Millaisen miehen pistät "friend zonelle"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana kovin naistenmies kaveriporukassani oli sellainen, joka oli ihan supersosiaalinen ja hauska ihminen. Naamasta ei kummoisenkaan näköinen, ainakaan minun mielestäni (ja ei, en langennut häneen :). Toki hän oli pitkä kaveri, että ehkä ne "naisten liskonaivot" sitten rekisteröivät sen, ja sillä perusteella hän oli kovasti suosittu opiskelijatyttöjen parissa - itse kuitenkin epäilen, että tässä tapauksessa sillä luonteella ja sosiaalisilla taidoilla oli aika merkittävä  vaikutus suosioon  :) 

 

Sosiaaliset taidot eivät ole yhtä kuin sosiaalisuus. Lisäksi minua vituttaa lukea tällaisia tarinoita, koska niillä vahvistetaan käsitystä siitä, että introvertit miehet eivät ole kovin haluttuja naisten keskuudessa.

Niin vahvistetaan ja niin se myös on. Aina tulee tämä sama eteen, että kuinka mies oli niin sosiaalinen ja hauska, että seuraa riitti. Tuo on se yksi tasoa nostava asia. Lähes yhtä tärkeä kuin komeus.

Ja ongelma on...?

Te olette itse kehittäneet tasoteorian selittämään nämä asiat. Sosiaalisuus ja hauskuus nostavat tasoa. Niin se on eikä varmasti kukaan sitä edes kiistä.

Lienee ymmärrettävää, että introverttia vtuttaa. Vai etkö ymmärrä?

En, en ymmärrä. Jos ja kun tasoteoria kerran selittää, niin mikä introverttia vtuttaa? Eikö se siis ole siihen kirjoitettu, miten asiat menevät? Ihan itse olette teorianne luoneet ja siihen uskotte, joten kysymyksesi on samaa luokkaa kuin jos kysyisi, että eikö vtuta kun maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin.

Sinä et nyt tunnu ymmärtävän, että teoria vain selittää todellisen ilmiön. Se, miksi ilmiö on olemassa, ei ole sen introvertin halun mukaista, vaan hänen täytyy vain elää siinä todellisuudessa. Joskus, ja jopa usein, todellisuus on karua ja vittumaista.

Introverttiys ei edelleenkään tarkoita sosiaalista taitamattomuutta tai tylsyyttä. Kaikki tunremani introvertit ovat ihan normaaleja ihmisiä, monet ihan sosiaalisia ja kivoja tyyppejä. He vain tarvitsevat keskimääräistä enemmän omaa aikaa eivätkä yleensä viihdy huomion keskipisteenä. Mutta kyllä he ihmisille puhua osaavat ihan samoin kuin ekstrovertitkin. Ja ovat huumorintajuisia ja kivoja ihmisiä.

Eli en ymmärrä, mikä tilanteessa introverttimiestä harmittaisi? Pitäisikö väkisin saada juuri joku ekstroverttinainen kumppaniksi? Tai olla mahdollisimman monen naisen kiinnostuksen kohteena? Mikä tässä on erityisesti introverttien ihmisten kannalta epäreilua ja harmittavaa?

Minäpä kerron jotain kokemuksiani, kun kysyit. Olen juuri sellainen introvertti, joka osaa tarvittaessa jutella varsinkin kahden kesken. On huumoriakin ja joskus viihdyn ihan hyvin jopa porukassa. Sitten on todellakin tuo oman ajan tarve aika valtava. Sitä ei moni ymmärrä ja sitä joutuu myös selittämään muille. Lisäksi hiljaisuuttani on hyvin usein ihmetelty porukassa, mikä on ollut kiusallista, koska olen vain yrittänyt olla mukana ja oma itseni. Joskus uupumisen tunne sosiaalisissa tilanteissa on myös kiusallista ja sitäkään ei monet ymmärrä ja pitävät minua ulkopuolisena tai jotain. Naisten positiivista huomiota ei luonnollisesti herätä introvertin olemuksella helposti. Parhaiten se onnistuu, kun vääntää itsensä yhdeksi illaksi kerrallaan väkisin sosiaalisemmaksi. Siitä luonnollisesti seuraa uupumus ja vetäytyminen omiin oloihin taas pariksi päiväksi.

Tuossa nyt jotain asioita, jos yhteen selkeytti.

Pointti tässä keskustelun juonteessa oli kuitenkin se tasoteorian esittämä fakta, että sosiaalisuus ja hauskuus nostavat miehen tasoa. Kyllä minä introverttinaisena tiedän, kuinka paljon väsyttää olla sosiaalinen.

Mutta teorianne sanoo: sosiaalisuus ja hauskuus nostavat tasoa. Deal with it.

Niin, kysyttiin, että mikä introverttimiestä harmittaisi. Minä kerroin. Deal with it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisivatko ketjuun kirjoittavat uli-miehet määritellä vastauksessaan, koska he tarkoittavat seksin saamista ja koska parisuhdetta. Itse ainakin miellän friendzonen liittyvän parisuhteen tavoitteluun, eikä pelkän seksiseuran etsimiseen. Ja kuten kaikki tiedämme, seksiseuran ja parisuhteen etsimisessä pätevät eri lainalaisuudet.

Mulle ainakin tulee noista joistakin kommenteista kuva, että tasoteoreetikon mielestä hänen pitäisi saada seksiä kaikilta "itsensä tasoisiksi" tai "matalampitasoisiksi" määrittelemiltään (huom. hänen määrittelynsä, ei välttämättä jonkun muun ;) naisilta, ja jos näin ei käy, naiset käyttäytyvät väärin. Mikäli hänelle huomautetaan, että mites parisuhde, kyllähän naisilla on sen suhteen muita ja tärkeämpiä kriteerejä kuin ulkonäkö JA suurin osa miehistä kuitenkin on parisuhteessa, niin tasoteoreetikko palauttaa keskustelun säännöllisesti takaisin seksimarkkinoille, joillsa "5 % miehistä saa kaikki naiset". Tarkoitushakuista keskustelun sotkemista.

