Voiko vaihto-oppilaalle ilmoittaa,
että hotellin pyörittäminen on loppu ja että sopii etsiä toinen majapaikka? Olen täysin kypsä meillä majailevaan loiseen. Ei osallistu mihinkään kotitöihin, eikä edes omaa huonettaan pidä siistinä. Nytkin minä ja omat lapset ollaan kipeinä ja hänellä ei edes koulua, mutta pienintäkään avun hiventä ei ole tarjonnut. Likaiset astiat jää lojumaan jne.
Kommentit (153)
Minä kuitenkin suosittelisin, että istutte vielä pöydän ääreen ja kirjoitatte ylös ne (vähäisetkin) tehtävät, jotka toivotte / oletatte vaihtarin tekevän.
Sovit vaihtarin kanssa, että pidätte viikoittain (vaikka maanantaina) - tänään on hyvä alioittaa palavereja, siitä, mikä menneellä viikolla meni hyvin ja missä on parantamisen varaa.
Mielestäni, täytyy myös kysyä vaihtarilta / laittaa hänet kertomaan mikä hänestä meni hyvin ja mikä huonosti.
TÄRKEINTÄ on nyt istua pöydän ääreen ja kysyä viihtyykö vaihtari, tehdä lista tehtävistä ja laittaa se vaikka vaihtarin oveen kiinni (vaikka ehkä kuulostaakin naurettavalta).
Asun itse ulkomailla ja olen au pairien kautta oppinut, että MIKÄÄN ei ole itsestäänselvää. Kaikki pienimmätkin asiat on hyvä sopia, mutta on myös tärkeää kysyä, miltä nuoresta tuntuu.
JOS mikään ei auta, sitten pitäisin vielä keskustelun ja kertoisin, että koen, ettei tämä homma toimi ja olisi ehkä parempi, että vaihtari vaihtaa perhettä. Tuossa välissä pitäisin vielä palaverin vaihtarin & koordinaattorin kanssa. Tai sitten skypekeskustelu, jossa on mukana vaihtarin vanhemmat & sinä & vaihtari.
Onko puolisosi yrittänyt puhua vaihtarille? Jos hänen puheensa menisi perille helpommin.
Tsemppiä ja parantumisia sinulle!!
Joo, mieheni puhe menee paremmin perille. Hänellä on ihan selkeästi sellainen kuva, että äidit on kotitalousihmeitä, joita ei juuri arvostaa tarvitse.
Täytyy näköjään todella vaihtaa tätä lähestymistapaa ja tehdä listat. Olen ajatellut, että se olisi loukkaavaa ja aiheuttaisi ainakin sen, että tekee vain sen, eikä tasan mitään muuta - mutta näköjään siihen me silti päädyttiin.
Luulen, että vaihtarille on nyt valjennut se karu totuus tästä vaihto-oppilaana olemisesta eli ylipäätään on nyt koti-ikävä ja uutuuden viehätys on haihtunut. Tää on nyt sitten sen oireilua osittain myös - vaikkei hän alussa sen enempää tehnyt, mutta oli kuitenkin pirteämpi. Nyt valittaa väsymystä ja nukkuu ja nukkuu.
Hyvänen aika, ap. Lopeta valittaminen ja soita NYT sinne järjestöön, että etsivät vaihtarille uuden isäntäperheen. Sinä kärsit, mutta vielä enemmän kärsii tuo nuori. Aivan kamala vaihtovuosi tulossa hänelle, jos jää teille. Suuri helpotus teille molemmille, että pääsette toisistanne eroon, joten TOIMI.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 10:37"]
Minä kuitenkin suosittelisin, että istutte vielä pöydän ääreen ja kirjoitatte ylös ne (vähäisetkin) tehtävät, jotka toivotte / oletatte vaihtarin tekevän.
Sovit vaihtarin kanssa, että pidätte viikoittain (vaikka maanantaina) - tänään on hyvä alioittaa palavereja, siitä, mikä menneellä viikolla meni hyvin ja missä on parantamisen varaa.
Mielestäni, täytyy myös kysyä vaihtarilta / laittaa hänet kertomaan mikä hänestä meni hyvin ja mikä huonosti.
TÄRKEINTÄ on nyt istua pöydän ääreen ja kysyä viihtyykö vaihtari, tehdä lista tehtävistä ja laittaa se vaikka vaihtarin oveen kiinni (vaikka ehkä kuulostaakin naurettavalta).
Asun itse ulkomailla ja olen au pairien kautta oppinut, että MIKÄÄN ei ole itsestäänselvää. Kaikki pienimmätkin asiat on hyvä sopia, mutta on myös tärkeää kysyä, miltä nuoresta tuntuu.
JOS mikään ei auta, sitten pitäisin vielä keskustelun ja kertoisin, että koen, ettei tämä homma toimi ja olisi ehkä parempi, että vaihtari vaihtaa perhettä. Tuossa välissä pitäisin vielä palaverin vaihtarin & koordinaattorin kanssa. Tai sitten skypekeskustelu, jossa on mukana vaihtarin vanhemmat & sinä & vaihtari.
Onko puolisosi yrittänyt puhua vaihtarille? Jos hänen puheensa menisi perille helpommin.
Tsemppiä ja parantumisia sinulle!!
