenteella varustettuja/empatiakyvyttömiä/vallanhimoisia/pätemisen tarpeella varustettuja/ ylimielisiä ammattitaidottomia elämää ymmärtämättömiä pelkureita, jotka käyvät suurella joukolla yksittäisten ihmisten kimpuun, vain koska voivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ihminen sitten olisi sopiva sosiaalityöntekijäksi? Nykyisellään on kylläkin vaikea saada minkäänlaisia sossuja, koska alalta pakenee enemmän väkeä kuin yliopistot saavat mitenkään koulutettua.
Monet sosiaalityöntekijät luulevat olevansa maailmanvaltiaita ja osaavansa ja tietävänsä kaiken.
Juuri tuo että kutsutaan ihmisiä mielisairaiksi.
Ja tehdään tiettyjä oletuksia pelkän diagnoosin pohjalta.
Sosiaalityöntekijä ei ole lääketieteen eikä hoitotieteen eikä noiden ongelmien asiantuntija.
Hänellä ei riitä siihen osaamista, taitoa eikä ammattipätevyyttä.
Hänet on koulutettu sosiaalialan asioiden hoitamiseen, ja tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja heidän on tiedettävä sen alan lait, pykälät ja asetukset.
Vain se on heidän ydinosaamistaan. Eikä mikään muu.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä! Tuo vihaisten asiakkaiden suuri määrä onkin juuri asia, joka alassa epäilyttää. Siksihän siitä kysyinkin. Olen saanut näistä viesteistä ajattelemisen aiheita.
Ap vaikuttaa todella naiivilta, selvä kermaperse. Ei jatkoon.
Kiitos vaan tästäkin, mutta olen juuri palannut töihin yli vuoden poissaolon jälkeen. Mikä on kirkastunut ajatusta siitä ettei ainakaan tämä nykyinen työ ole mun juttu seuraavan 30 vuoden ajaksi.
Täytyy sanoa, että jos tässä ketjussa kommentoineet (pl muutama poikkeus) ovat sosiaalityöntekijöitä itse, niin eipä kyllä anna hyvää kuvaa alan ilmapiiristä. Ihmiset luulevat tietävänsä minusta jotain tämän yhden aloituksen perusteella. Varmasti foorumi oli ensinnäkin väärä, mutta en tiedä mistä voisi saada sitten asiallista tietoa alasta jotta pääsisi tarkemmin pohtimaan sen sopivuutta itselle.
Kun aloituksessa kirjoitin ”veemäiset asiakkaat”, niin en todellakaan viitannut sillä sos.työn asiakkaisiin, vaan nykyisiini jotka osaavat myös käyttäytyä ikävästi vaikkei niissä töissä ole kuin it-projekteista kyse. Akateemisuus ei ole ykkösasia mutta jos tulisi valita saman alan yo- tai AMK-tutkinto niin toki valitsen yo:n. Olen miettinyt muutamia muitakin aloja, joista ainakin yksi potentiaalinen on juuri AMK-tutkinto. Eli voin hyvin kuvitella opiskelevani myös ei-akateemisen ammatin itselleni. Lasken kuitenkin sosiaalityön yhdeksi plussaksi mahdollisuuden uusiin yliopisto-opintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen sitten olisi sopiva sosiaalityöntekijäksi? Nykyisellään on kylläkin vaikea saada minkäänlaisia sossuja, koska alalta pakenee enemmän väkeä kuin yliopistot saavat mitenkään koulutettua.
