Miten voi estää sen että ihastuu?
Miten voisi päästä sellaiseen tilaan ettei enää ihastu eli romanttisesti kiinnostu? Olen niin herkkä että siihen ihastukseen voimakkaine tunteineen menee hirveästi energiaa ja aikaa. Ja kuitenkaan ei edes ole realistista aina että koko jutusta tulisi mitään kuten nyt viimeksi oli. Sitten taas oon surullinen.
Jossain toisella palstalla ehdotettiin että jos alkaa käyttää masennuslääkkeitä, ei enää ihastu ja seksuaalisuus vaimenee. En ole masentunut mutta olisikohan lääkkeestä hyötyä? Kysyn tosissani.
Kommentit (23)
Välttele tilanteita joissa tälläistä on mahd tapahtua. Eli älä esim osallistu työpaikan vapaa-ajan toimintaan jos siellä joku ihastus. Tarkoittaa myös, ettet ala kaveeraamaan työpaikan ulkopuolella työkavereita.
Välttele pitämästä henkilöön yhteyttä muuten kuin on pakko, esim ammatillisesti.
Välttelee uusiin ihmisiin tutustumista.
Minulla ei masennus tai masennuslääkkeet ole estäneet ihastumista tai rakastumista. Toki niin käy minulle muuten vain harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Välttele tilanteita joissa tälläistä on mahd tapahtua. Eli älä esim osallistu työpaikan vapaa-ajan toimintaan jos siellä joku ihastus. Tarkoittaa myös, ettet ala kaveeraamaan työpaikan ulkopuolella työkavereita.
Välttele pitämästä henkilöön yhteyttä muuten kuin on pakko, esim ammatillisesti.
En oo ap, mut mul ei oo auttanut tämä välttely. Etenkin kun joka tapauksessa olen törmännyt tyyppiin esim somessa ja myös ihan vapaa-ajalla odottamatta, ja jokaisesta törmäyksestä kaikki kreisit värinät käynnistyy entistä kiihkeämpinä. Jos on joku lääke tähän niin haluaisin tupla-annoksen, kiitos.
Sun pitää ihastua oikeaan tyyppiin ja tehdä asian eteen jotain tai erakoitua. Kumpi parempi, on susta kiinni.
Oispa ollut joku keino etten itsekään olisi ihastunut. Ja ihastuminen tapahtui vielä paikassa jossa en todellakaan käynyt siinä mielessä että voisin siellä kehenkään mieheen ihastua. Tästä aikaa jo yli vuosi ja vaikkei hän enää siellä ole niin en ole päässyt eroon tunteesta. Johtunee siitä kun häntä on nänyt muualla. Mutta ei tee hyvää mielenterveydelle kun ei mitään tästä ihastumisesta enempää synny
Ei me oikein voida sille mitään. Ihminen on ohjelmoitu lisääntymään, ja lisääntyminen edellyttää ihastumista ja rakastumista.
Älä nosta ketään jalustalle. Mut jos sulla on vielä draivi päällä niin mitä sitä pidättelemään, iän myötä se kyllä tulee melko varmasti vähenemään automaattisesti.
Olen pahoillani en todella tiedä. Itse olen kai saanu "jo" niin paljon pakkeja, että pelkään pian oikeasi etten kohta enää uskalla tai kykene ihastumaan. Jos niin kävisi, että joku vielä joskus ihastuisi minuun, joka lienee mahdollista, niin itse pilaisin koko jutun epäluuloisuudellani ja arkuudellani. - En usko, että kovinkaan moni nainen pitäisi siitä, että kärttäisin "liian usein" että onko hän tosissaan ja tykkääkö hän siiä tai tästä ihan oikeasti tehdä tai vaikka vain olla kanssani....
Mä olen viisikymppinen ja ihastuin tosi lujaa. Tai ensin hitaasti. Sitten naksahti. Mielessä koko ajan.
Mua auttoi se ajatus kun mietin, että ei se toinen oikeasti välitä musta paskan vertaa ja lopulta paljastui kuitenkin kusipääksi. Tällä asenteella deittailen vaan viihteenä niitä miehiä jotka todella komeita. Sitten ei vituta jos joku super kuuma dumppaa, kun se oli yli mun tason alusta lähtien. :)
Et mitenkään, ihastuminen ei ole valintakysymys. Mutta yleensä ihastuminen on yksipuolista lukuunottamatta kauniita ihmisiä, joten se kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Mua auttoi se ajatus kun mietin, että ei se toinen oikeasti välitä musta paskan vertaa ja lopulta paljastui kuitenkin kusipääksi. Tällä asenteella deittailen vaan viihteenä niitä miehiä jotka todella komeita. Sitten ei vituta jos joku super kuuma dumppaa, kun se oli yli mun tason alusta lähtien. :)
Ei. Deittailet niitä kuumia miehiä, koska et tunne mitään ei-kuumia kohtaan.
