Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?
Kaikkialta saa sen kuvan, että yhtä hullunmyllyä koko elämä. En ymmärrä lapsiperhearjesta mitään, varsinkaan siitä kun on pieniä lapsia. Voisiko joku kuvailla tarkemmin, mitä se teidän kohdalla tarkoittaa? Mistä päivänne koostuvat ja mikä niistä tekee "hullunmyllyä"? Onko se lasten vilkkaus, vai tuleeko lasten myötä niin paljon kaikkia ylimääräisiä menoja sun muuta? Voiko lapsiperhearki koskaan olla ihan rauhallista ja seesteistä vai kuuluuko tuo hullunmylly automaattisesti kuvioon?
Kommentit (403)
Musta tuntuu, että niissä perheissä, jossa lapsille on hankittu harrastuksia joka sormelle vielä omien harrastusten lisäksi plus muut kissanristiäiset, on kaikkein kaoottisinta.
Musta on hassua, kun monet ovat olleet onnesta soikeena korona-aikana, kun ”SAA” olla vaan kotona. Kuka on ennen pakottanut menemään pää kolmantena jalkana joka paikkaan??? Itsellä kaksi lasta ja kyllä arki-illat ollaan pääosin rauhassa kotona. Ei päiväkoti-ikäisellä tarvitse olla kymmentä harrasusta vaan kerran viikkoon on ihan riittävästi.
Oma äiti vei lapsena joka paikkaan eri harrastuksiin päiväkodin/koulun jälkeen, että jäi itselle kammo siitä toohottamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän koululaisilla ei ole ollut pariin vuoteen harrastuksia. Pienenä yritin harrastuttaa lapsia erilaisilla harrastuksilla,mutta eivät kertaakaan innostuneet mistään ja toiminta muuttui muutaman kerran jälkeen pakkopullaksi niin itselle kuin lapsille. Eka-toka luokkalaisina on ollut lapsilla mieluisia harrastuksia ja silloin toisinaan oli aika hektistä. Toki harrastuksiin vein kun se lapsille mieluista oli.
Mielestäni vanhempien ei kuulu päättää että harrastuksia on oltava paljon ja mistä lapsen kuuluu kiinnostua.
Kolme lasta enkä oo koskaan kokenut suurta stressiä lapsiperhe-elämästä. Edes nuorimman vauva-aika ei ollut paha, vaikka isommat lapset oli silloin 4v. ja 2v. Eikä tukiverkkojakaan juuri ollut, kun ainoat lähellä asuneet isovanhemmat päätti kolmannen synnyttyä muuttaa ulkomaille. Hommat sumplittiin ja mentiin sieltä mistä aita oli matalin. Siivottiin kun jaksettiin ja tarvittaessa pöytään pistettiin einespöperöt. Nyt lapset isoja (12v. 14v. ja 16v.) ja elämä edelleen helppoa. Isot ihmiset hoitaa jo itse itseään ja on mukana kotihommissa. Teinit tuiskahtelee välillä, mutta eipä sekään niin vakavaa ole. Harrastuksiin pitää kuskata, mutta niiden aikana ehtii itse harrastaa liikuntaa tai vain olla omissa oloissaan. Yhdessä on oltu ja tehty paljon, mutta aina sen mukaan mitä on jaksettu. Jos ei jaksa niin sitten on vaan levätty kotosalla. Ihan täyspäisiä noista on tullu vaikken oo joka asiaa stressannu.
Oon ite huomannu, että monen ongelmana on täydellisyyden tavoittelu. Pitää olla kotiruokaa ja sen pitää olla terveellistä. Pitää olla harrastuksia joka viikonpäivälle, muuten lapsesta ei tule mitään. Siihen lisäksi omat harrastukset ja oma työura. Isot talot ja asuntolainat. Palaahan sitä loppuun tuolla tyylillä ja elämä tuntuu hirveältä raatamiselta. Vähän vähemmälläkin kuitenkin selviää jos niin päättää. Kaiken ei aina tarvi olla tip top.
Tää on naurettava ketju. Ylimieliset Äiti Täydelliset kehuu itseään ja haukkuu muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokkalaiset kaksoset, teemme molemmat miehen kanssa töitä kotoa, mies lisäksi harrastaa paljon. Siistiä on vain kerran päivässä, illalla kun siivoan kaiken lasten mentyä nukkumaan. Keittiön valkoiset ruokapöydän tuolit ovat valkoiset vain n 1h pesun jälkeen. Pöydässä on ikilänttejä. Vaikka lapset on “opetettu” keräämään leikkinsä, on siitä huolimatta pikkuisia muovisotilaita, legoja ja muovailuvahaa siellä sun täällä. Toinen lapsista tykkää taiteilla ja hänen taideteoksiaan ja niistä tulleita silppuja/roskia yms on joka paikassa. Meteliä on koko ajan lasten ollessa kotona, rauhallista on siinä vaiheessa kun lapset ovat koulussa 8:30-12:30 ja sitten taas 20 jälkeen kun ovat nukkumassa. Pyykkiä on joka ikiselle päivälle koneellinen/kaksi. Tiskikone pyörii kerran päivässä. Jos ei koko ajan vahdi lapsia heiltä jää tavarat siihen mihin putoavat, ruokalautaset ja ruoantähteet pöydälle. Vessoissa on vesiväriä ympäriinsä, hiekkaa joka paikassa, sormenjälkiä seinissä ja tekstiileissä... Kokoaikainen meteli mikä lapsista tulee on todella väsyttävää, ovat seurallisia ja vilkkaita.
