Miksi et halua lapsia?

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 08:43"]

Tulipa muutaman minuutin sisään paljon lapsettomia vastaajia :)

Tai sitten ap vastaili itselleen heti kymmenkunta vastausta :D

[/quote]

Olen ap ja minulla on lapsi. :)

Minä en pidä lapsista. En ole koskaan pitänyt. Pidän kyllä omasta vapaudesta ja siitä, että voin käyttää rahaa miten haluan, lähteä matkoille kun huvittaa, ottaa lemmikin, ostaa tavaroita ja huonekaluja aikuisille, lukea kirjaa tuntikausia, juoda lasillisen viiniä, pitää talon aina siistinä... Lapset huutavat, parkuvat, kuolaavat, haisevat paskalle ja vievät voimat ja oman ajan.

Sitten tulin vahingossa raskaaksi, ehkäisy petti. Abortti ei ollut minulle vaihtoehto, mieskin halusi pitää lapsen. Koko raskausajan olin kireä kuin viulunkieli. Inhosin sisälläni kasvavaa potkivaa eliötä alusta loppuun asti. Synnytys meinasi viedä hengen sekä minulta että lapselta. En halunnut edes hoitaa lasta alussa vaan sysäsin sen miehelle, joka oli onnesta soikea. Kun synnytyskivut olivat hieman helpottaneet ja mies palannut isyyslomalta töihin, aloin pakosta tutustua lapseeni ja hoitaa häntä. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin rakastan häntä. Voi hyvä Luoja, miten voisin enää elää ilman tuota silmäterääni. Antaisin henkeni milloin tahansa hänen takiaan! Miten olen voinut ajatellakaan, ettei häntä koskaan olisi tässä maailmassa! En voi kuvitella elämää ilman lastani, elämää vain kahdestaan mieheni kanssa. En välitä matkoista, en kodin sekasotkusta, en menetetystä vapaa-ajasta - vain lapsella on merkitystä.

Haluankin tällä viestillä sanoa teille kaikille vapaaehtoisesti lapsettomille, että vaikka vahinkolaukaus saattaa järkyttää pahasti ensialkuun ja omaan lapseen tutustuminen voi viedä aikaa, se kuitenkin kannattaa. Ehkä lastaan ei heti osaa rakastaa, mutta kyllä siihen lapsiperhearkeenkin tottuu, ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin nyt, lapsesta voi oikeasti tulla omaa elämää suurempi asia.

Joo no kiva kertomus, mutta ei ole mun juttu lapset. Hyvä että sulle asiat kääntyi hyväksi.

Epäilen, etten koskaan löydä sellaista puolisoa, jonka kanssa uskaltaisin hankkia lapsia. Narsisteja ja sitoutumiskammoisia on osunut kohdalle tähän mennessä... Ja yksinhuoltajana en tahtoisi lähteä lisääntymään.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:53"]

Joo no kiva kertomus, mutta ei ole mun juttu lapset. Hyvä että sulle asiat kääntyi hyväksi.

[/quote]

Niin, saa sen vaikutelman että hän on huomannut ett on turha ruikuttaa kun paskat on jo housussa, ja vakuuttelee nyt kovasti on se lapsi ihana, on se - kun ei enää muutakaan voi.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 23:22"]

Koska en ole koskaan halunnut lapsia tai lapsiperhe-elämää. 

[/quote]

mulla just sama. ja lisäks se että haluan elää itselleni, mulla ei ole tarvetta uhrata itteeni kenellekään eikä se edes ole mulle mielekästä. Tytärpuoli mulla on, teini-ikäinen. Tosi mahtava tyyppi. En mä lapsia inhoo mut en vaan halua omia :)

Mulla on koira, siinä on lasta tarpeeksi! T, nainen 36v

Mulla on kisu. Siinä lasta tarpeeksi.

En ole vielä löytänyt sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin lapsia. En osaa kuvitella tekeväni lapsia vaan tekemisen ilosta, haluaisin tehdä niitä rakastamani ihmisen kanssa. En ole myöskään vielä koskaan halunnut lapsia, rakastan vapauttani ja itsekästä elämäntyyliäni. Voin nukkua pitkään, lukea ja surffailla vapaapäivinäni niin paljon kuin jaksan ja syödä mitä haluan. Lisäksi voin tehdä työkeikkaa ja käydä koulutuksissa ulkomailla. Minulla ei myöskään ole varaa elättää oikein edes itseäni, saati sitten lasta, kun pätkätöissä olen.