Lisäksi minua häiritsee se, että tasoteoreetikko määrittää hänelle sopivan naisen pelkästään ulkonäön ja iän perusteella. Muihin ominaisuuksiin ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota. Ikään kuin ihmisten yhteensopivuus ei olisi huomattavan monimutkainen kokonaisuus, jossa tärkein elementti kuitenkin on se, miten hyvin ihmiset ymmärtävät toisiaan henkisellä ja fyysisellä tasolla. Voi puhua "kemiasta" (joka sekin on vain osa tuota kokonaisuutta) tai mitä termejä nyt sitten haluaakin käyttää, mutta kun parisuhteesta puhutaan, niin ihmiset eivät ole vain lista ominaisuuksia (ikä, ulkonäkö, ammatti, ...) joita sovitellaan yhteen. Se yhteensopivuus vaatii sellaista, jota ei voi millään tasoteorialla koskaan selittää.

Lisäyksenä vielä tähän, että joskus (eikä edes kovin harvoin) se yhteensopivuus syntyy sellaisten ihmisten välillä, joiden ei todellakaan voisi ennustaa päätyvän yhteen. Silloinkin  tasoteoriat heittävät häränpyllyä, ja mikäs sen hauskempaa.

Uskon, että monelle se friend-zonelle joutuminen tarkoittaa ihan molempia. Ei tule seksiä sen enempää kuin parisuhdettakaan. Useimmille parisuhde ja seksi kuuluu yhteen ja ehkä tavoitteeksi. Seksisuhde lienee korvike, jos ei muuta saa/halua, mutta itse uskon, että pelkät seksisuhteet ovat melko harvojen miesten juttu.

Asiasta ei tarvinne tehdä sen vaikeampaa kuin että montaa miestä ketuttaa, kun oma taso ei riitä saamaan yhtään minkäänlaista suhdetta. Itse näkisin ainoana vaihtoehtona tunnistaa suunnilleen se oma taso, tehdä itsestään paras mahdollinen siinä tasonsa puitteissa, ja yrittää päästä tekemisiin samantasoisten naisten kanssa, jotka myös ymmärtävät realistisesti oman tasonsa.

Ja kyllä, tasot eivät ole veteenpiirrettyjä viivoja, mutta vähän hoksottimiaan käyttämällä ja kokemuksien kautta voi päästä jyvälle, minkälaiset vastakkaisen sukupuolen edustajat saattaisivat olla niitä todennäköisimpiä kumppaniehdokkaita.

Kerro minulle viimeisimmästä kerrasta, kun olit ihastunut johonkin naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisivatko ketjuun kirjoittavat uli-miehet määritellä vastauksessaan, koska he tarkoittavat seksin saamista ja koska parisuhdetta. Itse ainakin miellän friendzonen liittyvän parisuhteen tavoitteluun, eikä pelkän seksiseuran etsimiseen. Ja kuten kaikki tiedämme, seksiseuran ja parisuhteen etsimisessä pätevät eri lainalaisuudet.

Mulle ainakin tulee noista joistakin kommenteista kuva, että tasoteoreetikon mielestä hänen pitäisi saada seksiä kaikilta "itsensä tasoisiksi" tai "matalampitasoisiksi" määrittelemiltään (huom. hänen määrittelynsä, ei välttämättä jonkun muun ;) naisilta, ja jos näin ei käy, naiset käyttäytyvät väärin. Mikäli hänelle huomautetaan, että mites parisuhde, kyllähän naisilla on sen suhteen muita ja tärkeämpiä kriteerejä kuin ulkonäkö JA suurin osa miehistä kuitenkin on parisuhteessa, niin tasoteoreetikko palauttaa keskustelun säännöllisesti takaisin seksimarkkinoille, joillsa "5 % miehistä saa kaikki naiset". Tarkoitushakuista keskustelun sotkemista.

Lisäksi minua häiritsee se, että tasoteoreetikko määrittää hänelle sopivan naisen pelkästään ulkonäön ja iän perusteella. Muihin ominaisuuksiin ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota. Ikään kuin ihmisten yhteensopivuus ei olisi huomattavan monimutkainen kokonaisuus, jossa tärkein elementti kuitenkin on se, miten hyvin ihmiset ymmärtävät toisiaan henkisellä ja fyysisellä tasolla. Voi puhua "kemiasta" (joka sekin on vain osa tuota kokonaisuutta) tai mitä termejä nyt sitten haluaakin käyttää, mutta kun parisuhteesta puhutaan, niin ihmiset eivät ole vain lista ominaisuuksia (ikä, ulkonäkö, ammatti, ...) joita sovitellaan yhteen. Se yhteensopivuus vaatii sellaista, jota ei voi millään tasoteorialla koskaan selittää.

Lisäyksenä vielä tähän, että joskus (eikä edes kovin harvoin) se yhteensopivuus syntyy sellaisten ihmisten välillä, joiden ei todellakaan voisi ennustaa päätyvän yhteen. Silloinkin  tasoteoriat heittävät häränpyllyä, ja mikäs sen hauskempaa.

Uskon, että monelle se friend-zonelle joutuminen tarkoittaa ihan molempia. Ei tule seksiä sen enempää kuin parisuhdettakaan. Useimmille parisuhde ja seksi kuuluu yhteen ja ehkä tavoitteeksi. Seksisuhde lienee korvike, jos ei muuta saa/halua, mutta itse uskon, että pelkät seksisuhteet ovat melko harvojen miesten juttu.

