Miehellä 5 lasta edellisistä liitoista meillä 1 yhteinen.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:44"]

Itsekin uusperheessä eläneenä voin sanoa, että kyllä se nyt vaan on niin ettei pientä lasta kiinnosta äitin onni kun itse tarvitsisi sitä huomiota ja aikaa. Meitäkin oli parhaillaan neljä lasta eikä tosiaankaan riittänyt aikaa ja rakkautta meille kaikille. Isäpuoleni tunsi isällisiä tunteita pikkusiskoani kohtaan, minulle lähinnä heristeltiin nyrkkiä. Isäpuoleni ja äitini eivät ole enää yhdessä, mutta isäpuoli silti pitää siskoani kuin omanaan. Maksaa hänen autokoulunsa, autonsa, hemmottelee piloille. Ja olen iloinen siskoni puolesta että hän on saanut isän. Oma isämme kuoli ennen siskoni syntymää. Minulla oli rankkaa muutenkin ja tietysti oireilin rajusti. Mutta uusperhe sai vain oireilemaan pahemmin.

[/quote]

Hys hys, älä nyt syyllistä uusperheellisiä. Äidin onni on lapsenkin onni. Tätä mantraahan sitä hoetaan.

Minä ainakaan mitään ole torjunut, takuulla on  monissa uusperheissä ongelmia :) Lähinnä ärsyttää, kun uusperheet nähdään yhtenä nippuna ja yleistetään. 

Mulla ei ole mitään tarvetta että nykyinen mieheni rakastaisi lastani kuin omaansa. Riittää että kohtelee häntä tasaveroisesti. Esikoisellani on jo rakastavat vanhemmat, jotka nyt valitettavasti asuvat eri osoitteissa.

Me emme ole kuin ydinperhe vaan olemme uusperhe. En ole sitä yrittänyt ikinä edes väittää.

Mulla ei ole mitään tarvetta sitoa miestäni lapsella yhteen. 

Jos tästäkin suhteesta eroan, en tee enää yhtään lasta. Voitte huokaista.

Edelliseen mieheen yritin tutustua hyvin, mutta nähtävästi epäonnistuin. 6 vuotta yhdessä ei nähtävästi riittänyt :P Aina kaikki ei ole kiinni siitä kuinka toiseen on keritty tutustua. Olisin voinut vannoa ettei ex:ni ikinä pettäisi...

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:23"]

EIhän täällä loukata haluta, vaan että mietittäis asioita sen lapsenkin kannalta eikö?

[/quote]

Miksi oletat että ne joiden lapsia ja perhettä asia koskee, eivät osaa ajatella asioita lasten kannalta, vaan tarvitsevat sinua kertomaan miten asiat ovat? Onko sinulla muutenkin suuruudenkuvitelmia itsestäsi? Oletko useinkin sitä mieltä että muiden pitäisi kysyä sinulta miten heidän tulisi elämänsä elää? Näetkö itsesi jonkinlaisena jumalolentona tai yli-ihmisenä vai mihin perustuu käsityksesi siitä että tuntemattomat ihmiset tarvitsevat juuri sinun neuvojasi kun eivät muuten osaa ajatella omien lastensa parasta?

Joku tolkku pitää mielestäni olla. Jos on lapsia jo kahden ex-puolison kanssa, niin kannata enää kolmanne kanssa niitä lapsia alkaa pykäämään... Jos ei ole kahden edellisen kanssa onnistunut, niin ennuste kolmannen kanssa on tosi huono!! Miksei ne entiset lapset riitä? Miksei tuhlaa sitä rakkautta ja huolenpitoa heihin, jotka ovat jo olemassa? No siksi ettei se kolmas perhe tunnu oikealta, jos ei ole sitä yhteistä lasta.

Miksi muuten, jos TODELLA olette huolissanne uusperheen esikoisista, kirjoitatte naljaillen ja halveksivaan sävyyn? Asiallisesti jos keskustelee niin ei kohtaa niin vastarintaa mielipiteilleen. 

Eikö hälytyskellot soi jos miehellä on lapsia enemmän kuin yhden naisen kanssa? tai niin no, ei varmaan soi kun ei niitä ole.

