Lue keskustelun säännöt.
Opintotuki 221,40e. Miten tuolla voi pärjätä?
27.09.2013 |
Tuohan on oikeasti ihan naurettava summa! En ihmettele enää yhtään, että niin moni opiskelija joutuu käymään siinä ohella myös töissä. Itse en opiskeluaikana koskaan ollut töissä, mutta asuinkin poikaystävän kanssa yhdessä ja se auttoi paljon. Talouteen tuli kahdet opintotuet ja ihan mukavasti niillä elettiin. Ei kai yksin asuva pärjää tuollaisella pienellä armopalalla mitenkään?!
Kommentit (99)
On arvokkaampaa olla työtön nuori kuin opiskeleva nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on aika harhaanjohtava niille, jotka eivät ole perehtyneet opintotukeen.
Opintotuki koostuu kolmesta asiasta:
- opintorahasta
- asumislisästä sekä
- opintolainan valtiontakauksesta.
Jotta voi saada opintotukea, täytyy sinun
- olla hyväksytty oppilaitokseen
- opiskella päätoimisesti
- edistyä opinnoissasi sekä
- olla taloudellisen tuen tarpeessa.
Opintotuen opintorahan määrät voi katsoa tästä taulukosta: http://www.kela.fi/opintoraha_maara. Opintoraha näyttää olevan vähintään 38 € ja enintään 298 €.
Opitotuen asumislisä on 26,90–201,60 € kuukaudessa riippuen vuokran suuruudesta.
Opintolainan valtiontakaus - no, se tarkoittaa sitä, että jokainen opiskelija voi ottaa opintolainaa.
AP kertoi, että hänen opintotukensa on 221,40 €. Nyt kiinnostaisi kuulla erittely - mistä se koostuu ja minkäasteisessa koulussa opiskelet?
Moni vetoaa siihen, että ei sen tarkoituskaan ole kattaa elämistä vain tukea vain osan. Opiskelu on kuitenkin tarkoitettu kokopäiväiseksi ja nykyään on vielä paljon aiempaakin tiukempaa opintoaikojen kanssa, joten työnteko ei saisi edes viivästyttää opiskelemista. Itse yritin aikanaan tehdä opiskellessani kaiken "oikein": Pärjätä hyvin opinnoissa, hankkia työelämässä arvostettua kokemusta järjestöissä toimimisesta ja käydä töissä ilman kunnon lomaa vuosiin.
Lopputuloksena paloin loppuun, enkä valmistunut. Jos talouteni olisi ollut hieman turvatumpi, olisin todennäköisesti uskaltanut ottaa hieman rennommin ja osannut keskittyä itse opiskeluun ja hermoillut vähemmän. Olen pärjännyt siitä huolimatta ihan ok elämässäni ja tarkoitus on nyt myöhemmin opiskella lisää. Silti uskon, että yhteiskunnalle olisin ollut moninkertaisesti tuottavampi, jos en olisi ollut vuotta poissa työelämästä loppuun palamisen vuoksi ja päätynyt koulustani vastaavaan työhön ja maksanut reippaasti enemmän veroja kuin sillä uralla mihin lopulta päädyin.
En usko, että opiskelijoiden tiukille vetäminen niin taloudellisesti kuin henkisestikin tuottaa lopulta paljoakaan hyvää. Jatkuva painostus nopeuttaa valmistumista ja samalla taloudellisen turvan heikkeneminen on aika rankka yhdistelmä, jos opiskelijalla tulee mitään vaikeuksia elämässään. Opiskelijajärjestöt ovat vuosi vuodelta huolestuneempia opiskelijoiden jaksamisesta ja mielestäni syystä.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 16:28"]
Olen itse opiskelija ja itselleni on ollut aina vaikea ymmärtää sitä, miksi yhteiskunnassa on ns. kahden kastin porukkaa: on työttömiä/sairaita ym. tuilla eläviä jotka saavat suuremman summan elämiseensä eivätkä joudu nostamaan lainaa. Sitten on opiskelijoita, joiden pitää elää lainalla. Miksi? Useinhan sanotaan että tämä kannustaa opiskelijoita valmistumaan nopeasti ja menemään töihin. No eikö sama sitten kannustaisi työttömiä etsimään itselleen nopeammin töitä ja pysymään siellä?