Fiksu, nopeasti ja laajasti asioita hahmottava, ajatusmaailmaltaan joustava ja ennakkoluuloton, ihmisiin uteliaan hyväntahtoisesti mutta ei kuitenkaan naiivin sinisilmäisesti suhtautuva, pitkäjänteinen, yhteistyökykyinen, hyvä kirjallinen ja suullinen ilmaisutaito, kärsivällinen, järjestelmällinen ja taitava organisoimaan omaa työtään, riittävästi paineensieto- sekä itsenäistä päätöksentekokykyä. Siinä nyt jotain ominaisuuksia, joista hyötyy tässä työssä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaan tästäkin, mutta olen juuri palannut töihin yli vuoden poissaolon jälkeen. Mikä on kirkastunut ajatusta siitä ettei ainakaan tämä nykyinen työ ole mun juttu seuraavan 30 vuoden ajaksi.
Täytyy sanoa, että jos tässä ketjussa kommentoineet (pl muutama poikkeus) ovat sosiaalityöntekijöitä itse, niin eipä kyllä anna hyvää kuvaa alan ilmapiiristä. Ihmiset luulevat tietävänsä minusta jotain tämän yhden aloituksen perusteella. Varmasti foorumi oli ensinnäkin väärä, mutta en tiedä mistä voisi saada sitten asiallista tietoa alasta jotta pääsisi tarkemmin pohtimaan sen sopivuutta itselle.
Kun aloituksessa kirjoitin ”veemäiset asiakkaat”, niin en todellakaan viitannut sillä sos.työn asiakkaisiin, vaan nykyisiini jotka osaavat myös käyttäytyä ikävästi vaikkei niissä töissä ole kuin it-projekteista kyse. Akateemisuus ei ole ykkösasia mutta jos tulisi valita saman alan yo- tai AMK-tutkinto niin toki valitsen yo:n. Olen miettinyt muutamia muitakin aloja, joista ainakin yksi potentiaalinen on juuri AMK-tutkinto. Eli voin hyvin kuvitella opiskelevani myös ei-akateemisen ammatin itselleni. Lasken kuitenkin sosiaalityön yhdeksi plussaksi mahdollisuuden uusiin yliopisto-opintoihin.
Eiköhän nämä huutelijat ja arvostelijat ole niitä meidän asiakkaita. T: toinen alanvaihtaja ja nykyinen sossh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis millä taustalla saa tehdä sossun töitä?
Opiskelen yhteiskuntatieteitä, joten jos teen ylimääräisinä sivuaineopintoina sostyön perus- ja aineopinnot oman varsinaisen tutkintoni lisäksi (minulla on eri pääaine ja myös sille sivuaineet jo tehty), voinko tarvittessa hakea esim sijaisuuksia sosiaalityön parissa? Olisipa helpottava selustan turvaus tässä työtilanteessa!
Vierailija kirjoitti:
Siis millä taustalla saa tehdä sossun töitä?
Opiskelen yhteiskuntatieteitä, joten jos teen ylimääräisinä sivuaineopintoina sostyön perus- ja aineopinnot oman varsinaisen tutkintoni lisäksi (minulla on eri pääaine ja myös sille sivuaineet jo tehty), voinko tarvittessa hakea esim sijaisuuksia sosiaalityön parissa? Olisipa helpottava selustan turvaus tässä työtilanteessa!
Pääaine tulee olla sosiaalityö myös sijaisuuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei, sanon sinulle heti alkuun, että sosiaaliala ei todellakaan ole sinua varten. Täydellinen sopimattomuutesi alalle ja asennevammaisuutesi paljastuu jo heti kättelyssä: "veemäisiä asiakkaita", "aggressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat", "aggression kohteena oleminen", "jatkuva vihaisten asiakkaiden aggresion kohteena oleminen..", "en jaksaisi kärsiä ..stressiäkään", "..kivoja työtehtäviä..sos.työntekijöille", "suht järjissään olevien asiakkaiden kanssa..", "..ollanko yksin vai työparin kanssa..".. ja lista jatkuu...
