Lue keskustelun säännöt.
Miksi et halua lapsia?
18.09.2013 |
Eli kysymys niille, jotka eivät halua lapsia. Oletko joskus kenties halunnut, mutta päätynytkin toisiin ajatuksiin? Mitkä ovat ne suurimmat syyt olla hankkimatta lapsia?
Kommentit (75)
Kysymys siis kuuluu, miksi olen tällainen kuin olen. Siihen vaikuttavat geenit ja ympäristötekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä on lukemattomia. Päätin jo lapsena, että elän elämäni tietoisesti ja teen mahdollisimman vähän asioita vahingossa. En ole koskaan halunnut lasta, joten olisi ollut vastoin perustavoitettani antaa vahingolle mahdollisuus. Lasta pitää haluta ja lisäksi lapselle pitää olla antaa ehjä perhe. Sitäkään vaatimusta en olisi pystynyt täyttämään. En ole vielä kertaakaan seurustellut miehen kanssa, josta olisi voinut olla varma, ettei hän jätä lastaan. Oma lapsuuteni oli onneton ja olin aikuisten armoilla. Siksi lapset ovat aina säälittäneet minua enkä ole halunnut saattaa ketään sellaiseen asemaan. Ja voihan sen sanoa niinkin, että kukaan sielu ei ole halunnut tulla kauttani maailmaan. Jos olisi halunnut, olisi keino kyllä löytynyt. En ole varma, olisinko pystynyt aborttiin. Nyt lapsen mahdollisuus on kohdaltani jo ohi, sillä munasarjani eivät enää kypsytä munasoluja.
Mä en usko tohon sun kommenttiin pätkän vertaa... Mä ainakin rakastin jo lapsena vanhempiani hyvin vahvasti. Rakastan edelleen. En ymmärrä miksi sä ajattelet noin...kyyninenköh?
En vain halua. Miksi sitä tarvitsisi edes perustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 00:27"]
En vain halua. Miksi sitä tarvitsisi edes perustella?
[/quote]
Miksi et halua palata islamiin?
Miksi et halua asua vanhassa majakassa?
Miksi et halua kasvattaa hevosia?
Miksi et ole fennovegaani?
Koska en ole ikinä halunnut.
Koska ajatus siitä, että mun sisällä pitäis kasvaa joku ja mun pitäis puskea se ulos ja sitten olla nukkumatta ja ruokkia sitä rinnoistani, on musta ihan friikki ja aika kamala. Ei ole sellaista "naiseuden" tms. tunnetta. Ihmettelen, miten lähes kaikki naiset haluavat ryhtyä tuohon, eikö pelota, synnytykseen voi kuolla... kun kuitenkin muutoin ainakin mun tutut naiset on tosi varovaisia ja pelokkaita, pelkää vaikka ajaa pyörällä keskustassa.
Koska nainen joutuu siinä niin suuren vastuun ja rasituksen alle, eikä kaikkeavoi jakaa tasan miehen kanssa.
Koska tarvitsen tosi paljon rauhaa ja hiljaisuutta.
Koska lapsiperheissä vierailu on osoittanut, ettei siinä ole mitään, mitä haluaisin. Miks mua kiinnostais muumimaailma, tai se, etten ehdi lukea hesaria? Pahiten ahdistaa ajatus siitä, että sen lapsen kaverit olis sitten mun kotona leikkimässä. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen se itsekäs paskiainen joka haluaa nukkua yönsä rauhassa, ja mennä ja tulla oman mieleni mukaan, ollen vastuussa vain itsestäni ja itselleni.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 13:18"]
Koska olen se itsekäs paskiainen joka haluaa nukkua yönsä rauhassa, ja mennä ja tulla oman mieleni mukaan, ollen vastuussa vain itsestäni ja itselleni.
[/quote]
Me too!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kokenut halua tulla äidiksi. Kaikki muut syyt ovat tekosyitä.
Miehelläni on jo 2 lasta , enkä halua sekoittaa näiden lasten elämää enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en ole koskaan halunnut lapsia tai lapsiperhe-elämää.
