Miteen suomalainen ja ruotsalaiset luonteeenpiirteet ja järjestelmä eroavat toisistaan ja miksi ruotsi pärjää ja suomi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut muutaman vuoden töissä Ruotsissa, ja ei se sellainen ihanneyhteiskunta ollut kuin ehkä itsekin mennessäni kuvittelin. Etenkin haaveilin iloisuudesta, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta jota mielestäni Suomesta puuttui.

Mutta se sosiaalisuus on monella tavalla hyvin sisäänpäin lämpiävää, oman suvun ja piirin kanssa kyllä juhlitaan enemmän kuin Suomessa yhdessä isommallakin porukalla, mutta ei ulkomaalaisen tai edes ruotsalaisen toiselta paikkakunnalta aikuisena muuttavan ole mitenkään helppo sielläkään löytää uusia ystäviä. Lisäksi Ruotsi on paljon enemmän luokkayhteiskunta kuin Suomi, luokat ei juuri ole tekemisissä toistensa kanssa samalla tapaa kuin Suomessa jossa samassa kaveriporukassa on usein kaikenlaisen taustan ja koulutustason ihmisiä eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä.

Ruotsalaisuuteen kuuluu myös sellaista suomalaiselle haastavaa perinnettä, että suoraan ei sanota eikä näytetä ilmiselvästi miltä tuntuu. Se kevyen hyväntuulisuuden kuori kuuluu säilyttää tilanteessa kuin tilanteessa, eikä ketään saisi johdattaa toista menettämään kasvojaan olemall kriittinen, antamalla edes pomon asemassa ihan käskyä tms. Itse tykkään suomalaisesta suuruudesta enemmän.

Kerroit tuossa lopussa taas erään asian ytimen. Ulkomaalaisilla on käytöstavat. Minä en pidä yhtään suomalaisen loukkaavasta, moukkamaisesta tyylistä. Hyvät käytöstavat ovat toisen huomioon ottamista. Kaikilla on hyvä olla. Elämä on valoisaa ja kevyttä, ilo säilyy. Siihen ei tarvita päihteitä.

Päihteitä? Ruotsalaiset, norjalaiset ja islantilaiset käyttävät adhd lääkkeitä 7 tai 8 kertaa enemmän, kuin suomalaiset (lue apteekkipiriä).

Sallitaan se meillekin, niin johan Mattikin muuttui kosmopoliitiksi.

Voi sinua. Kadehditko muiden pohjoismaiden terveydenhuollon saavutuksia ja adhd-diagnooseja? Mikä motivoi ihmistä samaistamaan respetilääkkeet päihteiksi? 

Jos tunnistaa itsessään kateuden tunteen, pitää kysyä mitä voin oppia kateuden kohteelta. Miten voin parantaa omaa maatani ja tilannettani? Voinko kirjoittaa lehtien yleisönosastoille adhd-lääkkeiden kalleudesta ja diagnoosien nihkeydestä? Tämä on sitä demokraattista vaikuttamista jossa tiskuteeraaminen eli asioiden esille ottaminen on olennainen osa.  

Amfetamiini on, sekä lääke että päihde. Metylifedinaatti on lääke, joka toimii kuten kokaiini. Kyllä minä haluaisin, että Suomessa olisi yhtä helppoa saada diagnoosi sellaisissa ongelmissa (ADHD/ADD), mitkä verrokkimaissa hoidetaan tehokkaasti. Ei USA ole Suomen verrokkimaa. Siellä diagnosoidaan tiettyjä sosiaaliluokkia liiankin helposti.

Sitten projektiosta. Yrittäkää suomalaiset ihmiset ymmärtää, että brändääminen ja psykoliginen termi projektio tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Sallikaa se itsellenne kohteliaalla tavalla. Muutkin sen jo osaavat.

Oj, brändääminen liittyy markkinointiin ja on omien hyvien ominaisuuksien korostamista eikä siihen tarvitse liittää omien negatiivisten ominaisuuksien projisoimista itsestä pois toisiin päin. 

Brändääminen on ihan rehellinen myönteinen minäkuva ja projisointi häiriintynyt selvitymiskeino silloin kun sitä myönteistä minäkuvaa ei ole päässyt kehittymään ensinkään. 

