Teinimme 16v suuttui kun kuuli että saa pikkusisaruksen

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 23:15"]

Ihan oikeesti vastaajat, pitäskö ap:n nyt mennä aborttiin vai? Kun on liian pitkä ikäero, ap on liian vanha ja teinikään ei tykkää.

[/quote] ois mietti kannaatako

Teinihän saattaa kuohahtaa mistä vaan.Tämäkin tieto taisi tulla puun takaa,täysin yllätyksenä.Ehkäpä teilläkin on ollut seksikeskusteluja kotona ja olette juuri valistaneet 16 vuotiasta ehkäisystä ja muutenkin seksistä.Vanhempien harrastama seksi saatta olla tuon ikäiselle tabu..kyllä se siitä laantuu...kait? :)

Minä 20-vuotiaanakin olisin kyllä pahoillani asiasta. Kylläkään en sitä näyttäisi, kun en haluaisi että äiti ja isä pahastuisivat. En niinkään olisi pahoillani mistään itseäni kohtaan suunnatun huomion vähenemisestä, se nyt on luontevasti muutenkin vähentynyt kun omilleni muutin. Mutta meillä olisi toiveissa saada lapsi/lapset aika nuorena. Parisuhde on hyvällä mallilla ollut jo useamman vuoden, opinnot on muutaman vuoden päästä takana jne. Jos kaikki menee meillä parisuhteessa hyvin, toivoisimme lapsia n. 23-24-vuotiaana. Silloin pikkusisarus olisi kuitenkin vasta taaperoiässä! Olisin pahoillani siksi, että ajattelisin lastenlasten jäävän vähän varjoon isovanhempien hösätessä vain oman iltatähtensä kanssa. Minulla on ollut rakkaat isovanhemmat, joiden kanssa on viikottain vietetty aikaa ensin lapsena ja sitten heitä autellen nyt vanhempana. Nyt he ovat jo edesmenneet, mutta onnellisia muistoja jäi. Mahtaisiko sitä iltatähden vanhemmat jaksaa kiinnostua vielä lastenlapsistakin, en tiedä.

Minä olen neljänkymmenen myös ja vauva tulossa uudessa avioliitossa. Neljätoista ja kaksitoistavuotiaani olivat uutisista yksinomaan innoissaan. Odottavat kovasti pikkuisen syntymää. Tämä kertomus tähän ihan vain vastapainoksi noille huonoille kokemuksille, kaikki teinit eivät inhoa ajatusta pikkusiskosta tai -veljestä.

Mitä vauvantekoon tämän ikäisenä tulee, niin en voi kuin huvittua noista kommenteista. Jos itse epäilette nelikymppisenä olevanne liian vanhoja, niin luultavasti olette juuri niitä tylsiä tyyppejä, jotka kolmevitosena kokevat, etteivät voi käyttää enää minihametta ikänsä takia. En voi sietää noin rajoittuneita ihmisiä! Jos biologia sallii minun tulla raskaaksi, ei kenenkään mielipiteellä ole pienintäkään merkitystä.

"Onhan se nyt kamalaa, kun kaikki kaveritkin saa tietää , että mun ikivanhat vanhemmat ovat vielä silleen ja sitten mutsi pamahtaa paksuksi." Ja sitten nuori on huuli pyöreänä, kun kaikki kaverit ovat ihan fiiliksissä: "Siistii, sä saat pikkusiskon tai -veljen. Eiks ookki mahtavaa?" Todennäköisesti hänkin olisi reagoinut samalla tavalla, jos joku kavereista olisi kertonut, että heille syntyy iltatähti. Omat vanhemmat ovat vain niin, noh ... niinpä niin. Anna ajan kulua.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 23:32"]

Ymmärrän teiniä todella hyvin. On mielestäni täysin luonnotonta, että sisarusten  välinen ikäero on plus miinus 20v. Veikkaan, että nykyisten lastenne ja tulevan lapsen välit jäävät hyvin etäisiksi ja viileiksi, koska välissä on kokonainen sukupolvi. 

