Lue keskustelun säännöt.
Olen työkyvytön masennuksen takia, haluatko kysyä jotain?
Kommentit (240)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 18:33"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 13:35"]
Aah, ihanaa marttyyriutta. Otapa se marttyyrinviitta pois ja lue ajatuksella kommenttini, löydät kyllä sen langan jos haluat. Tunnen PALJON masentuneita, osa tekee kaikkensa parantuakseen ja osa taas on ottanut tuon sinun asenteen. Ei se olekaan helppoa. Olisi niin ihana syyttää vaan muita, loukkaantua kaikesta, olla se ihminen jolla on aina kaikista hirveintä ja kamalinta, mutta se ei johda yhtään mihinkään. Ei ollut tarkoitus loukata, mutta kun on tarpeeksi huono olla kauan niin on ihan totta niin "epätoivoinen" että aloittaa vaikka sen terapian, koska haluaa irti siitä paskasta. Ja jos sä ihan oikeasti jaksat harrastaa ja muuta mukavaa niin minusta on väärin, että nuoria(?) ihmisiä laitetaan eläkkeelle, kun niitä voisi kuntouttaakin! Eihän tuo sinun tilanne todellakaan mitenkään epätoivoiselta vaikuta, mutta loukkaannu nyt sitten tästäkin. Olen vaan rehellinen ja tiedät sen itsekin.
[/quote]
Olepa sinä siellä ihan hiljaa. Ilmeisesti et ymmärrä mitä masennus oikeasti on. Silloin ei vain jaksa, vaikka toivoisikin sisimmässään parantuvansa. Sitäpaitsi onko ap syyttänyt muita masennuksestaan tai väittänyt että hänellä olisi "kaikista hirveäntä ja kamalinta"? Ei. Mutta en ihmettele jos tuollaisella paasauksella loukkaat muita. Tuollainen painostaminen ja vääntäminen ei auta masentunutta ihmistä millään tavalla. Ja tuosta harrastamisesta ja "muusta mukavasta", oletko todella sitä mieltä, että masentunut ei saa tehdä mitään kivaa, mistä saa hyvän mielen? Monesti sellaiset asiat ovat niitä elämän lankoja, harvoja asioita mistä saa mielihyvää ja tarkoitusta nousta sängystä joka päivä. Ja kun on hyvä mieli, sitä voi jaksaa tehdä muutakin.
Terveisin toinen työkyvytön masentunut
[/quote]
Minä todellakin valitettavasti tiedän. Olen ollut sairaalassa useaan otteeseen. Ja sinne ei nykypäivänä helpolla joudu/pääse. Lue kaikki paatokseni äläkä sieltä täältä, koska en jaksa vääntää rautalangasta jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:12"]
Mitä hittoa minä just luin...! Sinä syyllistät masentuneita, jotka haluavat tehdä mukavia asioita, jotta mieliala paranisi ja usko elämään palaisi? Mitä vittua masentuneen sitten pitäisi tehdä? Mahdollisimman inhottavia asioita, ettei vaan missään nimessä pääse IKINÄ siitä suosta ylös? Ja jos erehtyy tekemään jotain kivaa, niin vastapainoksi pitää tehdä myös ne kaikista rasittavimmat ja inhottavimmat asiat, koska eihän masentunut nyt missään nimessä saa alkaa nauttimaan elämästään, vaan kärsittävä on kuten kaikkien muidenkin kunnon marttyyrien?
Tajua, että masennuksia on erilaisia, masennus on eri ihmisillä eri vaiheessa. Pohjalla kun ollaan, niin sitä ei todellakaan paranna mikään helvetin työskentely (ellei nauti työstään eikä sekään aina auta jos voimat on L-O-P-P-U), ap:lla kyllä vaikutti lasten sairauksien ja hometalon lisäksi olevan ihan tarpeeksi työtä äitiydessä, vaimona olemisessa ja hengissä pysymisessä.
Miten voi masennuksen kokenut ihminen olla noin YMMÄRTÄMÄTÖN ja kapeakatseinen? Missä hiton pullossa sinä oikein kypsyit?
Täällä kanssa yksi masentunut, joka meinasi viikonloppuna vetää kolmiolääkkeitä aimo annoksen, koska elämästä ei vaan meinaa tulla mitään. Yritän jatkaa ja keskityn tekemään niitä asioita, jotka saa elämän tuntumaan valoisammalta, paremmalta. Ja haistatan suoraan sanoen paskat sinun kaltaisille tyypeille. Yritän vain pysyä hengissä, päivä kerrallaan.
Tsemppiä ap, ota sinäkin hetki kerrallaan. Yritä nauttia pienistä ilonhetkistä äläkä missään nimessä välitä tuosta tunnevammaisesta. Meitä lapsuudesta vammautuneita on paljon.
[/quote]
En jaksa minäkään enää yrittää hyvällä. Ota ne lasit pois silmiltäsi ja lue minun kaikki kommentit ajatuksella, ilman loukkaantumisia niin se pointti ehkä avautuu. Minä EN sanonut, ettei saa tehdä kivoja asioita vaan toisessa kommentissani juuri päinvastoin. Lue! Minä olen eritellyt ihan koko ajan sen pohjalla olemisen ja paremman vaiheen. Lue ja sisäistä! (jos osaat) Mutta ei se niinkään mene, että masentunut jää pois työelämästä, ei hoida lapsiaan, kotitöitä tms. ikävää (en puhu aapeesta) vaan jättää kaiken puolison harteille ja tekee vaan kivaa, kun kaikki inhottavat asiat niin masentaa. Koska tätä tapahtuu ja se on väärin! Haistata ihmeessä mitä haistatat mutta sinä et tule ikinä paranemaan tuolla asenteella, et ikinä, koska masennuksesta nouseminen vaatii myös saatanasti asennetta jota sinulla ei ole. Ja nyt voit taas nyyhkiä, kuinka hirveä ja kamala ja ymmärtämätön ihminen minä olen. Masennus ei ole sairastuneen vika, mutta muut ei sinua siitä nosta. Varsinkaan toisille haistattelu. Jos yhteiskunta paapoo liikaa masentuneita (ja tätä myös tapahtuu!) niin ihminen pääsee niin hyvään asemaan ettei välttämättä haluakaan parantua. Vaikka olo olisi jo parempi (koska toden totta on monen asteista masennusta!) niin on helpompi hyväksikäyttää järjestelmää ja jäädä kotiin kuin lähteä inhottavaan työelämään ja kantaa vastuu. TÄMÄ EI TIETENKÄÄN KOSKE KAIKKIA! Oikea, vaikea masennus ja uupumus on pahimmillaan helvettiä ja silloin pitää keskittyä siihen, että selviää siitä hetkestä. Kukaan, ei kukaan halua tuota tilaa mutta niin kuin itsekin sanoit, masennusta ja "masennusta" on monenlaista. Jos olisit lukenut kommenttini ennen hiiltymistäsi niin olisit huomannut, että olen listannut monia asioita jotka voisivat auttaa. Kaikkiahan ne ei tietenkään auta, mutta esim. ap ei mene edes siihen terapiaan, josta voisi olla valtava apu. Ja näitä minä en ymmärrä, jotka luovuttavat eivätkä edes yritä.