Ei kukaan elä tyhjiössä. Projisointi (projektio) ja brändääminen ovat sama asia. Lue välillä englanninkielistä Wikipediaa. Ota myös haltuun käsitteet objektiivisuus ja subjektiivisuus. Sitten mieti mitä adjektiivi tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut muutaman vuoden töissä Ruotsissa, ja ei se sellainen ihanneyhteiskunta ollut kuin ehkä itsekin mennessäni kuvittelin. Etenkin haaveilin iloisuudesta, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta jota mielestäni Suomesta puuttui.

Mutta se sosiaalisuus on monella tavalla hyvin sisäänpäin lämpiävää, oman suvun ja piirin kanssa kyllä juhlitaan enemmän kuin Suomessa yhdessä isommallakin porukalla, mutta ei ulkomaalaisen tai edes ruotsalaisen toiselta paikkakunnalta aikuisena muuttavan ole mitenkään helppo sielläkään löytää uusia ystäviä. Lisäksi Ruotsi on paljon enemmän luokkayhteiskunta kuin Suomi, luokat ei juuri ole tekemisissä toistensa kanssa samalla tapaa kuin Suomessa jossa samassa kaveriporukassa on usein kaikenlaisen taustan ja koulutustason ihmisiä eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä.

Ruotsalaisuuteen kuuluu myös sellaista suomalaiselle haastavaa perinnettä, että suoraan ei sanota eikä näytetä ilmiselvästi miltä tuntuu. Se kevyen hyväntuulisuuden kuori kuuluu säilyttää tilanteessa kuin tilanteessa, eikä ketään saisi johdattaa toista menettämään kasvojaan olemall kriittinen, antamalla edes pomon asemassa ihan käskyä tms. Itse tykkään suomalaisesta suuruudesta enemmän.

Kerroit tuossa lopussa taas erään asian ytimen. Ulkomaalaisilla on käytöstavat. Minä en pidä yhtään suomalaisen loukkaavasta, moukkamaisesta tyylistä. Hyvät käytöstavat ovat toisen huomioon ottamista. Kaikilla on hyvä olla. Elämä on valoisaa ja kevyttä, ilo säilyy. Siihen ei tarvita päihteitä.

Päihteitä? Ruotsalaiset, norjalaiset ja islantilaiset käyttävät adhd lääkkeitä 7 tai 8 kertaa enemmän, kuin suomalaiset (lue apteekkipiriä).

Sallitaan se meillekin, niin johan Mattikin muuttui kosmopoliitiksi.

Voi sinua. Kadehditko muiden pohjoismaiden terveydenhuollon saavutuksia ja adhd-diagnooseja? Mikä motivoi ihmistä samaistamaan respetilääkkeet päihteiksi? 

Jos tunnistaa itsessään kateuden tunteen, pitää kysyä mitä voin oppia kateuden kohteelta. Miten voin parantaa omaa maatani ja tilannettani? Voinko kirjoittaa lehtien yleisönosastoille adhd-lääkkeiden kalleudesta ja diagnoosien nihkeydestä? Tämä on sitä demokraattista vaikuttamista jossa tiskuteeraaminen eli asioiden esille ottaminen on olennainen osa.  

Amfetamiini on, sekä lääke että päihde. Metylifedinaatti on lääke, joka toimii kuten kokaiini. Kyllä minä haluaisin, että Suomessa olisi yhtä helppoa saada diagnoosi sellaisissa ongelmissa (ADHD/ADD), mitkä verrokkimaissa hoidetaan tehokkaasti. Ei USA ole Suomen verrokkimaa. Siellä diagnosoidaan tiettyjä sosiaaliluokkia liiankin helposti.

Sitten projektiosta. Yrittäkää suomalaiset ihmiset ymmärtää, että brändääminen ja psykoliginen termi projektio tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Sallikaa se itsellenne kohteliaalla tavalla. Muutkin sen jo osaavat.

Oj, brändääminen liittyy markkinointiin ja on omien hyvien ominaisuuksien korostamista eikä siihen tarvitse liittää omien negatiivisten ominaisuuksien projisoimista itsestä pois toisiin päin. 

Brändääminen on ihan rehellinen myönteinen minäkuva ja projisointi häiriintynyt selvitymiskeino silloin kun sitä myönteistä minäkuvaa ei ole päässyt kehittymään ensinkään. 

Ei kukaan elä tyhjiössä. Projisointi (projektio) ja brändääminen ovat sama asia. Lue välillä englanninkielistä Wikipediaa. Ota myös haltuun käsitteet objektiivisuus ja subjektiivisuus. Sitten mieti mitä adjektiivi tarkoittaa.