Koulun jälkeen tehdään läksyt, koko ajan pitää tehdä ruokaa, huolehtia ruoka-ajoista (itse söisin vain pari kertaa päivässä, lapset syövät viidesti).
Jokapäiväinen huolehtiminen että tavarat on varmasti pakattuna seuraavaa koulupäivää varten, papereita täytettynä, harrastuskamat, harrastuksiin meno (2 harrastusta/lapsi viikossa), oikomishoitojen aikataulujen huolehtiminen, kaikenmaailman sponsorien etsiminen koulujuoksuihin..
Nyt lapset ovat vuoronperään olleet flunssassa ja on jonotettu koronapuhelimiin yli 3h kerrallaan, käyty testeissä ja odotettu niitä karanteeninomaisesti, kestetty energisiä semiterveitä lapsia sisätiloissa ja yritetty tehdä töitä siinä sivussa.
Phuuh. Itselle isoin ero entiseen on lasten kanssa ehdottomasti tuo sotku ja meteli. Ei tämä nyt mitään kestämätöntä tosiaan ole, mutta ero on huomattava. Ennen lapsia kotini oli aina täydellinen ja nautin omasta rauhasta. Omaa aikaa otan kuuntelemalla äänikirjoja ja podcasteja, nauttimalla pitkistä kylvyistä.
Ruuhka-aikaa on tämä loppumaton rinki, lapset eivät ole tarpeeksi vanhoja muistaakseen huolehtia itse koulutavaroistaan esim liikuntavälineistä, tuntuu että koko ajan on uusi vuodenaika ja meillä aina ensimmäisenä pakkasaamuna kaivellaan hädissään kellarissa lapasia ja villasukkia vaikka kuinka on muka ollut tiedossa että talvi tulee. Uimakoulua edellisenä päivänä etsitään kissojen ja koirien kanssa uimalaseja koska lapsi on vaihteeksi vaihtanut huoneensa järjestystä itsekseen.
Kaiken aikatauluttaminen ja kiire, vanhempainiltoihin ei voi osallistua etänä ja niistä saatetaan ilmoittaa parin päivän varoituksella, kaiken kalenterisoiminen ja aikatauluttaminen, kaiken tekemisen muistaminen vie hirveästi resursseja. Työt, deadlinet, kokoukset, harrastukset, koulutoiminta, harrastustoiminta, kaikkien syntymäpäivien/merkkipäivien muistaminen, lahjojen ostaminen, paketoiminen, juhlavaatteista huolehtiminen, juhliin vieminen, lääkäriajat, hammashoitoajat, kampaajat, uusien vaatteiden osto kun yhtäkkiä huomaat että kaikki housut ovat lapsille lyhyitä ja niitä isoja joita olet säilynyt ei löydy yhtään mistään, koska lapsi on päättänyt myllätä kaappinsa, lemmikkien lääkäriajat, trimmaamiset, harrastuksiin ja kerhoihin ilmoittautuminen on monesti minuuttipeliä ja nopeat syövät hitaat...
Kuten sanottu, ei tämä kestämätöntä ole, mutta ero lapsettomaan elämään on huima.Ei ekaluokkalaisten hampaita oiota, kun ei kaikki maitohampaatkaan ole vielä vaihtunut! Mun lapsilla oikomishoidon tarvettakin on arvioitu ensimmäisen kerran vasta kolmannella luokalla!
Kuulostaapa teidän arki raskaalta...
- 3 lasta, päivätyö + pientila
Kyllä oiotaan ekaluokkalaisten hampaita.
Pitävät vaan tauon sitten kun toinen vaihdanta alkaa.
Ja jatkavat taas kun kaikki on rautahampaita.
Missä?