[/quote]
Sinä paasaat täällä viestikaupalla miten kaikkien muiden pitäisi ottaa ne lasit omilta silmiltään ja ymmärtää SINUN kirjoitustasi, mutta sinä et kykene luetunymmärtämiseen muiden kohdalla, etenkään ap:n? Mitä kohtaa sinä et ap:n jutussa tajunnut, kun jankkaat sivukaupalla siitä, miten ap ei tee mitään eikä hakeudu terapiaan eikä auta itseään eikä sitä tätä tuota. Oletko SINÄ lukenut MUIDEN tekstit ajatuksella? Mitähän se ap on tässä jo muutamassa viestissä sanonut avun hakemisesta? Ja mitä hittoo minä kirjoitin? Olen käynyt psykoterapiassa, kohta alkaa taas luultavasti uusi jakso, olen LIIKKUNUT ja LIIKUN yhä, ap taas HAKEE sitä terapiaa heti kun pääsee tästä nykyisestä shokkivaiheesta hieman irti, se ei auta vaikka mitenkä jankkaisit sivukaupalla että nyt heti kun minä käsken koska muuten et tee mitään ja väni väni...! Ap menee sinne terapiaan heti kun saa voimia siihen lähtöön ja jonotusrumbaan ja kunhan rahatilanne paranee. En tiedä, mitä hiton juttua minä olen lukenut, mutta minun luetunymmärtämisellä ap ei vaikuta ihmiseltä, joka ei aio tehdä mitään, aikoo kyllä, hetken päästä. Ja minäkin aion ja teen joka saatanan päivä, joten minulle on ihan turha tulla sanomaan, etten tee, ihan väärä ihminen jolle valitat.
Joten ota SINÄ ne lasit päästä ja lue ajatuksella. Minua ei yhteiskunta ole missään vaiheessa paaponut masentuneena niin paljon, että tässä olotilassa olisi kiva olla ja että haluaisin jäädä tähän. Ja vaikka joka kerta tulee pudotus pohjalle, yritän silti uudestaan, en kyllä tajua mistä saan voimaa, kun törmää mm. sinun kaltaisten ihmisten asenteisiin. Tämä yhteiskunta ja ihmiset on ihan saatanan sairaita, ei ihme että moni sairastuu ja paraneminen on hitonmoisen työn alla.
Luitko sinä tuon minun listani, mitä minä olen jo tehnyt ja teen edelleen ja silti täällä suossa taas ollaan? Mitä sinä oi yli-ihminen lisäisit tuohon minun listaani?
57
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 16:27"]
Olen lähes varma, että tämä ketju on tekaistua tarinaa. Miksi? Mikä on jonkun ihmisen motiivi tehdä niin? Ehkäpä se, että punoessaan vaikkapa nyt tällaista tarinaa taidokkaasti (tämä on kuiva toteamus, ei kehu, älä siis ota sitä itseesi sellaisena) haluamaansa suuntaan, saa aloittaja mahdollisimman monet muutenkin helposti kaikenlaiseen sortamiseen mukaan lähtevät ihmiset hyvin harkitsemattomasti haukkumaan hankalissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ihan yleisestikin. Lyömään lyötyjä. :(
[/quote]
Minä taas olen lähes varma, että tämän ketjun ap on totisinta totta. :) Minusta hänestä piirtyy tosi todenmukainen ja tyypillinen kuva mt-kuntoutujasta: Ap:llä on selkeästi ristiriitainen suhde muihin ihmisiin. Toisaalta hän on kovin yksinäinen ja haluaa seuraa, aloitti tämän ketjunkin siksi. Tilanteiden tulkinta ja sosiaaliset taidot vaan kun eivät ole hanskassa, niin aina tulee pettymyksiä kuten tässäkin ketjussa. Sitten isoon ääneen solvausta ja ilkeilyä, niin taatusti saa todeta kuin ap sanoikin ettei sitä lähipiiriä oikein ole.
Toinen tosi yleinen juttu on huono epämukavuuden sieto ja se, että joku juttu aina pilaa ihan koko Päivän/vuoden/elämän. Jos ei saa nukuttua tai väsyttää tai vituttaa tai masentaa tai on paha mieli tai joku sanoi rumasti tai joku ärsyttää tai on krapula, niin silloin ei tarvi eikä voi mennä kouluun tai työhön tai tenttiin tai kokeeseen tai herätä aikaisin tai poistua päivän aikana sohvalta. Samoilla perusteilla voi myös tehdä mitä vaan, koska se on oikeutettua. Itse asiassa kenenkään ei tarvitse edes sanoa rumasti. Riittää, että luulee jonkun sanoneen rumasti, silloin saa antaa sen yksinäisyyttä edistävän täyslaidallisen. Lääkehoito on aina hyötyjen ja haittojen välistä tasapainottelua. Ap muotoilee tämän siihen muotoon, että sivuvaikutusten ilmaantuminen tarkoittaa sitä, ettei lääke "sovi" hänelle. Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, joten silloin ei tietenkään mikään lääkekään sovi. Niin tuttu tarina että. :)
Elämässähän sattuu joka päivä jotain pientä ikävää. Mt-kuntoutujalla taas se kaataa elämän. Jos aamulla on kiire, niin se ei ole huono aloitus päivälle vaan pilaa koko päivän. Joka toisessa kylppäriremontissa löytyy kosteusvaurio, joka sitten korjataan kuntoon. Ap:lle se on "stressaava elämänvaihe", joka ilmeisesti estää oman kuntoutumisen ainakin parin vuoden ajaksi. Lapsetkin tuppaavat sairastumaan aika ajoin, joten stressiä on luvassa jatkossakin. Saati jos lapsella on todettu joku perussairaus (maitoallergia tai atooppinen ihottuma käyvät hyvin myös), niin onhan siinä äidillä jaksamista! Tilastojen mukaan masentuneen vanhemman lapsista yli 60 % saa jonkun mt-diagnoosin jo alaikäisenä. Siinä sitä on sitten taas stressiä äidillä...
Muutaman vuoden päästä näistä äidin stresseistä lapsi pääsee sitten tilittämään paskaa lapsuuttaan, kun ei kukaan välittänyt vaan vanhemmat välittivät vaan itsestään ja nyt on paha olla eikä voi mennä kouluun kun masentaa. Siihen sitten lisätään, että terveys on kuitenkin tärkeintä, ja siksi parempi että olet vuoden kotona sairaslomalla, niin sitten tulee parempi olo ja kaikki on hyvin. Jos ei, niin voihan sitä olla sittenkin kotona ja tehdä vaikka lapsia...
Tää on kuule hyvin pitkälti tätä nykypäivän arkea, ikävä kyllä. :) Näillä ihmisillä ei ole mitään objektiivisesti mitattavaa sairautta ja "hoidoksi" kelpaa vain se minkä he kelpuuttavat (sairasloma ja sellainen "kiva" jutteluterapia, siivooja ja lastenhoitoon perhetyöntekijä olisi myös kivoja). Ja tähän tämä yhteiskunta suostuu... Kuvitelkaapa vaikkapa verenpainetautia sairastavaa, joka ei suostuisi syömään lääkkeitä, koska niistä tulee sivuvaikutuksia, ja saisi siksi vaikkapa osa-aikaeläkkeen ja kodinhoitajan. Moppaaminenhan nostaa verenpainetta, joten sellaistahan ei sairas voisi harrastaa. Jos joku muuta väittää, on ilkeä ja pilkkaa sairasta ihmistä...
