Nuoret kuumeilijat <3

Tein tuossa ennen viikonloppua testin, kun ei maltti kestänyt, se oli sitten negatiivinen.. Mutta kun ei niistä menkoista kuulunut mitään viikonlopun aikana, vaikka oli melkeinpä koko viikonloppu pientä menkkamaista kipua ja tämän flunssan myötä olen vain herkutellut nälkään, kun ei oikea ruoka maistu... 

Niin tänään aamulla testasin uudestaan ja sieltä se haalea toinen viiva sitten tulikin! :)

Tuntuu vähäsen epätodelliselta ettävihdoinkin on tärpännyt, kun melkein vuoden ollaan jo yritetty! pyysin miestä lähtee apteekkiin ostamaan sellaista elektronista testiä, minkä voin tehdä parin päivän sisään, vielä varmistaakseni asian! :D

Moiiii,olen nyt ihan liian täpinöissäni! sain äsken haalean plussan!! Siis viiva näkyy ihan selvästi,mutta on haaleampi. Nyt iski paniikki että voiko siihen sittenkään luottaa joten lähden ostamaan kaupungilta apteekista testin,pitäkää peukkui!! :D

tein yhden testin apteekista ja yhden vielä mitä oli kotona,ja molemmat näytti samanlaiset viivat. Ei niin punaisia mutta ne näkyy oikein selvästi,menkat pitäis alkaa keskiviikkona,joten voiko vaikuttaa ettei ole vielä niin punainen kun tein testin pari päivää ennen menkkoja? Kyllä tuo positiivinen nyt taitaa olla,uskomaton olo :)

Janskina: Kyllä se on positiivinen ja vahvistuu vielä siitä :) Onnea! 

Tänne ei ihmeitä, oottelen että menkat alkaisi ja siten myös yk1! :) Käyttääkö kukaan muuten älypuheilimille saatavaa sovellusta, johon merkkaa kuukautiset ja sovellus laskee päivä jolloin ovulaatio tulisi olla? Itse olen käyttänyt elokuusta asti ja aika hyvin on omat ovulaatiot sattunut sovelluksen arvioimille päiville. Toki, mulla kierto on hyvinkin tasainen.

Ihanaa! Onnea janskina <3 huomenna pitäisi menkat alkaa, vielä ei niistä merkkiäkään. Mielialat hieman tasaantuneet, tosin radiossa kuulunut hempeä kappale saa itkettämään ja alaselkä sekä nivelet todella kipeät. Verisuonet myös on tulleet esiin käsissä ja jaloissa.... huomenna tai viimestään keskiviikkona aion uhrata kaapissa odottelevan digitestin, eipähän tarvi miettiä viivojen väriä tai paksuuksia;)  tein eilen huvin vuoksi ovulaatiotestin ja oviksen jälkeen tähänpäivään se on ollut puhdas nega, mutta eilen sen testiviivan vasen puoli värjääntyi yhtä tummaksi mitä se toinenkin viiva! Voiko se tarkoittaa raskautta? :D

Hera 90, minä käytän puhelimelle sellaista womenlog nimistä sovellusta, joka on ollut todella avuksi kun on ollut epäsäännölliset, huomasin sen kautta että on ollut aina kaksi kiertoa saman pituiset ja sitten vaihtunu pituus :D 

Täällä huomaan selkeitä oireita plussan jälkeen, tissit on arat ja turvonneet/kasvaneet. Alavatsaa jomottelee aina silloin tällöin (sellaista menkkamaista, mutta heikempää kipua) ja äklö olo tulee yleensä samaan aikaan, eli pieni oksetuksen tunne, mutta ei kumminkaan tule mitään oksennusta (oi kiitos siitä :D )

Minua pelotti se että kun kipeenä olen ollut ja olen saanut antibiootin, Doximed, mistä on vielä puolet kuuria jäljellä.. ja tässä pakkauksesa luki sitten että lääkettä tulee välttää raskaana olevat ja imettäjät, mutta kun selvitin asiaa niin näin aikaisessa vaiheessa se ei ole haitallista sen käyttö, kun aine kumminki poistuu kropasta pinen hetken kuluessa. 

