"Enään" ja "siittä". Muita ärsyttäviä vikasanoja?

Kavereideni, kavereidesi, ym. ainakin omaan korvaan kuulostaa aika oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Lounaismurteissa käytetään sanaa ketä kuka-sanan sijasta.

On ollut kova opetteleminen, etten niin tekisi, koska olen kuullut ja itsekin puhunut tyyliin " Ketä soitti?"

Ymmärrän, että se ärsyttää, koska ei selkeästi erotu jollain alueella asuneen/asuvan murteeksi.

Minä luulin että "ketä soitti?/ ketä se oli?" on vain Hyvinkäällä esiintyvää omituisuutta 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kotoonta

takaanta

(Pitäisi tietysti olla kotoa ja takaa)

Ymmärtääkseni nuo ovat murreilmaisuja. Pitäisikö ymmärtää, että murteet pitäisi kieltää, vai miksi reagoitte murreilmaisuun tällä tavalla?

Vaikeitahan ne monesti ovat, jos ei osaa kyseistä murretta. Joskus/useinkin murreilmaisut rikastuttavat kieltä, jopa ilmaisua, kun niille löytyy sopiva aika tai paikka.

Tuo -nta on jopa ihan oma sijamuotonsa, eksessiivi.

”Eksessiivi eli eronto eli yleinen erosija on suuntasija, joka ilmaisee muutosta jostakin olotilasta, jonakin olemisen päättymistä. Eksessiiviä ei pidetä osana suomen yleiskieltä, mutta sitä tavataan eräissä murteissa. Eksessiivi ilmaisee abstraktia eli käsitteellistä eroamista samaan tapaan kuin yleinen olosija eli essiivi abstraktia olemista (lapsena, äitinä) ja yleinen tulosija eli translatiivi abstraktia tulemista (lapseksi, äidiksi).

—-

Suomen kielessä eksessiivi esiintyy harvinaisena pohjalaismurteissa, kaakkoismurteissa ja savolaismurteiden eteläosissa. Kaakkoismurteissa ja savolaismurteissa sen sijapääte on -nta/-ntä ja pohjanmaalla -ta/-tä. Merkitys liittyy essiiviin ja translatiiviin: Valittiin presidentiksi, toimi presidenttinä, erosi presidentintä. Tässä tapauksessa yleiskielen on pakko korvata eksessiivi kömpelöllä kiertoilmauksella: erosi presidentin virasta. Eksessiiviä on aika ajoin yritetty suosittaa käyttöön suomen kielessä, mutta vailla menestystä. Eräiden sanojen yhteydessä se ilmaisee paikkaa.[1]

Esimerkkejä[4]:

kotonta

opettajanta

ihmisentä

ulkonta

takanta

siintä

Pohjalaisissa ja eteläkymenlaaksolaisissa murteissa eksessiivi on yksinomaan käytössä paikkojen yhteydessä. Merkitys on identtinen yleiskielen "kotoa, takaa, ulkoa" muotojen kanssa, eli se ilmaisee siirtymistä paikasta toiseen: ”Hain repun kotoonta”, ”Auto ajoi eteen kolmion takaanta”, ”Opettelin sen ulkoonta”. Yllä olevan listan esimerkeistä poiketen kantasanan loppuvokaali pidentyy:

kotoonta / kotoota

ulkoonta / ulkoota

takaanta / takaata”

Lähde: Wikipedia.

Vierailija kirjoitti:

Ja siitä väliviivasta itkijät, 50-vuotias on ihan käypä muoto, törmäät tähän myös asia-artikkeleissa. 

Kyllä, totta kai, mutta ”50-vuotta” ei ole. Siitä oli kyse. ”50-vuotias”, mutta ”50 vuotta”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuo lihoaa. Uudismuoto joka valtaa alaa. Milloin lihoaminen loppuu?

"Lihoaminen" on ylikorrekti virheellinen muoto. Yritetään puhua ja kirjoittaa oikein, eikä tunnisteta että "lihominen" on oikein. Kun se kuulostaa liian puhekieliseltä.

Juuri tämä sama käy näiden seuraavien kohdalla, aletaan "hienostella" turhaan!

kuullostaa - kuulostaa

kehoittaa - kehottaa

karkoittaa - karkottaa

Kehottamisesta ja karkottamisesta käytiin sata vuotta sitten monen vuosikymmenen ajan vääntöä, ja lopputulos oli, että niiden sanojen suhteen ilman i-kirjainta oleva kirjoitusmuoto tuomittiin oikeaksi. Eri murteissa sanat lausutaan eri tavoin. Omassa kotimurteessani i:n kanssa, joten saatan tehdä huomaamattani niissä virheitä kirjoittaessanikin, jos en ole tarkkana.

Nyrkkisääntö menee niin, että jos sanan perustana oleva kantasana loppuu a:han, tekomuoto kirjoitetaan i:n kanssa. Siis: kartta - kartoittaa, mutta: ero - erottaa.

