Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä aikuisesta ystävästä, joka ei voi nähdä ystävää viikonloppuna jos samana viikonloppuna jo joku muu meno?
27.08.2020 |
Mulla on tällainen ystävä. Siis yritetään sopia tapaamista mutta on niin hankalaa kun hän ei kestä jos viikonloppuna on useampi kuin yksi tapahtuma. Tänä viikonloppuna ei voida nähdä kun hän tapaa toisen kaverin sunnuntaina. Ensi viikonloppuna ei voida nähdä kun tapaa perjantaina toisia kavereita. Molempina viikonloppuna lauantait on vapaat mutta silloin ei käy kun olisi muuten viikonloppu liian "täyteen buukattu". Vasta kolmen viikon päästä viikonloppuna sopii koska se on muista menoista tyhjä viikonloppu.
Ihan oikeasti, miten tavallisista asioista, kuten ystävän tapaaminen on tullut näin hemmetin vaikeaa??
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Tää on suomalaisten oma kansansairaus, jotenkin suurinosa porukasta on ihme kotimöllöttäjiä.
Arkiviikko kokonaan kotona löhöillen, sitten viikonloppuna ihan rikki jos täytyisi nähdä peräkkäisinä päivinä pari tuntia ihmisiä.Eipä ihme että 400k suomalaista popsii mielialalääkkeitä...
On se hienoa, miten hyvin erilaisuutta ymmärretään! Masennus ja mielialalääkkeet ei liity mitenkään siihen, kuinka paljon muita ihmisiä jaksaa nähdä. Tai joo, voi liittyä: jos olet masentunut, niin tuskin jaksat hirveästi ketään nähdä. Mutta oletko ikinä kuullut termistä introvertti?? Meille on ihan normaalia, että ihmisten tapaaminen vie energiaa, joten kalenteriaan ei vaan voi pistää ihan täyteen ELLEI tosiaan halua ruveta napsimaan niitä mielialalääkkeitä. Kommenttisi edustaa hyvin nykyajan ihannetta, joka on todella ekstrovertti - kaikkien pitäisi tavata ihmisiä, verkostoitua ja luoda suhteita koko ajan. Muuten on ihmisessä jotain vikaa. Huoh. Ei, vaan ihmiset on erilaisia. Toiset saa energiaa muista ihmisistä, toiset saa energiaa yksin olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni ei ole edes lapsia ja ihan 8-16 päivätyö. Ei mielestäni ole edes mikään introvertti vaan hänellä on paljon kavereita. Aina kun nähdään niin tuntuu että meillä on oikein mukavaa ja hän viihtyy kanssani.
Ap
Älä jankuta ja syyttele kaveria, sillä nyt ongelma on vain sinulla. Toinen ihminen saa tehdä niin kuin parhaaksi katsoo ja hän ei ole sinulle ollenkaan tilivelvollinen tekemisistään ja ajankäytöstään.
Toisille elämä ja erilaiset tilanteet on kuormittavampia kuin toisille. On itse asiassa aika ihailtavaa että hän tuntee oman jaksamisensa rajat noin hyvin ja pitää niistä kiinni. Oma aika on toisille äärettömän tärkeää jaksamisen kannalta.
On todella vastenmielistä tuomita toinen moisesta asiasta kuten ap nyt tekee.
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni ei ole edes lapsia ja ihan 8-16 päivätyö. Ei mielestäni ole edes mikään introvertti vaan hänellä on paljon kavereita. Aina kun nähdään niin tuntuu että meillä on oikein mukavaa ja hän viihtyy kanssani.
Ap
Introvertillakin voi olla paljon kavereita. Itse tilanteessasi tekisin ehkä niin, että jos nyt olet itse ollut se joka ehdottaa näkemistä, niin odottaisin, että toinen ehdottaa seuraavalla kerralla. Jos ehdotusta ei tule, niin se oli sitten varmaan siinä. Tuskin kukaan ehdottaa tapaamista ihmisen kanssa, jota ei halua tavata. Toki jos on kiireinen/introvertti/uupunut/jotain, niin voi mennä aikaa, ennenkun tajuaa että hei, en olekaan nähnyt tuota Maijaa kuukausiin! Mutta kyllä todennäköisesti sitten ottaa yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäs vaiheessa tämä kaveri muuten ehtisi lepäillä raskaan työviikon päätteeksi, jos koko viikonlopun tekisi jotain?
