Miksi et halua lapsia?

Hyvä kysymys. En osaa vastata miksi... Olen 45v. ja en ole vaan koskaan halunnut lapsia. Minulla ei todellakaan ole mitään lapsia vastaan ja olen ollut paljon lasten kanssa tekemisissä, muuta omat ei vaan ole mun juttu.

Äitini sanoi,että jo teini-iässä olin sanonut, että minä en varmaankaan tee lapsia. Äiti oli todennut, että joojoo. Nyt olemme asiasta keskustelleet useinkin ja eipä tuohon selitystä ole.

Taloudellisesti olisi ollut todella hyvät mahdollisuudet, siitä ei tosiaan kiinni. Yksi ihmissuhde kariutui, koska silloinen avomieheni halusi lapsia ja itse en. Sinänsä suhde oli oikein ihana.

Sen jälkeen olen tehnyt aika aikaisessa vaiheessa selväksi toiselle osapuolelle näkemykseni. Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet 10 vuotta ja hänelläkään ei ole lapsia. Ikää minulla on 44v.

Ja kummilapsia on 8!!! Ja sitten veljen lapset 3kpl ja kavereitten lapsia. Olen suosittu hoitotäti ja Lintsille viejä... Se on mukavaa, mutta päivän päätteksi on kiva päästä omaan rauhaan:) Olisinko sitten itsekäs ihminen?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:50"]

Hyvä kysymys. En osaa vastata miksi... Olen 45v. ja en ole vaan koskaan halunnut lapsia. Minulla ei todellakaan ole mitään lapsia vastaan ja olen ollut paljon lasten kanssa tekemisissä, muuta omat ei vaan ole mun juttu.

Äitini sanoi,että jo teini-iässä olin sanonut, että minä en varmaankaan tee lapsia. Äiti oli todennut, että joojoo. Nyt olemme asiasta keskustelleet useinkin ja eipä tuohon selitystä ole.

Taloudellisesti olisi ollut todella hyvät mahdollisuudet, siitä ei tosiaan kiinni. Yksi ihmissuhde kariutui, koska silloinen avomieheni halusi lapsia ja itse en. Sinänsä suhde oli oikein ihana.

Sen jälkeen olen tehnyt aika aikaisessa vaiheessa selväksi toiselle osapuolelle näkemykseni. Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet 10 vuotta ja hänelläkään ei ole lapsia. Ikää minulla on 44v.

Ja kummilapsia on 8!!! Ja sitten veljen lapset 3kpl ja kavereitten lapsia. Olen suosittu hoitotäti ja Lintsille viejä... Se on mukavaa, mutta päivän päätteksi on kiva päästä omaan rauhaan:) Olisinko sitten itsekäs ihminen?

[/quote]

Tuskin olisit. Olet tehnyt valintasi ja tyytyväinen siihen, lisäksi onnellinen elämässäsi. Eikö tuo ole se tila, mihin pyritään? Niin lapsettoman kuin lapsellisenkin optimitila.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:50"]

Hyvä kysymys. En osaa vastata miksi... Olen 45v. ja en ole vaan koskaan halunnut lapsia. Minulla ei todellakaan ole mitään lapsia vastaan ja olen ollut paljon lasten kanssa tekemisissä, muuta omat ei vaan ole mun juttu.

Äitini sanoi,että jo teini-iässä olin sanonut, että minä en varmaankaan tee lapsia. Äiti oli todennut, että joojoo. Nyt olemme asiasta keskustelleet useinkin ja eipä tuohon selitystä ole.

Taloudellisesti olisi ollut todella hyvät mahdollisuudet, siitä ei tosiaan kiinni. Yksi ihmissuhde kariutui, koska silloinen avomieheni halusi lapsia ja itse en. Sinänsä suhde oli oikein ihana.

Sen jälkeen olen tehnyt aika aikaisessa vaiheessa selväksi toiselle osapuolelle näkemykseni. Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet 10 vuotta ja hänelläkään ei ole lapsia. Ikää minulla on 44v.

Ja kummilapsia on 8!!! Ja sitten veljen lapset 3kpl ja kavereitten lapsia. Olen suosittu hoitotäti ja Lintsille viejä... Se on mukavaa, mutta päivän päätteksi on kiva päästä omaan rauhaan:) Olisinko sitten itsekäs ihminen?

[/quote]

Siis ikää hänellä (aviopuoliso 44v.), olen puuma. Ihan vuoden vanhempi. Lapseton puuma:)

En ole halunnut lapsia, siinä se syy. Ei tarvita mitään perusteluita. Rakastan kyllä lapsia, mutta en halua niitä itselleni, olen kahden lapsen kummi ja kuusinkertainen täti. Ikääkin jo 41 vuotta.

En ole halunnut lapsia, siinä se syy. Ei tarvita mitään perusteluita. Rakastan kyllä lapsia, mutta en halua niitä itselleni, olen kahden lapsen kummi ja kuusinkertainen täti. Ikääkin jo 41 vuotta.

