Yövalvomisten jakaminen vauvaperheessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, joka on kotona, valvoo enemmän. Hän saa paikattua unenpuutettaan aamulla, kun töihinmenijän pitää jo nousta. Mutta viikonloppuna kumpikin saa yhden pitkän aamun, jolloin toinen nousee aiemmin.

Imettävälle äidille yöheräämiset ovat helpompia, kun hormonit auttaa nukahtamisessa, sitä kannattaa hyödyntää alkukuukausina. Sitten kun yösyötöt vähenee, voi toinenkin osallistua enemmän.

Mitenniin saa nukuttua aamulla jos vauva herää klo. 6 ja toinen menee töihin klo. 8?

Jos ei saa aamulla nukuttua, niin nukkuu sitten illalla. Tarvittaessa voi nukkua päivällä samaan aikaan kun vauva on päiväunilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin itsekkyys on ikävä juttu parisuhteen ja koko perheen kannalta. Vaikka lapsi on yhteinen, ei se tarkoita sitä että voi vaatia toiselta kohtuuttomia. Ei kukaan vaadi tuoretta äitiä menemään töihin, joten miksi vaatia isää tekemään 50-50 vaan koska niin pitää tehdä?!

Tämä. Ja mitä varten se äitiysloma edes on, jos isän pitää käydä töissä ja hoitaa lapsikin siinä sivussa?

Sitä varten, että äiti saa toipua synnytyksestä ja hoitaa vauvaa normaalin työpäivän tekemisen sijaan.

Äitiysloma kestää kuitenkin kestää vain 4kk.

Eli juurikin siksi, että se joka ei käy töissä, hoitaa vauvaa.

Meillä tuo äitiysloma kesti hieman yli vuoden kylläkin.

Missä maassa äitiysloma kestää muka vuoden? Ei ainakaan Suomessa.

Ja kotona oleva hoitaa vauvaa tietenkin vain silloin, kun se toinen vanhempi on töissä. Sitten kun työpäivä on ohi, vauvanhoito jaetaan.

En nyt muista mikä se virallinen nimike on, mutta äitiyslomaksi sitä kutsuttiin. Äiti siis oli vuoden kotona ja sai siihen jotain sossutukea tms ja sitten vuoden jälkeen lapsi meni päiväkotiin ja äiti töihin.

Äitiysloma on aika tasan 4 kuukautta ja se alkaa viimeistään kuukautta ennen laskettua aikaa. Kaikki sen jälkeen tuleva on vanhempien vapaasti jaettavissa (paitsi ne muutamat vain isälle jyvitetyt viikot).

Juu no saivarrellahan noista voi, mutta ei noita isät juuri pidä ja äitiyslomaksi sitä kutsutaan.

Jestas. Mun nepsymieskin on paremmin perillä asioista. 

Ei mitenkään, sama täällä. Ei yhtäkään miehen hoitamaa yösyöttöä tai muuta yöitkua. Lapset alkoivat nukkua vasta 4 ja 3 vuotiaina. Joka ikisen yön huudot, joita pahimmillaan liki 10, hoidin minä, ja myös kävin töissä. Väsymys aivan tolkuton, pinna kireällä. Päälle miehen vinkuna ”ilottomasta ja elottomasta” puolisosta, huonoksi äidiksi haukkumisen (kotia en jaksanut pitää tiptop 24/7) ja anopin kettuilu siitä, etten ollut mieliksi miehelle ja kehtasinkin olla nuutunut ja äkäinen. Apuja ei herunut ja kehtasi vielä olla pöyristynyt unikoulusta, johon lopulta sain apua terveydenhuollosta. Tasan ei mene nallekarkit... tärkeintähän oli kaikille (paitsi minulle), että mies sai nukkua ja levätä työnsä takia - vaikka teimme tismalleen samaa työtä, vaikkakin eri firmoissa.

Se valvoo kumpi on kotona, töissä käyvä nukkuu yöt. Toki esimerkiksi viikonloppuna voi sitten vaihtaa vuoroa, kun toisen ei tarvitse mennä töihin. Jos vauva on rintaruokinnalla, kannattaa myös pumpata maitoa, että välillä äidin mahdollista nukkua pidemmät unet, kun yöruokinnan voi hoitaa pullosta. 

Kannattaa myös alkaa panostaa selkeisiin rutiineihin nukkumisen suhteen jo ihan vastasyntyneestä alkaen, vaikka se tuntuisikin aluksi turhalta. Meillä vauva nukkunut 2,5 kk iästä alkaen täysiä 8 h öitä, ei siis vaadi enää maitoa yöllä. Paino on hyvin nousussa ollut koko ajan, joten ei todella tarvitse yöruokintoja enää.