Asun yksin ja opintotukeni + asumislisä on verojen jälkeen muistaakseni noin 450e. Vuokrani on 490e ja asun opiskelija-asuntosäätiön asunnossa, tämä on ainut jonka sain. Lisäkuluja tulee bussilipusta 30e (pakollinen jotta pääsen koululle) ja kännykästä 20e. Opintolainan takaus on max 300e/kk, jonka nostan aina täytenä. Valitettavasti opintoni sisältävät välillä toisella paikkakunnalla suoritettavia jaksoja, joista tulee helposti kustannuksia 30-80e/kk ihan matkustamisen vuoksi. Niinpä tuet + laina - pakolliset kulut jättää ruokaan 150e. Onnistuu toki, mutta entä kun kengät menee rikki? Tarvitsisi lääkkeitä? Silmälasit hajoaa?
Mua aina raivostuttaa tämä keskustelu nuorista, jotka eivät halua nostaa lainaa. Ihmiset ei oikein taida ymmärtää kuinka pieni tuo laina on, ja kuinka suuret yksinasuvan ihmisen kulut ovat. Lisäksi entisaikoina koulutus on taannut varman työpaikan, itselläni taas on kauhuskenaariona se että valmistuttuani lyhennän kymppitonnin lainaani tt-tuella...
[/quote]
itse aikoinaan opiskelin 3,5 v Helsingissä. Muutin maalta ja sain vinkin laita ilmoitus seurakunnan lehteen. Sieltä sain halvan huoneen omakotitalon yläkerrasta, eli mulla oli ihan oma huone, keittiön tapainen ja makkari, suihkussa sain käydä kellarin saunassa ja vessa oli tosi onneton mikä mun käytössä oli. Asuin koko 3,5 v siellä, vain ja ainoastaan hinnan takia.
Koulussa onneksi oli liikuntasali ja siellä myöskin suihkut, en kertaakaan käynyt kellarissa suihkussa kouluaikana suihkussa, ainoastaan käytin kerran kuussa omistajan pyykkikonetta.
Olin koko opiskeluajan töissä kodin läheisessä Mäkissä, aina perjantai-illan, ja joku vuoro oli lauantaina ja joku sunnuntaina. Ja kesällä tein täyttä työviikkoa, kaikki 3 kesää.
Käytin kaikki illat opiskeluihin. Kun tunnit päättyivät, tein aina kaikki kotitehtävät tunnin jälkeen ja aloin tekemään annettuja palautettavia töitä. Normaalia oli että olin palautettavan työn tehnyt viikon päästä sen annosta enkä 1,5 kk myöhemmin viimeisinä hetkinä.
Työssä käyminen ei tippaakaan vaikuttanut koulumenestykseeni, päinvastoin. Kun hampurilaisia kääntää ja humalaisia katsoo, motivaatio opiskella oli kova.
Mäkki työnantajana oli hyvä, itse sain tehdä niin paljon kun halusin töitä, henkilökunnan kanssa viihdyttiin hyvin ja pomo ja vuoropääliköt olivat tosi hyviä. Työ olisi ehkä ollut mielekkäämpää jos olisin tehnyt muitakin vuoroja, mutta päätin näin.
Valmistumisen jälkeen 2008 jäin työharjoittelupaikkaan töihin ja nyt kun työssä on alkamassa yt-neuvottelut, on helppo hakea töitä, kun entinen pomo ehdottomasti haluaa minua suositella.
3,5 v aikana ostin alle 5 kirjaa, esim vierailijoita kävi niin paljon etten kertaakaan kouluaikana ostanut esim kyniä. Kirjasto oli tosi hyvä ja toimiva.
Keskiarvo on minulla yli 4, joka on vaan sen ansioista että tein ahkerasti töitä koulun eteen.
68 jatkaa: mulla ei oo mitään mielipidettä muodostettuna tosta kotihoidon tuesta, ei herätä sinänsä tunteita koska ei oo ajankohtainen mulle. Myönnetään, että 300e kuulostaa todella vähältä.