En ole halunnut lapsia, siinä se syy. Ei tarvita mitään perusteluita. Rakastan kyllä lapsia, mutta en halua niitä itselleni, olen kahden lapsen kummi ja kuusinkertainen täti. Ikääkin jo 41 vuotta.

Minulla on ollut jo lapsuudenperheessäni paljon huolia omaisista; isä on aina ollut masentuvainen ja hän myös kerran sairastui akuuttin depressiion (ei päässyt sängystä ylös) ja sisko on myös masentuvainen, ei löydä ystäviä, tekemistä tai paikkaansa elämässä vaikka onkin jo yli 40.

MInä en halua lapsia, koska en halua lisää ihmisiä ympärilleni, joista pitäisi huolehtia. Kaikki ystävät, joilla on lapsia sanovat, että lapsen kokemat iskut elämässä tuntuvat myös vanhemmissa, lasten murheita suree kuten omia ja huoli heidän pärjäämisestään jatkuu, vaikka virallisestikin ovat jo aikusia. Minä en halua kokea sitä. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 19:02"]

Minulla on ollut jo lapsuudenperheessäni paljon huolia omaisista; isä on aina ollut masentuvainen ja hän myös kerran sairastui akuuttin depressiion (ei päässyt sängystä ylös) ja sisko on myös masentuvainen, ei löydä ystäviä, tekemistä tai paikkaansa elämässä vaikka onkin jo yli 40.

MInä en halua lapsia, koska en halua lisää ihmisiä ympärilleni, joista pitäisi huolehtia. Kaikki ystävät, joilla on lapsia sanovat, että lapsen kokemat iskut elämässä tuntuvat myös vanhemmissa, lasten murheita suree kuten omia ja huoli heidän pärjäämisestään jatkuu, vaikka virallisestikin ovat jo aikusia. Minä en halua kokea sitä. 

[/quote]

Kuulostaa suruliselta:( Kannatko liian suurta taakkaa, jos pidät huolta lähimmäisistäsi noin paljon. Muista pitää itsestäsi huolta!. Jotenkin en ollut sun kirjoituksen perusteella varma, josko SINÄ haluat lapsia. Minkä ikäinen olet? Voimia ja kaikkea hyvää valitsemallasi tiellä:)

Minulla ja miehelläni suurin syy lapsettomuuteen on se, että tässä maailmassa on jo liikaa ihmisiä. Heti kakkosena tulee sitten se, että nautimme vapaudesta, toistemme seurasta ja siitä, kun ei tarvitse huolehtia kenestäkään, joka on koko elämänsä enemmän tai vähemmän riippuvainen meistä. Kuitenkin jos sattuisi niin, että ehkäisy pettää, emme varmaan tekisi aborttia, ainakaan jos tilanne olisi muilta osin otollinen lapsenteolle. Meillä ei siis ole varsinaisesti mitään LAPSIA vastaan, emme vihaa heitä tms, lapsettomuus onkin siis meidän tapauksessamme enemmän "järkivalinta". 

Äitini oli niin katkera siitä, miten lapset olivat vaikuttaneet hänen elämäänsä ja uraansa -jo 50-luvulla. Hän varoitti minua ikinä hankkimasta lapsia.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 08:45"]

[/quote]

Eikö ne isot sisarukset rakastaneet niitä iltatähtiä ja vanhemmat jaksoivat vanhanakin ottaa kokonaisvatuun niistä vanhoilla päivillä tehdyistä rakkaudenhedelmistä :)

[/quote]

Mä en ollut mitenkään erityisen rakastunut nuorempaan veljeeni, joka on iltatähti, mutta kyllä mä ainakin olen ajatellut, että jos mun vanhemmat sattuvat kuolemaan melko nuorina tai ovat jotenkin muuten kyvyttömiä tukemaan nuorempaa veljeäni, totta kai minä (ja varmaan myös isoveljeni) ns. pidetään huolta hänestä. Aikuinen mieshän hän jo on, mutta on vasta aloittanut opiskelut, ja hänellä on vielä monta elämänvaihetta edessään, joissa tukea voi tarvita. Tuo on ainakin mulle itsestäänselvyys. (Veljeni on siis parikymppinen ja vanhempani viittä vaille eläkeiässä.)

Minulle on jostain syystä aina ollut itsestäänselvyys, etten hanki lapsia. Tiesin tämän jo, kun olin itse lapsi. Koskaan ei ole mieli muuttunut, ja nyt olen jo yli viidenkymmenen.

Suurin syy on ehkä se, että minulla on erittäin suuri yksinolon tarve. Olen kyllä esimerkiksi töissä ja ystäväpiirissä ihan sosiaalinen, mutta yhdessäolon jälkeen on päästävä yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. En voisi jakaa kotiani muiden kanssa.