Jos tämä ei ole provo, niin älä missään nimessä edes harkitse sosiaalialaa-et saisi aikaan mitään muuuta, kuin tuskaa kohtaamillesi asiakkaille ja olisit sossu sieltä vit..maisimmasta päästä. Älä herrantähden mieti ihmislähtöistä alaa, ainakaan sosiaali/terveydenhuolto puolelta, sille ei ole henkinen kypsyytesi riittävä/et todellakaan käsitä, mitä alalla tehdään. Vai että "uraa" ja "snobi", jolle on akateemisuus ykkösasia..Ei,ei ja vielä kerran EI!
^ tän kommentin kirjoittaja on ihan äärimmäisen typerä ja harhainen (tai tahallaan käsittää väärin). Idiootteja maailmaan mahtuu, kumpa ei mahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millä taustalla saa tehdä sossun töitä?
Opiskelen yhteiskuntatieteitä, joten jos teen ylimääräisinä sivuaineopintoina sostyön perus- ja aineopinnot oman varsinaisen tutkintoni lisäksi (minulla on eri pääaine ja myös sille sivuaineet jo tehty), voinko tarvittessa hakea esim sijaisuuksia sosiaalityön parissa? Olisipa helpottava selustan turvaus tässä työtilanteessa!
Pääaine tulee olla sosiaalityö myös sijaisuuksissa.
Ah. No niinpä tietysti. Kiitos vastauksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos it-alalla tulee epämiellyttävää asiakaspalautetta, miten kestät huorittelua ja väkivallalla uhkailua, jota saat kestää sosiaalityöntekijän asiakkailta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi suora puhe mutta asiakkaat on lastensuojelussa pääosin mielisairaita, eipä he muuten asiakkaina olisi. Nyt on niin paljon ennalta ehkäiseviä sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita, että lastensuojeluun päätyvät pääosin tosi huonossa jamassa olevat. Juridinen vastuu on tosi iso. Tilanteita ennakoidaan aika hyvin ja aggressiiviseen asiakkaaseen olen itse törmännyt keskimäärin parin vuoden välein. Mukaan saa tarvittaessa poliisin tai vartijan.
Sijaisuuksia on ainakin ennen saanut tosi hyvin, mutta nyt kunnilla on huono taloustilanne Koronan takia, joten en nykytilanteesta osaa sanoa. Palkkoja on nostettu, joten virat on entisaikoja paremmin täynnä. Sijaisuuksia voi tehdä, kun aineopinnot on valmiit eli noin kolmen vuoden opintojen jälkeen.
Pidän työni haastavuudesta ja toisinaan palkitsevuudesta ja yhteiskunnallisen muutoksen näköalapaikasta. Ihan hyvän työllisyystilanteen tai auttamishalun takia en alalle kuitenkaan hakeutuisi, työ on myös rankkaa ja voi traumatisoida pahasti.
Taidat sekoittaa psykiatrian ja sosiaalityön. Muutenkin ihmisten sanominen "mielisairaiksi" on vähän sama kuin afrikkalaisten sanominen "n-e-e-k-e-reiksi" eli vähän vanhanaikaista ja töksähtävää, vaikka joissakin vanhoissa lakiteksteissä edelleen puhutaan mielisairaudesta. Osa ihmisistä varmasti tulee sosiaalihuollon kautta terveydenhuollon tietoon, mutta yhteiskuntatieteissä ei saa tiukkaa tietoa ihmisen terveydestä ja psyykkeen toiminnasta muuten kuin lähinnä vahingossa kokemuksen kautta. Ikävä kyllä sosiaalialan ihmiset voivat joskus leikkiä esim.psykologia ja tätä kautta esittää asiakkaille outoja vaatimuksia tai toiveita, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia.
No en tietenkään diagnosoi ketään, mutta monella asiakasvanhemmalla on ihan lääkärin tekemä psyk.puolen diagnoosi, joka näkyy valitettavasti perheen elämässä ja on yksi niistä syistä, miksi lastensuojelussa ollaan.