Luulen että meillä avain tähän on ollut se, että aina iltaisin on annettu pullosta reilusti pumpattua maitoa, vauva on näin saanut helposti mahansa täyteen ja nukkuu siten mukavasti koko yön. Päivisin sitten syö kyllä rinnalta. 

Vierailija kirjoitti:

Minuakaan ei tuo yövalvominen kiinnostanut, joten järjestin nukkumisen niin, että saan itsekin nukuttua. Vauva nukkui vieressä ja imetin sängyssä kyljelläni maaten. Useinhan siinä imetyksen aikana nukahtaa itsekin. Ikinä en kärsinyt mistään univajeesta, vaikka lapsi söi vielä 2-vuotiaanakin 5-8 kertaa yössä. Mies ei luonnollisestikaan tähän imetystouhuun osallistunut. 

Tämä on vaarallinen tapa ja lisää kätkytkuolemariskiä. Jokainen toki itse päättää millaiset riskit haluaa vauvansa kanssa ottaa, mutta ei tuo mikään ylpeilyn aihe ole eikä sitä kannata muille markkinoida. Eikä mies voi vaatia puolisoa vaarantamaan vauvaa vain siksi ettei huvita osallistua lapsenhoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 7kk ikäinen esikoinen. Minä olen valvonut hänen kanssaan kaikki yöt tähän mennessä. Mieheni ilmoitti, että sinun tehtävänäsi on hoitaa vauva (ja koti ja pitää itsestäsi huolta...), hän käy töissä. Vauva ei ole kauheasti huutanut öisin, mutta heräilee kuitenkin 1-4 tunnin välein läpi yön. Alan olla aika väsynyt. Nyt pidän vauvalle unikoulua (yksin, mies siirtyi nukkumaan sohvalle) ja lopetan yösyöttämiset.

Palaan töihin vanhempainvapaan loputtua, mutta en jaksa uskoa, että senkään jälkeen jaetaan öitä. Mieheni tullee vetoamaan siihen, että hänen työnsä on vaativampaa ja hän tienaa enemmän. No, kyllä minä tämän yhden lapsen jaksan, mutta ainakaan minun kanssani hän ei kaiken tämän jälkeen saa haaveilemaansa isoa perhettä. Enkä usko, että lapsi myöskään alkaa olla kauheasti isänsä kanssa isompanakaan, kun ei näe häntä kuin puoli tuntia päivässä. Ellei isä ala jostain syystä tsemppaamaan ja laita perhettään ja lastaan töidensä ja harrastustensa edelle.

Meilläkin oli tuollainen kuvio. Mies vaihtui parempaan lapsen ollessa 4. Lisää lapsia en edes ajatellut hankkia, se ainokainenkin on jo aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin itsekkyys on ikävä juttu parisuhteen ja koko perheen kannalta. Vaikka lapsi on yhteinen, ei se tarkoita sitä että voi vaatia toiselta kohtuuttomia. Ei kukaan vaadi tuoretta äitiä menemään töihin, joten miksi vaatia isää tekemään 50-50 vaan koska niin pitää tehdä?!

Tämä. Ja mitä varten se äitiysloma edes on, jos isän pitää käydä töissä ja hoitaa lapsikin siinä sivussa?

Sitä varten, että äiti saa toipua synnytyksestä ja hoitaa vauvaa normaalin työpäivän tekemisen sijaan.

Äitiysloma kestää kuitenkin kestää vain 4kk.

Eli juurikin siksi, että se joka ei käy töissä, hoitaa vauvaa.

Meillä tuo äitiysloma kesti hieman yli vuoden kylläkin.

Missä maassa äitiysloma kestää muka vuoden? Ei ainakaan Suomessa.

Ja kotona oleva hoitaa vauvaa tietenkin vain silloin, kun se toinen vanhempi on töissä. Sitten kun työpäivä on ohi, vauvanhoito jaetaan.

En nyt muista mikä se virallinen nimike on, mutta äitiyslomaksi sitä kutsuttiin. Äiti siis oli vuoden kotona ja sai siihen jotain sossutukea tms ja sitten vuoden jälkeen lapsi meni päiväkotiin ja äiti töihin.

Äitiysloma on aika tasan 4 kuukautta ja se alkaa viimeistään kuukautta ennen laskettua aikaa. Kaikki sen jälkeen tuleva on vanhempien vapaasti jaettavissa (paitsi ne muutamat vain isälle jyvitetyt viikot).

Juu no saivarrellahan noista voi, mutta ei noita isät juuri pidä ja äitiyslomaksi sitä kutsutaan.

No ei kyllä kutsuta vaan vanhempainvapaaksi. Ja sivistyneissä akateemisissa piireissä niitä pitää kyllä isätkin. Teidän sovinistipellejen junttipiireistä en tiedä eikä suoraan sanottuna kiinnostakaan. Ihmettelen vaan, kuka suostuu tuollaisen kanssa naimisiin ja lapsia hankkimaan.