En nyt varsinaisesti aja mitään opintotuen korotusta (mutta tietenki ottaisin sellasen avosylin vastaan jos niikseen tulis), haluaisin vaan ettei sitä myöskään yritettäis jatkuvasti ajaa pienemmäksi. Ja että ihmiset lopettais ne opiskelijoiden hyysäämis-puheet, jos opiskelu on kerran niin hemmetin hyvin tuettua ja helppoa hommaa ni kaikki vaan yliopistojen ja AMKien penkkejä kuluttamaan!
Aina ensimmäisenä syytän itseäni kun rahaa ei ole, yritän jatkuvasti parantaa tilannettani hakemalla töitä (vaikka koulussakin riittää tekemistä jos haluaa menestyä edes keskitasoisesti), mutta ei ole tärpännyt. Mielenterveyden puolestanikin jo pelkään, kun tuntuu ettei minnekään kelpaa, ja opiskelumotivaatio kärsii kun mitään kivaa ei oo varaa tehdä opiskelujeen vastapainoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaa miten NYKYnuorisoa taas mollataan. Suuret ikäluokat ovat rakentaneet massiivisen julkisen hallinnon, tuhlanneet ylenmäärin rahaa ja velkaannuttaneet maata kiihtyvällä tahdilla, josta nyt maksetaan niin, että tulevaisuus on seuraavilla sukupolvilla ja siis tällä NYKYnuorisolla on paljon aiempaa vaikeampi. Opintotuet eivät ole kasvaneet samaan tahtiin kuin mitä eläminen on kallistunut. Suuret ikäluokat ovat nauttineet hyvästä työllisyydestä, talouskasvusta ja vakaasta elämästä ja myyvät sitten vielä eläkkeelle jäädessään hometalonsa (joka on ollut terve suurin piirtein sen ajan kun he ovat siinä eläneet muttei enää) nuorelle lapsiperheelle älyttömällä hinnalla. Nyt sitten me pieni työssäkäyvä porukka yritetään isoissa asuntoveloissamme tahota verorahoja, jotta nuo mällääjät saadaan hoidettua jotenkin säädyllisesti hautaansa asti. Tähän yhtälöön päälle vielä se, että työllistyminen on vaikeutunut ja firmat lähinnä irtisanoo porukkaa. Ei käy katteeks NYKYnuorisoa!
Itse opiskelin yli 20 vuotta sitten ja sanon, että kyllä silloin oli paljon helpompaa kuin tällä parjatulla NYKYnuorisolla. Toivottavasti pystyn itse auttamaan omia lapsiani sitten aikoinaan kun opiskelevat ja toivotan tsemppiä kaikille nyt opiskeleville!
Yllä oleva jatkaa, minäkin olisin halunnut mennä opiskelemaan HR.ää. Olin päättänyt niin, mutta jo hyvin nopeasti, kun aloin katsomaan MOLlin sivuja tajusin ettei täältä elantoa saada.
Kuitenkin päätin opiskella alaa, jota halusin tehdä ja sainkin suoritettua siitä lähes kaikki opinnot mitä oli tarjolla, mutta lisäksi opiskelin 3 muuta alaa, koulun sisällä kun se oli helposti mahdollista. Siksi opiskeluun menikin aikaa 3,5 v. Tiesin nopeasti taloushallinto antaa työtä, jos saan ensimmäisen paikan ja kun etsin harjoittelupaikkoja pk-seudun eri työpaikoista, olisin päässyt lopulta 7 paikkaan suorittamaan työharjoittelua ja lopulta 2 ilmoitti että maksaa työharjoittelusta. HR.n opiskelijat eivät edes kaikki löytäneet alan harjoittelupaikkaa.
Se että joku opiskelee 7 v ja päätyy kortistoon on kyllä niin omaa tyhmyyttä. Suomessa on työpaikkoja ja Suomessa koulutetaan liikaa ihmisiä ammatteihin, joista ei ammattia saa.
Miksi pitää valmistua ammattiin josta tykkää, kun mielemmin valmistuu ammattiin josta saa työpaikan ?