Ongelmahan teillä sosiaalityöntekijöillä lastensuojelussa on juuri se, ettei teillä ole MINKÄÄNLAISTA ammatillista kompetenssia käsittää esim.psykiatrian lausuntoja. Teidän kirjauksenne ovat valikoivia ja ihmisiä tietoisesti mustamaalaavia, mm. meidän kohdallamme myös toteennäytettävästi täysin valheellisia. Suurin osa terveydenhuollontyöntekijöistäkään ei todellakaan ymmärrä mitä tarkoitta vaikkapa esimerkiksi ptsd ja miten sitä tulisi hoitaa. Hoitovirheitä ja laiminlyöntejä tulee juuri siksi, että alalla on täysin vääriä ihmisiä,joilla ei ole sitä arvomaailmaa,jota sote-aloilla tulisi olla.
Te sosiaalityössä perustatte päätöksenne ja tulkintanne ihmisten persoonallisuuksista ja elämäntilanteista omille mutu-tuntemuksillenne, kollegoittenne mahdollisesti erittäin vääristyneille kirjauksille ja myös usein täysin virheellisille terveydenhuollon kirjauksillle,joita voitte käyttää täysin mielivaltaisesti ihmisiä vastaan ja heidän lastensa vahingoksi ilman mitään todellista rangaistuksen pelkoa esim. siitä, että saatatte toiminnallanne tuhota paitsi ihmisen mielenterveyden, myös ajaa hänet itsemurhaan asti. Täysin turhaa teidän on ihmetellä ihmisten "aggressiivisuutta", hohhoijjaa sentään.. Omalla kohdallani on vasta pitkän taistelun jälkeen saatu usean vuoden tutkimusten ja selvitysten jälkeen perusteelliset lausunnot,joissa erittäin selvästi todetaan nimenomaan terveydenhuollon,lastensuojelun ja viranomaistahojen tuottaneen elämäämme ne ongelmat,joiden vuoksi lapseni vuosia sitten huostaanotettiin, toisinsanoen: huostaanotto oli täysin laiton ja perustui valheisiin ja viranomaisten puhtaaseen mielivaltaan ja meille tuotettiin elinikäiset paitsi psyykkiset, myös fyysiset vauriot terveydenhuollon ja lastensuojelun toiminnan takia. Lakiteknisesti minulla olisi oikeus ja perusteet hakea huostaanoton purkua, mutta lapseni hyvinvoinnin ts. elämän eheyden vuoksi, olen luopunut siitä ajatuksesta jo kauan sitten- me keskustelemme hänen kanssaan kyllä sitten, kun hän on kyllin vanha ymmärtämään.
Lastensuojeluun ei missään nimessä saa työllistyä/työllistää ihmisiä, jotka ovat apn kaltaisella asenteella varustettuja/empatiakyvyttömiä/vallanhimoisia/pätemisen tarpeella varustettuja/ ylimielisiä ammattitaidottomia elämää ymmärtämättömiä pelkureita, jotka käyvät suurella joukolla yksittäisten ihmisten kimpuun, vain koska voivat.
Kertokaahan, alapeukuttelija-sossut, miksi niin kielteinen asenne? Totuusko sattuu ylpeyteenne? Sekö oli väärin, että on todettu viranomaisten toimineen täysin lainvastaisesti ja traumatisoivasti? Vai sekö tutkittu fakta, että alallenne hakeutuu keskimääräistä enemmän mielenterveysongelmistä kärsiviä narsisteja? Vai sekö, että teillä ei ole psykiatrian koulutusta,jomka pohjalta voisitte määritellä "riittävän vanhemmuuden" tai "mielisairauden"? Vai sekö, että olen toiminut lapseni parhaaksi, en teidän vuoksenne, vaan lapseni? Jos minä olisin halunnut, lapseni ei enää olisi Suomen rajojen sisäpuolella vuosiin. Vai sekö, että vastustan lastensuojelun lainvastaisia toimia mm.mitä viranomaiskirjausten valheellisuuteen ja mustamaalaavaan valikoivuuteen tulee? Vai sekö pisti alapeukuttamaan, että ei se ammattiosaaminen vain yksinkertaisesti riitä kollegiaalisuuden ulkopuolelle? Säälittävää ihmispas..en muuta voi sanoa. Olisiko tässä aplle vastausta siitä "aggressiivisesta" asiakaskunnasta vai vieläkö tekee aplla mieli sosiaalialalle? Hänenä harkitsisin hyvin huolella, mitä mahdollisuuksia IT-puolella hänelle olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaan tästäkin, mutta olen juuri palannut töihin yli vuoden poissaolon jälkeen. Mikä on kirkastunut ajatusta siitä ettei ainakaan tämä nykyinen työ ole mun juttu seuraavan 30 vuoden ajaksi.
