Mies ei halua naimisiin vaikka ollaan 5 vuotta

No jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisuutta taloa tai muuta vastaavaa, en hoputtaisi. Itse sanoin joskus seurusteluaikana miehelleni "jos et ole valmis sitoutumaan en kovin pitkään katsele". Siitä seurasi kosinta, "sä oisit muuten lähtenyt". Ja nyt ollaan naimisissa. Sitoutumisella tarkoitin heittämistä entisestä elämästä koska itse olin vapaa. Olisin halunnut nähdä että kykenee olla riippumaton ja elää omillaan. Nyt sitten itse olen samassa asemassa kuin exsä, kaikki on herralle valmiiksi "pureskeltu" ja herra senkuin porskuttaa luopumatta mistään. Missään asiassa olkoon iso tai pieni ei kykene ajattelemaan "me vaan minä". Kaikki päätökset koski ne yhteisiä tai omia menojaan, hankintoja  tms. hän päättää, ilman keskustelua. Pokkana hän väittää "sehän sovittiin". Siis pelkkää sanelupolitiikkaa. Asiat järjestykseen saatuani käytän vain miehiä hyväksi en ota omaksi. Mieti siis tarkkaan haluatko naimisiin. 

Meillä meni 12 vuotta, että naimisiin mentiin ja ollaan 30v :)

Siis eikö mies halua naimisiin vai eikö hän halua häitä? Jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisuutta, sitoutumiseen riittää ihan se tieto että molemmat haluatte elää yhdessä.

Jospa ei luota suhun

Olette olleet viisi vuotta yhdessä, ja mies ei mielestäsi "halua sitoutua". Se sitoutuminen on kuule juuri sitä, että olette olleet yhdessä noin pitkään. Papin aamen on seremoniaa, ja avioliitosta on ihan yhtä helppo lähteä kuin avoliitostakin. Sitoutumista on se, että joka aamu haluaa edelleen herätä saman ihmisen vierestä.

Meillä on takana 8 vuotta yhteistä asumista. Avioliitolle ei ole kumpikaan kokenut tarvetta.

Melko varma veikkaus: mies ei ole rakastunut. Kiintynyt kyllä.

Meistä ei kumpikaan halua naimisiin ja ollaan seurusteltu 7 vuotta. Miksi yhdessä ei voi olla ilman jumalan siunausta? ilman sormuksia? ihan yhtälailla. Onnellisia näin ja häät tuntuu musta turhalta, en tarvi lupauksia mihinkään loppuelämästä, ikinä ei kuitenkaan tiedä miten käy ja hetkessä on elettävä :) ja ollaan rakastuneita, mies halusi aikasemmin kihloihin mutta kun sanoin että mulle se on saman tekevä asia niin ei ole siitä sen jälkeen puhellut

njaa a minun miesystävä sanoi että asiat menee pilalle ku menee naimisiin kuulosti mun korvaan aika törkeältä ja onneks näin ilman mitää paperei ja sormuksii onki helpompi eroa! mulle ainaki kuulosti siltä että mun kaa menee elämä pilalle nii miks sitten on jatkanu tähänkää asti

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 13:09"]

Olette olleet viisi vuotta yhdessä, ja mies ei mielestäsi "halua sitoutua". Se sitoutuminen on kuule juuri sitä, että olette olleet yhdessä noin pitkään. Papin aamen on seremoniaa, ja avioliitosta on ihan yhtä helppo lähteä kuin avoliitostakin. Sitoutumista on se, että joka aamu haluaa edelleen herätä saman ihmisen vierestä.

Meillä on takana 8 vuotta yhteistä asumista. Avioliitolle ei ole kumpikaan kokenut tarvetta.

[/quote]

Täällä oli aiemmin kesällä pitkä ketju juuri tästä asiasta. Miehet siinä kertoi, että tärkein syy avoliitolle on se että se nimenomaan ei ole sitoutumista. Siitä pääsee lähtemään hyvin helposti, ilman paperisotaa. Sen kun vaan lähtee kun toisen naama ei miellytä tai löytää paremman naisen. Ja kun mies tietää, ettei tämä parisuhde ole ikuinen niin miksi mennä naimisiin. Miksi ehdoin tahdoin hankaloittaa eroa turhalla paperisodalla. Siksi ne miehet ei halua naimisiin. Ne pitää takaportin auki.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 12:59"]

Siis eikö mies halua naimisiin vai eikö hän halua häitä? Jos ei ole lapsia tai yhteistä omaisuutta, sitoutumiseen riittää ihan se tieto että molemmat haluatte elää yhdessä.

[/quote]

Näin itsekin ajattelin pitkään. Sitten piti myöntää, että olen niitä ihmisiä, joille konkreettinen merkki sitoutumisesta on kuitenkin psykologisesti todella tärkeä. Taustallani on toki iso "hylkäämistrauma" lapsuudesta, jota olen käsitellyt koko aikuiselämän. Traumatisoitumaton, mutta ihmisten suhteen pohjimmiltaan todella varautunut miehenikin tosin selkeästi jotenkin rentoutui sen avioitumispäätöksen jälkeen, ihan eri tavalla on avautunut kihlauksen ja avioliiton myötä kuin sinä neljän vuoden avoliittoaikana.

Jotkut varmasti osaavat päästää parisuhteessa ihmisen todella lähelle henkisesti myös ilman muodollista sitoutumista. Mutta jos ap:llä on yhtään sellainen olo, että mies jotenkin pitää henkistä etäisyyttä yllä, suojelee itseään kivulta pitämällä etäisyyttää, suhteen tulevaisuutta kannattaa vakavasti miettiä.