Janskina, Onnea!! :)

Hei kuumeilijat!

Taidan liittyä seuraanne, kun nyt vihdoinkin potkin itseni rekisteröitymään palstalle. Aika moni täällä näyttää olevan jo yrittelyvaiheessa, mutta mukana taisi olla muutama muukin, joilla tilanne ei ole vielä sinne asti edennyt.

Olen siis itse ollut pahemman luokan kuumeilija jo muutaman vuoden ja pikku hiljaa näyttää siltä, että saattaisi olla mahdollisuuksia jopa siihen yrittämiseen. Olen 21-vuotias ja mies on pian 26, seurusteltu ollaan vasta hiukan yli puoli vuotta, mutta alusta asti vakavasti. Tällä hetkellä asutaan vielä eri kaupungeissa parin tunnin junamatkan päässä toisistamme, mutta yhteen muutto on huhti-toukokuussa edessä. Joulukuussa asustetaan nelisen viikkoa saman katon alla, joten tulee sitten testattua siedetäänkö toisiamme kuinka hyvin lähes kellon ympäri. :D

Omat opinnot on vielä hyvin aluillaan, opiskelen yliopistossa toista vuotta, mutta olen myös samaan aikaan vakityössä. Mies valmistuu keväällä ja ala on sellainen, josta sijaisuuksia ainakin on saatavilla. Meillä hidasteena ei ole miehen vastahakoisuus, päinvastoin, välillä mietin et kumpi kuumeilee pahemmin.. Häneltä jos kysyy, niin alottaa voitaisiin jo vaikka heti joulukuussa tai ainakin kesällä, että saataisiin "hyvä syntymäpäivä" lapselle. :D

Lapsitoiveita varjostaa ainakin mun osalta nyt syksyllä diagnosoitu keskivaikea kausittainen masennus, johon aloitin kuukausi sitten mielialalääkityksenkin. Vuoden alkupuolella olisi tarkoituksena aloittaa psykoterapia. Mulla masennus on eniten vaikuttanut opiskeluihin, jotka tällä hetkillä on täysin jäissä ja toki yleiseen jaksamiseen, vaikka se onkin lääkityksen myötä parantunut hiukan. Töitä olen kyllä jaksanut entiseen tapaan tehdä. Mieskin on toki huolissaan masennuksestani, mutta ei pidä sitä minään esteenä vauva-aikeille. Itse olen ajatellut niin, että lasta voisi harkita kun psykoterapia on käynnistynyt ja kuntoutuminen edistyy. (Terapia on kokonaisuudessaan aika pitkä 2-3 v. prosessi) Omat lääkkeeni eivät ole raskausajalle este/ aiheuta vaurioita sikiölle, mutta toki lääkityksen raskautuessaan mielellään purkaisi. Ehkä jos porukasta löytyy muita masennuksen ja kuumeilun kanssa samaan aikaan painivia, olisi asiasta kiva ajatuksia vaihtaa?

Oma kuumeeni roihahti nyt täyteen liekkiin jokin aika sitten, kun oli jännitystä elämässä. Tein nimittäin säntillisestä ehkäisystä huolimatta selkeästi positiivisen raskaustestin! Samana päivänä ja jälkeenpäin tehdyt testit ovat kuitenkin olleet hyvin selkeästi negatiivisia, joten yllärivauvaa ei tänne ole tulossa. Kun tosiaan tajusin ettei vauvaa tulekaan, niin paruin silmäni päästä ja päätin tehdä kuumeelleni jotain. :D Rekisteröidyin siis tänne. Aloitin myös samaan syssyyn vauvalaatikon, eli annoin itselleni luvan siihen, että kun näen kaupassa jotain vastustamattoman suloista mitä mahdolliselle tulevalle lapselle tahtoisin, niin venkoilun sijaan saatan ostaa sen vauvalaatikkooni.