Täytyy sanoa, että jos tässä ketjussa kommentoineet (pl muutama poikkeus) ovat sosiaalityöntekijöitä itse, niin eipä kyllä anna hyvää kuvaa alan ilmapiiristä. Ihmiset luulevat tietävänsä minusta jotain tämän yhden aloituksen perusteella. Varmasti foorumi oli ensinnäkin väärä, mutta en tiedä mistä voisi saada sitten asiallista tietoa alasta jotta pääsisi tarkemmin pohtimaan sen sopivuutta itselle.
Kun aloituksessa kirjoitin ”veemäiset asiakkaat”, niin en todellakaan viitannut sillä sos.työn asiakkaisiin, vaan nykyisiini jotka osaavat myös käyttäytyä ikävästi vaikkei niissä töissä ole kuin it-projekteista kyse. Akateemisuus ei ole ykkösasia mutta jos tulisi valita saman alan yo- tai AMK-tutkinto niin toki valitsen yo:n. Olen miettinyt muutamia muitakin aloja, joista ainakin yksi potentiaalinen on juuri AMK-tutkinto. Eli voin hyvin kuvitella opiskelevani myös ei-akateemisen ammatin itselleni. Lasken kuitenkin sosiaalityön yhdeksi plussaksi mahdollisuuden uusiin yliopisto-opintoihin.
Eivät tässä ketjussa aggressiivisesti kommentoineet ole sosiaalityöntekijöitä. Ellei joku sitten provoa tahallaan. Itse suhtautuisin tiettyihin kommentteihin esimerkkinä siitä, minkä laatuista ja tapaista palautetta sosiaalityöntekijänä joutuu työssään ottamaan vastaan. Osalle ihmisistä sosiaalityöntekijä on kirosana, ja sosiaalityöntekijä (tai edes sellaiseksi ryhtymistä miettivä) on ihminen, jota voi vapaasti solvata, arvostella ja yrittää halventaa.
Melkein kaikissa työpaikoissani on ollut erinomainen työilmapiiri, kollegat ovat kannustaneet ja tukeneet toisiaan. Yleensä myös huumori kukkinut rankan työn mukaisesti. Esimiestyö ja johtaminen on saattanut olla huonoa, mutta työntekijöiden kesken on ollut hyvä yhteishenki. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei, sanon sinulle heti alkuun, että sosiaaliala ei todellakaan ole sinua varten. Täydellinen sopimattomuutesi alalle ja asennevammaisuutesi paljastuu jo heti kättelyssä: "veemäisiä asiakkaita", "aggressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat", "aggression kohteena oleminen", "jatkuva vihaisten asiakkaiden aggresion kohteena oleminen..", "en jaksaisi kärsiä ..stressiäkään", "..kivoja työtehtäviä..sos.työntekijöille", "suht järjissään olevien asiakkaiden kanssa..", "..ollanko yksin vai työparin kanssa..".. ja lista jatkuu...