Asiasta ei tarvinne tehdä sen vaikeampaa kuin että montaa miestä ketuttaa, kun oma taso ei riitä saamaan yhtään minkäänlaista suhdetta. Itse näkisin ainoana vaihtoehtona tunnistaa suunnilleen se oma taso, tehdä itsestään paras mahdollinen siinä tasonsa puitteissa, ja yrittää päästä tekemisiin samantasoisten naisten kanssa, jotka myös ymmärtävät realistisesti oman tasonsa.

Ja kyllä, tasot eivät ole veteenpiirrettyjä viivoja, mutta vähän hoksottimiaan käyttämällä ja kokemuksien kautta voi päästä jyvälle, minkälaiset vastakkaisen sukupuolen edustajat saattaisivat olla niitä todennäköisimpiä kumppaniehdokkaita.

Kerro minulle viimeisimmästä kerrasta, kun olit ihastunut johonkin naiseen.

Miksi? Kerro itse viime kerrasta, kun sinua pantiin rajusti.

Vielä täällä vaan näköjään jatketaan jankkausta. Jossa ei ole mitään mieltä alunperinkään koska 5% miehistä pumppaa kikkeli nilellä pitkää päivää saadakseen kaikki Suomen naiset tyydytettyä ja muilla ei ole mitään saumaa. Tasoevankeliumin mukaan komeat, mukavat ja fiksut saa naisen eikä kukaan jankkaajista selkeästi voi olla ole komea, mukava eikä fiksu, koska ei saa naista. Joten miksi jankata. Voisko joku selittää?

Vierailija kirjoitti:

Vielä täällä vaan näköjään jatketaan jankkausta. Jossa ei ole mitään mieltä alunperinkään koska 5% miehistä pumppaa kikkeli nilellä pitkää päivää saadakseen kaikki Suomen naiset tyydytettyä ja muilla ei ole mitään saumaa. Tasoevankeliumin mukaan komeat, mukavat ja fiksut saa naisen eikä kukaan jankkaajista selkeästi voi olla ole komea, mukava eikä fiksu, koska ei saa naista. Joten miksi jankata. Voisko joku selittää?

Ei tässä mun mielestä tarvita mitään jankkausta. Tuota 5% pumppausta en ole itse koskaan allekirjoittanut, joten en ota siihen mitään kantaa. Tasot ymmärrän ja tiedostan kyllä. Se auttaa hahmottamaan, miten koko kuvio toimii, ja miten todennäköisimmin voisi itse onnistua. Tai toisaalta, miten epätodennäköistä se onnistuminen saattaa olla.

Yhden, jonka kanssa olen kuin sielunkumppani. Meillä on tosi hyvää seksiä, ollaan tunnettu jo vuosia, nähdään viikoittain ja viestitellään päivittäin. Tiedetään toisistamme kaikki. Säälittävää, mutta en halunnut sitoutua, koska uskon että voisin löytää vielä paremmannäköisen. Nyt tietysti ollaan oltu kavereita jo liian pitkään, että muuttuisi romanttiseksi uudestaan ja kuulemani seksiseikkailut miehen osalta myös vaikutti tähän.

Vierailija kirjoitti:

Yhden, jonka kanssa olen kuin sielunkumppani. Meillä on tosi hyvää seksiä, ollaan tunnettu jo vuosia, nähdään viikoittain ja viestitellään päivittäin. Tiedetään toisistamme kaikki. Säälittävää, mutta en halunnut sitoutua, koska uskon että voisin löytää vielä paremmannäköisen. Nyt tietysti ollaan oltu kavereita jo liian pitkään, että muuttuisi romanttiseksi uudestaan ja kuulemani seksiseikkailut miehen osalta myös vaikutti tähän.

Eli kaverimiehellä ei ihan taso riittänyt sinuun. Tosin seksisuhteeseen riitti, mikä ei liene ihan tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisivatko ketjuun kirjoittavat uli-miehet määritellä vastauksessaan, koska he tarkoittavat seksin saamista ja koska parisuhdetta. Itse ainakin miellän friendzonen liittyvän parisuhteen tavoitteluun, eikä pelkän seksiseuran etsimiseen. Ja kuten kaikki tiedämme, seksiseuran ja parisuhteen etsimisessä pätevät eri lainalaisuudet.

Mulle ainakin tulee noista joistakin kommenteista kuva, että tasoteoreetikon mielestä hänen pitäisi saada seksiä kaikilta "itsensä tasoisiksi" tai "matalampitasoisiksi" määrittelemiltään (huom. hänen määrittelynsä, ei välttämättä jonkun muun ;) naisilta, ja jos näin ei käy, naiset käyttäytyvät väärin. Mikäli hänelle huomautetaan, että mites parisuhde, kyllähän naisilla on sen suhteen muita ja tärkeämpiä kriteerejä kuin ulkonäkö JA suurin osa miehistä kuitenkin on parisuhteessa, niin tasoteoreetikko palauttaa keskustelun säännöllisesti takaisin seksimarkkinoille, joillsa "5 % miehistä saa kaikki naiset". Tarkoitushakuista keskustelun sotkemista.

Lisäksi minua häiritsee se, että tasoteoreetikko määrittää hänelle sopivan naisen pelkästään ulkonäön ja iän perusteella. Muihin ominaisuuksiin ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota. Ikään kuin ihmisten yhteensopivuus ei olisi huomattavan monimutkainen kokonaisuus, jossa tärkein elementti kuitenkin on se, miten hyvin ihmiset ymmärtävät toisiaan henkisellä ja fyysisellä tasolla. Voi puhua "kemiasta" (joka sekin on vain osa tuota kokonaisuutta) tai mitä termejä nyt sitten haluaakin käyttää, mutta kun parisuhteesta puhutaan, niin ihmiset eivät ole vain lista ominaisuuksia (ikä, ulkonäkö, ammatti, ...) joita sovitellaan yhteen. Se yhteensopivuus vaatii sellaista, jota ei voi millään tasoteorialla koskaan selittää.

