Erilaiset äidit uskovainen perhe

Totta. Toi viimenen oli aivan sika tyhmä ja olisin ottanut sen jälkeen päin pois jos olisin voinut. Mua harmitti se koko illan ja vielä tänäänkin.

Mutta sehän voit olla myös sinä joka on oikeassa vai?  Eikä mulla sen enempää kun sullakaan oo mitään taivaspaikkaa odottamassa. Vaan olen itse vastuussa omista teoista samoin kun kaikki muutkin. Se kenellä on enemmän tietoa on suurempi vastuu se kenellä vähemmän pienempi vastuu. "taivaspaikka" irtoaa varmaan sillä kun voi sanoa että parhaani olen yrittäny näillä korteilla mitkä on jaettu.

Minua säälittävät ihmiset, jotka hukkaavat elämänsä koska uskovat sillä lailla pääsevänsä taivaaseen, vaikka he lopulta päätyvät ihan samalla tavalla madonruuaksi (tai uuniin) kuin nekin, jotka ovat eläneet oikeasti. 

Tuon perheen isä on erinomainen esimerkki... Ihan ok näköinen ja luultavasti normaaliälyinen ihminen, joka viettää koko elämänsä paskajäykkänä naama peruslukemilla ja kirjakieltä puhuen, kohokohtana se kun saa tippa linssissä kertoa tenaville satuja.

Voi harmittaa sitten kuolinvuoteella kun sitä taivaspaikkaa ei olekaan näkyvissä. Kun olisi ottanut ajoissa sen rautakangen persiistään niin ei olisi mennyt koko elämä hukkaan. Toivottavasti lapset ovat fiksumpia ja pääsevät näkemään myös normaalia elämää. Voisi kuvitella, että se houkuttelisi tervettä lasta enemmän, kuin hiljaa paskanjäykkänä istuskelu ja rukoileminen.

Jostain syystä äiti vaikutti kuitenkin vähän normaalimmalta, voisin lyödä vetoa ettei hän oikeasti usko koko hölynpölyyn vaan on vain olevinaan että saa hankkia paljon lapsia ja pidettyä sen seipäännielleen kivinaaman.

Musta perhe oli ihana! Itse olen tavallinen kristitty, enkä hyväksy kaikkia mormoniopetuksia, kun eivät ole ihan raamatullisia (vaan osa perustuu profeetta Smithin ilmoituksiin eli profeetta korotetaan Jeesuksen paikalle). Mielestäni törkeää tuon perheen arvostelu. Itkeminen oli herkistymistä (ohjelman leikkaus on aivan oma lukunsa) ja voi joskus vaikka herkistyä, jos kaikki on hyvin. Ja äidillä hormonit sen voivat tehdä.

Mormoniusko on outo oppi Suomessa, mutta paljon hyvääkin, perhekeskeisyys muun muassa. Ihanan ja kauniin sopen vauvalle sisustivat vaatehuoneeseen (meillä esikoisella 8 kk oma huone vimpan päälle, mutta siellä ei käydä kuin vaatekaapeilla, nukkuu äidin ja isän huoneessa toisessa pinniksessä, aamulla köllii meidän sängyssä ja hoitotoimet kaikki kodinhoitohuoneessa (jota tosin en saanut puoliksikaan niin kauniiksi kuin Marika ohjelmassa...)

Selvästi harmoninen perhe. Onko täällä ihmisillä jotain vikaa päässä? Usein tasapainoinen lapsi on rauhallinen ja utelias, ei riehakas riekkuja.

Miksei opiskeluja näytetty enemmän? Itsekin lääkisopiskelua läheltä seuranneena tiedän, että on todellinen haaste suorittaa lääkiksen kursseja edes 1-2 lapsen kanssa, itsellä oli kurssikavereina jotain vanhempia opiskelijoita, joilla lapsia ja kyllä tuo on rankkaa. Hatunnosto Marikalle!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:06"]

Tätä sarjaa varten kuvataan paljon materiaalia. Toimittajat päättävät mikä osa materiaalista tulee sarjaan. Kyseinen perhe ei nää jaksoaan etukäteen. Minäkin satun tuntemaan tämän perheen ja vaikka heillä omat ongelmansa onkin ja on ollut, (niin kenelläpä meillä ei omia ongelmia olisi kysyn?) niin varsinkin Marika on tosi mukava ja hauska. Tapani aviomies on aika ujo ja rauhallinen, mutta kuitenkin hyvä tyyppi. Lapsilla on omat haasteensa ja ovat aika eläväisiä, mutta ainakin omat lapseni tykkäävät leikkiä varsinkin 6.v kanssa. (ovat melkein saman ikäisiä). 