Jos tämä ei ole provo, niin älä missään nimessä edes harkitse sosiaalialaa-et saisi aikaan mitään muuuta, kuin tuskaa kohtaamillesi asiakkaille ja olisit sossu sieltä vit..maisimmasta päästä. Älä herrantähden mieti ihmislähtöistä alaa, ainakaan sosiaali/terveydenhuolto puolelta, sille ei ole henkinen kypsyytesi riittävä/et todellakaan käsitä, mitä alalla tehdään. Vai että "uraa" ja "snobi", jolle on akateemisuus ykkösasia..Ei,ei ja vielä kerran EI!
^ tän kommentin kirjoittaja on ihan äärimmäisen typerä ja harhainen (tai tahallaan käsittää väärin). Idiootteja maailmaan mahtuu, kumpa ei mahtuisi.
Viitsitkö perustella vastauksesi, kuten muutkin täällä tekevät, vai eikö älykkyysosamäärä anna myöten? Jos näin, niin sehän on valitettavaa sinun kannaltasi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen sitten olisi sopiva sosiaalityöntekijäksi? Nykyisellään on kylläkin vaikea saada minkäänlaisia sossuja, koska alalta pakenee enemmän väkeä kuin yliopistot saavat mitenkään koulutettua.
Fiksu, nopeasti ja laajasti asioita hahmottava, ajatusmaailmaltaan joustava ja ennakkoluuloton, ihmisiin uteliaan hyväntahtoisesti mutta ei kuitenkaan naiivin sinisilmäisesti suhtautuva, pitkäjänteinen, yhteistyökykyinen, hyvä kirjallinen ja suullinen ilmaisutaito, kärsivällinen, järjestelmällinen ja taitava organisoimaan omaa työtään, riittävästi paineensieto- sekä itsenäistä päätöksentekokykyä. Siinä nyt jotain ominaisuuksia, joista hyötyy tässä työssä.
"Hyötyy työssä", varmasti, mutta mitä on vastaan tullut, ei todellakaan ole se, mitä sosiaalialalta löytyy. Kirjoitustaidottomia, huonoja ihmistuntijoita, syntyjään ilkeitä,työhönsä leipöäntyneitä valehteilijoita sitäkin enemmän kyllä. Olisipa tuo mitä kirjoitit totta, mutta ei, me emme elä utopiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaan tästäkin, mutta olen juuri palannut töihin yli vuoden poissaolon jälkeen. Mikä on kirkastunut ajatusta siitä ettei ainakaan tämä nykyinen työ ole mun juttu seuraavan 30 vuoden ajaksi.
Täytyy sanoa, että jos tässä ketjussa kommentoineet (pl muutama poikkeus) ovat sosiaalityöntekijöitä itse, niin eipä kyllä anna hyvää kuvaa alan ilmapiiristä. Ihmiset luulevat tietävänsä minusta jotain tämän yhden aloituksen perusteella. Varmasti foorumi oli ensinnäkin väärä, mutta en tiedä mistä voisi saada sitten asiallista tietoa alasta jotta pääsisi tarkemmin pohtimaan sen sopivuutta itselle.
Kun aloituksessa kirjoitin ”veemäiset asiakkaat”, niin en todellakaan viitannut sillä sos.työn asiakkaisiin, vaan nykyisiini jotka osaavat myös käyttäytyä ikävästi vaikkei niissä töissä ole kuin it-projekteista kyse. Akateemisuus ei ole ykkösasia mutta jos tulisi valita saman alan yo- tai AMK-tutkinto niin toki valitsen yo:n. Olen miettinyt muutamia muitakin aloja, joista ainakin yksi potentiaalinen on juuri AMK-tutkinto. Eli voin hyvin kuvitella opiskelevani myös ei-akateemisen ammatin itselleni. Lasken kuitenkin sosiaalityön yhdeksi plussaksi mahdollisuuden uusiin yliopisto-opintoihin.