-eri

Heh. Olemme kylläkin kummatkin akateemisia, mutta emme toki humanistisilta aloilta, jotka ilmeisesti ainoastaan akateemisiksi teidän toimesta lasketaan.

Vaimolleni sopii tämä järjestely hyvin, enkä toki olisi muunlaista vaimoa ottanutkaan.

Tuossa voisikin ehkä painottaa myös naisille sitä, että kannattaa tarkistaa ennen lapsien hankkimista että näkemykset näistä asioista kohtaavat.

Iso osa miehistä on nimittäin kaltaisiani epämoderneja miehiä ja voi olla ikävää jos tuo tulee sitten yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin itsekkyys on ikävä juttu parisuhteen ja koko perheen kannalta. Vaikka lapsi on yhteinen, ei se tarkoita sitä että voi vaatia toiselta kohtuuttomia. Ei kukaan vaadi tuoretta äitiä menemään töihin, joten miksi vaatia isää tekemään 50-50 vaan koska niin pitää tehdä?!

Tämä. Ja mitä varten se äitiysloma edes on, jos isän pitää käydä töissä ja hoitaa lapsikin siinä sivussa?

Sitä varten, että äiti saa toipua synnytyksestä ja hoitaa vauvaa normaalin työpäivän tekemisen sijaan.

Äitiysloma kestää kuitenkin kestää vain 4kk.

Eli juurikin siksi, että se joka ei käy töissä, hoitaa vauvaa.

Meillä tuo äitiysloma kesti hieman yli vuoden kylläkin.

Missä maassa äitiysloma kestää muka vuoden? Ei ainakaan Suomessa.

Ja kotona oleva hoitaa vauvaa tietenkin vain silloin, kun se toinen vanhempi on töissä. Sitten kun työpäivä on ohi, vauvanhoito jaetaan.

En nyt muista mikä se virallinen nimike on, mutta äitiyslomaksi sitä kutsuttiin. Äiti siis oli vuoden kotona ja sai siihen jotain sossutukea tms ja sitten vuoden jälkeen lapsi meni päiväkotiin ja äiti töihin.

Äitiysloma on aika tasan 4 kuukautta ja se alkaa viimeistään kuukautta ennen laskettua aikaa. Kaikki sen jälkeen tuleva on vanhempien vapaasti jaettavissa (paitsi ne muutamat vain isälle jyvitetyt viikot).

Juu no saivarrellahan noista voi, mutta ei noita isät juuri pidä ja äitiyslomaksi sitä kutsutaan.

No ei kyllä kutsuta vaan vanhempainvapaaksi. Ja sivistyneissä akateemisissa piireissä niitä pitää kyllä isätkin. Teidän sovinistipellejen junttipiireistä en tiedä eikä suoraan sanottuna kiinnostakaan. Ihmettelen vaan, kuka suostuu tuollaisen kanssa naimisiin ja lapsia hankkimaan.

-eri

Heh. Olemme kylläkin kummatkin akateemisia, mutta emme toki humanistisilta aloilta, jotka ilmeisesti ainoastaan akateemisiksi teidän toimesta lasketaan.

Vaimolleni sopii tämä järjestely hyvin, enkä toki olisi muunlaista vaimoa ottanutkaan.

Tuossa voisikin ehkä painottaa myös naisille sitä, että kannattaa tarkistaa ennen lapsien hankkimista että näkemykset näistä asioista kohtaavat.

Iso osa miehistä on nimittäin kaltaisiani epämoderneja miehiä ja voi olla ikävää jos tuo tulee sitten yllätyksenä.

Teillä siis sinä olet alusta asti maksanut kaiken ja vaimo on tehnyt kaikki kotityöt. Noinhan se perinteisissä, tai siis epämoderneissa, perheissä menee. Vaimollesi ei yksin lapsesta vastaaminen ole tullut yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakaan ei tuo yövalvominen kiinnostanut, joten järjestin nukkumisen niin, että saan itsekin nukuttua. Vauva nukkui vieressä ja imetin sängyssä kyljelläni maaten. Useinhan siinä imetyksen aikana nukahtaa itsekin. Ikinä en kärsinyt mistään univajeesta, vaikka lapsi söi vielä 2-vuotiaanakin 5-8 kertaa yössä. Mies ei luonnollisestikaan tähän imetystouhuun osallistunut. 

Tämä on vaarallinen tapa ja lisää kätkytkuolemariskiä. Jokainen toki itse päättää millaiset riskit haluaa vauvansa kanssa ottaa, mutta ei tuo mikään ylpeilyn aihe ole eikä sitä kannata muille markkinoida. Eikä mies voi vaatia puolisoa vaarantamaan vauvaa vain siksi ettei huvita osallistua lapsenhoitoon.