No esim. Oulussa. Omalla lapsella oikomishoito alkoi 5v:na ja jatkuu yhä kun lapsi on 12v. Ehkä max. puoli vuotta on ollut niin, ettei suussa ole ollut mitään laitetta. Syitä oikomisiin on monia ja siksi myös hoidot on erilaisia. Eikä meillä vaihdanta ole juurikaan vaikuttanut oiontaan. Tosin nyt odotellaan loppujen rautahampaiden puhkeamista, jotta tiedetään miten edetään, raudat on kuitenkin nytkin suussa.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokkalaiset kaksoset, teemme molemmat miehen kanssa töitä kotoa, mies lisäksi harrastaa paljon. Siistiä on vain kerran päivässä, illalla kun siivoan kaiken lasten mentyä nukkumaan. Keittiön valkoiset ruokapöydän tuolit ovat valkoiset vain n 1h pesun jälkeen. Pöydässä on ikilänttejä. Vaikka lapset on “opetettu” keräämään leikkinsä, on siitä huolimatta pikkuisia muovisotilaita, legoja ja muovailuvahaa siellä sun täällä. Toinen lapsista tykkää taiteilla ja hänen taideteoksiaan ja niistä tulleita silppuja/roskia yms on joka paikassa. Meteliä on koko ajan lasten ollessa kotona, rauhallista on siinä vaiheessa kun lapset ovat koulussa 8:30-12:30 ja sitten taas 20 jälkeen kun ovat nukkumassa. Pyykkiä on joka ikiselle päivälle koneellinen/kaksi. Tiskikone pyörii kerran päivässä. Jos ei koko ajan vahdi lapsia heiltä jää tavarat siihen mihin putoavat, ruokalautaset ja ruoantähteet pöydälle. Vessoissa on vesiväriä ympäriinsä, hiekkaa joka paikassa, sormenjälkiä seinissä ja tekstiileissä... Kokoaikainen meteli mikä lapsista tulee on todella väsyttävää, ovat seurallisia ja vilkkaita.
Koulun jälkeen tehdään läksyt, koko ajan pitää tehdä ruokaa, huolehtia ruoka-ajoista (itse söisin vain pari kertaa päivässä, lapset syövät viidesti).
Jokapäiväinen huolehtiminen että tavarat on varmasti pakattuna seuraavaa koulupäivää varten, papereita täytettynä, harrastuskamat, harrastuksiin meno (2 harrastusta/lapsi viikossa), oikomishoitojen aikataulujen huolehtiminen, kaikenmaailman sponsorien etsiminen koulujuoksuihin..
Nyt lapset ovat vuoronperään olleet flunssassa ja on jonotettu koronapuhelimiin yli 3h kerrallaan, käyty testeissä ja odotettu niitä karanteeninomaisesti, kestetty energisiä semiterveitä lapsia sisätiloissa ja yritetty tehdä töitä siinä sivussa.
Phuuh. Itselle isoin ero entiseen on lasten kanssa ehdottomasti tuo sotku ja meteli. Ei tämä nyt mitään kestämätöntä tosiaan ole, mutta ero on huomattava. Ennen lapsia kotini oli aina täydellinen ja nautin omasta rauhasta. Omaa aikaa otan kuuntelemalla äänikirjoja ja podcasteja, nauttimalla pitkistä kylvyistä.
Ruuhka-aikaa on tämä loppumaton rinki, lapset eivät ole tarpeeksi vanhoja muistaakseen huolehtia itse koulutavaroistaan esim liikuntavälineistä, tuntuu että koko ajan on uusi vuodenaika ja meillä aina ensimmäisenä pakkasaamuna kaivellaan hädissään kellarissa lapasia ja villasukkia vaikka kuinka on muka ollut tiedossa että talvi tulee. Uimakoulua edellisenä päivänä etsitään kissojen ja koirien kanssa uimalaseja koska lapsi on vaihteeksi vaihtanut huoneensa järjestystä itsekseen.
Kaiken aikatauluttaminen ja kiire, vanhempainiltoihin ei voi osallistua etänä ja niistä saatetaan ilmoittaa parin päivän varoituksella, kaiken kalenterisoiminen ja aikatauluttaminen, kaiken tekemisen muistaminen vie hirveästi resursseja. Työt, deadlinet, kokoukset, harrastukset, koulutoiminta, harrastustoiminta, kaikkien syntymäpäivien/merkkipäivien muistaminen, lahjojen ostaminen, paketoiminen, juhlavaatteista huolehtiminen, juhliin vieminen, lääkäriajat, hammashoitoajat, kampaajat, uusien vaatteiden osto kun yhtäkkiä huomaat että kaikki housut ovat lapsille lyhyitä ja niitä isoja joita olet säilynyt ei löydy yhtään mistään, koska lapsi on päättänyt myllätä kaappinsa, lemmikkien lääkäriajat, trimmaamiset, harrastuksiin ja kerhoihin ilmoittautuminen on monesti minuuttipeliä ja nopeat syövät hitaat...
Kuten sanottu, ei tämä kestämätöntä ole, mutta ero lapsettomaan elämään on huima.Ei ekaluokkalaisten hampaita oiota, kun ei kaikki maitohampaatkaan ole vielä vaihtunut! Mun lapsilla oikomishoidon tarvettakin on arvioitu ensimmäisen kerran vasta kolmannella luokalla!
Kuulostaapa teidän arki raskaalta...
- 3 lasta, päivätyö + pientila
Kyllä oiotaan ekaluokkalaisten hampaita.
Pitävät vaan tauon sitten kun toinen vaihdanta alkaa.