Uskon kyllä, että tähänkin asiaan tulee seuraavan vuosikymmenen aikana stoppi. :) Asenteet ovat jo muuttuneet, ja kyllä ne tuet ja hoitokäytännöt ovat myös helposti muutettavissa. Trendinähän on, että jos potilas ei itse sitoudu hoitoon, ei hoitokaan jatku. Priorisoimaan kun joudutaan, niin varmasti tässä on parhaimpia säästökohteita.
En oikeasti edes ymmärrä, mitä tein niin väärin tuon yhden mielestä. Luin ketjun uudestaan, enkä haistatellut missään. En vain pidä tuollaisesta lähestymistavasta, ei se tee minusta marttyyria tai jotain kuntoutuksen totaalikieltäytyjää.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:25"]
57 jatkaa
Täällä kun on näitä empaattisia mielenterveystyöntekijöitä linjoilla (tai mitälie puoskareita), jotka edelleen yrittää inttää sitä, että kun vaan oikein yrittää ja jaksaa ja syö ja urheilee ja hymyilee ja vaan tekee ja vaikka mitä, niin lopussa kaikki on hyvin. Entäs jos on käynyt jo pitkäkestoisessa terapiassa, syö kasvisruokaa, välttää lisäaineita eli puhdasta lähiruokaa pääosin, syö d-vitamiinia, raakaruokaa, urheilee ja on jo pitkään urheillut, ollut työelämässä, opiskelee, tavoitellut unelmia jne. ja kaikesta työstä, hymyistä, iloista ja kaikesta huolimatta se saatanan totaaliromahdus tulee aina ja erittäin voimakas halu kuolla, niin mitä tässä pitäisi yrittää vielä enemmän? On joogailtu, meditoitu, on tehty sitä ja tätä ja yritetty ihan 100 lasissa, kaikessa tosissaan. Mitäs sitten, kun nekään ei paranna?
[/quote]
Eihän kaikki kaikkia auta, mutta pelkästään se terapeutti tai terapia ei ketään auta. Tiedän terapiassa käyviä, jotka silti ovat täysin epärehellisiä itselleen. On todella kivuliasta katsoa rehellisesti itseään ja muita ja väitän, että läheskään kaikki eivät siihen pysty. Ja kun heitä tästä "syyllistää" alkaa muille haistattelu, vittuilu, muiden syyttäminen jne. En toki tiedä miten sinulla, mutta itsestäni tiedän että oli ja on todella rankkaa olla täysin rehellinen sen sijaan että syyttäisi aina muita. Koska kyllä noissa teidän loukkaantumisissa on loppujen lopuksi takana jotain muuta kuin se, että minä olen niin paska ja tunnevammainen ja mitä kaikkea muuta.
[/quote]
Minun suuttumiseni tulee ainakin tuosta sinun hitonmoisesta kapeakatseisuudesta. On kuule käyty psykoterapiassa yli 6-vuotta ja kyllä se rankkaa oli, rehellinen olin mutta en tiedä, mistä minun olisi pitänyt itseäni syyttää, kun kaikki ne asiat, mistä minä menin rikki, tapahtu varhaislapsuudessa ja nuoruudessa? Se tässä ärsyttää ja turhauttaa, kun on niin paljon ihmisiä, jotka tietävät omat taikakonstinsa pitkäaikaisesta masennuksesta parantumiseen. Ihan oikeasti, kouluttaudu psykoterapeutiksi jos sinä kerta osaat parantaa kaikki masennukset! Kysyin jo aikaisemmin ja kysyn uudelleen, entäs sitten kun ne kaikki taikakonstit on käytetty ja yritetty ja tehty ihan 100 lasissa ja silti putoo pohjalle kerta toisensa jälkeen? Kerro nyt kun kerta tiedät, sillä minä haluan parantua!
57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, anteeksi että Abilify SOPII minulle, siitä ei tulee mitään sivuoireita. Pikkujutut eivät kaada päivääni, tänäänkin flunssainen väsymys on ollut seurana koko päivän, mutta tiedän että se menee ohi - ei haittaa.
Sinä joka jaksoit kirjoittaa pitkän litanian (105)... jaksoit olla ilkeä, lytätä huoleni ja nimetä lapseni sairauden maitoallergiaksi (mikä kyllä sekin on vienyt tuttavien lapsia ihan sairaalaan, että siitä vaan lyttämään) niin en tiedä, mitä sanoa. Toivottavasti Sinulla on Hyvä Elämä ja Kaikki hyvin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:12"]
Mitä hittoa minä just luin...! Sinä syyllistät masentuneita, jotka haluavat tehdä mukavia asioita, jotta mieliala paranisi ja usko elämään palaisi? Mitä vittua masentuneen sitten pitäisi tehdä? Mahdollisimman inhottavia asioita, ettei vaan missään nimessä pääse IKINÄ siitä suosta ylös? Ja jos erehtyy tekemään jotain kivaa, niin vastapainoksi pitää tehdä myös ne kaikista rasittavimmat ja inhottavimmat asiat, koska eihän masentunut nyt missään nimessä saa alkaa nauttimaan elämästään, vaan kärsittävä on kuten kaikkien muidenkin kunnon marttyyrien?
Tajua, että masennuksia on erilaisia, masennus on eri ihmisillä eri vaiheessa. Pohjalla kun ollaan, niin sitä ei todellakaan paranna mikään helvetin työskentely (ellei nauti työstään eikä sekään aina auta jos voimat on L-O-P-P-U), ap:lla kyllä vaikutti lasten sairauksien ja hometalon lisäksi olevan ihan tarpeeksi työtä äitiydessä, vaimona olemisessa ja hengissä pysymisessä.
Miten voi masennuksen kokenut ihminen olla noin YMMÄRTÄMÄTÖN ja kapeakatseinen? Missä hiton pullossa sinä oikein kypsyit?
Täällä kanssa yksi masentunut, joka meinasi viikonloppuna vetää kolmiolääkkeitä aimo annoksen, koska elämästä ei vaan meinaa tulla mitään. Yritän jatkaa ja keskityn tekemään niitä asioita, jotka saa elämän tuntumaan valoisammalta, paremmalta. Ja haistatan suoraan sanoen paskat sinun kaltaisille tyypeille. Yritän vain pysyä hengissä, päivä kerrallaan.
Tsemppiä ap, ota sinäkin hetki kerrallaan. Yritä nauttia pienistä ilonhetkistä äläkä missään nimessä välitä tuosta tunnevammaisesta. Meitä lapsuudesta vammautuneita on paljon.