Kertoo miehestä aivan riittävästi jos kaksi (tai useampi) naista jo lempannut tämän, vaikka on yhteisiä lapsiakin. Jotain mätää miehessä on. Ja jos taas mies on lempannut naiset, on hänessä silti vikaa. Joko ei ole mitään arviointikykyä naisten suhteen eli on täystampio tai sitten jos on arviointikykyä, on sitoutumisongelmainen. Listalla kolmas äiti tulee kokemaan ihan saman kohtalon.

On se hienoa lasten selventää näitä sukulaisuuskuvioita sitten muille tai edes itselleen kun väki vaihtuu niin kuin vuodenajat. Äidillä on kolme lasta kolmen eri miehen kanssa, Rico, Jemina ja Veeti. Eli Ricolla on kaksi sisarpuolta äidin taholta (Jemina jonka isä on linnassa ja Veeti, jonka isä käy välillä sentään kahvilla) ja kun Ricon isäkin vielä panee paksuksi muutaman naisen, on niitä sisarpuolia isänkin puolelta liuta (Jasmine, Jade, Fadila, Miklas, Robin, Niko ja vastasyntynyt Luka). Heitä Rico tapaa välillä viikonloppuisin jos näille lapsille sattuu isäviikonloppu samaan aikaan. Luka nyt on aina kotona kun hänen äitinsä kanssa isä nyt tällä hetkellä asuu.

Äitin uusi (neljäs) mies on Pekka. Pekka muuttaa kai kohta Ricon perheen kotiin. Pekalla on kaksi teini-ikäistä lasta Justin ja Sarah. He ovat joskus viikonloput Pekan kanssa ja ovat silloin tulleet kylään. Sitten kun pekka muuttaa Ricon kotiin, pitää pienempien lasten olla viikonloppuisin samassa huoneessa, että Justin ja Sarah mahtuu nukkumaan.

Olishan se hienoa jos äiti ja Pekka tekis vielä yhetisen rakkaudenhedelmän...

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:23"]

EIhän täällä loukata haluta, vaan että mietittäis asioita sen lapsenkin kannalta eikö?

[/quote]

Miksi oletat että ne joiden lapsia ja perhettä asia koskee, eivät osaa ajatella asioita lasten kannalta, vaan tarvitsevat sinua kertomaan miten asiat ovat? Onko sinulla muutenkin suuruudenkuvitelmia itsestäsi? Oletko useinkin sitä mieltä että muiden pitäisi kysyä sinulta miten heidän tulisi elämänsä elää? Näetkö itsesi jonkinlaisena jumalolentona tai yli-ihmisenä vai mihin perustuu käsityksesi siitä että tuntemattomat ihmiset tarvitsevat juuri sinun neuvojasi kun eivät muuten osaa ajatella omien lastensa parasta?

[/quote]

Minä en ole kirjoittanut noita muita tekstejä joten vastaus on ei. Samaa mieltä kuitenkin olen tuosta että kyllä ne lapset aina kärsii aina kun erotaan sen nyt ymmärtää jokainen, mutta silloin kun erotaan oltais vaan sen lapsen kanssa annettas sille aikaa, ei heti jotain toista naista tai miestä siihen häärimään. Sitten kun lapsikin jo tottunut siihen että isi ja äiti enää yhdessä ole niin voisi se vanhempikin alkaa "elämään"

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:23"]

EIhän täällä loukata haluta, vaan että mietittäis asioita sen lapsenkin kannalta eikö?

[/quote]

Miksi oletat että ne joiden lapsia ja perhettä asia koskee, eivät osaa ajatella asioita lasten kannalta, vaan tarvitsevat sinua kertomaan miten asiat ovat? Onko sinulla muutenkin suuruudenkuvitelmia itsestäsi? Oletko useinkin sitä mieltä että muiden pitäisi kysyä sinulta miten heidän tulisi elämänsä elää? Näetkö itsesi jonkinlaisena jumalolentona tai yli-ihmisenä vai mihin perustuu käsityksesi siitä että tuntemattomat ihmiset tarvitsevat juuri sinun neuvojasi kun eivät muuten osaa ajatella omien lastensa parasta?

[/quote]

Ihmiset kun aikuistuvat ja uskaltavat sanoa ääneen sen, mitä mieltä oikeasti lapsena olivat, järkyttävät monesti vanhempiaan.

Vanhemmat hokevat mantraa, että kuinka onnellisia heidän lapset olivat, kun oli niin ihana isäpuoli ja ihania pikkusisaruksia.

Aikuistunut lapsi sanoo, että oli kamalaa, kun vieras mies tuli asumaan ja tiiraili,kun meni aamulla yöpuku päällä kylppäriin.