Palataan sitten kun tiedät mikä on adjektiivi. 

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä Ruotsin kuuluisa demokraattinen ote on täysin käsittämättömässä tilanteessa. Kukaan ei oikeasti uskalla myöntää, että koronastrategia on ollut  täysi fiasko ja vaatia Tegnellin eroa. Paitsi ehkä sverigedemokraatit, mutt niitä ei voi ottaa tosissaan.

Keisarilla ei ole lainkaan vaatteita Ruotsissa, eikä kukaan uskalla sanoa sitä. Covid blodbad, eller hur? Slemslakt. Snormassmord -ingen? 

En tunne ketään joka osaisi selittää miten Ruotissä meni näin. 

Ruotsissa on EU korkein arvostus yrittäjyyttä kohtaan.

Suomessa on EU ..... tarviiko kirjoittaa auki?

Suomalaiset ovat kolonialismin aikana luovuttaneet rikkautensa Ruotsille ja poikansa Ruotsin armeijaan. 

Ruotsi on rikas maa jossa vauras kansanosa ryhtyi harrastamaan sosiaalidemokratiaa.

Suomi on köyhä maa jossa köyhälistö ryhtyi vaatimaan sosiaalidemokratiaa.

Ruotsin paras puolustusstrategia?

Suomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut muutaman vuoden töissä Ruotsissa, ja ei se sellainen ihanneyhteiskunta ollut kuin ehkä itsekin mennessäni kuvittelin. Etenkin haaveilin iloisuudesta, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta jota mielestäni Suomesta puuttui.

Mutta se sosiaalisuus on monella tavalla hyvin sisäänpäin lämpiävää, oman suvun ja piirin kanssa kyllä juhlitaan enemmän kuin Suomessa yhdessä isommallakin porukalla, mutta ei ulkomaalaisen tai edes ruotsalaisen toiselta paikkakunnalta aikuisena muuttavan ole mitenkään helppo sielläkään löytää uusia ystäviä. Lisäksi Ruotsi on paljon enemmän luokkayhteiskunta kuin Suomi, luokat ei juuri ole tekemisissä toistensa kanssa samalla tapaa kuin Suomessa jossa samassa kaveriporukassa on usein kaikenlaisen taustan ja koulutustason ihmisiä eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä.

Ruotsalaisuuteen kuuluu myös sellaista suomalaiselle haastavaa perinnettä, että suoraan ei sanota eikä näytetä ilmiselvästi miltä tuntuu. Se kevyen hyväntuulisuuden kuori kuuluu säilyttää tilanteessa kuin tilanteessa, eikä ketään saisi johdattaa toista menettämään kasvojaan olemall kriittinen, antamalla edes pomon asemassa ihan käskyä tms. Itse tykkään suomalaisesta suuruudesta enemmän.

Kerroit tuossa lopussa taas erään asian ytimen. Ulkomaalaisilla on käytöstavat. Minä en pidä yhtään suomalaisen loukkaavasta, moukkamaisesta tyylistä. Hyvät käytöstavat ovat toisen huomioon ottamista. Kaikilla on hyvä olla. Elämä on valoisaa ja kevyttä, ilo säilyy. Siihen ei tarvita päihteitä.

Päihteitä? Ruotsalaiset, norjalaiset ja islantilaiset käyttävät adhd lääkkeitä 7 tai 8 kertaa enemmän, kuin suomalaiset (lue apteekkipiriä).

Sallitaan se meillekin, niin johan Mattikin muuttui kosmopoliitiksi.

Voi sinua. Kadehditko muiden pohjoismaiden terveydenhuollon saavutuksia ja adhd-diagnooseja? Mikä motivoi ihmistä samaistamaan respetilääkkeet päihteiksi? 

Jos tunnistaa itsessään kateuden tunteen, pitää kysyä mitä voin oppia kateuden kohteelta. Miten voin parantaa omaa maatani ja tilannettani? Voinko kirjoittaa lehtien yleisönosastoille adhd-lääkkeiden kalleudesta ja diagnoosien nihkeydestä? Tämä on sitä demokraattista vaikuttamista jossa tiskuteeraaminen eli asioiden esille ottaminen on olennainen osa.  

Amfetamiini on, sekä lääke että päihde. Metylifedinaatti on lääke, joka toimii kuten kokaiini. Kyllä minä haluaisin, että Suomessa olisi yhtä helppoa saada diagnoosi sellaisissa ongelmissa (ADHD/ADD), mitkä verrokkimaissa hoidetaan tehokkaasti. Ei USA ole Suomen verrokkimaa. Siellä diagnosoidaan tiettyjä sosiaaliluokkia liiankin helposti.