[/quote]
En jaksa minäkään enää yrittää hyvällä. Ota ne lasit pois silmiltäsi ja lue minun kaikki kommentit ajatuksella, ilman loukkaantumisia niin se pointti ehkä avautuu. Minä EN sanonut, ettei saa tehdä kivoja asioita vaan toisessa kommentissani juuri päinvastoin. Lue! Minä olen eritellyt ihan koko ajan sen pohjalla olemisen ja paremman vaiheen. Lue ja sisäistä! (jos osaat) Mutta ei se niinkään mene, että masentunut jää pois työelämästä, ei hoida lapsiaan, kotitöitä tms. ikävää (en puhu aapeesta) vaan jättää kaiken puolison harteille ja tekee vaan kivaa, kun kaikki inhottavat asiat niin masentaa. Koska tätä tapahtuu ja se on väärin! Haistata ihmeessä mitä haistatat mutta sinä et tule ikinä paranemaan tuolla asenteella, et ikinä, koska masennuksesta nouseminen vaatii myös saatanasti asennetta jota sinulla ei ole. Ja nyt voit taas nyyhkiä, kuinka hirveä ja kamala ja ymmärtämätön ihminen minä olen. Masennus ei ole sairastuneen vika, mutta muut ei sinua siitä nosta. Varsinkaan toisille haistattelu. Jos yhteiskunta paapoo liikaa masentuneita (ja tätä myös tapahtuu!) niin ihminen pääsee niin hyvään asemaan ettei välttämättä haluakaan parantua. Vaikka olo olisi jo parempi (koska toden totta on monen asteista masennusta!) niin on helpompi hyväksikäyttää järjestelmää ja jäädä kotiin kuin lähteä inhottavaan työelämään ja kantaa vastuu. TÄMÄ EI TIETENKÄÄN KOSKE KAIKKIA! Oikea, vaikea masennus ja uupumus on pahimmillaan helvettiä ja silloin pitää keskittyä siihen, että selviää siitä hetkestä. Kukaan, ei kukaan halua tuota tilaa mutta niin kuin itsekin sanoit, masennusta ja "masennusta" on monenlaista. Jos olisit lukenut kommenttini ennen hiiltymistäsi niin olisit huomannut, että olen listannut monia asioita jotka voisivat auttaa. Kaikkiahan ne ei tietenkään auta, mutta esim. ap ei mene edes siihen terapiaan, josta voisi olla valtava apu. Ja näitä minä en ymmärrä, jotka luovuttavat eivätkä edes yritä.
[/quote]
Sinä paasaat täällä viestikaupalla miten kaikkien muiden pitäisi ottaa ne lasit omilta silmiltään ja ymmärtää SINUN kirjoitustasi, mutta sinä et kykene luetunymmärtämiseen muiden kohdalla, etenkään ap:n? Mitä kohtaa sinä et ap:n jutussa tajunnut, kun jankkaat sivukaupalla siitä, miten ap ei tee mitään eikä hakeudu terapiaan eikä auta itseään eikä sitä tätä tuota. Oletko SINÄ lukenut MUIDEN tekstit ajatuksella? Mitähän se ap on tässä jo muutamassa viestissä sanonut avun hakemisesta? Ja mitä hittoo minä kirjoitin? Olen käynyt psykoterapiassa, kohta alkaa taas luultavasti uusi jakso, olen LIIKKUNUT ja LIIKUN yhä, ap taas HAKEE sitä terapiaa heti kun pääsee tästä nykyisestä shokkivaiheesta hieman irti, se ei auta vaikka mitenkä jankkaisit sivukaupalla että nyt heti kun minä käsken koska muuten et tee mitään ja väni väni...! Ap menee sinne terapiaan heti kun saa voimia siihen lähtöön ja jonotusrumbaan ja kunhan rahatilanne paranee. En tiedä, mitä hiton juttua minä olen lukenut, mutta minun luetunymmärtämisellä ap ei vaikuta ihmiseltä, joka ei aio tehdä mitään, aikoo kyllä, hetken päästä. Ja minäkin aion ja teen joka saatanan päivä, joten minulle on ihan turha tulla sanomaan, etten tee, ihan väärä ihminen jolle valitat.
Joten ota SINÄ ne lasit päästä ja lue ajatuksella. Minua ei yhteiskunta ole missään vaiheessa paaponut masentuneena niin paljon, että tässä olotilassa olisi kiva olla ja että haluaisin jäädä tähän. Ja vaikka joka kerta tulee pudotus pohjalle, yritän silti uudestaan, en kyllä tajua mistä saan voimaa, kun törmää mm. sinun kaltaisten ihmisten asenteisiin. Tämä yhteiskunta ja ihmiset on ihan saatanan sairaita, ei ihme että moni sairastuu ja paraneminen on hitonmoisen työn alla.
Luitko sinä tuon minun listani, mitä minä olen jo tehnyt ja teen edelleen ja silti täällä suossa taas ollaan? Mitä sinä oi yli-ihminen lisäisit tuohon minun listaani?
57
[/quote]
Kyllä, olen lukenut ketjun moneen otteeseen (ja jos sinä olisit lukenut ketjua niin olisit huomannut että olen senkin sanonut) Olen myös vastannut tuohon kysymykseesi, tosin hieman yleiselläkin tasolla. Jokaisella on myös oikeus päättää päivänsä, jos siihen tulokseen tulee. Masennuksen takia ei kannata kuolla, mutta niinkin toki voi tehdä. Ja ei, tämäkään ei ollut vittuilua.
Ap, en väittänyt että sinä haistattelet. Luehan tuo ensimmäinen sivu ihan aluksi ja mieti että miltä tekstisi kuulostaa ulkopuolisen silmin. Jätät asioita kertomatta ja toitotat, että et mene terapiaan siksi ja ja siksi ja heittäydyt marttyyriksi. Provotahan halusikin, eikö niin? Ja sitten loukkaantumiskortti pöytään kun ei kukaan osannut ennustaakaan todellista tilannettasi. Olen myös vastaillut muille kuin sinulle ja ihan yleiselläkin tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:00"]
Kyllä ihmisellä on oikeus olla väsynyt ja voimaton. Ei kenenkään ole pakko tsempata itseään sen takia, että jonkun mielestä on väärin, että yhteiskunta auttaa heikompia. Kyllä ihminen sa ajäädä ns. tuleen makaamaan jos itse niin haluaa eikä jaksa muutakaan tehdä. Minusta on kammottavaa lukea teidän joidenkin jyrkkiä ja ilkeitä mielipiteitä. Toivottavasti te oman onnenne sepät joku päivä joudutte huomaamaan, että vaikka kuinka ponnistelette, touhunne valuu ihan tyhjiin. Ehkä sitten ymmärrätte millaista on olla masentunut.
[/quote]
Pakkohan se on jonkun tehdä töitä, että saadaan elätettyä nämä nuoret ja väsyneet kolmikymppiset, jotka ei jaksa töitä tehdä, mutta jaksaa netissä roikkua ja lenkkeillä ja juosta kaikenmaalman pilipalikursseilla. Ja valittaa.
[/quote]
Kuule, vaihdetaan paikkoja ihan millon tahansa, jos tässä lähitulevaisuudessa keksitään laite, joka siirtää toisen mielenterveyden/sairauden toiselle! Ihan innoissani tulen elämään normaalia elämää ja tökkimään sinua tikulla silmään. Sinä voit kuule vaikka muotimasentua ja jäädä kotiin maistamaan tätä vallatonta herkkua, ihan millon vaan. Ei tartte sillon valittaa verojen maksusta.