[/quote]
Nämä olivat hyviä ohjeita. En ole ap, mutta samantapaisessa tilanteessa. Meillä on vaihtaripoika, joka pääasiassa nukkuu, löhöää, nettailee ja syö, vaikka ollaan sovittu kirjallisesti ja monet kerrat muistutettu kotihommista, joihin hänen halutaan osallistuvan. Viime viikko oli koeviikko, jolloin hänellä ei ollut yhtään koulupäivää, ja hän nukkui & vetelehti koko sen ajan. Lauantai oli huipentuma - meidän lapsi oli töissä, minä tein ruokaa ja mies imuroi käsi paketissa - poika tasan näki ja kuuli sen, eikä eväänsä liikauttanut. Ap puhui hotellista, ja meistäkin tuntuu, että emme ole muuta kuin hotellinpitäjiä. Poika on avioeroperheestä, vanhemmat riitelevät huoltajuudesta, äiti ei olisi päästänyt häntä vaihtoon, isä taas oli ehdottomasti vaihdon kannalla ja hänen toivelistallaan oli, että lapsi tekee kodin töitä sekä sisällä että ulkona. Nyt ymmärrän, miksi - koska ei ole tehnyt niitä eläissään aikaisemmin. Kiva hoitaa lähes aikuisen ihmisen kasvatus vuodessa. Onkohan se tosiaan meidän homma?
Lopettakaa nyt ihmiset (ja muut) ap:n lyttääminen. Ap on kertonut ihan asiallisesti ongelmastaan ja tilanteestaan ja miksi siitä täällä kirjoittaa. Aina jaksaa jankata joku, joka ei selvästikään ole lukenut tai ainakaan sisäistänyt ap:n jo kertomia asioita. Esim. väite että ap ei olisi sanonut vaihtarista mitään positiivista ei pidä paikkaansa.
Eikös noilla vaihto-oppilasjärjestöillä ole yhteyshenkilöitä juuri tällaisia tapauksia varten? Kannattaisiko ensin yrittää neuvottelua hänen avullaan? Oletko muuten edes kertonut vaihto-oppilaalle suoraan, mitä toivot häneltä vai kuvitteletko hänen tietävän suoraan teidän perheen tavat?
Sanot että ryhdistäytyy tai huomenna lentää ulos.
Tapojen paraneminen osoitetaan siivouksella joka alkaa nyt!
Jos ei ala, käske pakata. Ja sitten pidät pääsi -mitään tekosyitä ei kuunnella.
Kyllä on kerrottu. Moneen kertaan. Täysi hattara pää, joka ilmeisesti ekaa kertaa eläissään näkee imurin. Jättää vain kaiken levälleen ja keskittyy itseensä.
Sä jankutat tästä jatkuvasti. Ole aikuinen ja sanele säännöt. Kuka jaksaa lukea tuollaista ruikutusta viikko toisensa jälkeen.
Nytkin istuksii tuolla keittiössä sotkemiensa astioiden keskellä ja sotkee lisää. Minulla on kova kuume, mutta tää on vain näpräillyt facebookia ja sotkenut. Ja tosiaan koko viikko vapaalla, kun ei osallistu kokeisiin. Ja juuri viikonloppuna viimeksi asiasta yritettiin puhua.
ota yhteys tukihenkilöön,keskustelkaa yhdessä, rehellisesti, saman pöydän ääressä ei ole fiksua heittää noinvain ulos, vaihtari ei ole kesäkissa, luulitko, että se on vaan pelkkää kivaa
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 18:51"]
No kun ei ne säännöt mene jakeluun! Helvetti.
[/quote]
No sitten saa lähteä! Helvetti! Kai se sinä olet joka määräät omassa kodissasi!
No kuvittelin että on lukiolaisen, eikä taaperon tasolla. Ja että on jokin häpy.
Mitä se vaihto-oppilas itse sanoo, kun kerrot, kuinka sinua harmittaa se, että hän ei korjaa jälkiänsä?
Aika hyvin sä jaksat täällä keskustella vaikka on kauhean kova kuume.
Teinit on tuollaisia, hattarapäitä. Poika parka, sattunut väärään perheeseen. Olet valittanut hänestä koko ajan. Miksi ihmeessä otitte vaihto-oppilaan?
Kaikki on täysin toivotonta. Yritin puhua rakentavasti, että pitää tehdä oma osuutensa. Hän sitten ehdotti että tekee yhtenä iltana ruokaa. Kiva idea. Käytännössä piti käydä kaksi kertaa kaupassa, hössöttää kokonainen päivä ja käydä uudestaan kaupassa ja kokata oikea ruoka. Hän sai aikaiseksi sellaisen alkupala-annoksen noin kahdelle ja käsittämättömän sotkun keittiöön, joka on siellä nyt odottanut kaksi päivää.
Makaan sängyssä ja kirjoitan ipadilla ja kiristelen hampaita. Pakko purkaa jonnekin, kun vituttaa, enkä halua huutaakaan. Ei tää ole poika.
Heh, vertaistuki voisi olla tarpeen. Nyt on yritetty jälleen kerran keskustella kotitöistä. Että esimerkiksi ne astiat pitäisi laittaa astianpesukoneeseen ja ruoat kaappiin, jos ja kun lähtee vikana pöydästä. Tulos: Kaikki ruoat pöydällä, lusikka ja lautanen ap-koneessa, mutta sitä ei voinut laittaa päälle, koska en kerran erikseen pyytänyt. Kone siis ladattu pesuainetta myöten valmiiksi, vain myöhään nukkuvan teinin astiat uupuu (katettu silti valmiiksi odottamaan). Ei olisi tarvinnut muuta kuin kansi kiinni ja yksi napin painallus. Ei, kun ei kerran ole erikseen ohjeistettu. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Voiko tämä oikeasti olla näin vaikeaa? Nyt on vielä sitten kamalan loukkaantunutkin, kun kehtaamme naputtaa. Hermo paloi jo omaankin lapseen tämän jatkuvan siivouskärinän takia. Argh.