Ja jatkavat taas kun kaikki on rautahampaita.
Missä?
No esim. Oulussa. Omalla lapsella oikomishoito alkoi 5v:na ja jatkuu yhä kun lapsi on 12v. Ehkä max. puoli vuotta on ollut niin, ettei suussa ole ollut mitään laitetta. Syitä oikomisiin on monia ja siksi myös hoidot on erilaisia. Eikä meillä vaihdanta ole juurikaan vaikuttanut oiontaan. Tosin nyt odotellaan loppujen rautahampaiden puhkeamista, jotta tiedetään miten edetään, raudat on kuitenkin nytkin suussa.
ohis
Onnittelen. Helsingissä ei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokkalaiset kaksoset, teemme molemmat miehen kanssa töitä kotoa, mies lisäksi harrastaa paljon. Siistiä on vain kerran päivässä, illalla kun siivoan kaiken lasten mentyä nukkumaan. Keittiön valkoiset ruokapöydän tuolit ovat valkoiset vain n 1h pesun jälkeen. Pöydässä on ikilänttejä. Vaikka lapset on “opetettu” keräämään leikkinsä, on siitä huolimatta pikkuisia muovisotilaita, legoja ja muovailuvahaa siellä sun täällä. Toinen lapsista tykkää taiteilla ja hänen taideteoksiaan ja niistä tulleita silppuja/roskia yms on joka paikassa. Meteliä on koko ajan lasten ollessa kotona, rauhallista on siinä vaiheessa kun lapset ovat koulussa 8:30-12:30 ja sitten taas 20 jälkeen kun ovat nukkumassa. Pyykkiä on joka ikiselle päivälle koneellinen/kaksi. Tiskikone pyörii kerran päivässä. Jos ei koko ajan vahdi lapsia heiltä jää tavarat siihen mihin putoavat, ruokalautaset ja ruoantähteet pöydälle. Vessoissa on vesiväriä ympäriinsä, hiekkaa joka paikassa, sormenjälkiä seinissä ja tekstiileissä... Kokoaikainen meteli mikä lapsista tulee on todella väsyttävää, ovat seurallisia ja vilkkaita.
Koulun jälkeen tehdään läksyt, koko ajan pitää tehdä ruokaa, huolehtia ruoka-ajoista (itse söisin vain pari kertaa päivässä, lapset syövät viidesti).
Jokapäiväinen huolehtiminen että tavarat on varmasti pakattuna seuraavaa koulupäivää varten, papereita täytettynä, harrastuskamat, harrastuksiin meno (2 harrastusta/lapsi viikossa), oikomishoitojen aikataulujen huolehtiminen, kaikenmaailman sponsorien etsiminen koulujuoksuihin..
Nyt lapset ovat vuoronperään olleet flunssassa ja on jonotettu koronapuhelimiin yli 3h kerrallaan, käyty testeissä ja odotettu niitä karanteeninomaisesti, kestetty energisiä semiterveitä lapsia sisätiloissa ja yritetty tehdä töitä siinä sivussa.
Phuuh. Itselle isoin ero entiseen on lasten kanssa ehdottomasti tuo sotku ja meteli. Ei tämä nyt mitään kestämätöntä tosiaan ole, mutta ero on huomattava. Ennen lapsia kotini oli aina täydellinen ja nautin omasta rauhasta. Omaa aikaa otan kuuntelemalla äänikirjoja ja podcasteja, nauttimalla pitkistä kylvyistä.
Ruuhka-aikaa on tämä loppumaton rinki, lapset eivät ole tarpeeksi vanhoja muistaakseen huolehtia itse koulutavaroistaan esim liikuntavälineistä, tuntuu että koko ajan on uusi vuodenaika ja meillä aina ensimmäisenä pakkasaamuna kaivellaan hädissään kellarissa lapasia ja villasukkia vaikka kuinka on muka ollut tiedossa että talvi tulee. Uimakoulua edellisenä päivänä etsitään kissojen ja koirien kanssa uimalaseja koska lapsi on vaihteeksi vaihtanut huoneensa järjestystä itsekseen.
Kaiken aikatauluttaminen ja kiire, vanhempainiltoihin ei voi osallistua etänä ja niistä saatetaan ilmoittaa parin päivän varoituksella, kaiken kalenterisoiminen ja aikatauluttaminen, kaiken tekemisen muistaminen vie hirveästi resursseja. Työt, deadlinet, kokoukset, harrastukset, koulutoiminta, harrastustoiminta, kaikkien syntymäpäivien/merkkipäivien muistaminen, lahjojen ostaminen, paketoiminen, juhlavaatteista huolehtiminen, juhliin vieminen, lääkäriajat, hammashoitoajat, kampaajat, uusien vaatteiden osto kun yhtäkkiä huomaat että kaikki housut ovat lapsille lyhyitä ja niitä isoja joita olet säilynyt ei löydy yhtään mistään, koska lapsi on päättänyt myllätä kaappinsa, lemmikkien lääkäriajat, trimmaamiset, harrastuksiin ja kerhoihin ilmoittautuminen on monesti minuuttipeliä ja nopeat syövät hitaat...