57
Jotenkin tuntuu, että yhtä aikaa pitäisi olla valittamatta ja elää kuten muutkin, mutta silti pitäisi kaikki olla kamalan vaikeaa lääkkeiden kanssa ja kamalan hirveää arkea... ja silti edes kosteusongelmat ja siitä seurannut keittiöremontti (ja rahanmeno) ei saa vaivata.
Pitää olla hankalaa mutta ei saa valittaa eikä olla masentunut, okei.
Minulla on vaikeuksia ihmisten kanssa kyllä, sekin on näköjään jokin lyttäyskeino. Kun ei osaa olla toisten kanssa (kun kai sisimmissään vaistoaa millaisia ihmiset ovat).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 17:02"]
Tuo yksi käy "terapiassa" kaksi kertaa kuukaudessa. Psykoterapiaahan se sellainen ei ole, ei ainakaan Suomessa mikään psykoterapia ole noin harvalla frekvenssillä.
Kela ei myöskään korvaa eläkeläiselle psykoterapiaa kuntoutuksena, se on tarkoitettu työelämässä pysymiseen tai sieltä tippumisen ehkäisemiseen.
[/quote]
Ketähän tarkoitat "tuolla"? Minä ainakin kirjoitin käyneeni 2 kertaa viikossa. Psykoterapiaa on monenlaista, ja käsittääkseni esimerkiksi ratkaisukeskeisessä käyntejä saattaa olla vain 1-10, jotka voivat hyvinkin olla 2x/kk. Yleisimmät lienevät kuitenkin kognitiivinen ja analyyttinen psykoterapia, joissa käyntikerrat vaihtelevat tarpeen mukaan (yleensä kuitenkin se 2x/vko).
Totta, jos on eläkkeellä, ei kuntoutukseen pääse, onhan kuntoutuksen ensisijainen tavoite turvata yksilön opiskelu- ja/tai työkyky. Suomessa myönnetään kuntoutustukea niille, jotka todennäköisesti palaavat työelämään.
89
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:15"]
Minun suuttumiseni tulee ainakin tuosta sinun hitonmoisesta kapeakatseisuudesta. On kuule käyty psykoterapiassa yli 6-vuotta ja kyllä se rankkaa oli, rehellinen olin mutta en tiedä, mistä minun olisi pitänyt itseäni syyttää, kun kaikki ne asiat, mistä minä menin rikki, tapahtu varhaislapsuudessa ja nuoruudessa? Se tässä ärsyttää ja turhauttaa, kun on niin paljon ihmisiä, jotka tietävät omat taikakonstinsa pitkäaikaisesta masennuksesta parantumiseen. Ihan oikeasti, kouluttaudu psykoterapeutiksi jos sinä kerta osaat parantaa kaikki masennukset! Kysyin jo aikaisemmin ja kysyn uudelleen, entäs sitten kun ne kaikki taikakonstit on käytetty ja yritetty ja tehty ihan 100 lasissa ja silti putoo pohjalle kerta toisensa jälkeen? Kerro nyt kun kerta tiedät, sillä minä haluan parantua!
57
[/quote]
Sanoinko minä että kaikki paranee? En, en ja en. Ja jos lopettaisit tuon vauhkoamisen niin huomaisit sen, että olen kirjoittanut siitä jo aiemmin ainakin kerran. Minä en myöskään sanonut, että se on sinun syy että olet masentunut. Päinvastoin, senkin minä olen kieltänyt MONTA kertaa. Mutta sinäkään et ole täydellinen, ehei! Minä olen ainakin kaiken sen lapsuus-nuoruus sun muu tutkiskelun ohelle käynyt valtavan itsetutkiskelun. Miksi tunnen jotain? Miksi en? Miksi käyttäydyn tietyllä tavalla? Miten sen voisi muuttaa jne? Tämä on ihan valtava urakka ja loppujen lopuksi siinä on paljon isompi osa muuta kuin sitä varsinaista lapsuus"höpötystä" Ne on tulleet aina siinä sivussa tavallaan minulla. Ja kun rehellinen olen niin voin sanoa, että tämän urakan aikana minusta on löytynyt valtavasti ikäviä puolia, joita on pitänyt katsoa ja tutkia. Kyllä, minusta on muovautunut tällainen lapsuuden ja muun myötä, mutta se EI oikeuta ihmisiä käyttäytymään typerästi lopun ikäänsä. Tässä yksi esimerkki itsensä tutkiskelusta joka ei ole aina niin kivaa. Mutta jos et ole käynyt tällaista läpi niin tuskin ymmärrät mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:21"]
Kun ei osaa olla toisten kanssa (kun kai sisimmissään vaistoaa millaisia ihmiset ovat).
Ap
[/quote]
Jep jep. Tässä loistava esimerkki muiden syyttämisestä.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 16:27"]
Olen lähes varma, että tämä ketju on tekaistua tarinaa. Miksi? Mikä on jonkun ihmisen motiivi tehdä niin? Ehkäpä se, että punoessaan vaikkapa nyt tällaista tarinaa taidokkaasti (tämä on kuiva toteamus, ei kehu, älä siis ota sitä itseesi sellaisena) haluamaansa suuntaan, saa aloittaja mahdollisimman monet muutenkin helposti kaikenlaiseen sortamiseen mukaan lähtevät ihmiset hyvin harkitsemattomasti haukkumaan hankalissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ihan yleisestikin. Lyömään lyötyjä. :(
[/quote]
Minä taas olen lähes varma, että tämän ketjun ap on totisinta totta. :) Minusta hänestä piirtyy tosi todenmukainen ja tyypillinen kuva mt-kuntoutujasta: Ap:llä on selkeästi ristiriitainen suhde muihin ihmisiin. Toisaalta hän on kovin yksinäinen ja haluaa seuraa, aloitti tämän ketjunkin siksi. Tilanteiden tulkinta ja sosiaaliset taidot vaan kun eivät ole hanskassa, niin aina tulee pettymyksiä kuten tässäkin ketjussa. Sitten isoon ääneen solvausta ja ilkeilyä, niin taatusti saa todeta kuin ap sanoikin ettei sitä lähipiiriä oikein ole.
Toinen tosi yleinen juttu on huono epämukavuuden sieto ja se, että joku juttu aina pilaa ihan koko Päivän/vuoden/elämän. Jos ei saa nukuttua tai väsyttää tai vituttaa tai masentaa tai on paha mieli tai joku sanoi rumasti tai joku ärsyttää tai on krapula, niin silloin ei tarvi eikä voi mennä kouluun tai työhön tai tenttiin tai kokeeseen tai herätä aikaisin tai poistua päivän aikana sohvalta. Samoilla perusteilla voi myös tehdä mitä vaan, koska se on oikeutettua. Itse asiassa kenenkään ei tarvitse edes sanoa rumasti. Riittää, että luulee jonkun sanoneen rumasti, silloin saa antaa sen yksinäisyyttä edistävän täyslaidallisen. Lääkehoito on aina hyötyjen ja haittojen välistä tasapainottelua. Ap muotoilee tämän siihen muotoon, että sivuvaikutusten ilmaantuminen tarkoittaa sitä, ettei lääke "sovi" hänelle. Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, joten silloin ei tietenkään mikään lääkekään sovi. Niin tuttu tarina että. :)
Elämässähän sattuu joka päivä jotain pientä ikävää. Mt-kuntoutujalla taas se kaataa elämän. Jos aamulla on kiire, niin se ei ole huono aloitus päivälle vaan pilaa koko päivän. Joka toisessa kylppäriremontissa löytyy kosteusvaurio, joka sitten korjataan kuntoon. Ap:lle se on "stressaava elämänvaihe", joka ilmeisesti estää oman kuntoutumisen ainakin parin vuoden ajaksi. Lapsetkin tuppaavat sairastumaan aika ajoin, joten stressiä on luvassa jatkossakin. Saati jos lapsella on todettu joku perussairaus (maitoallergia tai atooppinen ihottuma käyvät hyvin myös), niin onhan siinä äidillä jaksamista! Tilastojen mukaan masentuneen vanhemman lapsista yli 60 % saa jonkun mt-diagnoosin jo alaikäisenä. Siinä sitä on sitten taas stressiä äidillä...