Meidänkin yt-t ovat sen takia, kun emoyritys on päättänyt tasaisesti karsia. Töitä alalla on, eli mun muutaman vuoden ammattitaidolla olen luottavaisin mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehtiin yliopistoaikana niin, että ryssittiin luottotiedot jollain 20euron laskulla tahalleen, kun oltiin ensin järjestetty vuokra-asunto (esim. hoas tms halpa). Neljävuotta oli nimi pois, ei tarvinnu nostaa opintolainaa kun sitä ei saanut, mutta saatiinpahan toimeentulotukea. ;-) Viimeisenä yliopistovuotena nimi sitten palautui ja siinä vaiheessa olikin jo niin rentoa, että saattoi ottaa jonkun osa-aikatyön koulun oheen ja pian olinkin jo maisteri. Se ei pelaa joka pelkää, likainen peli on ikävä kyllä se, millä tässä elämässä mennään eteenpäin.
"Jännää että nykynuoret jotenkin ajattelee että yhteiskunta kustantaa koko heidän elämänsä?!! Missä on se tahto pärjätä itse, tahto itse tehdä elämänsä ja elantonsa eteen jotain? Ai niin, eihän tarvii kun yhteiskunta maksaa...."
Tämmöiset viestit huvittavat. Helppohan sun on sanoa kun itse paskot kultaharkkoja. Opiskelijoilla on aika paljon karumpaa. Ei opintotuella olekaan tarkoitus elää ja opiskelijat kyllä tietävät sen. Ja olen varma että suurimmalla osalla opiskelijoista on tahto pärjätä itse ja tehdä asioita elantonsa eteen, se voi vaan olla varsin hankalaa, joten ei ihme että hieman suurempi rahallinen tuki auttaisi huomattavasti. En tarkoita että opintotuella on tarkoitus elää, mutta ei olisi pahitteeksi jos se olisi hieman suurempi.
Huvittavaa myös muuten nähdä kuinka kapealle jotkut ylläolevanlaisia viestejä kirjoittavat ihmiset näkevät. Ihan kun hevosella sellaiset läpät silmien sivuilla. Jos on vaikkapa monta vuotta masentuneena ollut opiskelut ensimmäistä kertaa uudessa kaupungissa aloittava erityisherkkä ja voimakkaasta sosiaalifobiasta kärsivä opiskelija, maailmassa pärjääminen on vaikeaa jo muutenkin. Silloin opintotuki suurempanakin määränä ei ole mikään aarre joka putoaa nenän eteen tuosta vain, vaan nimenomaan tuki jo muuten vaikeaan elämään. Kävikö tämmöinen ikinä mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, saapa tuon verran kuitenkin, ja asumistuen päälle. Nykynuoriso ei muista aikaa, jolloin ei ollut opintotukia minkäänlaisia, vaan opinnot rahoitettiin lainalla. Rajansa silläkin, mihin yhteiskunta kykenee venymään.
Aikanaan myös päästiin saman tien työelämään. Nykyään tehdään opintojen jälkeen epävarmoja pätkätöitä ja ilmaisia harjoitteluita.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluajan kuuluukin olla taloudellisesti tiukkaa, jotta opiskelijoilla olisi motivaatiota valmistua nopeammin ja siirtyä työelämään. En minä ainakaan töissä kävisi, jos eläisin pelkällä opiskelulla.
Saman systeemin voisi ulottaa työttömyystukeen. Loppuisi se lorviminen.
Opiskelija sentään tekee täysiä tunteja viikossa työtä (kyllä, opiskelu on opiskelijan työ) saamansa rahan eteen sillä aikaa kun Tauno Työtön kaivelee nöyhtää navastaan sohvan pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluajan kuuluukin olla taloudellisesti tiukkaa, jotta opiskelijoilla olisi motivaatiota valmistua nopeammin ja siirtyä työelämään. En minä ainakaan töissä kävisi, jos eläisin pelkällä opiskelulla.
Opiskeluoikeus on max 7 vuotta ja tukia saa yhteen tutkintoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta alle 24-vuotiasta pitäisi vaatia vanhempien tukemaan ja sitä vanhemmat saisivat saman kuin työmarkkinatuki.
Tämä ohjaisi nuoret opiskelemaan lapsuudenkodistaan käsin.