Lisäyksenä vielä tähän, että joskus (eikä edes kovin harvoin) se yhteensopivuus syntyy sellaisten ihmisten välillä, joiden ei todellakaan voisi ennustaa päätyvän yhteen. Silloinkin  tasoteoriat heittävät häränpyllyä, ja mikäs sen hauskempaa.

Uskon, että monelle se friend-zonelle joutuminen tarkoittaa ihan molempia. Ei tule seksiä sen enempää kuin parisuhdettakaan. Useimmille parisuhde ja seksi kuuluu yhteen ja ehkä tavoitteeksi. Seksisuhde lienee korvike, jos ei muuta saa/halua, mutta itse uskon, että pelkät seksisuhteet ovat melko harvojen miesten juttu.

Asiasta ei tarvinne tehdä sen vaikeampaa kuin että montaa miestä ketuttaa, kun oma taso ei riitä saamaan yhtään minkäänlaista suhdetta. Itse näkisin ainoana vaihtoehtona tunnistaa suunnilleen se oma taso, tehdä itsestään paras mahdollinen siinä tasonsa puitteissa, ja yrittää päästä tekemisiin samantasoisten naisten kanssa, jotka myös ymmärtävät realistisesti oman tasonsa.

Ja kyllä, tasot eivät ole veteenpiirrettyjä viivoja, mutta vähän hoksottimiaan käyttämällä ja kokemuksien kautta voi päästä jyvälle, minkälaiset vastakkaisen sukupuolen edustajat saattaisivat olla niitä todennäköisimpiä kumppaniehdokkaita.

Kerro minulle viimeisimmästä kerrasta, kun olit ihastunut johonkin naiseen.

”En ymmärrä kysymystä.”

Nämä panijoiden ja pantujen tiuhaan esitellyt prosenttimäärät jaksavat hämmentää minua. Ovatko niiden jankuttajat koskaan oikeasti pysähtyneet miettimään, mitä nuo luvut oikein ovat? 5 % miehistä - niin mistä miehistä? Kaikista maailman / Euroopan / länsimaiden / Suomen / oman kotipaikkakunnan miehistä? Ja 90 % naisista: miltä alueelta, millä ikähaitarilla, lasketaanko mukaan myös ikineitsyet ja aseksuaalit?

Millaisella järjenjuoksulla voi uskoa johonkin noin epämääräiseen älyttömyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne miestä kohtaan fyysista/seksuaalista/romanttista vetoa. Sitä joko on tai ei ole. Jos ei ole, ei sitä myöskään tule.

Tässä on oikea vastaus. Fiilis joko tulee tai ei tule.

Maailma on täynnä kivoja ihmisiä, mutta itse haluan parisuhteeseen vain yhden ainoan ja se on se, jota kohtaan tunnen kaiken sen muun hyvän päälle seksuaalista vetoa ja romanttista kiinnostusta. Että kiinnostun siitä nimenomaan sukupuoleni kautta.

Kysymys pitäisi muutenkin kysyä toisinpäin. Ei niin, että ketkä ikään kuin putoavat joistakin karsinnoista, vaan niin, että millainen mies sieltä monien hyvien joukosta valikoituu erityiseksi. Ne muuthan sitten jäävät siihen kategoriaan, jossa ovat koko ajan olleetkin.

Ei vaan päin vastoin.

Nimenomaan pitää kysyä millä perusteilla miehet karsiutuvat siihen joukkoon josta löytyy se erityinen.

Jos mies on esimerkiksi pitkä, komea, menestynyt, maskuliinisesti käyttäytyvä ja sosiaalisti taitava - on aivan turhaa kysellä miten löytyisi se erityinen. Tällaiset miehet eivät käytännössä koskaan jää ilman parisuhdetta. Potentiaalisia naisia on niin paljon että lopulta löytyy se jonka kanssa kemiat, arvot, tavoitteet ja muut täsmäävät.

Jos taas mies on tuon miehen vastakohta - siis lyhyt, ruma, köyhä, sosiaalisesti taitamaton ja alistuva - todennäköisyydet löytää se erityinen ovat lähellä nollaa, vaikka mies olisi muuten kiva. Tällaista miestä ei auta yhtään satuilu kemiasta, Siitä Oikeasta, tms. Sinä et halua tätä miestä, ystäväsi eivät halua tätä miestä, ainoastaan se joku nainen jossain (mielikuvitusolento) haluaa.

Tuo sinun pointtisi on sama kuin yrittäisit mystisesti selvittää kuinka löytää oikea numeroyhdistelmä Lotossa miehelle jolla ei ola varaa ostaa lottokuponkia.

Kyse ei siis ollutkaan siitä, miten joutuu friend zonelle, vaan siitä, miten sinne pääsee? Olisit heti sanonut.

Harva nainen(kaan) valitsee ystäväkseen(kään) ihmistä, jonka kokee ikäväksi, ärsyttäväksi tai vastenmieliseksi. Päästäkseen ”potentiaalinen ystävä” -kategoriaan pitää siis jo läpäistä jokin seula. Annoit ymmärtää, että puhumme siitä, miten ystävästä pääsee erityiseksi, mutta puhummekin siis jälleen kerran siitä, miksi joku lyhyt, ruma, sosiaalisesti taitamaton ilkimys ei kelpaa kaikille naisille. Huoh.