Huhhei, tarkoitus ei ollut kirjoittaa pienoisromaania itsestäni, mutta niin näköjään kävi. Onnea kaikille kuumeilun kanssa selviämiseen ja plussien metsästykseen!

- N

Täällä taas kärvistellään viimeistä kiertoviikkoa. Taas oon niin pessimisti että en usko plussanneeni - mutta hyvällehhän se tuntuu pikkuhetkisiä haaveilla plussasta. Olishan se ehkä paras joululahja ikinä! Vähän on kummasti jomotellut alamahaa ja pissillä olen ravannut, muttei muuta, onhan tuo kiertokin vielä ihan kesken. Jännästi kyllä janottaa paljon enemmän ja ruoka maistuu huonosti. Aloitin itse muuten mammavitamiinien popsimisen ja pistin miehen sinkki kuurille - ihan jotta pupututtaa sit ens kierrossa varmasti. ;P Painoakin olen saanut alas sen 5%! On aika kuningas olo. :D

Niin ja ONNEA kaikille plussanneille! Lähettelen teille kaikille lämpimiä ajatuksia, että pikkuiset pysyy matkassa ja Joulu on siten onnea täysi. <3<3<3

Tervetuloa Nelmis joukkoon! :) Itselläni ei ole masennusta, mutta  ainaisesta väsymyksestä johtuvaa alakuloisuutta/itkuisuutta aika ajoittain. Minulla on siis fibromyalgia johon mm. väsymysliittyy, lisäksi kaiken maailman kipuja ja kipuarkuutta. Itseäni on siis mietityttänyt kuinka jaksan sitten vauvan kanssa kun jo valmiiksi väsynyt ja pelkään synnytystä ihan hirmuisesti kipujen takia. Mutta olen tullut siihen tulokseen että asioilla on tapana järjestyä :)

Jee, tänään kp1 ja näin ollen yk1 pyörähti käyntiin. Tekisi kovasti jo tässä kierrossa tikutella ovulaatiota, varsinkin kun kaveri lahjoittamassa mulle käyttämättömi testejä. Mutta yritän pitää hermot kurissa ja jos ei 6kk päästä ole tärpännyt niin ehkä sitten... ;)

Nelmis : Täällä toinen kausiluonteisen keskivaikean masennuksen omaava, niinikään opiskelut jäihinlaittanut ja pillereitä popsiva kuumeilija. Onko sinullakin masennus pääasiassa mieliala-pohjaista? Minulle vaan mukava lääkärisetä sanoi että lapselle ei ole mitään estettä, kun todellisuus ei masennuksessakaan hämärry (en siis ole mitenkään mielisairas/itsetuhoinen tms.), toivotteli vaan onnea yritykseen ja veikkasi omankin olon paranevan raskauden ja toteutuneiden vauvahaaveiden takia. :) Toki se vähän pelottaa, että entäs sitten kun on se vauva, mutta koska minulla on maailman kultaisin aviomies uskon vakaasti kaiken järjestyvän. On jo ihan alkujaan puhuttu että kun minä olen vauvan kanssa kotona päivät, mies hoitaa lasta sitten töistä tultuaan jotta saan omaa aikaa mm. hevosharrastukseni parissa. Ihan jotta on tukea sille omalle jaksamiselle. :)
Niin ja omaa lääkitystäni en voi jatkaa raskaus/imetys aikana, on purettava koko paketti 1/3 aikana, hyytää pyllyssä koko ajatus. :D

Heips vaan kaikille, täälläkin kärvistellään! Täytin alkuvuodesta 24 (avomies saman ikäinen) ja vauvakuumeesta olen kärsinyt jo useita vuosia. Elämäni miehen löysin viime kesänä ja asutaan saman katon alla. Molemmat opiskellaan ja itse valmistun kesällä, avomies vuoden päästä jouluna. Alusta saakka olen tehnyt selväksi, että mulla on vauvakuume ja haluan lapsia nuorena. Nyt viimeisen vuoden aikana tunne on käynyt toisinaan suorastaan raastavaksi ja tilannetta ei helpota läheisen ystävän raskaus ja se, että työskentelen lasten parissa!