Ei selvin päin oleva äiti tukehduta lastaan, joten ei siinä mitään vaaraa ollut. Ja vähän isompi lapsi on jo melko omatoiminekin, joten taaperon kanssa yöimetykset oli jo helppojakin. Aamulla parivuotias osasi jo ojentaa minulle ikkunalaudalta vesipullon, ennen kuin alkoi ottaa aamumaitojaan. Oli ilmeisesti nähnyt, että minä aina aamulla kovasti juon. Tai sitten oli huomannut, että maitoa tulee paremmin kun äiti saa vettä. 

Ei ole mitään huonoja muistoja jäänyt noista yösyötöistä. Ne loppuivat aikanaan ilman mitään huutounikouluja. 

Mies osallistui lapsen ja kodin hoitoon kyllä muuten. Mutta ei imettänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakaan ei tuo yövalvominen kiinnostanut, joten järjestin nukkumisen niin, että saan itsekin nukuttua. Vauva nukkui vieressä ja imetin sängyssä kyljelläni maaten. Useinhan siinä imetyksen aikana nukahtaa itsekin. Ikinä en kärsinyt mistään univajeesta, vaikka lapsi söi vielä 2-vuotiaanakin 5-8 kertaa yössä. Mies ei luonnollisestikaan tähän imetystouhuun osallistunut. 

Tämä on vaarallinen tapa ja lisää kätkytkuolemariskiä. Jokainen toki itse päättää millaiset riskit haluaa vauvansa kanssa ottaa, mutta ei tuo mikään ylpeilyn aihe ole eikä sitä kannata muille markkinoida. Eikä mies voi vaatia puolisoa vaarantamaan vauvaa vain siksi ettei huvita osallistua lapsenhoitoon.

Sitä paitsi jos on mies, joka polttaa tupakkaa, vauva ei voi nukkua perhepedissä. Eikä mies tietenkään minkään niin vähäpätöisen asian kuin vauvan vuoksi ryhdy sitä lopettamaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin itsekkyys on ikävä juttu parisuhteen ja koko perheen kannalta. Vaikka lapsi on yhteinen, ei se tarkoita sitä että voi vaatia toiselta kohtuuttomia. Ei kukaan vaadi tuoretta äitiä menemään töihin, joten miksi vaatia isää tekemään 50-50 vaan koska niin pitää tehdä?!

Tämä. Ja mitä varten se äitiysloma edes on, jos isän pitää käydä töissä ja hoitaa lapsikin siinä sivussa?

Sitä varten, että äiti saa toipua synnytyksestä ja hoitaa vauvaa normaalin työpäivän tekemisen sijaan.

Äitiysloma kestää kuitenkin kestää vain 4kk.

Eli juurikin siksi, että se joka ei käy töissä, hoitaa vauvaa.

Meillä tuo äitiysloma kesti hieman yli vuoden kylläkin.

Missä maassa äitiysloma kestää muka vuoden? Ei ainakaan Suomessa.

Ja kotona oleva hoitaa vauvaa tietenkin vain silloin, kun se toinen vanhempi on töissä. Sitten kun työpäivä on ohi, vauvanhoito jaetaan.

En nyt muista mikä se virallinen nimike on, mutta äitiyslomaksi sitä kutsuttiin. Äiti siis oli vuoden kotona ja sai siihen jotain sossutukea tms ja sitten vuoden jälkeen lapsi meni päiväkotiin ja äiti töihin.

Äitiysloma on aika tasan 4 kuukautta ja se alkaa viimeistään kuukautta ennen laskettua aikaa. Kaikki sen jälkeen tuleva on vanhempien vapaasti jaettavissa (paitsi ne muutamat vain isälle jyvitetyt viikot).

Juu no saivarrellahan noista voi, mutta ei noita isät juuri pidä ja äitiyslomaksi sitä kutsutaan.

No ei kyllä kutsuta vaan vanhempainvapaaksi. Ja sivistyneissä akateemisissa piireissä niitä pitää kyllä isätkin. Teidän sovinistipellejen junttipiireistä en tiedä eikä suoraan sanottuna kiinnostakaan. Ihmettelen vaan, kuka suostuu tuollaisen kanssa naimisiin ja lapsia hankkimaan.

-eri

Heh. Olemme kylläkin kummatkin akateemisia, mutta emme toki humanistisilta aloilta, jotka ilmeisesti ainoastaan akateemisiksi teidän toimesta lasketaan.

Vaimolleni sopii tämä järjestely hyvin, enkä toki olisi muunlaista vaimoa ottanutkaan.

Tuossa voisikin ehkä painottaa myös naisille sitä, että kannattaa tarkistaa ennen lapsien hankkimista että näkemykset näistä asioista kohtaavat.