Mitkä listaamistasi kriteereistä ovat esteinä

ystävyydelle
seksille (mutta ei ystävyydelle)

molemmille

Mainitsemasi kriteerit:

- ikävä

- ärsyttävä
- lyhyt

- ruma

- sosiaalisesti taitamaton

- ilkimys

Palstan miesten lista tuo. Heidän mukaansa tärkeimpiä esteitä ihan kaikkeen ovat nuo tummentamasi. Naiset ja todellisuus ovat eri mieltä, mutta sillä ei näytä olevan mitään väliä, koska jotkut eivät vain kerta kaikkiaan halua antaa tosiasioiden pilata hyvää itsesääliv•tutustaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä panijoiden ja pantujen tiuhaan esitellyt prosenttimäärät jaksavat hämmentää minua. Ovatko niiden jankuttajat koskaan oikeasti pysähtyneet miettimään, mitä nuo luvut oikein ovat? 5 % miehistä - niin mistä miehistä? Kaikista maailman / Euroopan / länsimaiden / Suomen / oman kotipaikkakunnan miehistä? Ja 90 % naisista: miltä alueelta, millä ikähaitarilla, lasketaanko mukaan myös ikineitsyet ja aseksuaalit?

Millaisella järjenjuoksulla voi uskoa johonkin noin epämääräiseen älyttömyyteen?

Ei uskonnossa ole koskaan ollut järjen juoksusta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Nämä panijoiden ja pantujen tiuhaan esitellyt prosenttimäärät jaksavat hämmentää minua. Ovatko niiden jankuttajat koskaan oikeasti pysähtyneet miettimään, mitä nuo luvut oikein ovat? 5 % miehistä - niin mistä miehistä? Kaikista maailman / Euroopan / länsimaiden / Suomen / oman kotipaikkakunnan miehistä? Ja 90 % naisista: miltä alueelta, millä ikähaitarilla, lasketaanko mukaan myös ikineitsyet ja aseksuaalit?

Millaisella järjenjuoksulla voi uskoa johonkin noin epämääräiseen älyttömyyteen?

Mikset voi vaan sivuuttaa koko asiaa. Tuskin on kovin loppuun asti mietitty lukema, kun ei sitä voi edes määrittää muutenkaan.

Ehkä parempi ja vähän konkreettisempi ajatus olisi, että yöelämässä tai jossain baarissa voi olla noin 5% sellaisia miehiä, joilla ei ole pienintäkään vaikeutta saada useampaakin haluamaansa naista sieltä mukaansa tai treffeille. Sitten lienee pieni osuus niitä, jotka saa jonkun kovalla yrittämisellä. Loput saa tuskin koskaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne miestä kohtaan fyysista/seksuaalista/romanttista vetoa. Sitä joko on tai ei ole. Jos ei ole, ei sitä myöskään tule.

Tässä on oikea vastaus. Fiilis joko tulee tai ei tule.

Maailma on täynnä kivoja ihmisiä, mutta itse haluan parisuhteeseen vain yhden ainoan ja se on se, jota kohtaan tunnen kaiken sen muun hyvän päälle seksuaalista vetoa ja romanttista kiinnostusta. Että kiinnostun siitä nimenomaan sukupuoleni kautta.

Kysymys pitäisi muutenkin kysyä toisinpäin. Ei niin, että ketkä ikään kuin putoavat joistakin karsinnoista, vaan niin, että millainen mies sieltä monien hyvien joukosta valikoituu erityiseksi. Ne muuthan sitten jäävät siihen kategoriaan, jossa ovat koko ajan olleetkin.

Ei vaan päin vastoin.

Nimenomaan pitää kysyä millä perusteilla miehet karsiutuvat siihen joukkoon josta löytyy se erityinen.

Jos mies on esimerkiksi pitkä, komea, menestynyt, maskuliinisesti käyttäytyvä ja sosiaalisti taitava - on aivan turhaa kysellä miten löytyisi se erityinen. Tällaiset miehet eivät käytännössä koskaan jää ilman parisuhdetta. Potentiaalisia naisia on niin paljon että lopulta löytyy se jonka kanssa kemiat, arvot, tavoitteet ja muut täsmäävät.

Jos taas mies on tuon miehen vastakohta - siis lyhyt, ruma, köyhä, sosiaalisesti taitamaton ja alistuva - todennäköisyydet löytää se erityinen ovat lähellä nollaa, vaikka mies olisi muuten kiva. Tällaista miestä ei auta yhtään satuilu kemiasta, Siitä Oikeasta, tms. Sinä et halua tätä miestä, ystäväsi eivät halua tätä miestä, ainoastaan se joku nainen jossain (mielikuvitusolento) haluaa.

Tuo sinun pointtisi on sama kuin yrittäisit mystisesti selvittää kuinka löytää oikea numeroyhdistelmä Lotossa miehelle jolla ei ola varaa ostaa lottokuponkia.

Kyse ei siis ollutkaan siitä, miten joutuu friend zonelle, vaan siitä, miten sinne pääsee? Olisit heti sanonut.

Harva nainen(kaan) valitsee ystäväkseen(kään) ihmistä, jonka kokee ikäväksi, ärsyttäväksi tai vastenmieliseksi. Päästäkseen ”potentiaalinen ystävä” -kategoriaan pitää siis jo läpäistä jokin seula. Annoit ymmärtää, että puhumme siitä, miten ystävästä pääsee erityiseksi, mutta puhummekin siis jälleen kerran siitä, miksi joku lyhyt, ruma, sosiaalisesti taitamaton ilkimys ei kelpaa kaikille naisille. Huoh.

Mitkä listaamistasi kriteereistä ovat esteinä

ystävyydelle
seksille (mutta ei ystävyydelle)

molemmille

Mainitsemasi kriteerit:

- ikävä

- ärsyttävä
- lyhyt

- ruma

- sosiaalisesti taitamaton

- ilkimys

Palstan miesten lista tuo. Heidän mukaansa tärkeimpiä esteitä ihan kaikkeen ovat nuo tummentamasi. Naiset ja todellisuus ovat eri mieltä, mutta sillä ei näytä olevan mitään väliä, koska jotkut eivät vain kerta kaikkiaan halua antaa tosiasioiden pilata hyvää itsesääliv•tutustaan.