En vaan halua.
ei ole mitään erityistä syyyä, en vaan halua. Ihan kuten en halua lukea itseäni lääkäriksi tai kuten en halua asua rivitalossa.
Ei noihinkaan mitään perustelua ole, lääkäreissä ei ole mitään vikaa kuten ei rivitalossakaan, ei vaan ole mun juttu vaikkei asiaan liitykään mitään draamaa, vastenmielisyyttä tai muutakaan negatiivista tunnetta. Itse asiassa ei mitään tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan harrastaa seksiä joka päivä tunnista muutamaan tuntiin. Ei onnistu jos on lapsia. Mulla ei myöskään ole hoivaviettiä. Lisäksi mun elämällä on ihan toisenlainen tarkoitus, ns. kutsumus.
Äitini kyseli jatkuvasti samaa. Sitten mä yli kolmekymppisenä tajusin sen miksi mä en halua. Koska mä olen lapseni juuri saanut kasvatettua aikuiseksi.
Eli siis 10 vuotta nuoremmat sisareni jätettiin mulle tuon tuosta hoitoon milloin milläkin tekosyyllä. Oli äidillä duunia, oli tyttöjen menoja, hän halusi omaa aikaa, reissas etelässä jne.
Mä aloitin 11 vuotiaana tuon rumban, eikä se nyt vielä 41 vuotiaana ole loppunut. Lämpimät ovat välit siskoihin, äitiin ei niinkään - kellään.
Me ollaan miehen kanssa oltu onnellisia näinkin.
Minulla ei ole mitään kiinnostusta äitiyteen. Tiedän, että olisin huono ja kärsimätön äiti, mm. koska kotona ollessani en siedä mitään hälyä ja vietän suurimman osan päivistäni hiljaisuudessa. En myöskään halua huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäni enkä ole kärsivällinen tai sitoutumiskykyinen muissa kuin asioissa, joita kohtaan tunnen taiteellista intohimoa. En pidä vauvoja tai pikkulapsia söpöinä tai kiinnostavina, vaan useimmiten rumina ja ärsyttävinä. Ottaen huomioon, että kyllästyn helposti, en halua sitoutua huolehtimaan sellaisesta. Lempiviihteeni ei ole lapsille sopivaa (katson melko paljon materiaalia, jossa on kiroilua, väkivaltaa ja alastomuutta) enkä suostuisi tekemään kompromisseja ajanvietteeni suhteen äidin roolin takia.
Haluan olla vapaa toimimaan spontaanisti kaikilla elämän alueilla - minun on voitava halutessani lopettaa ikävä työ, mennä puoleksi vuodeksi mökille kirjoittamaan/maalaamaan, lähteä ulkomaanmatkalle seuraavana päivänä, keikalle milloin vain, telttaretkelle määrittelemättömäksi ajaksi jne.
Yksinkertaistettuna: minulle lapsi olisi riippakivi, ei lahja, joten jätän äitiyden niille joille se sopii.
Niin, ja olen ollut tätä mieltä noin 10-vuotiaasta saakka, vauvaleikitkään wivät koskaan kiinnostaneet. T: 8
En pidä lapsista enkä ole ainakaan toistaiseksi keksinyt hyvää syytä lisääntyä.
Suurin syy on, etten halua omia geenejäni kenenkään toisen riesaksi. Adoptio olisi voinut olla ratkaisu, mutta siihen ei ole rahaa. Toisaalta minulla ei olisi ollut tarjota turvaverkkojakaan lapselle. Sukulaisia tai ystäviä on vain muutama. En ole sosiaalinen. Tuskin siis adoptiohakemus olisi edes läpi mennyt.
Toisekseen en ole mitenkään reipas ihminen, joten julmaa olisi ollut synnyttää lapsi, jonka kenties joutuisi antamaan pois, kun itse ei enää jaksa.
Sinänsä pidän lapsista (kilteistä lapsista :P), mutta minkäänlaista katkeruutta en tunne siitä, ettei niitä elämässäni ole. Nyt olen jo liian vanhakin äidiksi.
En halua lapsia, koska olen luonnonsuojelija ja lähes kaikki suuret villieläinlajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon ihmisten takia.