Iso osa miehistä on nimittäin kaltaisiani epämoderneja miehiä ja voi olla ikävää jos tuo tulee sitten yllätyksenä.

Teillä siis sinä olet alusta asti maksanut kaiken ja vaimo on tehnyt kaikki kotityöt. Noinhan se perinteisissä, tai siis epämoderneissa, perheissä menee. Vaimollesi ei yksin lapsesta vastaaminen ole tullut yllätyksenä.

Ihan normaalisti osallistun kotitöihin. Vaippoja en kuitenkaan vaihda.

Ja toki valtaosin minun rahoilla eletään ainakin tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen käy päivisin töissä niin ei kyllä yövalvo viikolla. Jos 6 kk vauva valvoo koko yön, niin hakekaa jostain apua.

Uni on ihmisen perustarve siinä missä ruoka ja vesikin, joten ei ole mitään syytä miksi työssäkäyvä "ansaitsisi" sitä enemmän kuin kotona oleva. Ja mitkään pienet päikkärit eivät riitä korvaamaan yöunia, joten niihin on turha vedota.

On. Liikenneturvallisuus.

Äidithän ei päiväsaikaan koskaan aja autolla, kuskaa vauvaa neuvolaan, käy missään muskareissa tai vauvauinnissa saatikka kaupassa. Nököttävät vaan kotona koko vauva vuoden. 🙄

Eihän ne voi käydä, kun ne valvoo lapsen kanssa kaikki yöt! Johan se on tässä ketjussa moneen kertaan kerrottu. Silloin se äiti ei aja autolla, ei mene muskariin tai vauvauintiin ja neuvolaankin pääsee taksilla.

Vai onko niin, että se äiti ei edes yritä nukkua päivällä?

Yritys ei auta, jos ei pysty nukkumaan. Katsos kun jotkut näistä perheensä elättäjistä odottavat, että kotona on kaikki pyykit ja siivoukset hoidettu ja ruuat valmiina pöydässä kun työnsankari tulee kotiin, ja jotkut naiset jopa hyväksyvät nämä vaatimukset.

Miten kukaan saa tuohon kulumaan 8 tuntia? Vai lähteekö se ruuanlaitto siitä, että metsästetään peura, nyljetään ja paloitellaan se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 7kk ikäinen esikoinen. Minä olen valvonut hänen kanssaan kaikki yöt tähän mennessä. Mieheni ilmoitti, että sinun tehtävänäsi on hoitaa vauva (ja koti ja pitää itsestäsi huolta...), hän käy töissä. Vauva ei ole kauheasti huutanut öisin, mutta heräilee kuitenkin 1-4 tunnin välein läpi yön. Alan olla aika väsynyt. Nyt pidän vauvalle unikoulua (yksin, mies siirtyi nukkumaan sohvalle) ja lopetan yösyöttämiset.

Palaan töihin vanhempainvapaan loputtua, mutta en jaksa uskoa, että senkään jälkeen jaetaan öitä. Mieheni tullee vetoamaan siihen, että hänen työnsä on vaativampaa ja hän tienaa enemmän. No, kyllä minä tämän yhden lapsen jaksan, mutta ainakaan minun kanssani hän ei kaiken tämän jälkeen saa haaveilemaansa isoa perhettä. Enkä usko, että lapsi myöskään alkaa olla kauheasti isänsä kanssa isompanakaan, kun ei näe häntä kuin puoli tuntia päivässä. Ellei isä ala jostain syystä tsemppaamaan ja laita perhettään ja lastaan töidensä ja harrastustensa edelle.

Meilläkin oli tuollainen kuvio. Mies vaihtui parempaan lapsen ollessa 4. Lisää lapsia en edes ajatellut hankkia, se ainokainenkin on jo aikuinen.

Minä olen päättänyt, että en tee isoja ratkaisuja ennen kuin olen taas levänneempi, töissä ja lopettanut imetyksen. Mutta onhan se käynyt mielessä, että paljon helpompi olisi vauvaa kasvattaa ja hoitaa yksin ilman riitaa, moitteita ja ilkeilyjä miehen taholta. Ei se raha ihan kaikkea kuitenkaan korvaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 7kk ikäinen esikoinen. Minä olen valvonut hänen kanssaan kaikki yöt tähän mennessä. Mieheni ilmoitti, että sinun tehtävänäsi on hoitaa vauva (ja koti ja pitää itsestäsi huolta...), hän käy töissä. Vauva ei ole kauheasti huutanut öisin, mutta heräilee kuitenkin 1-4 tunnin välein läpi yön. Alan olla aika väsynyt. Nyt pidän vauvalle unikoulua (yksin, mies siirtyi nukkumaan sohvalle) ja lopetan yösyöttämiset.