Mitä taas uskontoon tulee niin mormoniuskonnossa kannustetaan ihmisiä ottamaan itse selvää onko sen opetukset totta vaiko ei. Omilla aivoillaan ajatteleminen on sallittua ja jopa suotavaa ;) 

Olen pahoillani kaikkien semmosten puolesta jotka eivät usko mihinkään, koska se tuo näkyemystä

siitä että jokainen ihminen on tärkeä. Kaikki tekin jotka dissaatte mormooneita ilman parempaa tietoa ja homot jotka joku mainitsi. Kaikki.

Että toisia pitäisi kohdella niin kun haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Että jos kaatuu tai kokee vaikeuksia elämässä niistä voi selvitä,että et ole yksin, että rakkaus on se mikä lopulta jää jäljelle, että jatkuvasti voi kehittyä parempaan suuntaa ja muuttua, että joistakin huonoista tavoista voi päästä voitolle jos todella haluaa ja jaksaa yrittää, että aina voi oppia lisää, että kuoleman jälkeen voi olla elämää, että itse on vastuussa omasta itsestään, että kun on kiitollinen niin voi olla myös tyytyväinen, kun tuntuu että maailmaa kaatuu ja katastroffeja tulee voi vielä olla toivoa, etttä jokainen on arvokas huolimatta elämäntilanteestaan.

Että loppujen lopuks me ihmiset voitais olla samalla puolella eikä osoittaa toisiamme syytävillä sormilla. Niinku tiimi. Yhtä. You know?

Mä olen oikeasti tosi onnellinen että mulla on tietoa totuudesta.

Ja Totuus on olemassa. Ja joskus sitten nähdään kuka olikaan oikeassa.

[/quote]

Kristinuskon yhteydessä ei voi puhua totuudesta missään nimessä.

Kristinusko on pahimman luokan harhaa. Valhekin on tätä kristinuskon harhaa parempi vaihtoehto, valhe sentään sisältää tiedon totuudesta. Toisin kun tämä harha. Siinä mennään niin pää sumussa ettei mitään tolkkua.

Olipa ahdistava jakso. Perheen äiti piti puheen perheestä ja sen tärkeydestä ja pitihän kuoleman jälkeinen yhdessäolo tietenkin mainita. Isänsä vieressä istuva poika vaikutti ahdistuneelta. Tuntui myös pahalta kun äiti alkoi itkemään kun kertoi haluavansa olla hyvä äiti lapsilleen. Ikäänkuin hänellä olisi fiilis ettei ole hyvä äiti. Poikien kerhossa meno oli tosi jäykkää ja koko ajan mainittiin tasovaatimukset. Ainakin isä oli todella jäyhän, ujon ja hiljaisen oloinen kuten kaikki perheen miespuoliset. Tytöillä näytti sentään olevan hiukan eloa vielä katseessaan. Erittäin ahdistava ja pysähtynyt tunnelma koko jakson ajan.

Tässä paraikaa katselen jaksoa (puhetta jne ei ole jaksossa tullut vielä) mutta minulle on thän mennessä tullut todella lämmin olo! :) ihana perhe, jossa lapset osaa käyttäytyä, saavat rauhassa olla vanhempiensa kanssa jne. Ja vanhemmat edelleen rakastuneen oloisia.

Ei siinä turhia hulioina ja agressiivisesti riehuvia lapsia tarvita, jos on oikeasti tasapainoinen olo. :) Itse en ole uskovaisesta perheestä, mutta meillä on aina ollut tuollaista rauhallista menoa (enemmän kyllä hassuttelua, mutta tuskin perheen tyhmiä inside-vitsejä mekään olisimme ruutuun tunkeneet. :D ) ja hyvin onnellista, edelleen kaikilla ihanat välit vaikka me "lapset" olemme +/¨30 vuotiaita.

Kaikkea hyvää perheelle.