Te, jotka täällä kerrotte, kuinka onnellisia ja sitoutuneita olette suhteessanne "ilman sormuksia ja palaa paperia", tutustukaapa Suomen lain avioliittokaareen! Ehkä tuo suhtautumisenne pysyy senkin jälkeen samana, mutta ehkä huomaatte Suomen lain myös takaavan aviopuolisolle  monia oikeuksia, joita avopuolisollanne ei ole ilman melkoista byrokraattista paperisotaa. 

Tunnen paljon lakimiehiä, ja kaikki ovat itse asiassa samaa mieltä siitä, että avioliitosta pääsee nykyään Suomessa ulos helpommalla (ei etsitä syyllistä, ei harkinta-aika on 6 kk) kuin millä te pystytte takaamaan avopuolisonne edun esim. sairastuessanne tai kuollessanne.

Tuttava vinkui naimisiin 11 vuotta miesystävänsä kanssa. Lopulta pääsi ja oli onnensa kukkuloilla. 1.5 vuotta, ja mies lähti. Mitä toi avioliitto nyt takaa??

Minulle ainakin avioliitto on itsestään selvää sitten kun se elämänkumppani on löytynyt. Siihen asti sitä mielestäni vain hengaillaan yhdessä kun ei parempaakaan keksitä. Olen todella surkea hengailija, ja kuten sanoin, se onkin mielestäni vain välitila matkalla stabiilia elämäntilannetta. Avioliitto on kuitenkin erittäin kätevä juridinen sopimus esim. kuoleman kohdatessa. Minun onneni on tietysti ollut se, että olen löytänyt miehen, jolla on asian suhteen sama näkemys ja menimme maistraatissa naimisiin heti kun olimme yhtä mieltä siitä, että tähän jäädään ja yhdessä on hyvä.

Avioliittoa toivoviin ihmisiin on mielestäni ihan turha suhtautua alentuvasti. Kukin saa toivoa elämälleen omanlaistaan liittoa, ja kaiken kaikkiaan on erittäin ikävää, mikäli kumppanin kanssa ei saada asiaa sovittua. Jomman kumman on pakko joustaa, muutenhan lopputuloksena on ero.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 13:20"]

Täällä oli aiemmin kesällä pitkä ketju juuri tästä asiasta. Miehet siinä kertoi, että tärkein syy avoliitolle on se että se nimenomaan ei ole sitoutumista. Siitä pääsee lähtemään hyvin helposti, ilman paperisotaa. 

[/quote]

No, tämä on kyllä ihan harhaa. Avioliitosta irtautuminen on todella helppoa. Sitä paitsi millainen ihminen haluaa kumppaninsa jäävän suhteeseen vain, koska paperisota olisi liian vaivalloista? Aika heikoissa kantimissa on suhde, jos vain byrokratian pelko pitää yhdessä. -5 

Ei halua meilläkään mies naimisiin, enkä minä. Meillä on yhteinen asuntolaina ja lapsi tulossa. Se on paljon isompi sitoumus kuin avioliitto. Avioero on nykyään todella helppo hoitaa. 

Mun miesystävä ei kuuden vuoden seurustelun jälkeen halua edes asua yhdessä mun kanssa. Kihloihin kuulemma voidaan mennä, mutta naimisiin ei, eikä muuttaa yhteen.

Ehkä miehesi tietää, että se alamäki alkaa siitä kun pappi sanoo aamen...

Mutta onhan kuitenkin oikeasti ihmisiä, jotka ovat mieluummin edes jonkun kanssa kuin yksin, ja jos on tottunut olemaan yhdessä monta vuotta, niin se elohan on yleensä ihan mukavaa, vaikka ei olisikaan suuresti rakastunut. Ja halvempaakin on asua yhdessä kuin yksin ja erityisesti miehille tärkeä asia eli seksiä saa melko helposti. Minä kyllä uskon, että jotkut miehet ja naiset eivät mene naimisiin, koska tietävät, etteivät rakasta toista tarpeeksi, mutta eivät oikein viitsi olla yksinkään, ennen kuin sitten tapaavat jonkun toisen. Kyllä se avioliitto kuitenkin on ihmisten mielissä yleensä ihan eri asia kuin avoliitto, vaikka kuinka järkeilisi. Ja koska avioliitto symboloi lopullista sitoutumista, niin kyllä se naimisiinmenon välttely toisinaan meinaa, että ei halua lopullisesti sitoutua.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 13:56"]

Tuttava vinkui naimisiin 11 vuotta miesystävänsä kanssa. Lopulta pääsi ja oli onnensa kukkuloilla. 1.5 vuotta, ja mies lähti. Mitä toi avioliitto nyt takaa??

[/quote]

Mit pitäisi taata?

Jos olisivat menneet naimisiin heti suhteen alussa niin olisivat eronneet luultavasti samoihin aikoihin mitä ero sitten tuli..

Omat vanhempani olivat aviossa reilun 20 vuotta. Itse olen ollut tämän yhden ja saman kumppanini kanssa 13 vuotta. Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, voihan minullekin tapahtua nyt jotain ja eroan miehestäni ensi vuonna? Ihan se ja sama onko naimisissa vai ei. Minä en pidä liittoani onnellisempana kuin ennen koska pappi meidät vihki vuosi sitten. Jos elämässä tapahtuu jotain niin tapahtuu. Ei huono avioliitto ole parempi kuin hyvä avoliitto. Ihmiset on joko onnellisia keskenään tai ei ole.

Eräs tuttavapariskunta oli kymmenen vuotta yhdessä ja nainen ystävineen ihmetteli miksi mies ei vaan jo kosis. Syntyi lapsi ja yhteinen omakotitalo hankittiin. Pian näiden jälkeen mies jättikin naisen...