Muutaman vuoden päästä näistä äidin stresseistä lapsi pääsee sitten tilittämään paskaa lapsuuttaan, kun ei kukaan välittänyt vaan vanhemmat välittivät vaan itsestään ja nyt on paha olla eikä voi mennä kouluun kun masentaa. Siihen sitten lisätään, että terveys on kuitenkin tärkeintä, ja siksi parempi että olet vuoden kotona sairaslomalla, niin sitten tulee parempi olo ja kaikki on hyvin. Jos ei, niin voihan sitä olla sittenkin kotona ja tehdä vaikka lapsia...
Tää on kuule hyvin pitkälti tätä nykypäivän arkea, ikävä kyllä. :) Näillä ihmisillä ei ole mitään objektiivisesti mitattavaa sairautta ja "hoidoksi" kelpaa vain se minkä he kelpuuttavat (sairasloma ja sellainen "kiva" jutteluterapia, siivooja ja lastenhoitoon perhetyöntekijä olisi myös kivoja). Ja tähän tämä yhteiskunta suostuu... Kuvitelkaapa vaikkapa verenpainetautia sairastavaa, joka ei suostuisi syömään lääkkeitä, koska niistä tulee sivuvaikutuksia, ja saisi siksi vaikkapa osa-aikaeläkkeen ja kodinhoitajan. Moppaaminenhan nostaa verenpainetta, joten sellaistahan ei sairas voisi harrastaa. Jos joku muuta väittää, on ilkeä ja pilkkaa sairasta ihmistä...
Uskon kyllä, että tähänkin asiaan tulee seuraavan vuosikymmenen aikana stoppi. :) Asenteet ovat jo muuttuneet, ja kyllä ne tuet ja hoitokäytännöt ovat myös helposti muutettavissa. Trendinähän on, että jos potilas ei itse sitoudu hoitoon, ei hoitokaan jatku. Priorisoimaan kun joudutaan, niin varmasti tässä on parhaimpia säästökohteita.
[/quote]
Tässä taas tyypillisen tavan pulliaisen kirjoitus aiheesta, josta ei itsellä ole mitään käytännön tietoa tai kokemusta. On vain arvailuja, vinoiluja ja halveksuntaa ihmisiä kohtaan, joiden elämäntilannetta ei kykene ymmärtämään millään mittarilla. Kyllä, vakavasti masentuneella ihmisellä stressinsietokyky on heikko, koska hän on jo siellä pohjalla, jolloin kaikki ylimääräinen kuormitus lisää lastia. Sinun mielestäsi asiat ovat turhia ja perinteiseen tapaan ihmisen pitäisi vaan reipastua ja tajuta, että jokaisella on huonoja päiviä, tämä taas ei kerro mitään todellista masennuksesta, vaan sinusta ja sinun asenteistasi.
Ja minäkin pelkään, että asenteet heikkoja ihmisiä kohtaan tulevat vielä raaistumaan. Tämä kansa on niin ulkoaohjattavissa, täynnä turhautumista edellisestä lamoista, tämän hetken taloudellisesta tilanteesta (joka ei johdu masentuneista, vaan uudesta kapitalismin muodosta), että ei tarvita kovin kummoisempaa propagandaa, kun suurin osa porukasta rupee syyttämään omista turhautumissistaan sitä heikompaa ainesta, joka ei kykene kunnolla puolustautumaan. Niin on käynyt aina ja historia toistaa tässäkin itseään. Tosin se paska valahtaa AINA sinne kunnon ihmisten keskuuteenkin, koska eivät ymmärrä syyttävänsä ja vainoavansa väärää puuta.
Voit onnitella itseäsi sitten tulevaisuudessa, kun näet, millaista tuhoa saadaan aikaan sillä paremmalla asennemuutoksella ja tajuat, että olet ollut osa sitä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:21"]
Kun ei osaa olla toisten kanssa (kun kai sisimmissään vaistoaa millaisia ihmiset ovat).
Ap
[/quote]
Jep jep. Tässä loistava esimerkki muiden syyttämisestä.
[/quote]
Oikeasti?? En vain osaa olla, en syytä siitä ketään. Anna kun toistan: EN SYYTÄ SIITÄ KETÄÄN. Joskus vain tuntuu ihmiset pahoilta, se aiheuttaa minulle pahaa oloa. Mutta tiedän että syy on suurimmaksi osaksi minussa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:19"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:12"]
Mitä hittoa minä just luin...! Sinä syyllistät masentuneita, jotka haluavat tehdä mukavia asioita, jotta mieliala paranisi ja usko elämään palaisi? Mitä vittua masentuneen sitten pitäisi tehdä? Mahdollisimman inhottavia asioita, ettei vaan missään nimessä pääse IKINÄ siitä suosta ylös? Ja jos erehtyy tekemään jotain kivaa, niin vastapainoksi pitää tehdä myös ne kaikista rasittavimmat ja inhottavimmat asiat, koska eihän masentunut nyt missään nimessä saa alkaa nauttimaan elämästään, vaan kärsittävä on kuten kaikkien muidenkin kunnon marttyyrien?
Tajua, että masennuksia on erilaisia, masennus on eri ihmisillä eri vaiheessa. Pohjalla kun ollaan, niin sitä ei todellakaan paranna mikään helvetin työskentely (ellei nauti työstään eikä sekään aina auta jos voimat on L-O-P-P-U), ap:lla kyllä vaikutti lasten sairauksien ja hometalon lisäksi olevan ihan tarpeeksi työtä äitiydessä, vaimona olemisessa ja hengissä pysymisessä.
Miten voi masennuksen kokenut ihminen olla noin YMMÄRTÄMÄTÖN ja kapeakatseinen? Missä hiton pullossa sinä oikein kypsyit?
Täällä kanssa yksi masentunut, joka meinasi viikonloppuna vetää kolmiolääkkeitä aimo annoksen, koska elämästä ei vaan meinaa tulla mitään. Yritän jatkaa ja keskityn tekemään niitä asioita, jotka saa elämän tuntumaan valoisammalta, paremmalta. Ja haistatan suoraan sanoen paskat sinun kaltaisille tyypeille. Yritän vain pysyä hengissä, päivä kerrallaan.