Avomies haluaa lapsia, mutta kysyttäessä vastaus on perus "ei vielä". Tilanne kärjistyi välillä siihen, ettei asiasta pystytty edes keskustelemaan, sillä mies suuttui ja minä pahoitin mieleni. Silloin mies suuttumuksensa keskellä jopa tokaisi, että asia on minulle kuin "pakkomielle". Viime aikoina asiasta on kuitenkin pystytty keskustelemaan asiallisesti ja mies tuntuu paremmin ymmärtävän, ettei kyse ole pakkomielteestä vaan pitkäaikaisesta, suuresta haaveesta.

Ärsyttää kuitenkin tuo "ei vielä". Saimme n. kuukausi sitten käytyä erittäin rakentavan keskustelun asiasta ja päädyimme siihen, että viimeistään ensi vuonna keväällä/kesällä saisin jättää pillerit pois. Keskustelu päättyi yhteisymmärryksessä ja hyvässä hengessä, mutta tänä aamuna kun kyselin ohimennen, milloin olisi hänestä sopiva aika meille saada lapsia, vastaus oli "joskus kahden vuoden päästä". Höh. Pettymystäni en voi edes sanoin kuvailla :( Tuli sellainen tunne, ettei tuo aikaisempi keskustelu ehkä ollutkaan niin yhteisymmärryksessä vaan ehkä enemmänkin sitä, että saatiin aikaan jonkunlainen välirauha. Mies siis kovasti haluaisi valmistua ennen lapsia, mutta jos lasta alettaisiin vuoden päästä kesällä yrittämään, ehtisi mies valmistua ennen lapsen syntymää ja opiskelemme alaa, jolla töitä kyllä riittää vaikka muille jakaa. Jotenkin tuntuu, että mies on ehkä vielä hieman lapsellinen ja istuisi mieluummin tietokoneen ääressä pelaamassa kuin viettämässä perhe-elämään pienten lasten kanssa. Hänellä ei myöskään ole juuri minkäänlaista kokemusta lapsista, joten ehkä sekin pelottaa ja jännittää. Mahdollisesti voi olla myös pelkoa siitä, että lasten saaminen tarkoittaa oman elämän loppumista eli että sitten ei koskaan saa enää tehdä mitään niin kuin ennen.

Oon lueskellut näitä palstoja nyt muutamaan otteeseen ja on helpottavaa ja myös toisaalta kamalaa huomata, että on muitakin samassa tilanteessa olevia. Ja juuri nyt on sellainen olo, että johonkin täytyy voida kirjoittaa ja purkaa omia tuntemuksia. Tuntuu, ettei oikein kenellekkään voi tästä puhua enkä tunne tällä hetkellä muita vauvakuumeilijoita :/ Varsinkin nyt asia tuntuu pyörivän mielessä jatkuvasti kun oma valmistuminen lähestyy ja töitäkin on hyvin suurella todennnäköisyydellä luvassa. Ja ikäkriisiäkin pukkaa! Teininä päätin, että kun olen 25, on mulla väh. yksi lapsi. Pelottavan vähiin käy aika :D

Täällä olisi uusi nuoripari jotka toivovat lasta kovasti!

Itse olen 20- vuotias ja mieheni 25. Saman katon alla asustellaan ja kummallakin vakituinen työpaikka. 

Vauvakuume painaa yhtälailla kumpaakin, tietty mulla se tulee esille herkemmin kuin miehellä.. :D

Pillereitä olen syönyt noin nelisen vuotta, mutta tammikuussa jätettiin ne pois.

Joku mainitsikin sovelluksesta womanlog, täällä samainen sovellus ollut käytössä!