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni ei ole edes lapsia ja ihan 8-16 päivätyö. Ei mielestäni ole edes mikään introvertti vaan hänellä on paljon kavereita. Aina kun nähdään niin tuntuu että meillä on oikein mukavaa ja hän viihtyy kanssani.
Ap
Sinäpä sen sanoit, hänellä on paljon kavereita.
Itsellä on noin 5 ystävää, joita näen säännöllisesti. En todellakaan voi enkä jaksa nähdä joka viikko, ehkä joka toinen. Tämä tarkoittaa, että näen keskimäärin sitä yhtä tiettyä kaveria noin parin kuukauden välein, joskus harvemminkin. Mulla on tosin parisuhde ja perhe, omia vanhempia ja sisaruksiakin haluan nähdä säännöllisesti.
Kuulostaa myös siltä, että ystäväsi kyllä saattaa olla introvertti. Esim. minusta ei ikinä ehkä uskoisi sitä päällepäin, olen töissä hyvin sosiaalinen ja esim. juhlissa, ryhmätilanteissa yms. olen usein keskustelunaloittaja. Mutta sitten taas tarvitsen paljon omaa aikaa, olen hyvin herkkä ja vaikka ystävien tapaaminen on mukavaa, liittyy niihin minulla myös sosiaalista jännittämistä ja kuormittumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa ei ole mitään älytöntä, päin vastoin hienoa että ystäväsi osaa ottaa aikaa vain olemiseen (tai niihin kotihommiin ja perheen kanssa olemiseen) nykyään maailman meno on niin hektistä työssä käyvällä ja perheellisellä. Itse pyrin rauhoittamaan vähintään joka toisen viikonlopun vain aikatauluttomaan olemiseen tai teen muuten mitä päähän tulee, lähden vaikka metsään kävelemään pariksi tunniksi tai katson 6h putkeen jotain sarjaa. Ihan mitä vaan mutta en sovi mitään tapaamisia kenenkään kanssa. Toiset viikonloput on sitten niitä varten ja yleensä silloinkin on kyse yhdestä illasta.
Arkisin en jaksa nähdä kavereita, kun en jaksa tehdä töiden ja kotitöiden ja parin treenin lisäksi juuri muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kivalta tuntuu ystävästä olla rasite jota jaksaa tavata kerran kolmessa kuukaudessa...
Onneksi mun ystävät ei ole noin rajoittuneita. Yhtäkään mun ystävää ei haittaa, jos joskus tapaamisväli venähtää. Yleensä se tosin venähtää, koska molemmilla on kiireitä. Kenenkään ystäväni kanssa ei ikinä todeta että ei käy tai ei nähdä ja yleensä tapaamiset saadaan sovittua parin viikon sisään. Ja SILTI nähdään harvoin. Kun ihmiset vaan ymmärtäisivät, että ihmiset on erilaisia: kaikki eivät halua nähdä joka päivä tai joka viikko ja siitä huolimatta ystävät on kultaa kalliimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ymmärtääkö arvon introvertit, että on vaikea olla teidän "ystävä" kun osoitatte ystävyyttä olemalla niin vaikeasti tavoiteltavia ja olemalla mieluummin itseksenne? Teillä on varmaan "ystäviä" jotka voisivat olla kuolleita puoli vuotta ennen kuin edes huomaatte.
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni ei ole edes lapsia ja ihan 8-16 päivätyö. Ei mielestäni ole edes mikään introvertti vaan hänellä on paljon kavereita. Aina kun nähdään niin tuntuu että meillä on oikein mukavaa ja hän viihtyy kanssani.
Ap
Minullakin on paljon ystäviä, ja viihdyn heidän kanssaan. Mutta olen silti introvertti. Suurin osa ystävistäni on myös introvertteja, joiden kanssa harvat tapaamisvälit ovat luontaisia, ja painostusta ei ilmene. Välillä nähdään sitten tiheämpäänkin, jos sattuu olemaan sosiaalinen fiilis. Olen dumpannut ja dumppaan vastakin nopeasti sellaiset painostajatyypit, jotka eivät ymmärrä kunnioittaa toisen ihmisen rauhaa ja tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivalta tuntuu ystävästä olla rasite jota jaksaa tavata kerran kolmessa kuukaudessa...