Sitten projektiosta. Yrittäkää suomalaiset ihmiset ymmärtää, että brändääminen ja psykoliginen termi projektio tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Sallikaa se itsellenne kohteliaalla tavalla. Muutkin sen jo osaavat.

Oj, brändääminen liittyy markkinointiin ja on omien hyvien ominaisuuksien korostamista eikä siihen tarvitse liittää omien negatiivisten ominaisuuksien projisoimista itsestä pois toisiin päin. 

Brändääminen on ihan rehellinen myönteinen minäkuva ja projisointi häiriintynyt selvitymiskeino silloin kun sitä myönteistä minäkuvaa ei ole päässyt kehittymään ensinkään. 

Ei kukaan elä tyhjiössä. Projisointi (projektio) ja brändääminen ovat sama asia. Lue välillä englanninkielistä Wikipediaa. Ota myös haltuun käsitteet objektiivisuus ja subjektiivisuus. Sitten mieti mitä adjektiivi tarkoittaa.

Palataan sitten kun tiedät mikä on adjektiivi. 

Eli jos ruotsalainen ajattelee suomalaisen olevan sosiaalisesti kömpelö ja käyttäytyy vuorovaikutustilanteessa tämän olettaman mukaisesti, niin siinä ei mielestäsi olla subjektiivisuuden ja adjektiivien kanssa tekemisissä? Mielestäsi tuollainen mielenmaiseman heijastaminen on objektiivisen totuuden osoittamista, eikä projisointia? Niin, ja että brändäytyä (sekä yksilö- että ihmisryhmätasolla) voi täysin ilman jotain, johon vertautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut muutaman vuoden töissä Ruotsissa, ja ei se sellainen ihanneyhteiskunta ollut kuin ehkä itsekin mennessäni kuvittelin. Etenkin haaveilin iloisuudesta, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta jota mielestäni Suomesta puuttui.

Mutta se sosiaalisuus on monella tavalla hyvin sisäänpäin lämpiävää, oman suvun ja piirin kanssa kyllä juhlitaan enemmän kuin Suomessa yhdessä isommallakin porukalla, mutta ei ulkomaalaisen tai edes ruotsalaisen toiselta paikkakunnalta aikuisena muuttavan ole mitenkään helppo sielläkään löytää uusia ystäviä. Lisäksi Ruotsi on paljon enemmän luokkayhteiskunta kuin Suomi, luokat ei juuri ole tekemisissä toistensa kanssa samalla tapaa kuin Suomessa jossa samassa kaveriporukassa on usein kaikenlaisen taustan ja koulutustason ihmisiä eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä.

Ruotsalaisuuteen kuuluu myös sellaista suomalaiselle haastavaa perinnettä, että suoraan ei sanota eikä näytetä ilmiselvästi miltä tuntuu. Se kevyen hyväntuulisuuden kuori kuuluu säilyttää tilanteessa kuin tilanteessa, eikä ketään saisi johdattaa toista menettämään kasvojaan olemall kriittinen, antamalla edes pomon asemassa ihan käskyä tms. Itse tykkään suomalaisesta suuruudesta enemmän.

Kerroit tuossa lopussa taas erään asian ytimen. Ulkomaalaisilla on käytöstavat. Minä en pidä yhtään suomalaisen loukkaavasta, moukkamaisesta tyylistä. Hyvät käytöstavat ovat toisen huomioon ottamista. Kaikilla on hyvä olla. Elämä on valoisaa ja kevyttä, ilo säilyy. Siihen ei tarvita päihteitä.

Päihteitä? Ruotsalaiset, norjalaiset ja islantilaiset käyttävät adhd lääkkeitä 7 tai 8 kertaa enemmän, kuin suomalaiset (lue apteekkipiriä).

Sallitaan se meillekin, niin johan Mattikin muuttui kosmopoliitiksi.

Voi sinua. Kadehditko muiden pohjoismaiden terveydenhuollon saavutuksia ja adhd-diagnooseja? Mikä motivoi ihmistä samaistamaan respetilääkkeet päihteiksi? 