Miehet eivät ole olleet isämateriaalia. En halua ottaa vastuuta lapsesta ja sen hoidosta yksin, varsinkin jos nurkissa pyörii lisäksi itsekäs aikuinen lapsi. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:35"]

Minä en pidä lapsista. En ole koskaan pitänyt. Pidän kyllä omasta vapaudesta ja siitä, että voin käyttää rahaa miten haluan, lähteä matkoille kun huvittaa, ottaa lemmikin, ostaa tavaroita ja huonekaluja aikuisille, lukea kirjaa tuntikausia, juoda lasillisen viiniä, pitää talon aina siistinä... Lapset huutavat, parkuvat, kuolaavat, haisevat paskalle ja vievät voimat ja oman ajan.

Sitten tulin vahingossa raskaaksi, ehkäisy petti. Abortti ei ollut minulle vaihtoehto, mieskin halusi pitää lapsen. Koko raskausajan olin kireä kuin viulunkieli. Inhosin sisälläni kasvavaa potkivaa eliötä alusta loppuun asti. Synnytys meinasi viedä hengen sekä minulta että lapselta. En halunnut edes hoitaa lasta alussa vaan sysäsin sen miehelle, joka oli onnesta soikea. Kun synnytyskivut olivat hieman helpottaneet ja mies palannut isyyslomalta töihin, aloin pakosta tutustua lapseeni ja hoitaa häntä. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin rakastan häntä. Voi hyvä Luoja, miten voisin enää elää ilman tuota silmäterääni. Antaisin henkeni milloin tahansa hänen takiaan! Miten olen voinut ajatellakaan, ettei häntä koskaan olisi tässä maailmassa! En voi kuvitella elämää ilman lastani, elämää vain kahdestaan mieheni kanssa. En välitä matkoista, en kodin sekasotkusta, en menetetystä vapaa-ajasta - vain lapsella on merkitystä.

Haluankin tällä viestillä sanoa teille kaikille vapaaehtoisesti lapsettomille, että vaikka vahinkolaukaus saattaa järkyttää pahasti ensialkuun ja omaan lapseen tutustuminen voi viedä aikaa, se kuitenkin kannattaa. Ehkä lastaan ei heti osaa rakastaa, mutta kyllä siihen lapsiperhearkeenkin tottuu, ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin nyt, lapsesta voi oikeasti tulla omaa elämää suurempi asia.

[/quote]

Oikeasti aivan kuin omia mietteitäni, tosin 15 vuoden takaa, siis aivan 100%. En olisi voinut kuvitella näitä 15 vuotta ilman lastani. Tämä ei ole sitten kannanotto mihinkään, kunnioitan muiden päätöksiä, mutta juuri noin kävi itselleni.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:53"]

Joo no kiva kertomus, mutta ei ole mun juttu lapset. Hyvä että sulle asiat kääntyi hyväksi.

[/quote]

Niin, saa sen vaikutelman että hän on huomannut ett on turha ruikuttaa kun paskat on jo housussa, ja vakuuttelee nyt kovasti on se lapsi ihana, on se - kun ei enää muutakaan voi.

[/quote]

Ikävää, että sait sen vaikutelman. Jos ei tuota vahinkoa olisi sattunut, olisin varmaan elänyt hyvinkin tyytyväisenä elämäni loppuun asti ilman lasta. Mutta tosiaankin, kun vahinko kävi, minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: lapseton elämä toisen miehen kanssa ja lapsi yh-isällään taikka sitten jäädä oman miehen kanssa ja elää lapsiperhearkea. Voin kyllä kertoa, että harkitsin erittäin vakavasti ensimmäistä vaihtoehtoa (ottajakin olisi ollut). Onneksi en ehtinyt jättää miestä ja lasta. Olen onnellisempi kuin pystyin kuvittelemaankaan.

No lapsia kyllä löytyy se yksi kappale ja juuri tällä hetkellä olisin ihan valmis luopumaan hänestäkin. Kyllä tämä tunne taas ohi menee kunhan rauhoitun mutta seuraavaa lasta harkitaan kun tuo ensimmäinen on muuttanut omilleen, eli toista ei ole tulossa vaikka kuinka sukulaiset ja naapurin tädit kyselisivät!

Hyvä vain kun nykyään ei ole pakko mennä naimisiin ja tehdä niitä kakaroita ollakseen yhteiskuntakelpoinen. On tuo lapsi minulle rakas mutta ei minussa vieläkään ole sitä äitimoodia. Ja voin yhä kuvitella eläväni ilman lasta.