Tämä viimeinen lause on asian ytimessä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä panijoiden ja pantujen tiuhaan esitellyt prosenttimäärät jaksavat hämmentää minua. Ovatko niiden jankuttajat koskaan oikeasti pysähtyneet miettimään, mitä nuo luvut oikein ovat? 5 % miehistä - niin mistä miehistä? Kaikista maailman / Euroopan / länsimaiden / Suomen / oman kotipaikkakunnan miehistä? Ja 90 % naisista: miltä alueelta, millä ikähaitarilla, lasketaanko mukaan myös ikineitsyet ja aseksuaalit?

Millaisella järjenjuoksulla voi uskoa johonkin noin epämääräiseen älyttömyyteen?

Mikset voi vaan sivuuttaa koko asiaa. Tuskin on kovin loppuun asti mietitty lukema, kun ei sitä voi edes määrittää muutenkaan.

Ehkä parempi ja vähän konkreettisempi ajatus olisi, että yöelämässä tai jossain baarissa voi olla noin 5% sellaisia miehiä, joilla ei ole pienintäkään vaikeutta saada useampaakin haluamaansa naista sieltä mukaansa tai treffeille. Sitten lienee pieni osuus niitä, jotka saa jonkun kovalla yrittämisellä. Loput saa tuskin koskaan mitään.

Empiiriset havaintoni eivät tue väitettäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä panijoiden ja pantujen tiuhaan esitellyt prosenttimäärät jaksavat hämmentää minua. Ovatko niiden jankuttajat koskaan oikeasti pysähtyneet miettimään, mitä nuo luvut oikein ovat? 5 % miehistä - niin mistä miehistä? Kaikista maailman / Euroopan / länsimaiden / Suomen / oman kotipaikkakunnan miehistä? Ja 90 % naisista: miltä alueelta, millä ikähaitarilla, lasketaanko mukaan myös ikineitsyet ja aseksuaalit?

Millaisella järjenjuoksulla voi uskoa johonkin noin epämääräiseen älyttömyyteen?

Mikset voi vaan sivuuttaa koko asiaa. Tuskin on kovin loppuun asti mietitty lukema, kun ei sitä voi edes määrittää muutenkaan.

Ehkä parempi ja vähän konkreettisempi ajatus olisi, että yöelämässä tai jossain baarissa voi olla noin 5% sellaisia miehiä, joilla ei ole pienintäkään vaikeutta saada useampaakin haluamaansa naista sieltä mukaansa tai treffeille. Sitten lienee pieni osuus niitä, jotka saa jonkun kovalla yrittämisellä. Loput saa tuskin koskaan mitään.

Empiiriset havaintoni eivät tue väitettäsi.

Voi olla, että toisten empiiriset havainnot tukevat sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä panijoiden ja pantujen tiuhaan esitellyt prosenttimäärät jaksavat hämmentää minua. Ovatko niiden jankuttajat koskaan oikeasti pysähtyneet miettimään, mitä nuo luvut oikein ovat? 5 % miehistä - niin mistä miehistä? Kaikista maailman / Euroopan / länsimaiden / Suomen / oman kotipaikkakunnan miehistä? Ja 90 % naisista: miltä alueelta, millä ikähaitarilla, lasketaanko mukaan myös ikineitsyet ja aseksuaalit?

Millaisella järjenjuoksulla voi uskoa johonkin noin epämääräiseen älyttömyyteen?

Mikset voi vaan sivuuttaa koko asiaa. Tuskin on kovin loppuun asti mietitty lukema, kun ei sitä voi edes määrittää muutenkaan.

Ehkä parempi ja vähän konkreettisempi ajatus olisi, että yöelämässä tai jossain baarissa voi olla noin 5% sellaisia miehiä, joilla ei ole pienintäkään vaikeutta saada useampaakin haluamaansa naista sieltä mukaansa tai treffeille. Sitten lienee pieni osuus niitä, jotka saa jonkun kovalla yrittämisellä. Loput saa tuskin koskaan mitään.

Empiiriset havaintoni eivät tue väitettäsi.

Voi olla, että toisten empiiriset havainnot tukevat sitä.

Voi olla niin, voi olla olemattakin. Kumman havainnot siis ovat tosia? Vaiko molempien? Mitä väliä? Ketä kiinnostaa? (No tietenkin sitä katkerikkoa, joka ei koskaan saa, mutta ketäs se sitten kiinnostaa?) kuten huomaat, tästä aiheesta on aika turha märistä pitkin nettiä, kun ei ne naiset silti kaikille anna, vaikka kuinka itkisitte. Ja se on ihan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne miestä kohtaan fyysista/seksuaalista/romanttista vetoa. Sitä joko on tai ei ole. Jos ei ole, ei sitä myöskään tule.

Tässä on oikea vastaus. Fiilis joko tulee tai ei tule.

Maailma on täynnä kivoja ihmisiä, mutta itse haluan parisuhteeseen vain yhden ainoan ja se on se, jota kohtaan tunnen kaiken sen muun hyvän päälle seksuaalista vetoa ja romanttista kiinnostusta. Että kiinnostun siitä nimenomaan sukupuoleni kautta.

Kysymys pitäisi muutenkin kysyä toisinpäin. Ei niin, että ketkä ikään kuin putoavat joistakin karsinnoista, vaan niin, että millainen mies sieltä monien hyvien joukosta valikoituu erityiseksi. Ne muuthan sitten jäävät siihen kategoriaan, jossa ovat koko ajan olleetkin.

Ei vaan päin vastoin.

Nimenomaan pitää kysyä millä perusteilla miehet karsiutuvat siihen joukkoon josta löytyy se erityinen.