Tarinoilla on niin monta puolta ja lapsen totuutta ei kannata vähätellä. Sillä siitä lapsestakin kasvaa joskus aikuinen ja hänen mielipidettä ei voi aina polkea jalkojen alle.

T. eräs, joka ei ole enää äitinsä kanssa tekemisissä ja kuka on kuullut monta samankaltaista tarinaa ystäviltään

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 11:16"]

Minulla edellisestä suhteesta 1 lapsi, ja miehen kanssa yhteisiä 2. Esikoiseni isä ei pidä mitään yhteyttä, mieheni suhtautuu esikoiseeni kuin omaan lapseensa ja lapseni sanookin miestäni isäkseen, kukaan ei usko meitä uusperheeksi vaan kaikki luulevat ydinperheeksi :) Ehkä tulevaisuudessa vielä 1 lapsi lisää :)

[/quote]

Ja ihan oikeasti kukaan ei usko teitä ydinperheeksi ja se sinun lapsesi tietää, että miehesi ei ikinä suhtaudu häneen kuin omaansa.

Näin se menee oikeasti. Mammat vain haluaa kuvitella, että mies ottaa toisen miehen siittämän lapsen omakseen. Ja lapsi ei muka huomaa, että hänellä ei perheessä ole oikeaa isää.

[/quote]

  Usko sä mitä sä haluat uskoa :) Mä tiedän miten asiat menee. Tiedän miten poikani suhtautuu mieheeni ja tiedän miten mieheni poikaani. Olemme myös tekemässä perheen sisäisen adoption :) Ensimmäinen kenelle poikani koskaan sanoi isä, on mieheni :) Ensimmäinen, ketä poikani edes tuntee isäkseen, on mieheni :) Sä voit uskoa mun puolesta vaikka hammaskeijuun, niin kuin todennäköisesti uskotkin, mutta mä tiedän, kuinka moni meitä luulee ydinperheeksi ja itsekin pidämme itseämme sellaisena :) Pakko se on alkaa uskoa, kun niin moni meitä kutsuu ydinperheeksi :)

[/quote]

Jaa, mä en ainakaan yleensä edes käytä tota termiä, eli vaikkapa sano, että "Lehtisen ydinperhe tulee meille tänään." Ja viestissäsi jo paljastit omankin perhemalli-ihanteesi eli ydinperheen. Haha.

Ps. En kirjoittanut aiempaa viestiä.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 11:16"]

Minulla edellisestä suhteesta 1 lapsi, ja miehen kanssa yhteisiä 2. Esikoiseni isä ei pidä mitään yhteyttä, mieheni suhtautuu esikoiseeni kuin omaan lapseensa ja lapseni sanookin miestäni isäkseen, kukaan ei usko meitä uusperheeksi vaan kaikki luulevat ydinperheeksi :) Ehkä tulevaisuudessa vielä 1 lapsi lisää :)

[/quote]

Ja ihan oikeasti kukaan ei usko teitä ydinperheeksi ja se sinun lapsesi tietää, että miehesi ei ikinä suhtaudu häneen kuin omaansa.

Näin se menee oikeasti. Mammat vain haluaa kuvitella, että mies ottaa toisen miehen siittämän lapsen omakseen. Ja lapsi ei muka huomaa, että hänellä ei perheessä ole oikeaa isää.

[/quote]

  Usko sä mitä sä haluat uskoa :) Mä tiedän miten asiat menee. Tiedän miten poikani suhtautuu mieheeni ja tiedän miten mieheni poikaani. Olemme myös tekemässä perheen sisäisen adoption :) Ensimmäinen kenelle poikani koskaan sanoi isä, on mieheni :) Ensimmäinen, ketä poikani edes tuntee isäkseen, on mieheni :) Sä voit uskoa mun puolesta vaikka hammaskeijuun, niin kuin todennäköisesti uskotkin, mutta mä tiedän, kuinka moni meitä luulee ydinperheeksi ja itsekin pidämme itseämme sellaisena :) Pakko se on alkaa uskoa, kun niin moni meitä kutsuu ydinperheeksi :)

[/quote]

Jaa, mä en ainakaan yleensä edes käytä tota termiä, eli vaikkapa sano, että "Lehtisen ydinperhe tulee meille tänään." Ja viestissäsi jo paljastit omankin perhemalli-ihanteesi eli ydinperheen. Haha.