Täällä tarkemmat säännöt:

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/566

Kuka sanoo ohjelman mainoksessa: Ajateltiin kutsuu ihmisii mun luo kylään. Selvittää minkäilaisii tyyppei ne on. Meidän pitäis tutustuu ihmisiin. Iin, ään, öön

"Lapsien"-kommentista tuli mieleen tälläkin palstalla nähty "miehien". 

Murteelliset ilmaisut ovat kyllä ihan eri asia kuin se, että jotkut eivät ilmeisesti osaa edes auttavasti omaa äidinkieltään. Se on minusta surullista ja huolestuttavaa, eikä kyse todellakaan ole pilkunn*ssimisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useat etelä-Pohjanmaan murresanat, varsinkin johona ja mihinä. Kyllä, tiedän että haettiin väärin ilmaistuja sanoja, mutta nuo aiheuttavat samanlaisia inhonväristyksiä, kuin esimerkiksi ”enään”.

En kyllä ymmärrä alkuunkaan.

Ihmiset puhuvat oman taustansa mukaista puhekieltä. Omassa yhteisössään, rakkaalta äidiltään ja isältään ja muusta kasvuympäristöstään oppimaansa kieltä. Ja sitten joku ulkopuolinen kertoo pahimmassa tapauksessa kokevansa "inhonväristyksiä" kuullessaan heidän puhettaan.

Eikö sellaisen, joka kokee tuollaisia oireita kannattaisi pohtia ihan itsekseen tai ammattilaisen avustuksella miksi ne eteläpohjalaiset, oululaiset, savolaiset, lappeenrantalaiset tai stadilaiset ottavat minua niin päähän että ihan inhosta värisen? Sen sijaan, että täällä julistaa inhonsa aiheita.

 

Olen aivan samaa mieltä, jotenkin pimeää "inhota" jos joku nyt sattuu lausumaan sanan toisella tavalla. Olisi KAMALAA jos kaikki puhuisivat samalla tylsällä kirjakielellä. Tärkeintä on se että jotenkin ymmärtää mitä puhutaan haha Itse olen syyllistynyt useaan "väärään sanaan" mutta who cares, ei voisi vähempää kiinnostaa suuttuuko joku jos en lausu oikein;)

Rottako taas?

Eillen, huommenna, Liidel...

Siintä on kaikkein pahin!

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että ihan kieli polliisien kokkoontumis ajot pystyssä. Toivottavasti tästä viestitsä nousee verenpaineet teillä :)

https://areena.yle.fi/1-4435254?autoplay=true

Katsokaapa tuo ja kertokaa sitten, mistä tulee sana luoto?

Onko se vähän niin kuin keskenjäänyt "tekele"?

Voisiko se olla vaikkapa luomus? Tai joku muu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enää -sanan loppuun lisätty n-kirjain on ehkä tarttunut sitä muistuttavista muista samankaltaisissa yhteyksissä käytettävistä sanoista; yhtään, lainkaan, vähääkään, taaskaan, tänään ym.

Onkohan kyse siitä, että tuo yksi sana on vain päätetty kirjoittaa toisin kuin muut.

Enää, enempää, lisää.. meniskö nämä samaan kategoriaan?

Enääs-sanasta mm. seuraavassa blogissa:

http://jkorpela.fi/kielenopas/6.4.html

Lainaus sieltä:

"Enää vai enään?

Yleiskielessä käytetään muotoa enää eikä länsimurteissa tavallista muotoa enään. Yleiskielen kantaa voi perustella ja sen voi muistaa säännöllisyydellä: muodoltaan enää on vartalon enä- partitiivi. On luonnollista sanoa en jaksa enää, koska sanotaan myös esimerkiksi en jaksa enempää (eikä enempään)."

Enään taitaa tulla samalla periaatteella kuin tuon jonkun mainitsema leikin, leikein. Vaikka siis tuo leikein on "väärin", niin lapsi käyttää sitä automaattisesti, koska opettelee kielen ensin kuultuna ja puhuttuna, ja opettelee erottamaan eri aikamuodot kuulon ja oman luontaisen päättelykyvyn perusteella, eikä oppikirjasta. Näin kieli muuttuukin, ja taipuu, ihan luonnostaan.

Enään, taaskaan, vieläkään, ennenkään, myöskään, enään, 

Veikkaan että enään perään laitetaan ännä tästä syystä. Toiset ei vain sitten koskaan opettele, tai ainakaan ala käyttämään sitä "oikeaa" muotoa, kun tuo on jo lapsuudessa muotoutunut enääniksi.

Luxus, extra ja scenario suomenkielisessä tekstissä.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsien"-kommentista tuli mieleen tälläkin palstalla nähty "miehien". 

Murteelliset ilmaisut ovat kyllä ihan eri asia kuin se, että jotkut eivät ilmeisesti osaa edes auttavasti omaa äidinkieltään. Se on minusta surullista ja huolestuttavaa, eikä kyse todellakaan ole pilkunn*ssimisesta. 