Kuten sanottu, ei tämä kestämätöntä ole, mutta ero lapsettomaan elämään on huima.Ei ekaluokkalaisten hampaita oiota, kun ei kaikki maitohampaatkaan ole vielä vaihtunut! Mun lapsilla oikomishoidon tarvettakin on arvioitu ensimmäisen kerran vasta kolmannella luokalla!
Kuulostaapa teidän arki raskaalta...
- 3 lasta, päivätyö + pientila
Kyllä oiotaan ekaluokkalaisten hampaita.
Pitävät vaan tauon sitten kun toinen vaihdanta alkaa.
Ja jatkavat taas kun kaikki on rautahampaita.
Missä?
No esim. Oulussa. Omalla lapsella oikomishoito alkoi 5v:na ja jatkuu yhä kun lapsi on 12v. Ehkä max. puoli vuotta on ollut niin, ettei suussa ole ollut mitään laitetta. Syitä oikomisiin on monia ja siksi myös hoidot on erilaisia. Eikä meillä vaihdanta ole juurikaan vaikuttanut oiontaan. Tosin nyt odotellaan loppujen rautahampaiden puhkeamista, jotta tiedetään miten edetään, raudat on kuitenkin nytkin suussa.
ohis
Onnittelen. Helsingissä ei pääse.
Ei kuulemma enää Oulussakaan. No, tuo lapsi pääsis, koska hampaistossa oli oikeasti aika isot ongelmat. Mutta siskonsa, jonka hampaat myös oiottiin kevyillä hoidoilla, ei enää nykyisin pääsis hoitoon. Hoito kuitenkin ehti jo alkaa niin se hoidettiin loppuun asti. Hammaslääkärit kuulemma haluais edelleen hoitaa kaikki mitkä hoitoa tarvii, mutta ylempää on tullut ohjeet, että lievimpiä ei enää hoideta. Säästöä, säästöä. Tosin voi kysyä että mitä säästöä se on, jos nämä oikomatta jääneet sitten joskus aikuisina kuormittaa hammashoitoa, kun purentavirheet alkaa vaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Minä ehdotin aikoinani, että laittaisivat lasten tileille sen lahjarahan ns "koulutusrahastoa" kerryttämään. Ei käy.
Nyt lapset on sitten 16 ja 18 ja nyt me sitten myydään autotallillista turhaa krääsää vähitelleen Facebookissa ja Torissa. Olisi ollut helpompikin ratkaisu. Ja järkevämpi.
Kuule, se on suuri lahja, jos perheellä on varallisuutta niin, että jokainen euro ei mene juokseviin kuluihin. Silloin voi ostaa erilaisia palveluja ja pystytään harrastamaan. On myös onnekasta, jos vanhempia on kaksi, että voivat tehdä erilaisia järjestelyjä lasten hoidon järjestämiseksi eri tilanteissa. Minä en ymmärrä sinun ongelmiasi ...tai no se vaikuttaa olevan pettymys lasten isovanhempiin ja lähipiiriin. Rikot vaan itsesi miettimällä tuota. Lähtökohta on kuiteniin aina se, että vanhemmat hoitavat itse lapsensa. Se on bonusta, jos joku muukin haluaa heitä hoitaa. Tuosta mekin miehen kanssa lähdettiin ja hienosti on pärjätty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Minä ehdotin aikoinani, että laittaisivat lasten tileille sen lahjarahan ns "koulutusrahastoa" kerryttämään. Ei käy.
Nyt lapset on sitten 16 ja 18 ja nyt me sitten myydään autotallillista turhaa krääsää vähitelleen Facebookissa ja Torissa. Olisi ollut helpompikin ratkaisu. Ja järkevämpi.
Kuule, se on suuri lahja, jos perheellä on varallisuutta niin, että jokainen euro ei mene juokseviin kuluihin. Silloin voi ostaa erilaisia palveluja ja pystytään harrastamaan. On myös onnekasta, jos vanhempia on kaksi, että voivat tehdä erilaisia järjestelyjä lasten hoidon järjestämiseksi eri tilanteissa. Minä en ymmärrä sinun ongelmiasi ...tai no se vaikuttaa olevan pettymys lasten isovanhempiin ja lähipiiriin. Rikot vaan itsesi miettimällä tuota. Lähtökohta on kuiteniin aina se, että vanhemmat hoitavat itse lapsensa. Se on bonusta, jos joku muukin haluaa heitä hoitaa. Tuosta mekin miehen kanssa lähdettiin ja hienosti on pärjätty.
Mitä tämä tarkoittaa edes? Haukkumista ja uhriutumista? Ihme horinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen raskaaksi oikeastaan vain harrastukset. En lö niitä henki rajoittaa koska kaikki kolme harrastavat terveellisiä liikuntaharrastuksia ja koen että niihin kannattaa panostaa että liikunta on elämäntapa alusta asti.