"kun vahinko kävi, minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: lapseton elämä toisen miehen kanssa ja lapsi yh-isällään taikka sitten jäädä oman miehen kanssa ja elää lapsiperhearkea"

Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Ja miksi jokaiseen vaihtoehtoon kuuluu mies? Kunhan ihmettelein vähäisiä ja miestäyteisiä vaihtoehtojasi......

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:53"]

Joo no kiva kertomus, mutta ei ole mun juttu lapset. Hyvä että sulle asiat kääntyi hyväksi.

[/quote]

Niin, saa sen vaikutelman että hän on huomannut ett on turha ruikuttaa kun paskat on jo housussa, ja vakuuttelee nyt kovasti on se lapsi ihana, on se - kun ei enää muutakaan voi.

[/quote]

Ikävää, että sait sen vaikutelman. Jos ei tuota vahinkoa olisi sattunut, olisin varmaan elänyt hyvinkin tyytyväisenä elämäni loppuun asti ilman lasta. Mutta tosiaankin, kun vahinko kävi, minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: lapseton elämä toisen miehen kanssa ja lapsi yh-isällään taikka sitten jäädä oman miehen kanssa ja elää lapsiperhearkea. Voin kyllä kertoa, että harkitsin erittäin vakavasti ensimmäistä vaihtoehtoa (ottajakin olisi ollut). Onneksi en ehtinyt jättää miestä ja lasta. Olen onnellisempi kuin pystyin kuvittelemaankaan.

[/quote]

Vapaaehtoisesti lapsettomana naisena minulle ei koskaan käy "vahinko". 

Olen viisilapsisen perheen nuorin ja ainut tyttö. En koskaan potenut vauvakuumetta, kaikki eläinlapset herättävät edelleen suurempaa hoivavimmaa kuin ihmistaimet. Kolmekymppiseksi asti ajattelin etten tahdo lapsia, ei vaan tuntunut omalta jutulta.
  Sitten kuitenkin jostain syystä ajatukset muuttuivat ja niin 35-vuotiaana tulin ensimmäisen kerran äidiksi, nyt lapsia on kaksi ja näin on hyvä.

  Olen ajatellut usein, että lapsettoman siunaus on siinä ettei voi tietää mitä menettää. Jos lapsettomuus on vapaaehtoista (mahdottomuus saada lapsia vaikka haluaisi on elämän julmimpia asioita) olen edelleen sitä mieltä että sen ratkaisun tehnyt elää varmasti onnellisen elämän.

  Koska mikään teksti, kuva tai musiikki ei voi selittää sitä tunnetta kun maailmassa on olento joka rakastaa sinua pyytettömästi, ansaitset sen tai et. En koskaan olisi voinut kuvitella kuinka paljon äitiys minua muuttaisi. Ja kyllä, ei se mitään leikkiä ole, täyttä työtä ison aikaa, ja kaikki yllämainitut perustelut ovat erittäin päteviä. Lapset ovat raivostuttavia, eritteitä valuvia, täysin epäjohdonmukaisesti toimivia vapaudenriistäjiä.
Eikä mikään mahti maailmassa saisi minua luopumaan niistä :D

Parhaiten voisi ehkä kuvailla, että se tuntuu samalta kuin rakastumisen ensi huuma, maailmassa ei ole muuta kuin se toinen ihminen. Aikuisten kesken kuitenkin taustalla on aina pelko toisen menettämisestä, mustasukkaisutta jne. Lapsen kanssa rakkaus on vailla epäilyksiä, ja se kasvaa joka päivä. Kuka tahansa vanhempi voi kertoa kuinka kesken kauppareissun saattaa yhtäkkiä jalkoihin pelmahtaa pikku-ihminen joka katsoo sinua silmiin ja kurkkuasi karhentaa pakahduttava rakkauden ja kiitollisuuden tunne.

Mutta ennen lapsia olin onnellinen silloinkin, en tosin koskaan tälä tavalla. Muistan miettineeni silloin että vanhemmat ovat kuin kiihkouskovaisia, puhumassa toisia väkisin ympäri puhtaan rakkauden nimessä :D Jep, sitähän minä saarnaan itsekkin. Mutta ilmankin voi elää, ei minua ahdista jos joku on päättänyt ottaa kaiken irti lapsettomuuden tarjoamasta vapaudesta, ja miljoonista muista tavoista toteuttaa itseään jne.

