Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut voivat 30v ikäisenä olla vielä kuin pumpulissa kasvaneita?
17.07.2006 |
Ihmettelen aina kun tapaan ikäiseni, joka ei ole sisäistynyt elämän rajallisuutta ja sitä, ettei kaikkeen voi aina vaikuttaa. Miten voi elää 30 vuotta törmäämättä kunnolla sairauteen, kuolemaan, pohjattomaan väsymykseen/ masennukseen tai köyhyyteen. Jos sellaista ei ole ollut itsellä, olettaisi edes jonkun läheisen kohdalla käyneen näitä asioita kunnolla läpi. Itselläni on nyt sairauden vuoksi jatkuvasti voimat vähissä ja kuukausien univelkaa. Monien menevien ystävieni on todella vaikea käsittää, mitä käytännössä tarkoittaa olla ei-aina-niin-toimintakykyinen. Ihmettelevät esim. sitä, etten voi pysty tekemään 8t työpäivää. Tai se ällistyttää monia, että olen istunut useamman kuolevan läheisen vierellä.
En ole katkera ja ymmärrän, ettei ihmisillä ole kokemusta eikä sitä voi toinen toisen päähän kaataa. Mietin vaan, että välttelevät jotkut tietoisesti tilanteita, joissa joutuisi olemaan tekemisissä elämän synkempien puolten kanssa?
Kommentit (25)
Ja isovanhempani olivat kuolleet, ennen syntymääni. Paitsi isoisäni, joka sain sydänkohtauksen ja kuoli äkillisesti kotiinsa. Joten ei ole ollut ketään vuodeosastolla kitumassa. Vanhempani ja heidän sisarukset ovat hyvissä voimissa.
Joten en ole kenenkään kuolinvuoteella valvonut. Aikanaan sitten, jos eivät lähde saappaat jalassa. Mutta miksi oletat, että jos olet kokenut jotain, muillakin pitäsi olla samat kokemukset.
Yllätys yllätys ihmiset ovatkin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
depression olen kokenut, mutta miksi kertoisin siitä jokaiselle vastaantulevalle. Se on taaksejäänyttä elämää, ei siihen pidä takertua.
mitään kovin kovaa kokemusta, vielä. Vanhempani ovat sen verran nuoria, että voivat hyvin. Yksi isovanhemmistani on kuollut syöpään, häntä kävin sairaalassa ja kotona katsomassa. Vakavia sairauksia tai muita ei ole ollut.
Enkä tahdo ehdoin tahdoin hankkiutua hautajaisiin tai sairauksiin siksi että saisin kokemuksia ja oppisin arvostamaan elämää. Kyllä nämä asiat tulevat jokaisen kohdalle jossain vaiheessa.
Nykyään ei ole mitenkään tavatonta etteikö kolmekymppinen olisi voinut välttyä esim. läheisten kuolemalta vaikka ei olisi itse sitä vältellytkään. Ja ihmiset ovat nykyään entistä terveempiäkin, etenkin jos vielä itse osaavat huolehtia elämäntavoistaan. Elinikä pitenee koko ajan ja sairauksia parannetaan.
Ja tosiaan, asioiden käsittelytavoissa ja suhtautumisissa on eroja.
Olen myös ap lailla ihmetellyt samaa, että onko suurin piirtein kaikki muut elänyt niin auvoista elämää ja säästyneet kolhuilta kun toiset ( joihin itseni olen lukenut) saavat muirheita kun saavista kaaten.
Mutta jos ja kun on ystävystynyt ja puheet ovat olleet ns pintaa syvemmällä, niin kyllä sitä muillakin on kaikenlaisia tarinoita kerrottavanaan.