[/quote]

Täällä kokemusta 15-20 vuotta nuoremmista pikkusisaruksista. Sisarussuhde on tietenkin erilainen kuin se olisi pienemmällä ikäerolla, mutta läheinen silti. Pienet lapset ovat suorastaan ylpeitä siitä, että heillä on aikuisia sisaruksia, ja murkun voi olla helpompia avautua isommille sisaruksille kuin vanhemmille.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:00"]

Juuri noin taitaa käyttäytyä jokainen teini, joka kuulee saman uutisen. Näin oli siskollanikin, 15-vuotias (normaalisti hyvin rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä) repi aivan pelihousunsa. Sitten kun vauva syntyi, hurmaantui siihen ihan täysin ja on edelleen nuorimmaisen innokkain hoitaja (kuopus on nyt kahden vanha). Näin käy varmasti teilläkin - onnea odotukselle!

[/quote]

Alapeukutin. Miten ihmeessä muka jokainen teini? Minä olin 16 ja siskoni 15 kun kuulin että saamme pikkusisaruksen ja me oltiin riemuissamme (mulla oli vauvakuume). Omat teinipojat olivat jo kolmen pienemmän (5-8v) isoja veljiä 15 ja 16v kun aloin odottaa nuorimmaista ja olivat ennemminkin iloisia. Kuten arvata saattaa itse en käsitä mistä moinen reaktio kumpuaa.

[/quote]

voisitko käyttää vielä vähemmän pilkkuja ja pisteitä, eihän tuosta tekstistä saa kukaan mitään selvää. Siis sinulla oli 16-vuotiaana teini-ikäiset pojat, kun oma pikkuveli syntyi - wtf??

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:29"]

Minä 20-vuotiaanakin olisin kyllä pahoillani asiasta. Kylläkään en sitä näyttäisi, kun en haluaisi että äiti ja isä pahastuisivat. En niinkään olisi pahoillani mistään itseäni kohtaan suunnatun huomion vähenemisestä, se nyt on luontevasti muutenkin vähentynyt kun omilleni muutin. Mutta meillä olisi toiveissa saada lapsi/lapset aika nuorena. Parisuhde on hyvällä mallilla ollut jo useamman vuoden, opinnot on muutaman vuoden päästä takana jne. Jos kaikki menee meillä parisuhteessa hyvin, toivoisimme lapsia n. 23-24-vuotiaana. Silloin pikkusisarus olisi kuitenkin vasta taaperoiässä! Olisin pahoillani siksi, että ajattelisin lastenlasten jäävän vähän varjoon isovanhempien hösätessä vain oman iltatähtensä kanssa. Minulla on ollut rakkaat isovanhemmat, joiden kanssa on viikottain vietetty aikaa ensin lapsena ja sitten heitä autellen nyt vanhempana. Nyt he ovat jo edesmenneet, mutta onnellisia muistoja jäi. Mahtaisiko sitä iltatähden vanhemmat jaksaa kiinnostua vielä lastenlapsistakin, en tiedä.

[/quote]

Aika itsekästä ajattelua, vanhempasi ovat siis olemassa vain sinua ja sinun lapsiasi varten. Omaa elämää heillä ei tarvitse olla. Kai muuten kysyt vanhemmiltasi luvan omaan lapsentekoosi, voihan olla että hekin pahastuvat kun kokevat että ovat liian nuoria isovanhemmiksi. Vai meneekö se niin että vain lapsi saa määrätä säännöt vanhemmilleen, vanhempien pitää totella teinejä ja aikuisia lapsiaan.

Vain WT:t lisääntyvät nuorina (alle 25 v.)

Taidat olla uusperheellinen. Mikä tarve teillä muuten oli ruveta lapsia hankkimaa isovanhemmuuden kynnyksellä. Vai pelkäättekö tyhjän pesän syndroomaa.

En minäkään olisi teininä halunnut, että samaan talouteen olisi muuttanut viemään tilaa joku äänekäs ja huomiota vaativa pikkulapsi. Olisihan siihen varmaan sitten tottunut, mutta ensireaktioni asiaan olisi varmasti ollut hyvin kielteinen.