Jos mies on esimerkiksi pitkä, komea, menestynyt, maskuliinisesti käyttäytyvä ja sosiaalisti taitava - on aivan turhaa kysellä miten löytyisi se erityinen. Tällaiset miehet eivät käytännössä koskaan jää ilman parisuhdetta. Potentiaalisia naisia on niin paljon että lopulta löytyy se jonka kanssa kemiat, arvot, tavoitteet ja muut täsmäävät.

Jos taas mies on tuon miehen vastakohta - siis lyhyt, ruma, köyhä, sosiaalisesti taitamaton ja alistuva - todennäköisyydet löytää se erityinen ovat lähellä nollaa, vaikka mies olisi muuten kiva. Tällaista miestä ei auta yhtään satuilu kemiasta, Siitä Oikeasta, tms. Sinä et halua tätä miestä, ystäväsi eivät halua tätä miestä, ainoastaan se joku nainen jossain (mielikuvitusolento) haluaa.

Tuo sinun pointtisi on sama kuin yrittäisit mystisesti selvittää kuinka löytää oikea numeroyhdistelmä Lotossa miehelle jolla ei ola varaa ostaa lottokuponkia.

Kyse ei siis ollutkaan siitä, miten joutuu friend zonelle, vaan siitä, miten sinne pääsee? Olisit heti sanonut.

Harva nainen(kaan) valitsee ystäväkseen(kään) ihmistä, jonka kokee ikäväksi, ärsyttäväksi tai vastenmieliseksi. Päästäkseen ”potentiaalinen ystävä” -kategoriaan pitää siis jo läpäistä jokin seula. Annoit ymmärtää, että puhumme siitä, miten ystävästä pääsee erityiseksi, mutta puhummekin siis jälleen kerran siitä, miksi joku lyhyt, ruma, sosiaalisesti taitamaton ilkimys ei kelpaa kaikille naisille. Huoh.

Mitkä listaamistasi kriteereistä ovat esteinä

ystävyydelle
seksille (mutta ei ystävyydelle)

molemmille

Mainitsemasi kriteerit:

- ikävä

- ärsyttävä
- lyhyt

- ruma

- sosiaalisesti taitamaton

- ilkimys

Palstan miesten lista tuo. Heidän mukaansa tärkeimpiä esteitä ihan kaikkeen ovat nuo tummentamasi. Naiset ja todellisuus ovat eri mieltä, mutta sillä ei näytä olevan mitään väliä, koska jotkut eivät vain kerta kaikkiaan halua antaa tosiasioiden pilata hyvää itsesääliv•tutustaan.

Eikä ole mitään syytä väitellä, vielä vähemmän puolustella omia valintojaan. Jos tuo maailmankuva tekee onnelliseksi, niin annetaan kaikin mokomin pitää siitä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne miestä kohtaan fyysista/seksuaalista/romanttista vetoa. Sitä joko on tai ei ole. Jos ei ole, ei sitä myöskään tule.

Tässä on oikea vastaus. Fiilis joko tulee tai ei tule.

Maailma on täynnä kivoja ihmisiä, mutta itse haluan parisuhteeseen vain yhden ainoan ja se on se, jota kohtaan tunnen kaiken sen muun hyvän päälle seksuaalista vetoa ja romanttista kiinnostusta. Että kiinnostun siitä nimenomaan sukupuoleni kautta.

Kysymys pitäisi muutenkin kysyä toisinpäin. Ei niin, että ketkä ikään kuin putoavat joistakin karsinnoista, vaan niin, että millainen mies sieltä monien hyvien joukosta valikoituu erityiseksi. Ne muuthan sitten jäävät siihen kategoriaan, jossa ovat koko ajan olleetkin.

Ei vaan päin vastoin.

Nimenomaan pitää kysyä millä perusteilla miehet karsiutuvat siihen joukkoon josta löytyy se erityinen.

Jos mies on esimerkiksi pitkä, komea, menestynyt, maskuliinisesti käyttäytyvä ja sosiaalisti taitava - on aivan turhaa kysellä miten löytyisi se erityinen. Tällaiset miehet eivät käytännössä koskaan jää ilman parisuhdetta. Potentiaalisia naisia on niin paljon että lopulta löytyy se jonka kanssa kemiat, arvot, tavoitteet ja muut täsmäävät.

Jos taas mies on tuon miehen vastakohta - siis lyhyt, ruma, köyhä, sosiaalisesti taitamaton ja alistuva - todennäköisyydet löytää se erityinen ovat lähellä nollaa, vaikka mies olisi muuten kiva. Tällaista miestä ei auta yhtään satuilu kemiasta, Siitä Oikeasta, tms. Sinä et halua tätä miestä, ystäväsi eivät halua tätä miestä, ainoastaan se joku nainen jossain (mielikuvitusolento) haluaa.

Tuo sinun pointtisi on sama kuin yrittäisit mystisesti selvittää kuinka löytää oikea numeroyhdistelmä Lotossa miehelle jolla ei ola varaa ostaa lottokuponkia.

Kyse ei siis ollutkaan siitä, miten joutuu friend zonelle, vaan siitä, miten sinne pääsee? Olisit heti sanonut.

Harva nainen(kaan) valitsee ystäväkseen(kään) ihmistä, jonka kokee ikäväksi, ärsyttäväksi tai vastenmieliseksi. Päästäkseen ”potentiaalinen ystävä” -kategoriaan pitää siis jo läpäistä jokin seula. Annoit ymmärtää, että puhumme siitä, miten ystävästä pääsee erityiseksi, mutta puhummekin siis jälleen kerran siitä, miksi joku lyhyt, ruma, sosiaalisesti taitamaton ilkimys ei kelpaa kaikille naisille. Huoh.

