Tuntuu, että hajoan tuon miehen "tyhjyyteen"

up

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:43"]

Vastaaja 24, kerro omasta miehestäsi hieman millainen on?

[/quote]

Mieheni on aktiivinen luonteeltaan. Käy töissä, on luova, harrastaa monipuolisesti kulttuuria ja liikuntaa, lukee, musisoi. On innokas tutkimaan ja ottamaan selvää asioista, kiinnostunut psykologiasta, myös lapsipsykologiasta ja lastenkasvatuksesta. On täysin tasa-arvoinen ja tasapuolinen kasvattaja, on mukana oma-aloitteisesti kaikessa lapsiin ja perheeseen liittyvässä. Hoitaa kotia luontevasti ja ahkerasti.

Hän on myös älyllisesti ja tunteellisesti aktiivinen, hyvä keskustelukumppani, romantikko ja paras ystävä. Rakastaa avoimesti ja hellästi minua ja lapsia, tekee ja antaa kaikkensa että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Molemmat haluamme tehdä toisemme ja lapsemme onnellisiksi ja yritämme olla toisillemme mahdollisimman hyviä.

Kuulostaa täydelliseltä. Ole todella onnellinen hänestä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:43"]

Vastaaja 24, kerro omasta miehestäsi hieman millainen on?

[/quote]

Mieheni on aktiivinen luonteeltaan. Käy töissä, on luova, harrastaa monipuolisesti kulttuuria ja liikuntaa, lukee, musisoi. On innokas tutkimaan ja ottamaan selvää asioista, kiinnostunut psykologiasta, myös lapsipsykologiasta ja lastenkasvatuksesta. On täysin tasa-arvoinen ja tasapuolinen kasvattaja, on mukana oma-aloitteisesti kaikessa lapsiin ja perheeseen liittyvässä. Hoitaa kotia luontevasti ja ahkerasti.

Hän on myös älyllisesti ja tunteellisesti aktiivinen, hyvä keskustelukumppani, romantikko ja paras ystävä. Rakastaa avoimesti ja hellästi minua ja lapsia, tekee ja antaa kaikkensa että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Molemmat haluamme tehdä toisemme ja lapsemme onnellisiksi ja yritämme olla toisillemme mahdollisimman hyviä.

[/quote]

Voi luoja. Aloittaja voi lahjoittaa mulle sen möllinsä, mä haluan sellaisen.

Heh. No jos mölli puhuu vaimolle halveksuvasti, ei kai sekään hyvä ole?

up

Sanoisin että sulla on ihan tavallinen mies. Itseltäsi vaadit paljon ja odotat samaa muilta. Mutta..  Toisella voi olla toisenlaiset arvot, pienet kinastelut kuuluvat arkeen, kaikkeen ei tarvi puuttua, ei haittaa jos on sekaista, lapset saattaa joskys lähteä yöpuvussa tarhaan kun mies ei tajua, että se on yöpuku, ruuaksi lämmitetään mikrohampurilaisia jos ruuanlaitto on miehen vastuulla.. Näin meillä. Mutta, yllätys yllätys, kun olen pois, asiat hoituvat kuitenkin. Lapset eivät ole tappaneet toisiaan, kukaan ei ole unohtunut tarhaan, massut on täynnä ja lapset nukkumassa kun äiti tulee iltavuorosta. On ollut pakko löysätä pipoa. Asiat hoituvat muutenkin kuin vain minun tavallani.

Pitäisikö minun olla tyytyväinen, kun mies tekee kotitöitä ja vie lapset ulos jos käsken, menee vaikka ruokaostoksille lasten kanssa - riittääkö se sellainen? Vaikka hän ei välitä, että lapset touhuavat kodin sisällä mitä vaan, ei siis sellaista ohjaista ja kasvattamista.

NO, mut miksi et ottanut sellaista miestä, jota olet halunnut?

Musta tuntuu, että AP voisi hiukkasen höllätä. Tämä on hyvin todennäköisesti pitkän kehityskaaren tulosta, ja sinä olet itse ollut siinä kehityksessä isosti mukana. 

Luepa tämä ja tutkiskele sieluasi:

http://www.kauneusjaterveys.fi/artikkeli/oletko-kontrollifriikki

Toinen puoli on tietysti se, että millä perusteilla se miehen valitsit? Painotitko älyä vai kivoja silmiä?