Ja totuus on, että reippaasti suurin osa asuu suurten kaupunkien tuntumassa ja pystyy opiskelemaan kotoa käsin.
Nykyään suurelle osalla opiskelijoista ei makseta kesällä edes palkkaa. Harjoitteluun suositellaankin menemään ilmaiseksi, koska sekin on parempaa työkokemusta kuin ei mikään... Se sitten jää vähän auki, että millä pitää katon pään päällä saati syö?
Asumistukea ei saa 80 % vuokrasta vaan sitä saa maksimissaan 250 euroa. Silloin jos vuokra on 312 tai alle (lol), niin silloin saa 80 % vuokrasta tukea.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten NYKYnuorisoa taas mollataan. Suuret ikäluokat ovat rakentaneet massiivisen julkisen hallinnon, tuhlanneet ylenmäärin rahaa ja velkaannuttaneet maata kiihtyvällä tahdilla, josta nyt maksetaan niin, että tulevaisuus on seuraavilla sukupolvilla ja siis tällä NYKYnuorisolla on paljon aiempaa vaikeampi. Opintotuet eivät ole kasvaneet samaan tahtiin kuin mitä eläminen on kallistunut. Suuret ikäluokat ovat nauttineet hyvästä työllisyydestä, talouskasvusta ja vakaasta elämästä ja myyvät sitten vielä eläkkeelle jäädessään hometalonsa (joka on ollut terve suurin piirtein sen ajan kun he ovat siinä eläneet muttei enää) nuorelle lapsiperheelle älyttömällä hinnalla. Nyt sitten me pieni työssäkäyvä porukka yritetään isoissa asuntoveloissamme tahota verorahoja, jotta nuo mällääjät saadaan hoidettua jotenkin säädyllisesti hautaansa asti. Tähän yhtälöön päälle vielä se, että työllistyminen on vaikeutunut ja firmat lähinnä irtisanoo porukkaa. Ei käy katteeks NYKYnuorisoa!
Itse opiskelin yli 20 vuotta sitten ja sanon, että kyllä silloin oli paljon helpompaa kuin tällä parjatulla NYKYnuorisolla. Toivottavasti pystyn itse auttamaan omia lapsiani sitten aikoinaan kun opiskelevat ja toivotan tsemppiä kaikille nyt opiskeleville!
Samaa mieltä. Olen syntynyt 60-luvulla, ja valmistunut 80-luvulla täälläkin niin paljon parjatuksi merkonomiksi. Pääsin silloin jo opintojen aikana kesätöihin vakuutusyhtiöön, ja valmistuttuani sain saman tien vakipaikan. Olen edelleen töissä samassa talossa, eikä urallani ole ollut katkoksia edes 90-luvun laman aikana. Näin kävi myös opiskelukavereilleni, ja on todella järkyttävää kuulla heidän huutelevan näitä "nykyajan pullamössökakaroilla on niin helppoa" -iskulauseita. Fakta on kuitenkin se, että meidän ikäluokkamme on päässyt etenemään elämässään todella helposti, mutta samaa ei voi sanoa lapsistamme. Nykyään merkonomin papereilla ei pääse edes kaupan kassalle, ja omat lapseni kituuttavat maisterin papereista huolimatta erilaisissa pätkätöissä, tai hanttihommissa jotka ovat hyvin kaukana omasta alasta. Onneksi pystyn tukemaan heitä taloudellisesti.
joo totta että työtön saa enemmän kuin opiskelija. ehkä se on perusteltu sillä yhteiskunnalle opiskelu on kallista koska opetus maksaa. olemme erittäin hemmotellussa asemassa täällä Suomessa missä opetus ei maksa, saa opintotukea, toisella asteella ilmaisen ruuan, joskus jopa kirjoja ym materiaalia tai niitä saa hankittua edullisesti jne.
kaverin USA:ssa ei pääse opiskelemaan koska lukuvuosimaksu on n 25th dollaria...
työtönkin voi opiskella, tiesittekö? ja sitä kannustetaan 9€pv.
hei nyt tsemiä että meidän lapsetkin voi joskus sitten opiskella, ilmaiseksi ja saavat vielä opintotukeakin!