Ja tosiaan teiniä voi ällöttää ajatus siitä, että hän joutuu jossain vaiheessa siivoamaan vauvan sotkuja, vaihtamaan vaippoja jne.

noh oma kokemukseni olin viisitoista kun mutsi ja faija ilmoitti että tulee vielä yksi pikku sisarus meille. Silloin ajattelin että ok sitten tulee ei oikein ollut ajatuksia puoleen eikä toiseen. Vauva syntyi ja multa katos elämä kokonaan koska mutsi ja faija ei enää jaksanukkaan pientä ja ns. huoltaja sille vauvalle. Vietin kaiken vapaa aikani kotona koska muuten lapsi olisi ollut heitteillä. Kun valitin asiasta eri paikoista että etten ollut valmis huoltamaan niin pientä suuni tukittiin lauseella "mun pitää ymmärtää kun vanhempamme ovat jo niiin vanhoja" Nykyään pikkuveli on viistoista ja asuu mun luona porukat eivät edelleenkään jaksa. JA minä olen kuitenkin enemmän "äiti" kuin sisko siksihän nuorimies välillä kutsuu vaikka aina korjaankin että sisko. Mutsi pisti jo vuosia sitten välit poikki muhun kun hoidin paremmin pojan loppujen lopuksi kuin hän. 

En sano näin käy teillä mutta jos vaikka teinin kaveripiirissä on käynyt ja pelkää

että hälle käy samoin

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 12:08"]

Minä olen neljänkymmenen myös ja vauva tulossa uudessa avioliitossa. Neljätoista ja kaksitoistavuotiaani olivat uutisista yksinomaan innoissaan. Odottavat kovasti pikkuisen syntymää. Tämä kertomus tähän ihan vain vastapainoksi noille huonoille kokemuksille, kaikki teinit eivät inhoa ajatusta pikkusiskosta tai -veljestä.

Mitä vauvantekoon tämän ikäisenä tulee, niin en voi kuin huvittua noista kommenteista. Jos itse epäilette nelikymppisenä olevanne liian vanhoja, niin luultavasti olette juuri niitä tylsiä tyyppejä, jotka kolmevitosena kokevat, etteivät voi käyttää enää minihametta ikänsä takia. En voi sietää noin rajoittuneita ihmisiä! Jos biologia sallii minun tulla raskaaksi, ei kenenkään mielipiteellä ole pienintäkään merkitystä.

[/quote]

Tulevaa "Kuumempi kuin tyttäreni"-sarjan matskua... :D

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:09"]

En minäkään olisi teininä halunnut, että samaan talouteen olisi muuttanut viemään tilaa joku äänekäs ja huomiota vaativa pikkulapsi. Olisihan siihen varmaan sitten tottunut, mutta ensireaktioni asiaan olisi varmasti ollut hyvin kielteinen.

Ja tosiaan teiniä voi ällöttää ajatus siitä, että hän joutuu jossain vaiheessa siivoamaan vauvan sotkuja, vaihtamaan vaippoja jne.

[/quote]

Niin, ja olemaan lastenvahtina. Tuttavaperheessä on vanhemmat lapset 18 ja 16 ja isän uudesta liitosta on 2-vuotias lellipentu, joka saa tehdä mitä vaan, kiusaa ja huutaa, hajottaa vanhempien lasten tavarat, melskaa ja saa raivareita uhmaikäisen tavoin, toisilla ei ole rauhaa omassa kotonaan. Äiti tietysti puolustaa leijonan lailla omaa silmäteräänsä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:29"]

Minä 20-vuotiaanakin olisin kyllä pahoillani asiasta. Kylläkään en sitä näyttäisi, kun en haluaisi että äiti ja isä pahastuisivat. En niinkään olisi pahoillani mistään itseäni kohtaan suunnatun huomion vähenemisestä, se nyt on luontevasti muutenkin vähentynyt kun omilleni muutin. Mutta meillä olisi toiveissa saada lapsi/lapset aika nuorena. Parisuhde on hyvällä mallilla ollut jo useamman vuoden, opinnot on muutaman vuoden päästä takana jne. Jos kaikki menee meillä parisuhteessa hyvin, toivoisimme lapsia n. 23-24-vuotiaana. Silloin pikkusisarus olisi kuitenkin vasta taaperoiässä! Olisin pahoillani siksi, että ajattelisin lastenlasten jäävän vähän varjoon isovanhempien hösätessä vain oman iltatähtensä kanssa. Minulla on ollut rakkaat isovanhemmat, joiden kanssa on viikottain vietetty aikaa ensin lapsena ja sitten heitä autellen nyt vanhempana. Nyt he ovat jo edesmenneet, mutta onnellisia muistoja jäi. Mahtaisiko sitä iltatähden vanhemmat jaksaa kiinnostua vielä lastenlapsistakin, en tiedä.