Jos tunnistaa itsessään kateuden tunteen, pitää kysyä mitä voin oppia kateuden kohteelta. Miten voin parantaa omaa maatani ja tilannettani? Voinko kirjoittaa lehtien yleisönosastoille adhd-lääkkeiden kalleudesta ja diagnoosien nihkeydestä? Tämä on sitä demokraattista vaikuttamista jossa tiskuteeraaminen eli asioiden esille ottaminen on olennainen osa.  

Amfetamiini on, sekä lääke että päihde. Metylifedinaatti on lääke, joka toimii kuten kokaiini. Kyllä minä haluaisin, että Suomessa olisi yhtä helppoa saada diagnoosi sellaisissa ongelmissa (ADHD/ADD), mitkä verrokkimaissa hoidetaan tehokkaasti. Ei USA ole Suomen verrokkimaa. Siellä diagnosoidaan tiettyjä sosiaaliluokkia liiankin helposti.

Sitten projektiosta. Yrittäkää suomalaiset ihmiset ymmärtää, että brändääminen ja psykoliginen termi projektio tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Sallikaa se itsellenne kohteliaalla tavalla. Muutkin sen jo osaavat.

Oj, brändääminen liittyy markkinointiin ja on omien hyvien ominaisuuksien korostamista eikä siihen tarvitse liittää omien negatiivisten ominaisuuksien projisoimista itsestä pois toisiin päin. 

Brändääminen on ihan rehellinen myönteinen minäkuva ja projisointi häiriintynyt selvitymiskeino silloin kun sitä myönteistä minäkuvaa ei ole päässyt kehittymään ensinkään. 

Ei kukaan elä tyhjiössä. Projisointi (projektio) ja brändääminen ovat sama asia. Lue välillä englanninkielistä Wikipediaa. Ota myös haltuun käsitteet objektiivisuus ja subjektiivisuus. Sitten mieti mitä adjektiivi tarkoittaa.

Palataan sitten kun tiedät mikä on adjektiivi. 

Eli jos ruotsalainen ajattelee suomalaisen olevan sosiaalisesti kömpelö ja käyttäytyy vuorovaikutustilanteessa tämän olettaman mukaisesti, niin siinä ei mielestäsi olla subjektiivisuuden ja adjektiivien kanssa tekemisissä? Mielestäsi tuollainen mielenmaiseman heijastaminen on objektiivisen totuuden osoittamista, eikä projisointia? Niin, ja että brändäytyä (sekä yksilö- että ihmisryhmätasolla) voi täysin ilman jotain, johon vertautua?

Sosiaalisissa tilanteissa ruotsalainen on kiva, ulospäinsuuntautunut, yrittää pitää yllä hyvää ilmapiiriä ja toivoo parasta vastapuolesta. Siis myös suomalaisesta. Mitään odotusta suomalaisen kömpelyydestä ei ole, toki hän toivoo, että suomalaisella ei ole puukkoa ja että humalatila ei ole sen suurempi kuin hälläkään. Ruotsalainen arvostaa myös hyvää huumorintajua. 

Muusta ajatuksenjuoksusta oikein saanut kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut muutaman vuoden töissä Ruotsissa, ja ei se sellainen ihanneyhteiskunta ollut kuin ehkä itsekin mennessäni kuvittelin. Etenkin haaveilin iloisuudesta, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta jota mielestäni Suomesta puuttui.

Mutta se sosiaalisuus on monella tavalla hyvin sisäänpäin lämpiävää, oman suvun ja piirin kanssa kyllä juhlitaan enemmän kuin Suomessa yhdessä isommallakin porukalla, mutta ei ulkomaalaisen tai edes ruotsalaisen toiselta paikkakunnalta aikuisena muuttavan ole mitenkään helppo sielläkään löytää uusia ystäviä. Lisäksi Ruotsi on paljon enemmän luokkayhteiskunta kuin Suomi, luokat ei juuri ole tekemisissä toistensa kanssa samalla tapaa kuin Suomessa jossa samassa kaveriporukassa on usein kaikenlaisen taustan ja koulutustason ihmisiä eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä.

Ruotsalaisuuteen kuuluu myös sellaista suomalaiselle haastavaa perinnettä, että suoraan ei sanota eikä näytetä ilmiselvästi miltä tuntuu. Se kevyen hyväntuulisuuden kuori kuuluu säilyttää tilanteessa kuin tilanteessa, eikä ketään saisi johdattaa toista menettämään kasvojaan olemall kriittinen, antamalla edes pomon asemassa ihan käskyä tms. Itse tykkään suomalaisesta suuruudesta enemmän.