Mitkä listaamistasi kriteereistä ovat esteinä

ystävyydelle
seksille (mutta ei ystävyydelle)

molemmille

Mainitsemasi kriteerit:

- ikävä

- ärsyttävä
- lyhyt

- ruma

- sosiaalisesti taitamaton

- ilkimys

Palstan miesten lista tuo. Heidän mukaansa tärkeimpiä esteitä ihan kaikkeen ovat nuo tummentamasi. Naiset ja todellisuus ovat eri mieltä, mutta sillä ei näytä olevan mitään väliä, koska jotkut eivät vain kerta kaikkiaan halua antaa tosiasioiden pilata hyvää itsesääliv•tutustaan.

Eikä ole mitään syytä väitellä, vielä vähemmän puolustella omia valintojaan. Jos tuo maailmankuva tekee onnelliseksi, niin annetaan kaikin mokomin pitää siitä kiinni.

Eipä siinä mitään, jos pilaisivat vain oman elämänsä. Se vain surettaa, että tapaavat vetää mukanaan nuoria poikia, joilla ei vielä ole omaa näkemystä ja käsitystä elämästä. Se on sitä kurjuuden maksimointia: kun itsellä ei ole kivaa, niin estetään mahdollisuuksien mukaan muidenkin onni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kemiat kohtaa parisuhdemielessä. Maailma on täynnä valtavan kivoja miehiä mutta jos ei herätä kaverillisia tunteita enempää niin ei sille mitään voi.

"Kemiat" on jo niin puhkikulutettu peitetermi sille, ettei mies ole tarpeeksi komea ja ulkoisesti viehättävä. Voisi tämän lässytyksen sijaan jo sanoa asiat suoraan kun kaikki sen kuitenkin tietävät.

Itselle tulee kyllä heittämällä mieleen kymmeniä sellaisia miehiä, jotka ovat mielestäni komeita, eikä heissä ole parisuhdemielessä mitään vikaakaan keksittävissä, ovat älyllisesti vähintään tasoisiani, mutta en vaan kiinnostuisi heistä siinä mielessä.

Analysoidaanpa tätä vähän pidemmälle kuin vain toteamalla "kemia". Eli osaatko eritellä, mikä näissä miehissä on sellaista, että se ei herätä seksuaalista kiinnostusta ollenkaan? Kerro edes joitain asioita.

Kemia on se syy, vaikket sinä sitä näytä hyväksyvän.

Niiden miesten ja minun perintötekijät eivät ole optimaaliset eli meille ei tulisi immuunipuolustukseltaan terveimpiä mahdollisia lapsia. Tästä on vaikka kuinka paljon tutkimusmateriaaliakin.

Kemia hyväksytään tilanteessa jossa olet jo päätynyt lähikontaktiin miehen kanssa. Siis halailu, suuteleminen, ym tilanteessa jossa kumpikaan ei käytä voimakkaita hajusteita. Jos mies on heivattu friend zonelle jo aikaisemmassa vaiheessa, kemiaselitys ei päde.

Tyypilliset syyt:

- mies ei ollut riittävän komea ja maskuliinisen näköinen

- miehen ääni ei ollut riittävän miehekäs ja matala

- miehen eleet eivät olleet riittävän miehekkäitä ("homomaisuus")

- mies ei ottanut tilannetta haltuun, ts. ottanut viejän roolia kyselemättä lupia

- mies oli liian varovainen, eli otteet eivät olleet riittävän ronskeja ja fyysisiä

- mies oli liian mukautuvainen ja huomioiva, "kynnysmattomainen" (eli käyttäytyi kuin naiset)

 

Tästä huokuu täysin virheelliset käsitykset siitä mitä naiset oikeasti haluavat. Vielä enemmän ärsyttää niiden julistaminen totena.

Miehet tuntuvat ajattelevan että naiselle kelpaa ainoastaan se treenattu ja hyvätuloinen mies, vaikka näin asia ei ole. Uskokaa tai älkää, mutta kyse on tosiaankin siitä kemiasta.

Totta kai on niitä todella pinnallisia naisia jotka katsovat vain rahaa ja ulkonäköä, mutta suurin osa etsii oikeaa luonnetta ja juurikin tuota kemiaa.

Tiedän monia ei lihaksikkaita ja ei rikkaita miehiä jotka elävät tasapainoisessa parisuhteessa. He ovat todella mukavia ja viehättäviä luonteeltaan. Kiinnostavia ja fiksuja ihmisiä, ja samalla omaavat hyvät sosiaaliset taidot. Vaikka eivät ulkoisesti mitään niin ihanne miehiä olekkaan.

Sitten tiedän taas vähintään yhtä monta lihaksikasta ja hyvännäköistä ns. "pullistelija" miestä joilla ei ole parisuhdetta vaikka haluaisivat. Tiedän myös paljon epävarmoja ja sosiaalisesti kömpelöitä yksinäisiä miehiä, mutta ihan kivan näköisiä. Eivät ole löytäneet kumppania hekään vaikka haluaisivat. Tiedättekö mikä näitä hyväkroppaisia "pullistelijoita" ja sosiaalisia kömpelyksiä yhdistää? Vaikutelma epävarmuudesta ja siitä että ei hyväksy itseäänkään. Ja se on se joka ajaa naiset pois. Sanonta "et voi rakastaa ketään ennen kuin rakastat itseäsi" ei ole tuulesta temmattu.

Esimerkiksi oma kumppanini ei käy salilla, ei ole keskimääräistä hyvätuloisempi, ei omista hienoa autoa ja on minua lyhyempi. Mutta silti häneen vain rakastuin. Ja ihan sen takia että hän oli aivan tavallinen, jalat maassa järki päässä- tyyppi, joka oli, ja on edelleen, varma itsestään ja tekemisistään.

Ja kaltaisiamme pareja tunnen niin monia. Mukavia ihmisiä kaikki. Joten ei siihen mitään hyvää ulkonäköä tai rikkauksia tarvitse.