Hohhoijaa lapsipieni, hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisi paljon kavereita ja muuta niin silti voi haluta edes yhden päivän viikossa itselleen. Ymmärrän hyvin. Tiedän myös kuinka lyhyeltä vkonloppu tuntuu kun itsekin olen päivätyössä ma-pe. Et ole varmaan itse tälläisessä työssä kun et voi ymmärtää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on suomalaisten oma kansansairaus, jotenkin suurinosa porukasta on ihme kotimöllöttäjiä.
Arkiviikko kokonaan kotona löhöillen, sitten viikonloppuna ihan rikki jos täytyisi nähdä peräkkäisinä päivinä pari tuntia ihmisiä.Eipä ihme että 400k suomalaista popsii mielialalääkkeitä...
On se hienoa, miten hyvin erilaisuutta ymmärretään! Masennus ja mielialalääkkeet ei liity mitenkään siihen, kuinka paljon muita ihmisiä jaksaa nähdä. Tai joo, voi liittyä: jos olet masentunut, niin tuskin jaksat hirveästi ketään nähdä. Mutta oletko ikinä kuullut termistä introvertti?? Meille on ihan normaalia, että ihmisten tapaaminen vie energiaa, joten kalenteriaan ei vaan voi pistää ihan täyteen ELLEI tosiaan halua ruveta napsimaan niitä mielialalääkkeitä. Kommenttisi edustaa hyvin nykyajan ihannetta, joka on todella ekstrovertti - kaikkien pitäisi tavata ihmisiä, verkostoitua ja luoda suhteita koko ajan. Muuten on ihmisessä jotain vikaa. Huoh. Ei, vaan ihmiset on erilaisia. Toiset saa energiaa muista ihmisistä, toiset saa energiaa yksin olemisesta.
Juuri näin. Itsekin haluan omaa aikaa varsinkin viikonloppuisin, mutta en ole tippaakaan masentunut, mitenkään mt-ongelmainen enkä syö mitään nappeja. Nyky-yhteiskunnassa ei ole mikään ihme, jos nyt yhden päivän haluaa omaa rauhaa!!!
Vierailija kirjoitti:
No ymmärtääkö arvon introvertit, että on vaikea olla teidän "ystävä" kun osoitatte ystävyyttä olemalla niin vaikeasti tavoiteltavia ja olemalla mieluummin itseksenne? Teillä on varmaan "ystäviä" jotka voisivat olla kuolleita puoli vuotta ennen kuin edes huomaatte.
Siksi olen ystävä toisten introverttien tai muuten sosiaalisesti älykkäiden kanssa (ymmärtävät erilaisia synnynnäisiä ominaisuulsia), ja te painostajat voitte olla sitten ystäviä toisten painostajien kanssa ihan keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni ei ole edes lapsia ja ihan 8-16 päivätyö. Ei mielestäni ole edes mikään introvertti vaan hänellä on paljon kavereita. Aina kun nähdään niin tuntuu että meillä on oikein mukavaa ja hän viihtyy kanssani.
Ap
Ei se, että on paljon kavereita, mitenkään poissulje introverttiyttä. Saati sitten se, että viihtyy ystäviensä kanssa. Oman ajan kaipuu ei merkitse sitä, että olisi joku epäsosiaalinen erakko. Muhun verrattuna sinun ystäväsi vaikuttaa viettävän varsin aktiivista sosiaalista elämää, enkä minäkään ole epäsosiaalinen ihminen, vaikka introvertti olenkin. Mua alkoi orastavasti ahdistamaan jo pelkkä ajatus siitä, että olisi kolme seuraavaa viikonloppua "täyteen buukattu", eli olisi joka viikonloppu joku meno suunniteltu. 😁
Vierailija kirjoitti:
Kutsutko tuota ystäväksi ? Minä en.
Ei se toisen näkeminen liity ystävyyteen mitenkään, vaan ihan muut jutut.
Minulla on pari ystävää, joita en ole nähnyt vuosiin. Toinen esimerkiksi asuu täysin toisella mantereella ja käy vain hyvin harvoin Suomessa ja minä en tietenkään käy hänen luonaan. Kirjoittelemme kuitenkin paljon ja joskus soitammekin, se riittää.
Ystävyys ei ole suhde, jossa pitäisi elää kuin paita ja perse. Tai ehkä joillakin teineillä on, mutta ei enää aikuisilla ihmisillä.
Vaikutat kommenttien perusteella sellaiselta tyypiltä etten yhtään ihmettele jos ei välitä nähdä joka viikko.
Alue: Aihe vapaa
Kivalta tuntuu ystävästä olla rasite jota jaksaa tavata kerran kolmessa kuukaudessa...