Kerroit tuossa lopussa taas erään asian ytimen. Ulkomaalaisilla on käytöstavat. Minä en pidä yhtään suomalaisen loukkaavasta, moukkamaisesta tyylistä. Hyvät käytöstavat ovat toisen huomioon ottamista. Kaikilla on hyvä olla. Elämä on valoisaa ja kevyttä, ilo säilyy. Siihen ei tarvita päihteitä.

Päihteitä? Ruotsalaiset, norjalaiset ja islantilaiset käyttävät adhd lääkkeitä 7 tai 8 kertaa enemmän, kuin suomalaiset (lue apteekkipiriä).

Sallitaan se meillekin, niin johan Mattikin muuttui kosmopoliitiksi.

Voi sinua. Kadehditko muiden pohjoismaiden terveydenhuollon saavutuksia ja adhd-diagnooseja? Mikä motivoi ihmistä samaistamaan respetilääkkeet päihteiksi? 

Jos tunnistaa itsessään kateuden tunteen, pitää kysyä mitä voin oppia kateuden kohteelta. Miten voin parantaa omaa maatani ja tilannettani? Voinko kirjoittaa lehtien yleisönosastoille adhd-lääkkeiden kalleudesta ja diagnoosien nihkeydestä? Tämä on sitä demokraattista vaikuttamista jossa tiskuteeraaminen eli asioiden esille ottaminen on olennainen osa.  

Amfetamiini on, sekä lääke että päihde. Metylifedinaatti on lääke, joka toimii kuten kokaiini. Kyllä minä haluaisin, että Suomessa olisi yhtä helppoa saada diagnoosi sellaisissa ongelmissa (ADHD/ADD), mitkä verrokkimaissa hoidetaan tehokkaasti. Ei USA ole Suomen verrokkimaa. Siellä diagnosoidaan tiettyjä sosiaaliluokkia liiankin helposti.

Sitten projektiosta. Yrittäkää suomalaiset ihmiset ymmärtää, että brändääminen ja psykoliginen termi projektio tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa. Sallikaa se itsellenne kohteliaalla tavalla. Muutkin sen jo osaavat.

Oj, brändääminen liittyy markkinointiin ja on omien hyvien ominaisuuksien korostamista eikä siihen tarvitse liittää omien negatiivisten ominaisuuksien projisoimista itsestä pois toisiin päin. 

Brändääminen on ihan rehellinen myönteinen minäkuva ja projisointi häiriintynyt selvitymiskeino silloin kun sitä myönteistä minäkuvaa ei ole päässyt kehittymään ensinkään. 

Ei kukaan elä tyhjiössä. Projisointi (projektio) ja brändääminen ovat sama asia. Lue välillä englanninkielistä Wikipediaa. Ota myös haltuun käsitteet objektiivisuus ja subjektiivisuus. Sitten mieti mitä adjektiivi tarkoittaa.

Palataan sitten kun tiedät mikä on adjektiivi. 

Eli jos ruotsalainen ajattelee suomalaisen olevan sosiaalisesti kömpelö ja käyttäytyy vuorovaikutustilanteessa tämän olettaman mukaisesti, niin siinä ei mielestäsi olla subjektiivisuuden ja adjektiivien kanssa tekemisissä? Mielestäsi tuollainen mielenmaiseman heijastaminen on objektiivisen totuuden osoittamista, eikä projisointia? Niin, ja että brändäytyä (sekä yksilö- että ihmisryhmätasolla) voi täysin ilman jotain, johon vertautua?

Sosiaalisissa tilanteissa ruotsalainen on kiva, ulospäinsuuntautunut, yrittää pitää yllä hyvää ilmapiiriä ja toivoo parasta vastapuolesta. Siis myös suomalaisesta. Mitään odotusta suomalaisen kömpelyydestä ei ole, toki hän toivoo, että suomalaisella ei ole puukkoa ja että humalatila ei ole sen suurempi kuin hälläkään. Ruotsalainen arvostaa myös hyvää huumorintajua. 

Muusta ajatuksenjuoksusta oikein saanut kiinni.

Mutta ymmärtänet että tämä luonne-erittelysi on positiivisten mielikuvien projisointia. Vahvistat siinä brändiä.

Tuolla puukolla ja humalalla tulit kuitenkin paljastaneeksi pointtini. I rest my case. Kauniita unia, rakas svekomaanini. Suosittelen iltalukemiseksi Jungia ja Dostojevskiä.