Älä katso ketään silmiin. Ole omissa oloissasi ja epäsosiaalinen. Näillä ohjeilla itse olen pärjännyt hyvin. Tosin ihastun edelleen, mutta vain saavuttamattomiin kohteisiin esimerkiksi tubettajiin. Mulla on siis kyllä mielikuvitus poikaystäviä 😍
Vierailija kirjoitti:
Älä katso ketään silmiin. Ole omissa oloissasi ja epäsosiaalinen. Näillä ohjeilla itse olen pärjännyt hyvin. Tosin ihastun edelleen, mutta vain saavuttamattomiin kohteisiin esimerkiksi tubettajiin. Mulla on siis kyllä mielikuvitus poikaystäviä 😍
Niihin "mielikuvituspoikaystäviinkin" eli todellisiin mutta saavuttamattomiin saattaa ihastua voimakkaasti ja ahdistusta aiheuttavasti, jos on herkkä ja tunteellinen. Kerran ihastuin yhteen saavuttamattomaan mieheen (siis mies jota en koskaan ollut tavannut ja joka asuu toisessa maassa!) jonka luulin olevan sinkku, ja kun sainkin tietää hänen olevan naimisissa, se oli hirveä järkytys ja olin surullinen vaikka koko ajan tiesin kaiken olevan pelkkää haavetta alusta asti. Koko senkin ajan kun surin, ajattelin samalla miten älytöntä ne kaikki tunteet ovat.
Tämä on oikeasti ihan hirveä häiriö herkälle ihmiselle. Näyttää vielä siltä että edellisestä haaveilumiehestä pääsee eroon vain siten että korvaa sen seuraavalla.
Kyllä tämä "häiriö" perustuu biologiselle pariutumis- ja lisääntymisvietille, tiedän sen. Siksi tämä on niin sitkeässä.
Etsi suhde, jossa sulla on hyvä olla. Jos oot sinkku, niin nauti siitä hastuksen tunteesta. Mielikuvitus poikaystävästä. Mä en oo itse koskaan ihastunut, kun olen ollu suhteessa.
kokeile mindfullnesia. Sen ihastumisen taustalla on jokin tarve. Tutki hyväksyvästi ja lempeydellä mikä se on, mitä siellä taustalla on, niin pääset siitä yli.
M35363 kirjoitti:
kokeile mindfullnesia. Sen ihastumisen taustalla on jokin tarve. Tutki hyväksyvästi ja lempeydellä mikä se on, mitä siellä taustalla on, niin pääset siitä yli.
Kunpa toi toimisikin kaikilla... Mulle ei toimi mindfulness koska en normaalistikaan tuomitse ajatuksiani, tunteitani jne. Se toimii ns. itsensäruoskijoille, joita on nykyään paljon.
M35363 kirjoitti:
kokeile mindfullnesia. Sen ihastumisen taustalla on jokin tarve. Tutki hyväksyvästi ja lempeydellä mikä se on, mitä siellä taustalla on, niin pääset siitä yli.
Entä jos se ihastumisen ja kiintymisen tarve on ihmiselle ihan luontainen?
Eikö silloin ennemmin tulisi kiinnittää huomìota siihen, miksi ihastuminen tuottaa tuskaa ja voisiko siihen vaikuttaa.
Minulla on sama kuin ap:lla, mutta ihastun vain hyvin harvoin, mutta silloin tosi kiihkeästi ja pitkäikäisesti.
Siihen on ollut koko elämäni aikana vain yksi parannuskeino, lapsen saaminen. Noin lapsen 7 ekan elinvuoden aikana olin niin kiinni siinä, ettei kukaan mies kiinnostanut yhtään. Olin kuplassa sen lapsen kanssa. Sitten aloin taas ihastua. Pitäisi ilmeisesti saada uusi lapsi 7 vuoden välein. Ehkä lapsenlapsikin toimisi, en tiedä sitä vielä.
Mulla se itse masennus esti ihastumisen, ei ne lääkkeet.