Palaan töihin vanhempainvapaan loputtua, mutta en jaksa uskoa, että senkään jälkeen jaetaan öitä. Mieheni tullee vetoamaan siihen, että hänen työnsä on vaativampaa ja hän tienaa enemmän. No, kyllä minä tämän yhden lapsen jaksan, mutta ainakaan minun kanssani hän ei kaiken tämän jälkeen saa haaveilemaansa isoa perhettä. Enkä usko, että lapsi myöskään alkaa olla kauheasti isänsä kanssa isompanakaan, kun ei näe häntä kuin puoli tuntia päivässä. Ellei isä ala jostain syystä tsemppaamaan ja laita perhettään ja lastaan töidensä ja harrastustensa edelle.

Nyt vielä kerrot, että perheen kulut jaetaan tulojen suhteessa, ei suinkaan tasan?

Vauvoista ei ikinä tiedä.Meillä oli ekalla koliikki.Huusi päivät putkeen ja yöllä heräili tiuhaan tahtiin/valvoi.Meillä eka jaettiin yöt niin,että mies oli joskus puoli yötä vauvan kanssa ja sit mä toisen puolen.Ei toiminut yhtään.Olin aivan sekaisin koko ajan,kun en koskaan saanut nukkua kunnolla.Kuulin vauvan huudon päivisinkin,kun yritin nukkua/levätä.Eli en voinut nukkua ollenkaan.Miestä ei vapaapäivinä huvittanut lapsen kanssa valvominen,ei myöskään lomilla.Eli yksin valvoin ja hoidin.Pikkukakkonen oli aurinkoisempi.Ei ollut koliikkia,eikä muutakaan,mutta heräili 10 min.välein.Lisäksi mun unirytmi oli jo aivan sekaisin ykkösestä,joten en voinut nukkua kakkosenkaan aikana.Miestä ei hoitaminen kiinnostanut ja lisäksi oli vanhempi lapsi,joka ei tietenkään enää nukkunut päikkäreitä,että olisi saanut itse levätä.Kolmonen oli keskonen ongelmineen ja sairasteli koko ajan.Ekat puolitoista vuotta oltiin sairaita kolmosen kanssa minä kolme viikkoa ja sitten taas vauva,kun vauva parani,niin taas mulla pukkasi uutta sairautta,jne. jne. ,miestä ei lapsenhoito kiinnostanut,joten hoidin kolmosenkin yksin.Kolmonen onneksi oli hiukan parempi nukkuja,kun muut,joten sain edes joskus nukkua ja levätä.Kaikki lapset ovat olleet noin kolmevuotiaita,kun ovat nukkuneet ekan kokonaisen yönsä.17 vuotta on kulunut ja yksin olen hoitanut.Ilman vapaapäiviä,kesälomia tai muitakaan helpotuksia.Kun miehellä esim kesälomaa,niin eipä ole kakaroiden hoito kiinnostanut pahemmin,että yksin olen hoitanut lapseni,aina.Näin meillä.

Meillä poika ei jaksanut käydä töissä ja valvoa öitä. Niinpä hän tuli vauvan kanssa mummolaan ja minä opetin lapsenlapsen nukkumaan. Yhdessä viikonlopussa se onnistui 3 kk ikäisen kanssa, vaikka miniä viikolla sitten palauttikin valvomisen takaisin. Poika piti sitten isyysvapaata viikon, tulivat perheenä mummolaan ja opetin sen miniänkin siihen, että öisin nukutaan. Neljä vuorokautta se yritti yöt valvoa, mutta katkaistiin netti ja napattiin puhelin pois (no sen teki miehensä, en minä) ja saatiin koko perhe oikeaan rytmiin. Riitaahan se miniän kanssa suureksi osaksi oli, mutta lopulta se uskoi, että terve vauva nukkuu, kun sen antaa nukkua ja jos vauva valvoo ja jokeltaa, niin se ei ole psyyken kehitykselle pahasta.

Meillä on molemmat saaneet nukkua tarpeen mukaan. Koska vauvat on olleet helppoja, niin kotona olija on pääsääntöisesti hoitanut yöherätykset ja nukkunut sitten tarvittaessa iltapäikkärit toisen tullessa töistä. Lapsia kolme niin päivällä ei voi nukkua. Molempien kotona ja hereillä ollessa lapsia ja kotia hoidetaan 50-50. Myös omaa aikaa saa silloin kun sitä tarvitsee, kumpi vaan. Kotona olija tekee päivän aikana ne kotityöt jotka ehtii, loput tehdään illalla ja viikonloppuna.

Tärkeintä on minusta pitää keskusteluyhteys auki ja huolehtia siitä ettei kumpikaan uuvu liikaa. Jos olisi ollut kymmenen kertaa yössä herääviä koliikkivauvoja, olisi työssäkäyvän pitänyt ottaa enemmän koppia.