Kolmen pienen lapsen kanssa koin että elämä oli hyvin rankkaa. Mutta niin halusin elää ja hyvin me pärjättiin. Mutta se oli välillä hullunmyllyä, sotkua ja säätöä.
Minä koen raskaaksi tämän koronan. Nyt jo yhden lapsen kaverin koulussa on tartuntoja (onneksi tällä kaverilla ei ole!), ja koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi tulee nää altistukset ja tartunnat.
Nyt on jo lukiossa jonka kielitunneilla esikoinen on käynyt - onneksi ei tänä syksynä - ja kahdessa koulussa ja yhdessä päiväkodissa parin kilsan päässä, saman bussireitin varressa.
Stressaa miten esikoisen kirjoitusten käy. Ja että säilytäänkö terveinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä demonisoida kannata. Meillä on yksi viisivuotias. Tuolla se katselee telkkaa aamiaisensa kanssa, nukuttiin kaikki pitkään, kun on viikonloppukin. Kohta puoliin lähdetään uimahalliin. Ei se lapsi elämää rasita. Pitäähän se viedä aamuisin päiväkotiin ja hakea sieltä, mutta päiväkoti on työmatkan varrella. Illalla se lapsi pitää syöttää ja pestä ja sellaista niinkuin muutkin ihmiset. Harrastuksia on parina iltana viikossa jokaisella. Lomilla ollaan reissailtu paljon ja viikonloppuisin käydään uimahalleissa, hoplopeissa tai vaikka museossa tai metsäkävelyllä.
En halua demonisoida ja uskon että koette tuon arjen mukavaksi. Itselle tuollainen "normiarki" tarkoittaisi luopumista niistä asioista mitä oikeasti haluan elämässä tehdä ja harrastaa, eikä sopisi mitenkään edes työaikoihini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Minä ehdotin aikoinani, että laittaisivat lasten tileille sen lahjarahan ns "koulutusrahastoa" kerryttämään. Ei käy.
Nyt lapset on sitten 16 ja 18 ja nyt me sitten myydään autotallillista turhaa krääsää vähitelleen Facebookissa ja Torissa. Olisi ollut helpompikin ratkaisu. Ja järkevämpi.
Kuule, se on suuri lahja, jos perheellä on varallisuutta niin, että jokainen euro ei mene juokseviin kuluihin. Silloin voi ostaa erilaisia palveluja ja pystytään harrastamaan. On myös onnekasta, jos vanhempia on kaksi, että voivat tehdä erilaisia järjestelyjä lasten hoidon järjestämiseksi eri tilanteissa. Minä en ymmärrä sinun ongelmiasi ...tai no se vaikuttaa olevan pettymys lasten isovanhempiin ja lähipiiriin. Rikot vaan itsesi miettimällä tuota. Lähtökohta on kuiteniin aina se, että vanhemmat hoitavat itse lapsensa. Se on bonusta, jos joku muukin haluaa heitä hoitaa. Tuosta mekin miehen kanssa lähdettiin ja hienosti on pärjätty.
Sinä olet kyllä köyhä ja osaton ihan siksi, ettei sulla ole sisälukutaitoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Minä ehdotin aikoinani, että laittaisivat lasten tileille sen lahjarahan ns "koulutusrahastoa" kerryttämään. Ei käy.
Nyt lapset on sitten 16 ja 18 ja nyt me sitten myydään autotallillista turhaa krääsää vähitelleen Facebookissa ja Torissa. Olisi ollut helpompikin ratkaisu. Ja järkevämpi.
Kuule, se on suuri lahja, jos perheellä on varallisuutta niin, että jokainen euro ei mene juokseviin kuluihin. Silloin voi ostaa erilaisia palveluja ja pystytään harrastamaan. On myös onnekasta, jos vanhempia on kaksi, että voivat tehdä erilaisia järjestelyjä lasten hoidon järjestämiseksi eri tilanteissa. Minä en ymmärrä sinun ongelmiasi ...tai no se vaikuttaa olevan pettymys lasten isovanhempiin ja lähipiiriin. Rikot vaan itsesi miettimällä tuota. Lähtökohta on kuiteniin aina se, että vanhemmat hoitavat itse lapsensa. Se on bonusta, jos joku muukin haluaa heitä hoitaa. Tuosta mekin miehen kanssa lähdettiin ja hienosti on pärjätty.
Mitä tämä tarkoittaa edes? Haukkumista ja uhriutumista? Ihme horinaa.
Ei kun juuri päinvastaista. Ottakaa itse vastuu omasta elämästänne. Huomatkaa se hyvä, mikä teillä on, älkääkä jääkö kiinni siihen, mitä teillä ei ole. Niin olette onnellisempia.