Kyllähän nuo lapsien ja miesten aivan oikeita ja sallittuja muotoja ovat. Ärsyttäviä kylläkin, ja olen samaa mieltä, että niiden yleistyminen kertoo oman kielen tuntemuksen ja käytön vähenemisestä. Suurin osa nuorista käyttää vokaali- tai monikkovartaloisia muotoja lapsien, miehien, nuorien, kuusien, suurien, vanhojen, voimien, käsien jne.

Aiemminhan konsonantti- ja yksikkövartaloisista muodoista jo on jäänyt pois arkikäytöstä vetten, kätten, voimain, vanhain, jotka esiintyvät vain tietyissä vakiintuneissa ilmauksissa (vanhainkoti, puolustusvoimain komentaja, Yhdysvaltain presidentti, kättemme työtä, suurten vetten taa).

Jotenkin surullista tämä kielenkäytön kapeutuminen. Kuitenkin nuoretkin kyllä ymmärtävät, että on sellaiset kuin miestenhuone ja naistenhuone, eikä miehienhuone ja naisienhuone, tai lastenkoti vs. lapsienkoti.

Mistä päikkärit on lyhennös? Päikäunistako? Ei meillä Suomessa: Virossa  sen voisi lyhentää päikkäreiksi. Viroksi päivä on päike.

Vierailija kirjoitti:

Tuo -nta on jopa ihan oma sijamuotonsa, eksessiivi.

”Eksessiivi eli eronto eli yleinen erosija on suuntasija, joka ilmaisee muutosta jostakin olotilasta, jonakin olemisen päättymistä. Eksessiiviä ei pidetä osana suomen yleiskieltä, mutta sitä tavataan eräissä murteissa. Eksessiivi ilmaisee abstraktia eli käsitteellistä eroamista samaan tapaan kuin yleinen olosija eli essiivi abstraktia olemista (lapsena, äitinä) ja yleinen tulosija eli translatiivi abstraktia tulemista (lapseksi, äidiksi).

—-

Suomen kielessä eksessiivi esiintyy harvinaisena pohjalaismurteissa, kaakkoismurteissa ja savolaismurteiden eteläosissa. Kaakkoismurteissa ja savolaismurteissa sen sijapääte on -nta/-ntä ja pohjanmaalla -ta/-tä. Merkitys liittyy essiiviin ja translatiiviin: Valittiin presidentiksi, toimi presidenttinä, erosi presidentintä. Tässä tapauksessa yleiskielen on pakko korvata eksessiivi kömpelöllä kiertoilmauksella: erosi presidentin virasta. Eksessiiviä on aika ajoin yritetty suosittaa käyttöön suomen kielessä, mutta vailla menestystä. Eräiden sanojen yhteydessä se ilmaisee paikkaa.[1]

Esimerkkejä[4]:

kotonta

opettajanta

ihmisentä

ulkonta

takanta

siintä

Pohjalaisissa ja eteläkymenlaaksolaisissa murteissa eksessiivi on yksinomaan käytössä paikkojen yhteydessä. Merkitys on identtinen yleiskielen "kotoa, takaa, ulkoa" muotojen kanssa, eli se ilmaisee siirtymistä paikasta toiseen: ”Hain repun kotoonta”, ”Auto ajoi eteen kolmion takaanta”, ”Opettelin sen ulkoonta”. Yllä olevan listan esimerkeistä poiketen kantasanan loppuvokaali pidentyy:

kotoonta / kotoota

ulkoonta / ulkoota

takaanta / takaata”

Lähde: Wikipedia.

Wou. Olen aina naureskellut kotoontalle, mutta tuossahan on järkeä! Jos kerran on muodot sille, että tullaan joksikin ja ollaan jonakin, niin olisihan ihan loogista ja tasapainoista, jos olisi muoto lakata olemasta jotakin.

Yleiskielen ”luota” ja ”takaa” ja ”kotoa”, tarkemmin ajatellen, eihän partitiivi ole osuvin sija noille. Yhtä hyvin se voisi olla mikä tahansa muu kuin partitiivi.

Enpä ehkä ala käyttää eksessiiviä (”juu mä lakkasin kotiäitintä ja eilen me irtisanouduttiin vuokralaisinta”), mutta en myöskään enää naureskele kotoontalle!

Helluntalainen

S-kirjaimen tunkeminen sellaisiin yhdyssanoihin, joilla yritetään hienostellen kuvata jotain "ylhäisöä":

maisterismies, tohtorisnainen, ministeriskyyti, pappisvirka, tuomarisherra

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juurikin. Mitalli. Ruuan kanssa. Ja urheilijoiden "että" - sana. Joka toisen lauseen ensimmäinen sana on "että"

Niin ja sitten se että sanotaan "valitettavasti"

Voi että vituttaa nuo sanat.

Että valitettavasti tuossa mitallikaffeilla ei ollut ruuan kanssa tarjolla limpskaa, että se kyllä pikkasen harmitti. Että näin. Näillä mennään kuitenkin

Sikäli, että justiisa nuin!