Tsemppiä ap, ota sinäkin hetki kerrallaan. Yritä nauttia pienistä ilonhetkistä äläkä missään nimessä välitä tuosta tunnevammaisesta. Meitä lapsuudesta vammautuneita on paljon.
[/quote]
En jaksa minäkään enää yrittää hyvällä. Ota ne lasit pois silmiltäsi ja lue minun kaikki kommentit ajatuksella, ilman loukkaantumisia niin se pointti ehkä avautuu. Minä EN sanonut, ettei saa tehdä kivoja asioita vaan toisessa kommentissani juuri päinvastoin. Lue! Minä olen eritellyt ihan koko ajan sen pohjalla olemisen ja paremman vaiheen. Lue ja sisäistä! (jos osaat) Mutta ei se niinkään mene, että masentunut jää pois työelämästä, ei hoida lapsiaan, kotitöitä tms. ikävää (en puhu aapeesta) vaan jättää kaiken puolison harteille ja tekee vaan kivaa, kun kaikki inhottavat asiat niin masentaa. Koska tätä tapahtuu ja se on väärin! Haistata ihmeessä mitä haistatat mutta sinä et tule ikinä paranemaan tuolla asenteella, et ikinä, koska masennuksesta nouseminen vaatii myös saatanasti asennetta jota sinulla ei ole. Ja nyt voit taas nyyhkiä, kuinka hirveä ja kamala ja ymmärtämätön ihminen minä olen. Masennus ei ole sairastuneen vika, mutta muut ei sinua siitä nosta. Varsinkaan toisille haistattelu. Jos yhteiskunta paapoo liikaa masentuneita (ja tätä myös tapahtuu!) niin ihminen pääsee niin hyvään asemaan ettei välttämättä haluakaan parantua. Vaikka olo olisi jo parempi (koska toden totta on monen asteista masennusta!) niin on helpompi hyväksikäyttää järjestelmää ja jäädä kotiin kuin lähteä inhottavaan työelämään ja kantaa vastuu. TÄMÄ EI TIETENKÄÄN KOSKE KAIKKIA! Oikea, vaikea masennus ja uupumus on pahimmillaan helvettiä ja silloin pitää keskittyä siihen, että selviää siitä hetkestä. Kukaan, ei kukaan halua tuota tilaa mutta niin kuin itsekin sanoit, masennusta ja "masennusta" on monenlaista. Jos olisit lukenut kommenttini ennen hiiltymistäsi niin olisit huomannut, että olen listannut monia asioita jotka voisivat auttaa. Kaikkiahan ne ei tietenkään auta, mutta esim. ap ei mene edes siihen terapiaan, josta voisi olla valtava apu. Ja näitä minä en ymmärrä, jotka luovuttavat eivätkä edes yritä.
[/quote]
Sinä paasaat täällä viestikaupalla miten kaikkien muiden pitäisi ottaa ne lasit omilta silmiltään ja ymmärtää SINUN kirjoitustasi, mutta sinä et kykene luetunymmärtämiseen muiden kohdalla, etenkään ap:n? Mitä kohtaa sinä et ap:n jutussa tajunnut, kun jankkaat sivukaupalla siitä, miten ap ei tee mitään eikä hakeudu terapiaan eikä auta itseään eikä sitä tätä tuota. Oletko SINÄ lukenut MUIDEN tekstit ajatuksella? Mitähän se ap on tässä jo muutamassa viestissä sanonut avun hakemisesta? Ja mitä hittoo minä kirjoitin? Olen käynyt psykoterapiassa, kohta alkaa taas luultavasti uusi jakso, olen LIIKKUNUT ja LIIKUN yhä, ap taas HAKEE sitä terapiaa heti kun pääsee tästä nykyisestä shokkivaiheesta hieman irti, se ei auta vaikka mitenkä jankkaisit sivukaupalla että nyt heti kun minä käsken koska muuten et tee mitään ja väni väni...! Ap menee sinne terapiaan heti kun saa voimia siihen lähtöön ja jonotusrumbaan ja kunhan rahatilanne paranee. En tiedä, mitä hiton juttua minä olen lukenut, mutta minun luetunymmärtämisellä ap ei vaikuta ihmiseltä, joka ei aio tehdä mitään, aikoo kyllä, hetken päästä. Ja minäkin aion ja teen joka saatanan päivä, joten minulle on ihan turha tulla sanomaan, etten tee, ihan väärä ihminen jolle valitat.
Joten ota SINÄ ne lasit päästä ja lue ajatuksella. Minua ei yhteiskunta ole missään vaiheessa paaponut masentuneena niin paljon, että tässä olotilassa olisi kiva olla ja että haluaisin jäädä tähän. Ja vaikka joka kerta tulee pudotus pohjalle, yritän silti uudestaan, en kyllä tajua mistä saan voimaa, kun törmää mm. sinun kaltaisten ihmisten asenteisiin. Tämä yhteiskunta ja ihmiset on ihan saatanan sairaita, ei ihme että moni sairastuu ja paraneminen on hitonmoisen työn alla.
Luitko sinä tuon minun listani, mitä minä olen jo tehnyt ja teen edelleen ja silti täällä suossa taas ollaan? Mitä sinä oi yli-ihminen lisäisit tuohon minun listaani?
57
[/quote]
Kyllä, olen lukenut ketjun moneen otteeseen (ja jos sinä olisit lukenut ketjua niin olisit huomannut että olen senkin sanonut) Olen myös vastannut tuohon kysymykseesi, tosin hieman yleiselläkin tasolla. Jokaisella on myös oikeus päättää päivänsä, jos siihen tulokseen tulee. Masennuksen takia ei kannata kuolla, mutta niinkin toki voi tehdä. Ja ei, tämäkään ei ollut vittuilua.
Ap, en väittänyt että sinä haistattelet. Luehan tuo ensimmäinen sivu ihan aluksi ja mieti että miltä tekstisi kuulostaa ulkopuolisen silmin. Jätät asioita kertomatta ja toitotat, että et mene terapiaan siksi ja ja siksi ja heittäydyt marttyyriksi. Provotahan halusikin, eikö niin? Ja sitten loukkaantumiskortti pöytään kun ei kukaan osannut ennustaakaan todellista tilannettasi. Olen myös vastaillut muille kuin sinulle ja ihan yleiselläkin tasolla.
[/quote]
Leikittele ihan hetki rehellisesti ajatuksella, että entäpäs jos sinun tulkintasi AP:n tekstistä olikin väärä, jostain henkilökohtaisesta syystä? Sillä moni lukija on kanssasi eri mieltä tuosta tulkinnasta. Etkä taaskaan antanut mitään vastausta siihen, mitä tässä vielä pitäisi tehdä. Muuta kuin ehdottelit itsemurhaa. Olet kyllä vastannut niin ylimalkaisesti, että en kykene löytämään pyytämääni vastausta, joten voisitko antaa sen ihan selkokielellä, ilman kiertelyä ja kaartelua ja itsemurhan ehdottamista?