Naisesta ainakin tulee heti hormonihöyryinen Pyhä Äiti, jonka henki ja arvo yhtesikunnalle muuttu heti mittamattoman arvokkakasi, koska hän ymäärsi lisääntyä isänmaansa puolesta. Kukaan ei voi ymmärtää ja vetää vertoja hänen valtavalla väsymykselleen, ei etenkää nlapseton, olkoonkin vaikka pari kertaa rekan alle jäänyt syöpähoidoissa kulkeva iki-unton, ei voi olla mitnekään yhtä väsynyt kuin tuore (koliikki)-vauvan mutsi. Iskä taa ssaa loistaa superisänä ihan vaan, noh hengaamalla sillon tällön, ja edes valokuvissa kersojensa kanssa. Kaupassa on oikus viedä tiulaa koko klaanin leveydeltä ja huutaa toisilleen kilpaa muiden tärykalvoja puhkoen. On oikeus valittaa kaikesta, miten heitä vihataan ja väärinymmärretään Suomessa koko ajan ja tuet on liian pienet, helppoa se on sinkuilla kuin ei tarvitse huolehtia kuin minä-minästään. Juu. ja sinkku maksaa kaiken yksinään ja tuplasti vähintäänkin, mut hyshys lapsiperhekuplassa siitä.
Viikonloput juostaan minuuttiaikataululla mummolat ja kummilat läpi kiirettä voivotellen ja kummastellaan, kun sinkku vaan möllöttelee (toimettomana) yksinäänsenkin ajan, hyihyi häntä syntistä! Juu, en oikein ymmärrä tätä lajia ja olen saanut paljo nkatkeroittavia kommentteja näiltä minä ja mun per*e tyypeiltä...Perhe on muuten myös erhe kun yhden kirjaimen miinustaa alusta!;) Siltä ku nse usein kuulostaa, kun vierestä kuuntelee sitä loputonta katkeraa valitusta heidän elämästään ja kateellista piikittelyä sinkuille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Minä ehdotin aikoinani, että laittaisivat lasten tileille sen lahjarahan ns "koulutusrahastoa" kerryttämään. Ei käy.
Nyt lapset on sitten 16 ja 18 ja nyt me sitten myydään autotallillista turhaa krääsää vähitelleen Facebookissa ja Torissa. Olisi ollut helpompikin ratkaisu. Ja järkevämpi.
Kuule, se on suuri lahja, jos perheellä on varallisuutta niin, että jokainen euro ei mene juokseviin kuluihin. Silloin voi ostaa erilaisia palveluja ja pystytään harrastamaan. On myös onnekasta, jos vanhempia on kaksi, että voivat tehdä erilaisia järjestelyjä lasten hoidon järjestämiseksi eri tilanteissa. Minä en ymmärrä sinun ongelmiasi ...tai no se vaikuttaa olevan pettymys lasten isovanhempiin ja lähipiiriin. Rikot vaan itsesi miettimällä tuota. Lähtökohta on kuiteniin aina se, että vanhemmat hoitavat itse lapsensa. Se on bonusta, jos joku muukin haluaa heitä hoitaa. Tuosta mekin miehen kanssa lähdettiin ja hienosti on pärjätty.
Mitä tämä tarkoittaa edes? Haukkumista ja uhriutumista? Ihme horinaa.
Ei kun juuri päinvastaista. Ottakaa itse vastuu omasta elämästänne. Huomatkaa se hyvä, mikä teillä on, älkääkä jääkö kiinni siihen, mitä teillä ei ole. Niin olette onnellisempia.
Jaaha. Oletkin kännissä.
Lapseton pariskunta: leffateatteria, ravintolaillallisia, koko päivän sängyssä loikomisia, myöhäisiä hotelliaamiaisia ennen töihin menoa, yhteistä kuntoilua, aikataulutonta fiiliksen mukaan menemistä, nukkumaan ja heräämään kun siltä tuntuu... ja seksiä, seksiä, seksiä milloin vaan.
Lapsiperhearki: herätys klo 6, aamiainen, tarhaan, töihin, tarhaan, illallinen klo 17, leikkiminen, iltapala klo 20, iltatoimet, lapsen nukutus, siivous, pyykit, nukkumaan klo 23. Viikonloppu eroaa sillä, että ei ole tarhaa/töitä, vaan ruuanlaitto, lounas klo 11, ulkoilu, välipala klo 14, sisäleikki/ruuanlaitto, illallinen klo 17, ulkoilu, iltapala klo 20 jne. Lauantaina saunan jälkeen pikaisesti seksiä, kun lapsi katsoo pitsa possua. Samaa rutiinia päivästä toive, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen...
Tässä yhden miehen näkökulma asiaan. Lapsia 2. Ydinperhe. Toinen asuu omillaan jo, ja toinen teini. Jos olisin tiennyt, ei olisi ainuttakaan lasta. Voin tietysti syyttää itseäni, mutta se nuori sälli oli ihan eri ihminen, kuin tämä keski-ikäinen mies.