Eiköhän nämä huutelijat ja arvostelijat ole niitä meidän asiakkaita. T: toinen alanvaihtaja ja nykyinen sossh
Itse en ole huomannut tässä ketjussa "huutelua" tai "arvostelua"- missä sinä sitä näet? Faktat ovat faktoja-jos sinulla olisi lakiopintoja takanasi, tietäisit sen kyllä.
Olen kritisoinut täällä sos.alan työntekijöitä, enkä kylläkään ole teidän asiakkaanne.
Onneksi.
Olen aivan toisenalan ammattilainen, mutta joskus joudun tekemään töitä myös teidän alan ammattilaisten kanssa.
Voin vain jyhtyä joihinkin täällä esitettyihin kielteisiin mielipiteisiin sosiaalityöntekijöistä.
Joillekin homma on mennnyt ns, päähän, ja he tekevät liikaa oletuksia, liian vähällä tietämyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Jos it-alalla tulee epämiellyttävää asiakaspalautetta, miten kestät huorittelua ja väkivallalla uhkailua, jota saat kestää sosiaalityöntekijän asiakkailta?
No tätähän tässä juuri pohdin, että kuinka suuressa osassa tässä kuvattu on sosiaalityöntekijän työssä. Ja onko niitä mukavampiakin tehtäviä missä saa auttaa ja tehdä tärkeää työtä, mutta tuo puoli jää vähemmälle.
Tuo paine, joka IT-alalla (en ole koodari tms vaan konsulttialalla) tulee asiakkaiden taholta on varmasti aivan erilaista luonteeltaan. En usko, että niitä oikein voi verrata. Lisäksi moni kollega on tosi urasuuntautunut ja tietyllä tavalla kova. Itse pyrin tekemään myös hyvää työtä, mutta en ainakaan enää koe tota bisnesmaailmaa omaksi, jossa mietitään myyntejä, ylennyksiä jne. Luulin, että vaikkapa sosiaalialalla olisi todennäköistä löytää myös täysin erityyppinen työyhteisö, joka myös tärkeää työssä viihtymisen kannalta.
Mietin ihan samaa että ap vaikuttaa olevan tähtitieteellisen pahasti pihalla. Tai sitten aika hauska provo.
Ehkä neuvoisin aloittajaa ettei nyt ainakaan vauhdilla vaihtaisi mihinkään. Aloittaja arveli että ikänsä puolesta hänen täytyisi toimia pikimmiten. Mielestäni ei todellakaan kannata toimia pikimmiten, koska riski mennä pahasti metsään on todella suuri. Eli kyllä aloittajan pitäisi hitaasti rauhassa saada ajatuksensa paljon selkeämmiksi ennen kuin edes yrittäisi vaihtaa mihinkään.
Eikös entisaikoina ollut tapana että jos tahtoi aikaa harkita elämälleen jotain ihan muuta niin saattoi ottaa vakitöistä vuoden vapaata? Oliko sen nimi "vuorotteluvapaa" tms? Monet sen vapaan otti, osa vaihtoi sen jälkeen alaa, osa palasi vanhoihin töihin mutta paremmalla mielellä. Kenties jokin tuollainen olisi aloittajalle hyvä tapa saada aikaa selkiyttää ajatuksia. Tai ihan vain todella pitkä kesäloma jonka aikana häipyy kauas kaikesta.
Tai kenties ap voisi ensialkuun yrittää saada IT-alalta mielekkäämmän työn. Sekin rauhoittaisi mieltä paljon. Sitten voisi paremmin pohtia suurempia elämänvalintoja.
Ja vielä: varmasti on älyttömän paljon ihmisiä jotka työuransa aikana ei pääse tekemään mitään minkä kokevat merkitykselliseksi. Alkuun se varmaan tuntuu hirveältä pettymykseltä, mutta eiköhän siihen totu. Työn tärkein pointti on kuitenkin vain että siitä saa rahaa. Eläkkeellä sitten voi tehdä jotain millä on itselle jotain väliä.