Ainiin! ja sekin oli ihanaa, että vanhemmat opettavat noita uskonasioita, muttei silti pakottaneet lapsia kyseiseen uskoon, TOIVOIVAT vain että saisivat siitä tulevaisuudessa tukea.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:56"]

Minusta tuo perheilta kerran viikossa on oikein hyvä juttu, mutta tuossa ohjelmassa se vaikutti jotenkin jäykältä infotilaisuudelta enemmän kuin läheisten kesken tapahtuvalta vuorovaikutukselta.

Isän mutiseva puhetyyli oli jotenkin outo, ja muutenkin meno tosi jäykkää ottaen huomioon lasten iät. Voi tottakai olla jännitystä, itse olisin ainakin paskajäykkänä jos joutuisin jostain syystä teeveeohjelmaan.

[/quote]

Voin kanssa kuvitella kuinka paskanjäykkää olisi oikeasti meidän perheessä kaikkien toiminta, jos olisi tuollainen "perhe+tv-kameramiehet" -ilta :D Ei "Tosi-TV# koskaan ole aitoa.

Eivät ne musta mitenkään surumielisiltä näyttäneet, enkä kiinnittänyt huomiota siihen, että äiti olisi masentuneen oloinen - puhui lähinnä uskonnosta ja siskon lapsen kuolemasta, eiköhän kaikilla ole naama aika peruslukemilla. Ja siksihän uskonto oli etusijalla jaksossa, kun se "erilaisuus" on koko ohjelman idea. Joten kai ne nyt keskittyy siihen erikoiseen asiaan eivätkä näytä sitä tavallista elämää, jota eletään miljoonassa muussa kodissa.

En ole uskonnollinen ja pidän mormonismia hömppänä, mutta uskon tuon olevan ihan perushyvä koti lapsille. Vanhemmat sitoutuneita perheeseen ja opetetaan lapset tavoille. Kuulostaa siltä, että moni on katsonut perhettä jo valmiiksi värittyneiden silmälasien läpi mielessään stereotypiat uskonnollisesta perheestä.

No ei kai nyt ehkä imetä kameroiden edesdä jos on vahvasti uskossa tai muuten hieman ujo, mutta varmaan omassa rauhassa imettikin. Ja ne jotka ihmetteli että äiti oli vaiau niin muistelkaapa omia viimeisiä raskausviikkoja. Monilla on tapana itkeä, rähjätä, manata ja tuskailla epäitoivoisena viimeviikot ihan tältä palsalta jos otetaan tilastoa. On kipuja, väsymystä, hengitys on vaikeaa, vatsa painaa, ruoka ei maistu, hormonit hyrrää. Ehkä heillä ei ole tapana kirota tätä ihmettä joka heille on suotu, ottaen huomioon että Marikan siskon lapsi kuoli keskosena. Ehkä halutaan olla kiitollisia vaikka kroppa on koetuksella, ei ainakaan ääneen päästetä sammakoita.

En ole muita jaksoja nähnyt mutta tästä kyllä huokui sellainen outo tunnelma, en osaa oikein sanoa mistä johtuu, jotenkin liian jäykkää ja kaikki hyvin. Vaikka kamerat voikin jännittää mutta ei selitä kaikkea.

Ihan toiseen asiaan, joskus aistii jostain ihmisestä jotain todella pahaa. Tapasin kerran eräässä tilaisuudessa erään kirkon papin, kättelimme hän hymyili, minulle tuli aivan kamala outo tunne, paha olo. Teini tyttäreni kätteli myös, kun menimme ulos hän sanoi että aivan selvä pedofiili. No, meni muutama kuukausi niin saimme kuulla että tämä pastori oli pidätetty omien lastensa hyväksikäytöstä, oli tehnyt sitä kymmenen vuotta ainakin. Todella kamalaa, sai kyllä pitkän tuomion, kärsi sen ja jatkaa pappina tietääkseni edelleen, joku lahko se on en uista nimeä enää.

Ihan normaalilta perheeltä vaikuttivat. Ehkä erona se, että rööki palanut eikä kirosanoja viljelty joka lauseessa. Myöskään lapset eivät vaikuttaneet miltään ADHD-tapauksilta, vaan mukavilta ja rauhallisilta.

Jotenkin sydäntä lämmitti se, miten se isä otti pojat mukaan auttamaan niiden hyllyjen laitossa. Kaikki oli niin luonnollista ja kaunista, perhe oli todella tasapainoisen oloinen.

Onnellista tulevaisuutta koko perheelle!