Järjellä ajatellen olen myös sitä mieltä, että en halua kenenkään saavan omia geenejäni, eivät ole kovinkaan priimatavaraa (taipumus ankaraan migreeniin, taipumus lihavuuteen, olen hieman sarkastinen ja usein besserwisser jne jne.)

Lapsista kyllä pidän kovastikin, ja rakastan lämpimästi sukulais- ja kummilapsiani. Lapset tuntuvat myös viihtyvän minun seurassani erinomaisesti. Lapsivihamielisyydestä ei siis ole kohdallani kyse.

En ole koskaan halunnut lapsia. Ajatus lapsiperhe-elämästä aiheuttaa puistatuksen tunteita, se ei ole minua varten. Mulla on ihan erilaiset intressit elämältä, ja onneksi aviomies on samaa mieltä.

n38

Oon 39 ja lapset ei vaan kiinnosta. Joskus nuorempana oon aatellu että teen lapsia, mut se oli lähinnä ympäristön aiheuttamaa painetta. Abortin oon tehny pikkasen alle kakskymppisenä, enkä ole sitäkään katunut hetkeäkään. Lapset ei saa vaan mitään ihmeellisiä tuntemuksia aikaan, lähinnä ärsytystä kitinöillään. Jos olis vauva ja vaikka koiranpentu vierekkäin, ihastelisin koiranpentua. Minkäs teet, ei kai kaikkia voi kiinnostaa kaikki asiat?! :) Eli täällä yksi onnellinen vapaaehtoisesti lapseton.

Koska en ole niistä kiinnostunut. Ei siihen sen suurempaa syytä tarvita. Ihmisillä vain on erilaisia mielenkiinnon kohteita.

Tiedän kyllä kaikki yleisimmät syyt, joiden vuoksi ihmiset hankkivat lapsia. Kaikki niistä ovat jotakin yhdentekevän ja vastenmielisen väliltä. En esimerkiksi kaipaa elämääni mitään lapsen osoittamaa varauksetonta rakkautta. En pidä sitä oikein minään arvoisena, sillä mitä muutakaan vaihtoehtoa lapsella on kuin rakastaa ihmistä, josta hän on täysin riippuvainen? Toisekseen tuntuu vähintäänkin arveluttavalta luoda uusi ihminen saadakseen tältä rakkautta. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:36"]Koska mikään teksti, kuva tai musiikki ei voi selittää sitä tunnetta kun maailmassa on olento joka rakastaa sinua pyytettömästi, ansaitset sen tai et.[/quote]

Ihan vaan korjauksena, että lapsi ei "rakasta", vaan hän on vanhemmistaan riippuvainen. Hän varmistaa eloonjäämisensä herättämällä vanhemmissaan tunteita, mm. sen että vanhempi kuvittelee lapsen "rakastavan" häntä. Kun vanhempi kokee että lapsi "rakastaa", hän todennäköisemmin antaa lapselle ravintoa ja suojan. Aikojen saatossa evoluutio on vahvistanut tätä käytöstä, sillä kylmemmin käyttäytyvät lapset on todennäköisemmin hylätty ja "rakastavasti" käyttäytyvistä on pidetty parempaa huolta.

Raadollista mutta totta, että kyse ei ole siis mistään aidosta tunteesta vaan siitä, että ensin lapsi käyttäytyy niin että saisi huolenpitoa (evoluution aikaansaamat elossapitomenetelmät), ja vanhempana sekä jatkaa samaa käytöstä että mahdollisesti lisää sitten vanhempiensa matkimisen esim "rakastan sinua" puheena. Oikeasti lapsi ei kykene rakkauden tunteeseen, siis samalla lailla kuin aikuinen ihminen tuntee toista aikuista kohtaan.

Vasta sitten kun lapsi on aikuinen, 20-30 vuotias, ja yhä rakastaa vanhempiaan (ei siis ole esim. kiitollisuuden velassa, syyllistetty tms. huolehtimaan vanhemmistaan) voidaan puhua aidoista tunteista. Ei sitä ennen.

Eli ei, et saa lapselta yhtään sen aidompaa rakkautta vaan täysin tekorakkautta, joka ei millään lailla kohdistu sinuun persoonana vaan on vain takaamassa lapsen eloonjäämistä.

En halua lapsia, koska en halua lapsia. Niin yksinkertaista se on. Ei vaan koskaan ole ollut minkäänlaista halua lisääntyä, eikä ole vieläkään.

Vakituisen toimeentulon löytäminen tuntuu toivottomalta, ja pelkässä omassa taloudellisessa selviytymisessäni tuntuu olevan tarpeeksi tekemistä. Minusta on ihan oikein, että yhteiskunta tukee lapsiperheitä. En kuitenkaan hyväksy sitä, että lapsia hankitaan vain koska "mä haluun", ilman mitään realistisia mahdollisuuksia tai suunnitelmia selviytyä omin avuin lapsesta aiheutuvista kuluista.

Tämä on tosin enemmän peruste sille miksi en voi kuin sille miksi en halua.

Ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta, että haluan lapsen.