Työssäkäyvänä, vastuullista ja hyväpalkkaista työtä tekevänä äitinä ymmärrän miten tärkeää yöunet voivat työssäkävijälle olla, mutta sille ei oikein löydy ymmärrystä että lastenhoidosta pitäisi päästä lusmuilemaan iltaisin ja viikonloppuisin. Lähtökohtaisesti, jos ei lasten kanssa oleminen nappaa niin älä hanki lapsia. Lapset ansaitsevat kaksi läsnäolevaa, huolehtivaa ja välittävää vanhempaa. Mikään uraohjuksen takoma rahamäärä ei tätä korvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin itsekkyys on ikävä juttu parisuhteen ja koko perheen kannalta. Vaikka lapsi on yhteinen, ei se tarkoita sitä että voi vaatia toiselta kohtuuttomia. Ei kukaan vaadi tuoretta äitiä menemään töihin, joten miksi vaatia isää tekemään 50-50 vaan koska niin pitää tehdä?!

Tämä. Ja mitä varten se äitiysloma edes on, jos isän pitää käydä töissä ja hoitaa lapsikin siinä sivussa?

Sitä varten, että äiti saa toipua synnytyksestä ja hoitaa vauvaa normaalin työpäivän tekemisen sijaan.

Äitiysloma kestää kuitenkin kestää vain 4kk.

Eli juurikin siksi, että se joka ei käy töissä, hoitaa vauvaa.

Meillä tuo äitiysloma kesti hieman yli vuoden kylläkin.

Missä maassa äitiysloma kestää muka vuoden? Ei ainakaan Suomessa.

Ja kotona oleva hoitaa vauvaa tietenkin vain silloin, kun se toinen vanhempi on töissä. Sitten kun työpäivä on ohi, vauvanhoito jaetaan.

En nyt muista mikä se virallinen nimike on, mutta äitiyslomaksi sitä kutsuttiin. Äiti siis oli vuoden kotona ja sai siihen jotain sossutukea tms ja sitten vuoden jälkeen lapsi meni päiväkotiin ja äiti töihin.

Äitiysloma on aika tasan 4 kuukautta ja se alkaa viimeistään kuukautta ennen laskettua aikaa. Kaikki sen jälkeen tuleva on vanhempien vapaasti jaettavissa (paitsi ne muutamat vain isälle jyvitetyt viikot).

Juu no saivarrellahan noista voi, mutta ei noita isät juuri pidä ja äitiyslomaksi sitä kutsutaan.

No ei kyllä kutsuta vaan vanhempainvapaaksi. Ja sivistyneissä akateemisissa piireissä niitä pitää kyllä isätkin. Teidän sovinistipellejen junttipiireistä en tiedä eikä suoraan sanottuna kiinnostakaan. Ihmettelen vaan, kuka suostuu tuollaisen kanssa naimisiin ja lapsia hankkimaan.

-eri

Heh. Olemme kylläkin kummatkin akateemisia, mutta emme toki humanistisilta aloilta, jotka ilmeisesti ainoastaan akateemisiksi teidän toimesta lasketaan.

Vaimolleni sopii tämä järjestely hyvin, enkä toki olisi muunlaista vaimoa ottanutkaan.

Tuossa voisikin ehkä painottaa myös naisille sitä, että kannattaa tarkistaa ennen lapsien hankkimista että näkemykset näistä asioista kohtaavat.

Iso osa miehistä on nimittäin kaltaisiani epämoderneja miehiä ja voi olla ikävää jos tuo tulee sitten yllätyksenä.

No ei pelkoa että yksikään minun tuttuni noin vastenmieliseen junttiin sekaantuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin itsekkyys on ikävä juttu parisuhteen ja koko perheen kannalta. Vaikka lapsi on yhteinen, ei se tarkoita sitä että voi vaatia toiselta kohtuuttomia. Ei kukaan vaadi tuoretta äitiä menemään töihin, joten miksi vaatia isää tekemään 50-50 vaan koska niin pitää tehdä?!

Tämä. Ja mitä varten se äitiysloma edes on, jos isän pitää käydä töissä ja hoitaa lapsikin siinä sivussa?

Sitä varten, että äiti saa toipua synnytyksestä ja hoitaa vauvaa normaalin työpäivän tekemisen sijaan.

Äitiysloma kestää kuitenkin kestää vain 4kk.

Eli juurikin siksi, että se joka ei käy töissä, hoitaa vauvaa.

Meillä tuo äitiysloma kesti hieman yli vuoden kylläkin.

Missä maassa äitiysloma kestää muka vuoden? Ei ainakaan Suomessa.

Ja kotona oleva hoitaa vauvaa tietenkin vain silloin, kun se toinen vanhempi on töissä. Sitten kun työpäivä on ohi, vauvanhoito jaetaan.