Toki huonomminkin voisi olla. :) Voisiko miehesi kiinnostua kasvatuksesta esim. kasvatusohjelmien tai -kirjojen kautta? Keskusteletteko parisuhteestanne? Oletko kysynyt, millaista elämää miehesi haluaisi (itselleen ja lapsillenne)? Jos mies ei kerta kaikkiaan innostu, auttaisiko (sinun kokemaasi) tyhjyyteen keskustelu kavereiden kanssa, kirjojen lukeminen tms.?

Mitäs jos katsoisit peiliin? Anteeksi nyt vaan, mutta todella monet naiset ovat sen tason hössöttäjiä ja vouhkaajia luonteeltaan, että ei siinä mies pysy perässä. Lopettakaa se jatkuva vouhkaaminen ja rauhoittukaa hieman.

Tiedän täsmälleen, mitä tarkoitat. En voi sietää tuollaista piirrettä seurustelukumppanissa. Olen itsekin rauhallisen elämän kannattaja, mutta jatkuva ohjelmanjärjestäjänä oleminen kyllä uuvuttaa. Odotan, että puolisoni tekee jotakin rikastaakseen elämääni. Pelkkä olla möllöttäminen ei riitä.

Hyvä artikkeli, varmasti mussa on kontrolloijan vikaa. Toisaalta olen lasten kanssa iloinen ja rento kun mies on poissa. Asiat sujuvat paremmin kuin silloin kun "muissa maailmoissa"-elelevä mies on kotona. En ole nipottaja siivousasioissa, mies se meillä on se joka vaatisi järjestystä kotona ja ärsyytyy että lapset sotkevat. Toisaalta, mies ei näe vaikka lapset levittäisivät mitä tahansa sotkuun hänen edessään tai välitä vaatia lapsia korjaamaan peliä pois pelin loputtua. Minä vaadin, mutta en muuten välitä onko keskellä olkkaria maja ja lapset saavat osallistua ruuanlaittoon vaikka tulisi mitä sotkua. Mies ahdistuu tällaisesta, mutta ei siis jaksa kasvattaa lapsia tekemään asioita loppuun, siivoamaan jälkiä jne. Huokailee sitten vaan kun koti on "ihan paskanen" - mitään väliä, mistä se johtuu... Lapset saavat valita itse vaatteensa mun puolestani, kunhan sopivat säähän. Jos mies viemässä lapsia ulos, en puutu pukemiseen - paitsi että, mies ei auta lapsia pukemaan ja huutelee mulle että tuu äiti nyt auttamaan, ei tästä tuu mitään. Mies se vaatii mua ottamaan ohjia, minä yritän pysyä kaukana kun hän on lasten kanssa! Minä sanon miehelle, että kyllä te pärjäätte, hän suuttuu mulle kun en voi auttaa.

Mies ei ole kiinnostunut lukemaan kasvatusmateriaali tai katsomaan sellaisia ohjelmia. Hän ei ole kiinnostunut puhumaan parisuhteestamme. Hän ei suostu pariterapiaan. Hän ilmoittaa, että hänellä on asiat ihan kunnossa jos mulla on ongelmia niin minkäs hän sille voi. Kun kysyn mistä haaveilee, haaveilee että voisi korjailla autoja rauhassa omassa tallissa, voisi soitella levyjä yksin rauhassa kuunnellen, voisi tehdä työkseen sellaista että kohteet vaihtuisivat ja pääsisi näkemään maailmaa. Hänen yksikään haave ei siis liity perheeseen, parisuhteeseen tai lapsiin.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 17:44"]

Kun kysyn mistä haaveilee, haaveilee että voisi korjailla autoja rauhassa omassa tallissa, voisi soitella levyjä yksin rauhassa kuunnellen, voisi tehdä työkseen sellaista että kohteet vaihtuisivat ja pääsisi näkemään maailmaa. Hänen yksikään haave ei siis liity perheeseen, parisuhteeseen tai lapsiin.