Pointtini on siis että onneksi kumman tahansa elämäntavan valitsetkin, mahdollisuus onneen on yhtäläinen :)

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:35"]

Haluankin tällä viestillä sanoa teille kaikille vapaaehtoisesti lapsettomille, että vaikka vahinkolaukaus saattaa järkyttää pahasti ensialkuun ja omaan lapseen tutustuminen voi viedä aikaa, se kuitenkin kannattaa. Ehkä lastaan ei heti osaa rakastaa, mutta kyllä siihen lapsiperhearkeenkin tottuu, ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin nyt, lapsesta voi oikeasti tulla omaa elämää suurempi asia.

[/quote]

Sinähän halusit lapsen, koska päätit olla keskeyttämättä raskautta. Ei ihme, että koet lapsiperhe-elämän eri tavalla kuin vapaaehtoisesti lapseton. Minulle abortti ei olisi edes mikään valinta vaan itsestäänselvyys. En halua lasta, joten en myöskään lasta hanki.

-Haluan olla rauhassa. Maata sohvalla, katsoa telkkaria, lenkkeillä, tehdä hyvää, mausteista ruokaa, nähdä kavereita, pyöriä kaupungilla, lukea. Ilman että joku on jatkuvasti vaatimassa huomiota, ruokaa, syliä, seuraa tai apua jossakin.

-Haluan olla ja elää huoleti. En jatkuvasti olla sydän syrjällään sen vuoksi, ettei lapsi ole näköpiirissä/turvallisessa seurassa tms. En myöskään halua riskeerata elämääni sillä, että ihanista ihanin lapsi joskus menehtyisi, ja käyttäisin loppuelämäni sen suremiseen.
-Haluan käyttää vähät rahani itseeni ja omaani sekä puolisoni hyvinvointiin.
-Olen itsenäinen, ja haluan tehdä mahdollisimman monta päätöstä niin, ettei niissä tarvitse ottaa muita huomioon. Pienissä (ruoka, vaatteet, sohva...) ja isoissa (asunnon sijainti ja koko, auto...) asioissa. Ja se on kuulkaas ihan ok!

Lisäksi, hermoni eivät kestä lapsia, varsinkaan niitä huonosti kasvatettuja. Pelkään, että jos saisin oman lapsen, sydämeni sulaisi ja kasvattaisin taas yhden mulle-heti-kaikki-huomio-tavarat-mitä-ikinä-keksinkään-haluta -ipanan.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 17:35"]

Haluankin tällä viestillä sanoa teille kaikille vapaaehtoisesti lapsettomille, että vaikka vahinkolaukaus saattaa järkyttää pahasti ensialkuun ja omaan lapseen tutustuminen voi viedä aikaa, se kuitenkin kannattaa. Ehkä lastaan ei heti osaa rakastaa, mutta kyllä siihen lapsiperhearkeenkin tottuu, ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin nyt, lapsesta voi oikeasti tulla omaa elämää suurempi asia.

[/quote]

Sinähän halusit lapsen, koska päätit olla keskeyttämättä raskautta. Ei ihme, että koet lapsiperhe-elämän eri tavalla kuin vapaaehtoisesti lapseton. Minulle abortti ei olisi edes mikään valinta vaan itsestäänselvyys. En halua lasta, joten en myöskään lasta hanki.

[/quote]

Juuri näin. Abortti olisi se ainoa tie. Jos ehkäisy ja jopa vielä jälkiehkäisykin pettäisivät. 

Nämä "vahingot" ovat aina lapsia, jotka äiti on halunnut. Joskus isän luvalla ja usein omalla luvalla.

"Olen ajatellut usein, että lapsettoman siunaus on siinä ettei voi tietää mitä menettää."

Jos et halua kissaa etkä hanki kissaa, miten voit menettää jotakin?

Jos et halua opiskella insinööriksi ja insinööri tulee sinulle sanomaan, että et tiedä mitä olet menettänyt kun et opiskellut insinööriksi, naurat varmaankin päin naamaa.

Jos et pidä lihasta etkä sitä siksi syö, miten voisit menettää hyvän pihvin, kun et edes pidä pihvistä?

Sellaisen menettää, minkä haluaa. Sellaista ei voi menettää, mitä ei alunalkaenkaan halua.

Sitäpaitsi, miksi oletus on, että jokainen nainen haluaa lapsia ja tietää mitä haluaa, mutta vapaaehtoisesti lapseton ei tiedä mitä haluaa kun ei halua lapsia, vaan hän on tietämätön siitä mitä menettää?

Ja sellaiset ihmiset eivät ole vapaaehtoisesti lapsettomia eivätlä ole koskaan olleetkaan, joille sattuu "vahinkoja" ja sitten tehdään se lapsi. Vapaaehtoisesti lapsettomalle ei tule lapsia.