Sinne on helppo merkkailla kuukautiset yms, ja sovellus arvioi kierron hedelmällisimmät päivät että ovulaatiopäivän.. Vaikea sanoa miten pitää paikkaansa, koska en ole huomannut mitään erikoista oireilua esim.ovulaation aikoihin.. Monet puhuvat rintojen arkuudesta yms, itselläni ei ole rintoihin kohdistuvia oireita ollenkaan :o enemmänkin juilimisia alavatsan seudulla.. Ovis tod.näk oli reilu viikko sitten, jolloin kyllä sitten 

makuuhuoneen puolella vietettiinkin aikaa.. Nyt ollut sitten sitä alavatsa juilimisia, kauheeta pissalla ravaamista ja alaselkä kipuja. Tosin näitä oireita oli edelliselläkin kierrolla eikä plussaa näkynyt... 

Mieli voi tehdä tepposia, koska plussaaminen olisi niin toivottua, välillä tuntuu ettei pitäisi koko raskautumista edes ajatella... :D

Paljon onnea kaikille yrittämiseen ja jo plussanneille <3 

Hei kaikille!

plussan saaneille onnea!

Olen 20 vuotias ja mieheni 22 ja perheenlisäystä toivotaan. 

E-pillerit jätin noin vuosi sitten, alkuun epäsäännöllistä kondomin käyttöä. Joulukuussa olin varma että vauva tulossa, kuukautiset oli poissa pari kuukautta (ei silti tullut plussaa testeihin) mutta sitten alkoivatkin taas, silloin tajuttiin että aletaan ihan tosissaan yrittämään. Sen jälkeen kuukautiset on alkanut ajallaan kuten tänäänkin. 

Ollaan jo mietitty että jos ei luomusti voida lasta saada, kun koskaan ei olla viiden vuoden aikana käytetty ehkäisyä ihan niin kuin olisi pitänyt, mutta vahinkoja ei ole tullut ja tuntuu ettei onnistu vaikka yrittämällä yritetään. Yhdessä oltu siis kuusi vuotta, asutaan yhdessä ja ensi vuodelle häitä mietitään. Tiedän ettei yrittämistä kauaa takana, mutta ikävät ajatukset silti meinaa tulla mieleen.  

Toivottavasti olisi vielä plussa tulossa lähikuukausina :)

Heipparallaa!

Täällä olisi 20 vuotias nuori naikkonen ja miehen kanssa (24v) kauheat vauvakuumeilut (minulla ehkä hiukan enemmän ;) ). Yhdessä ollaan oltu kolmisen vuotta, asutaan maalla omakotitalossa, kumpikin töissä ja lauma eläimiäkin löytyy. Toki on näihin meidän vuosiin mahtunut huonojakin hetkiä, mutta yhdessä porskutetaan ja tässä viimeisen puolen vuoden aikana ollaan kyllä aikuistuttu huimasti ja päätetty että nyt loppuu turha riitely ja nyt olen jotenkin tosissani tajunnut, että häntä rakastan ja hänen kanssaan haluan viettää elämäni loppuun asti ja perustaa perheen.

Vauvaa yritettiin jo viime vuoden puolella, kunnes muistaakseni ekasta yrityksestä tein positiivisen raskaustestin. Oireita oli heikosti ja lopulta ne hävisivät, joten jouduin ultraan, jossa raskaus todettiin tuulimunaksi :( Siitä jouduin kahteen otteeseen lääkkeelliseen tyhjennykseen, joka ei kuitenkaan onnistunut ja lopulta jouduin kaavintaan. Se oli henkisesti jotenkin niin raskasta, että päätettiin olla hetki yrittämättä lasta. Nyt kuitenkin uskallan ehkäpä kokeilla uudelleen ja toivoa, että tälläkertaa se oikeasti onnistuisi! :) Hieman pelottaa, mitä kaverit ja sukulaiset sanovat. Siskoni oli tukena ekassa "raskaudessa" ja oli positiivisesta testistä niin onnessaan! Toivotaan, että on edelleen, jos se oikea tärppi tässä tulisikin. 