57
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:15"]
Minun suuttumiseni tulee ainakin tuosta sinun hitonmoisesta kapeakatseisuudesta. On kuule käyty psykoterapiassa yli 6-vuotta ja kyllä se rankkaa oli, rehellinen olin mutta en tiedä, mistä minun olisi pitänyt itseäni syyttää, kun kaikki ne asiat, mistä minä menin rikki, tapahtu varhaislapsuudessa ja nuoruudessa? Se tässä ärsyttää ja turhauttaa, kun on niin paljon ihmisiä, jotka tietävät omat taikakonstinsa pitkäaikaisesta masennuksesta parantumiseen. Ihan oikeasti, kouluttaudu psykoterapeutiksi jos sinä kerta osaat parantaa kaikki masennukset! Kysyin jo aikaisemmin ja kysyn uudelleen, entäs sitten kun ne kaikki taikakonstit on käytetty ja yritetty ja tehty ihan 100 lasissa ja silti putoo pohjalle kerta toisensa jälkeen? Kerro nyt kun kerta tiedät, sillä minä haluan parantua!
57
[/quote]
Sanoinko minä että kaikki paranee? En, en ja en. Ja jos lopettaisit tuon vauhkoamisen niin huomaisit sen, että olen kirjoittanut siitä jo aiemmin ainakin kerran. Minä en myöskään sanonut, että se on sinun syy että olet masentunut. Päinvastoin, senkin minä olen kieltänyt MONTA kertaa. Mutta sinäkään et ole täydellinen, ehei! Minä olen ainakin kaiken sen lapsuus-nuoruus sun muu tutkiskelun ohelle käynyt valtavan itsetutkiskelun. Miksi tunnen jotain? Miksi en? Miksi käyttäydyn tietyllä tavalla? Miten sen voisi muuttaa jne? Tämä on ihan valtava urakka ja loppujen lopuksi siinä on paljon isompi osa muuta kuin sitä varsinaista lapsuus"höpötystä" Ne on tulleet aina siinä sivussa tavallaan minulla. Ja kun rehellinen olen niin voin sanoa, että tämän urakan aikana minusta on löytynyt valtavasti ikäviä puolia, joita on pitänyt katsoa ja tutkia. Kyllä, minusta on muovautunut tällainen lapsuuden ja muun myötä, mutta se EI oikeuta ihmisiä käyttäytymään typerästi lopun ikäänsä. Tässä yksi esimerkki itsensä tutkiskelusta joka ei ole aina niin kivaa. Mutta jos et ole käynyt tällaista läpi niin tuskin ymmärrät mistä puhun.
[/quote]
Kuule on sitä itse kukin joutunut vastatusten sen kanssa, miksi tuntee tai ajattelee tietyn kaavan mukaisesti. Toimiiko aina oikein? Miksi ei toimi oikein? Miksi ei toimi oikein itseään kohtaan, tai muita? Kuvitteletko sinä tässäkin asiassa olevasi ainut laatuaan? Kyllä tätä työtä tekee moni muukin, joka päivä. Sinä kuvittelet tulleesi sen kautta jotenkin erityisen hyväksi ihmiseksi, miksi minun on niin vaikea uskoanäistä sinun niin ihanista vastauksista ap:lle ja muille? Ei ihan välity se empaattisuus tänne.
57
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:44"]
Leikittele ihan hetki rehellisesti ajatuksella, että entäpäs jos sinun tulkintasi AP:n tekstistä olikin väärä, jostain henkilökohtaisesta syystä? Sillä moni lukija on kanssasi eri mieltä tuosta tulkinnasta. Etkä taaskaan antanut mitään vastausta siihen, mitä tässä vielä pitäisi tehdä. Muuta kuin ehdottelit itsemurhaa. Olet kyllä vastannut niin ylimalkaisesti, että en kykene löytämään pyytämääni vastausta, joten voisitko antaa sen ihan selkokielellä, ilman kiertelyä ja kaartelua ja itsemurhan ehdottamista?
57
[/quote]
Minulle on helppoa olla rehellinen :) Kuten sanoin jo monen monta kertaa, olen lukenut ketjun useasti. Totta kai on mahdollista, että olen lukenut väärin, myönsihän ap itsekin ettei kertonut aluksi kaikkea. Miksi ei? No eipä tuohon taida muuta syytä olla kuin se, että halusi provoilla. Olenko sanonut jossain vaiheessa, että kaikki masennukset on korjattavissa keinolla x? Jos löydät sellaisen kohdan missä sanon noin näytä ihmeessä. Sinä olet käskenyt minun lukemaan ketjun monesti, minä olen tehnyt sen. Joten luepas sinä nyt ketju ajatuksella ja tule sitten kysymään, jos et löydä vastauksia :) Koska olen vastannut siihen enkä muiden laiskuuden takia jaksa vääntää samoja asioita koko ajan. Sorry. Huomioi myös, se että minä en ole puhunut vain aapeen tilanteesta.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:21"]
Kun ei osaa olla toisten kanssa (kun kai sisimmissään vaistoaa millaisia ihmiset ovat).
Ap
[/quote]
Jep jep. Tässä loistava esimerkki muiden syyttämisestä.
[/quote]
Oikeasti?? En vain osaa olla, en syytä siitä ketään. Anna kun toistan: EN SYYTÄ SIITÄ KETÄÄN. Joskus vain tuntuu ihmiset pahoilta, se aiheuttaa minulle pahaa oloa. Mutta tiedän että syy on suurimmaksi osaksi minussa.
Ap
[/quote]
Juu tässä ketjussa on nämä hyvät ihmiset oikein huokuneet lämpöä ja rakkautta :). Ihan riipaisee, miten ihania ihmisiä täällä jotkut ovat...184
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 17:08"]
Oma asenne on todella suuressa roolissa. Ei, ei silloin kun makaat sairaalassa uupumuksen takia tai on muuten todella hankala vaihe. Mutta nimenomaan niissä takapakkivaiheissa. En minäkään todellakaan ole mikään yli-ihminen tai kaikkitietävä vaan on minullakin kausia, kun itken paskaa maailmaa ja omaa kohtaloani, mutta nousen niistä. Siitä huolimatta, että mulla on myös fysiikka suoraan sanottuna paskassa kunnossa, olen sinnikäs ja periksiantamaton. Olen myös niin nöyrä elämää kohtaan, että koitan pitää asenteeni kunnossa ja muistaa nauttia niistä hyvistä päivistä ja uskoa siihen, että niitä tulee :)
[/quote]
Ja mistä olet päätellyt että ap:lla ei olisi nyt se hankala vaihe? Voisitko olla siinä väärässä? Jos ap:lla on nyt sairauden pahin vaihe, niin auttavatko sinun kommenttisi? Auttavatko ne niitä muita masentuneita, jotka tätäkin ketjua lukevat?
[/quote]
Minä en puhu kaikissa kommenteissani aapeesta, en myöskään tässä. Voi olla, että auttaa tai sitten ei :) Minä olin samanlainen "mulkvisti" aiemmin, haistattelin ja syyttelin muita, jos joku kehtasikaan epäillä että oisko omassa asenteessa tai toimintatavassa jotain väärää. Kunnes sitten aloin tutkailla myös niitä ja olihan niissä. Edelleenkään masennus ei ole masentuneen oma vika eikä asenne paranna sairauksia, mutta tässä elämässä pötkii pitkälle myös asenteella :)