[/quote]

Itsekästä ajattelua. Vanhempasi eivät ole sinun ja mahdollisten tulevien lastesi palvelijoita! Heillä on oikeus elää elämäänsä niin kuin haluavat.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 23:46"]

Samaa mieltä 28 kanssa. Mahdattekohan olla kummoisia isovanhempia kun aika koittaa. Vaan väsyneitä vanhoja pikkulapsen vanhempia jotka ei jaksa iloita lapsenlapsistaan. Itse olen sitä mieltä että lapset olisi paras hankkia silloin kun nainen on helmällisimmässä iässä. Eli nuorena. Ei ole lasta kohtaan oikein, että kun täyttää 20, on isosisko 36-37v ja  vanhemmat lähempänä kuolemaa.

[/quote]

"Iloita lapsenlapsistaan" = jakaa rahaa ja raataa hoitoapuna!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 00:17"]

40v. On mummo ikäinen. Moni saa niihin aikoihin ekan lapsenlapsen. Ei siinä sen kummempaa. Jos teet lapsen 20v. Ja samoin oma lapsesi, olet mummo tai vaari 40 vuotiaana. Ja se on luonnollista, toisin kuin lisääntyminen vanhalla iällä.

[/quote]

wt-porukka lisääntyy parikymppisenä, me koulututetut vasta opintojen jälkeen.

Itse pidän varsin surullisena sitä, että joku tulee isoäidiksi jo nelikymppisenä.

Mä ymmärrän teiniäsi. Olin 18-vuotias kun äiti yhtäkkiä ilmoitti olevansa raskaana uudelle miehelleen. Asuin vielä kotona kun viimeistelin lukiota ja olisin tarvinnut tukea ja huomiota vaikean elämäntilanteen vuoksi mutta äiti hylkäsi minut täysin. Hän ei ollut enää lainkaan kiinnostunut minusta, uusi perhe oli tärkeämpi ja minä olin vain tiellä siinä kuviossa. Mulle ei edes puhuttu kun moikkasin tullessani koulusta jne. Kesti pitkään ennen kuin pystyin hyväksymään uuden tulokkaan, aloin pitämään hänestä vasta kun olin asunut pari vuotta omillani. Äiti halusi että muutan mahdollisimman pian omaan kotiin ja pois heidän perheensä tieltä ja niinhän tein. Äiti oli yksinhuoltaja ja minulle kaikki kaikessa, yhtäkkiä meillä ei ollut enää mitään yhteistä ja olin yksin koko maailmassa. Sanomattakin lienee selvää että kun muutenkin olin masentunut teini niin kohta koko elämäni oli mullin mallin ja jouduin sairaalaan yrittäessäni itsemurhaa. Nykyään meillä on lämpimät välit äidin ja pikkusisaruksen kanssa. Heillä on myös vielä kaksi pientä lasta lisää. Toisaalta toivon että hänellä olisi aikaa minulla ja omalle lapselleni, mutta käytännössä ei ole. Hänellä ei ole aikaa olla vain mummo, vaan hän on aina väsynyt pienten lasten äiti. Vaikka asumme lähekkäin, ei hän jaksa paljon elämäämme kuulua.

Itse en ikinä aio ryhtyä uusperhekuvioon, mieluummin olen koko ikäni yksin. Enkä myöskään halua saada lapsia enää silloin kun omani on isompi. Hän on minun perheeni ja minun kaikkeni.

Iltatähtiä haluavat kai kuvittelevat olevansa kuolemattomia ja voimansa tunnossa. Pitäisi osata ajatella 20 vuotta eteenpäin. 40+-ikäiselle yövalvomiset eivät ole enää pikkujuttuja, ja sitä on jo eläkeiässä kun skrababulla on teini-ikäinen.  Perheen vanhemmat lapset joutuvat ottamaan paljon vastuuta kodista ja jopa sisaruksen hoidosta. Kummipoikani joutuu opiskelemaan ja nukkumaan korvatulpat päässä, koska pikkuveikka saa säännöllisiä uhmaraivareitaan illat ja yöt ja viikonloput... 

Niin kuvittelevat..on aivan älytöntä miten 40-50 vuotiaat mummoäidit alkaa lapsia hankkimaan, ihan naurettavaa, ei siinä paljon ajatella tulevaa vanhenemista ja mahdollisia omiakin sairauksia, hoida siinä sitten pieni lapsia, kenties vammautuneena syntynyttä kun iän myötä ne riskitkin kasvaa. Joku järki itsekkyydelläkin.