Nyt siis menossa kp 6/28

Täällä on myös ollut pillereiden lopettamisen jälkeen sormi suussa kuukautisten suhteen. kun lopetin, kuukautiset tulivat normaalisti (helmikuun loppupuolella) ja tähän päivään mennessä ei sitten olekkaan tullut.. Eli yhdet kuukautiset on jäänyt kokonaan välistä. Vanhan kierron mukaan pitäis alkaa tänään/huomenna, mutta saa nähä tuleeko niitäkään..  Stressaavaa.. Testejä siis tehty ja kaikki tähän mennessä negatiivistä näyttänyt. Ja aikasemmin mainitsinkin että jotain oireita löytyy, ja niitä löytyy edelleen. Pitää kai tästä taas lähteä apteekkiin..

Olen sitä mieltä, että kaikissa suhteissa on huonoja hetkiä, mutta kun ne yhdessä selvittää ja kaikesta pskasta selviää niin se lujittaa suhdetta entisestään! :)

Onkohan tämä ketju lopahtanut kokonaan... No, täällä pitäis kuukautisten vanhan kierron mukaan alkaa mahdollisesti tänään, vielä ei oo näkyny. tein sen testin tänään aamullla ja negaahan se näytti. :|

Hei sisaret! Katsokaas tää kuva ja kertokaa mitä mieltä! http://pienokainenko.blogspot.fi/?m=1

Heippa ! Jospa tännekkin mahtuisi mukaan :)

Olen 18 kuten myös mieheni, mutta pian täytämme 19. Olemme seurustelleet reilut kolme vuotta, ja puolet siitä ajasta ollut kihloissa. Asumme myös yhdessä. Vauvaa ollaan yritetty 08/13 lähtien, kun pillerini loppuivat. Asiat eivät kuitenkaan menneet niinkuin toivottiin vaan kiertoni meni aivan päälaelleen, ja viikko sitten sain terolut kuurin lääkäristä. Niitä syön nyt yhteensä 10 päivää ja sitten pitäisi menkat tulla. Tällähetkellä menossa siis kiertopäivä 84 :D Paljon enkeleitä ja tarrasukkia teille matkaan ihanat kanssasisaret !

ps: Täällä on paljon lämpimämpi tunnelma jo nyt, ja paljon parempi fiilis kun toisella palstalla jossa oli n. 27-35v kuumeilioita. Monesti viestiini ei edes vastattu :(

Jipponen: Minä kyllä nään tuossa hailakan viivan, toivotaan että on totta ja pysyy kyydissä :)

<

Hera 90 ja Vatipää: Hyvä kuulla, että kuumelijoista löytyy muitakin, jotka omia voimavarojaan pohtii. Ei tule ihan niin sellainen olo, että oon täysin sekaisin jos lasta koittaa hankkia! :D Miten Vatipää kävi, jatkuuko yritys vai tuliko joululahja?

Meillä aloitettiin nyt yrittäminen pari viikkoa sitten, tai enemmänkin annettiin sattumalle mahdollisuus. Pillerit loppuivat ja sovittiin, ettei oteta tilalle mitään ehkäisyä. Söin pillereitä vain kolme kuukautta, joten saa nähdä, että heittääkö kierto kuperkeikkaa vai asettuuko heti aloilleen.

Itellä on ollut nukkumisvaikeuksiin käytössä melatoniini, jonka sanotaan vähentävän hedelmällisyyttä. Sitä ei suositella raskautta yrittäville tai raskaana oleville. Pitänee katsoa josko sais unesta kiinni ilman sitä, raskaaksi jos tulee niin silloin se kuitenkin pitää viimeistään lopettaa. (Toivottavasti ei ois luvassa yhdeksää kuukautta harjottelua yövalvomisille..)

Jipponen: kurja juttu tommonen väärä plussa. Mullekin on tosiaan kerran testi näyttänyt hyvin selkeästi plussaa, mutta toistoilla ollut nega. Toivottavasti sulla (ja kaikilla muilla!) pian onnistaisi.

Plussatuulia ja hyvää joulua kaikille. Rentoutukaahan kunnolla ja nauttikaa kaikista niistä jouluherkuista, joita ei raskaana ollessa saisi syödä. ;)

Nelmis yk1