[/quote]

Tuliko mieleen jutella näistä haaveista ennen niitä lapsia? Vai puhuiko silloin toisin ja muuttui myöhemmin? Jos on noin paljon muuttunut niin ei muuta kuin soromnoo ja lusikat jakoon. Jos mun miehen haaveisiin ei kuulu oma perhe, niin ei se silloin sitä ansaitsekaan. Olkoon yksin ja rassatkoon autojaan hamaan hautaan asti mun puolesta.

Ei se visiin ollut aloitteellinen lastenhankinnassakaan?

Miesten haaveet eivät useinkaan liity "perheeseen, parisuhteeseen tai lapseen" vaan omiin mielenkiinnonkohteisiin ja tietynlaiseen elämäntapaan. Ei se tee niistä huonoja tai vääriä haaveita. Moni mies ajattelee: miksi haaveilla sellaisesta, jonka on jo saavuttanut.

Millaisia perhehaaveita voi edes olla?

Puhuimme lasten hankkimisesta ja kasvatusasioista, mies sanoi, että lapsille täytyy opettaa hyvät tavat. Että on kauheaa katsoa kun kavereilla koti pommin jäljiltä aina. Ja että ei tahdo olla yhtä ankara kuin hänelle oltu. Nyt sitten ei enää ole ainuttakaan tavoitetta tai ajatusta, ei kuulemma jaksa. Vaikka sitten olisi ollut kesälomaa kolme viikkoa ja kyselee näitä asioita, yhtälailla ei ole mietteitä eikä jaksa ajatella..

Ihan kaikessa minä olen ollut koko ajan se aktiivinen ja tekevät, kodin hankkimisessa, lasten asioissa, ihan koko ajan kaikessa. Minä kosinkin. Hemmetin väärin toimittu, reilu parikymppisenä ei tajunnut ajatella laajemmin - että millainen mies todella on. Tiedän ja näen oman mokani tässä. Ihastuin harrastuksen kautta, oli innokas ja aktiivinen siinä ja löytyi siinä mielessä käytännön yhteinen juttu ja tekeminen. Mutta ei miehellä koskaan ollut mitään tulevaisuuden suunnitelmia toisin kuin minulla.

ap

Kohdistuuko tuo miehen möllöttäminen pelkästään lapsiin/lasten asioista keskusteluun? Sujuuko keskustelu yleensä muista asioista vai onko teidän keskustelun taso sitä, että "maito on loppu"... "hmm (= ahaa) " "käytkö ostamassa" "hmm (joo)"? Taitaa olla yleinen piirre monessa miehessä, etteivät jaksa analysoida asioita yhtä "syvällisesti" kuin naiset, hengellisellä tasolla vaan keskittyvät konkreettisempiin asioihin kuten, että palikka on palikka. Ei tarvitse alkaa analysoida, että onko palikka kuution vai putken mallinen ja minkä värinen.

Jotkut ovat kyselleet, että mitäs ap otti tuollaisen miehen. Ihminen voi kuitenkin muuttua vuosien varrella. Ap:n tilanne kuulostaa tutulta, sillä se tuo läheisesti mieleen äitini ja isäni jo päättyneen liiton. Äitini oli aina se, jonka piti järjestää, päättää ja keksiä kaikki. Jos äitini ei olisi tehnyt kaikkea, ei mikään asia olisi ikinä edennyt. Isälläni on pari intohimoista harrastusta, jotka häntä kiinnostavat, eikä häntä oikeastaan kiinnosta puhua mistään muusta. Muistan, kun äitini kihisi kiukusta, kun hän vaikka kysyi isäni mielipidettä, ja isän vastaus kaikkeen oli: "Ihan sama.", "En mä osaa sanoa." tai "Tee mitä lystää.".

Flegmaattinen isäni oli kuulemma nuorena hyvinkin aktiivinen tapaus, jolla oli paljon mielipiteitä ja näkemyksiä asioista. Hän oli sellainen jännittävä hippimies, mutta vuodet tekivät hänestä varjon siitä, mitä hän oli ennen. Ehkä hän joutui elämään elämää, jota hän ei halunnutkaan tai jotain. Hän kyllä piristyi jonkin verran erottuaan äidistäni. Edelleen hän piristyi, kun lapsenlapsia alkoi syntyä, mutta tietynlainen flegmaattisuus ja ap:n kuvaileman kaltainen tyhjyys on jäänyt pysyväksi luonteenpiirteeksi.