En nyt muista mikä se virallinen nimike on, mutta äitiyslomaksi sitä kutsuttiin. Äiti siis oli vuoden kotona ja sai siihen jotain sossutukea tms ja sitten vuoden jälkeen lapsi meni päiväkotiin ja äiti töihin.

Äitiysloma on aika tasan 4 kuukautta ja se alkaa viimeistään kuukautta ennen laskettua aikaa. Kaikki sen jälkeen tuleva on vanhempien vapaasti jaettavissa (paitsi ne muutamat vain isälle jyvitetyt viikot).

Juu no saivarrellahan noista voi, mutta ei noita isät juuri pidä ja äitiyslomaksi sitä kutsutaan.

No ei kyllä kutsuta vaan vanhempainvapaaksi. Ja sivistyneissä akateemisissa piireissä niitä pitää kyllä isätkin. Teidän sovinistipellejen junttipiireistä en tiedä eikä suoraan sanottuna kiinnostakaan. Ihmettelen vaan, kuka suostuu tuollaisen kanssa naimisiin ja lapsia hankkimaan.

-eri

Heh. Olemme kylläkin kummatkin akateemisia, mutta emme toki humanistisilta aloilta, jotka ilmeisesti ainoastaan akateemisiksi teidän toimesta lasketaan.

Vaimolleni sopii tämä järjestely hyvin, enkä toki olisi muunlaista vaimoa ottanutkaan.

Tuossa voisikin ehkä painottaa myös naisille sitä, että kannattaa tarkistaa ennen lapsien hankkimista että näkemykset näistä asioista kohtaavat.

Iso osa miehistä on nimittäin kaltaisiani epämoderneja miehiä ja voi olla ikävää jos tuo tulee sitten yllätyksenä.

No ei pelkoa että yksikään minun tuttuni noin vastenmieliseen junttiin sekaantuisi.

Tuo on sikäli hyvä, että sosiaaliset piirit usein erottavat ne, joilla on realistinen kuva äitiydestä ja ne, joille äitiys on kapakassa istumista sillä välin kun työtön mies hoitaa kotona lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vauvoista ei ikinä tiedä.Meillä oli ekalla koliikki.Huusi päivät putkeen ja yöllä heräili tiuhaan tahtiin/valvoi.Meillä eka jaettiin yöt niin,että mies oli joskus puoli yötä vauvan kanssa ja sit mä toisen puolen.Ei toiminut yhtään.Olin aivan sekaisin koko ajan,kun en koskaan saanut nukkua kunnolla.Kuulin vauvan huudon päivisinkin,kun yritin nukkua/levätä.Eli en voinut nukkua ollenkaan.Miestä ei vapaapäivinä huvittanut lapsen kanssa valvominen,ei myöskään lomilla.Eli yksin valvoin ja hoidin.Pikkukakkonen oli aurinkoisempi.Ei ollut koliikkia,eikä muutakaan,mutta heräili 10 min.välein.Lisäksi mun unirytmi oli jo aivan sekaisin ykkösestä,joten en voinut nukkua kakkosenkaan aikana.Miestä ei hoitaminen kiinnostanut ja lisäksi oli vanhempi lapsi,joka ei tietenkään enää nukkunut päikkäreitä,että olisi saanut itse levätä.Kolmonen oli keskonen ongelmineen ja sairasteli koko ajan.Ekat puolitoista vuotta oltiin sairaita kolmosen kanssa minä kolme viikkoa ja sitten taas vauva,kun vauva parani,niin taas mulla pukkasi uutta sairautta,jne. jne. ,miestä ei lapsenhoito kiinnostanut,joten hoidin kolmosenkin yksin.Kolmonen onneksi oli hiukan parempi nukkuja,kun muut,joten sain edes joskus nukkua ja levätä.Kaikki lapset ovat olleet noin kolmevuotiaita,kun ovat nukkuneet ekan kokonaisen yönsä.17 vuotta on kulunut ja yksin olen hoitanut.Ilman vapaapäiviä,kesälomia tai muitakaan helpotuksia.Kun miehellä esim kesälomaa,niin eipä ole kakaroiden hoito kiinnostanut pahemmin,että yksin olen hoitanut lapseni,aina.Näin meillä.

Lisäisin vielä,että töissäkin olen välissä käynyt ja rontannut pyörällä muksua hoitoon valvomisten lisäksi.Ekan ollessa 4v.menin töihin.Jäin pois,kun kakkonen syntyi.Kakkonen meni hoitoon 2v. ja kolmosen synnyttyä viisi vuotta myöhemmin jäin pois työstä.Miestä ei ole lapsenhoito kiinnostanut sen enempää,vaikka kävin töissäkin.Teen fyysistä työtä.Miehen työ on kuulemma raskaampaa,lähinnä kävelyä ja asiakaspalvelua.