Ensin raahataan vaippoja kaupasta, ja survotaan rattaat, ja vaunut takakonttiin joka kerta, kun jonnekin mennään. Silmät pitää olla selässäkin aika monta vuotta. Mihinkään et mene, eikä ole omaa elämää. Seksin harrastus on vaikeaa. Kun ne kasvaa teineiksi, niin muuttuu vielä vaikeammaksi. Väsymys ja jatkuva huolehtiminen kiristävät pinnaa. Teininä yehdään tyhmyyksiä, ja ollaan lastensuojelun kanssa tekemisissä. Isän ja äidin hiukset muuttuvat stressistä harmaiksi. Ensimmäinen muuttaa pois kotoa. 20 vuotta lusittu. Vielä jäljellä useita vuosia kuunnella teinin vattuilua. Kun vapaus koittaa, ei olla enään nuoria. Seksiä voisi harrastaa vaikka miten usein. Mutta vuodet on tehnyt tehtävänsä. Ollaan vieraannuttu toisistamme, eikä oikein seisokkaan enää. No saatiin sentään ostettua se kesämökki näin vanhoilla päivillä. Olis saatu jo nuorena, mutta täytyi laittaa 1000e kuukaudessa lapsiin. Lapset soittaa. Tarttis vähän rahaa, ja me tultas kaveriporukan kanssa ryyppäämään teidän mökille. No mikäs siinä sitten ...tana.
No onneksi ne sitten vanhana hoitavat(laittavat laitokseen).
Onneksi meidän lapset olivat terveitä. Olisi voinut tulla vaikeasti vammainenkin, jolloin hoidat sitten niin kauan, kun henki pihisee.
Tätä lapsettomat eivät tajua. En tajunnut itsekään. Tein lapsia, kun niin kuuluu tehdä, ja saattaisi se kaduttaa jos ei oltaisi niitä tehty. Koska silloin ei olisi kokemusta, mitä perhe-elämä oikeasti on. Tällä kokemuksella en lapsia hankkisi.
Ja se vielä: Miksi luulette, että suuri osa vanhemmista on innoissaan, ja saattaa kuukausia odottaa jotain parin päivän lapsivapaata viikonloppua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt jotta pääset sitten pilkkaamaan.
No en :D Vaan kysyn siksi, että olen itse tosi yliherkkä kaikenlaiselle melulle, hälinälle ja kiireelle, ja olen ihmeissäni lukenut monia juttuja siitä, miten painajaismaiselta lapsiperhearki kuulostaa. Ja sen takia tosissani epäröin, olisiko minusta ikinä äidiksi. Itse muistan, että oma lapsuudenkotini ainakin oli aivan rauhallinen, ei meillä ollut mitään jatkuvaa kaaosta tai kiirettä tai mekkalaa. Kuitenkin lähipiirin perheitä sivusta seuraavana saan käsityksen, että vanhemmat ovat jatkuvasti stressaantuneita ja väsyneitä ja arki suorastaan kaatuu päälle. Onko oma käsitykseni lapsuudesta turhan ruusuinen, vai ovatko nykypäivän elämänmeno yleisesti vain niin paljon vaativampaa. En tosiaan kysynyt pilkkaamistarkoituksessa.
Elämässä on paljolti kyse siitä, millaiseksi sen tekee. Tietysti lapsen temperamentti voi olla vilkas ja haastava, ei näistä etukäteen tiedä. Omatkin muistikuvani lapsuudesta ovat, että rauhallista oli. Ja mitä katselen ympärilleni, monella tuntuu olevan kauhea kiire ja stressi. Kiire on monesti ihmisten itsensä valitsemaa. Tästä on hyvin kirjoittanut mm. Anna Perho: ihmisillä kuuluu olla kiire, jotta saa hyväksynnän. Menepä sanomaan jollekin, että elämäni on oikeastaan ihan rauhallista ja mukavaa; murhaavia katseita tulee! Ne on aina valintoja, jos tekee monta lasta ja jokaiselle aikaa vievät ja kalliit harrastukset jne. Meillä on kaksi lasta ja elämä on oikeastaan aika samankaltaista kuin omassa lapsuudessani. Lapset ovat harrastaneet aika vähän (kotonakin voi kyllä tehdä muuta kuin syödä sipsejä ja tuijottaa kattoon) ja pyrin kaikin tavoin rauhoittamaan elämää. Sitten on tuttavia, joilla on kauhea kiire ja huoli kaikesta ja asia ratkaistaan pykäämällä pari lasta lisää, iso talo kaikkine hommineen, muutamat lemmikkieläimet ja lukuisat harrastukset ja huh, huh, kun on kiire! Ei nähdä omien valintojen vaikutusta. Sädekehä kiiltää, kun voi kehua kiireillään. No, elämä on arvaamatonta, enkä todellakaan väitä kaikkea stressiä itse aiheutetuksi, mutta kannattaa miettiä tosiaan, mihin menee mukaan ja millä asenteella.
Missä?