Ps. En kirjoittanut aiempaa viestiä.

[/quote]

Reps

Uusperheen mamman kostea uni: Mitä teidän YDINPERHEELLE kuuluu. Tuletteko te koko YDINPERHE meille Teemun synttäreille. Onko teidän YDINPERHE illalla kotona, jos tulen tuomaan uudet harkka-aikataulut

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 11:16"]

Minulla edellisestä suhteesta 1 lapsi, ja miehen kanssa yhteisiä 2. Esikoiseni isä ei pidä mitään yhteyttä, mieheni suhtautuu esikoiseeni kuin omaan lapseensa ja lapseni sanookin miestäni isäkseen, kukaan ei usko meitä uusperheeksi vaan kaikki luulevat ydinperheeksi :) Ehkä tulevaisuudessa vielä 1 lapsi lisää :)

[/quote]

Ja ihan oikeasti kukaan ei usko teitä ydinperheeksi ja se sinun lapsesi tietää, että miehesi ei ikinä suhtaudu häneen kuin omaansa.

Näin se menee oikeasti. Mammat vain haluaa kuvitella, että mies ottaa toisen miehen siittämän lapsen omakseen. Ja lapsi ei muka huomaa, että hänellä ei perheessä ole oikeaa isää.

[/quote]

  Usko sä mitä sä haluat uskoa :) Mä tiedän miten asiat menee. Tiedän miten poikani suhtautuu mieheeni ja tiedän miten mieheni poikaani. Olemme myös tekemässä perheen sisäisen adoption :) Ensimmäinen kenelle poikani koskaan sanoi isä, on mieheni :) Ensimmäinen, ketä poikani edes tuntee isäkseen, on mieheni :) Sä voit uskoa mun puolesta vaikka hammaskeijuun, niin kuin todennäköisesti uskotkin, mutta mä tiedän, kuinka moni meitä luulee ydinperheeksi ja itsekin pidämme itseämme sellaisena :) Pakko se on alkaa uskoa, kun niin moni meitä kutsuu ydinperheeksi :)

[/quote]

Jaa, mä en ainakaan yleensä edes käytä tota termiä, eli vaikkapa sano, että "Lehtisen ydinperhe tulee meille tänään." Ja viestissäsi jo paljastit omankin perhemalli-ihanteesi eli ydinperheen. Haha.

Ps. En kirjoittanut aiempaa viestiä.

[/quote]

Reps

Uusperheen mamman kostea uni: Mitä teidän YDINPERHEELLE kuuluu. Tuletteko te koko YDINPERHE meille Teemun synttäreille. Onko teidän YDINPERHE illalla kotona, jos tulen tuomaan uudet harkka-aikataulut

[/quote]

Mitä saat tuosta ilkeilystä?? 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 11:16"]

Mitä saat tuosta ilkeilystä?? 

[/quote]

Mistä ihmeen ilkeilystä ? Oli vain niin huvittavaa, että jotain uusperhettä kutsutaan jatkuvasti ydinperheeksi, kun oikeasti kukaan ei keskustele oikeassa elämässä niin, että "voi kun te olette ydinperhe"

Korkeintaan jos toinen mainostaa, että on uusperhe, niin voidaan lohduttaa, että ei huomaa, vaan teitä voisi ihan luulla ydinperheeksi.

Mutta palstan uusperhemammuli kuulee joka puolelta ylistystä siitä, että kaikki puhuu heistä ydinperheenä.

Eikö sinuakin hiukan naurata tämä :D

Aivan kuin palstamammuli salaa häpeäisi sitä, että ovatkin uusperhe ja lapset on eri miehille tehty

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 11:16"]

Mitä saat tuosta ilkeilystä?? 

[/quote]

Mistä ihmeen ilkeilystä ? Oli vain niin huvittavaa, että jotain uusperhettä kutsutaan jatkuvasti ydinperheeksi, kun oikeasti kukaan ei keskustele oikeassa elämässä niin, että "voi kun te olette ydinperhe"

Korkeintaan jos toinen mainostaa, että on uusperhe, niin voidaan lohduttaa, että ei huomaa, vaan teitä voisi ihan luulla ydinperheeksi.

Mutta palstan uusperhemammuli kuulee joka puolelta ylistystä siitä, että kaikki puhuu heistä ydinperheenä.

Eikö sinuakin hiukan naurata tämä :D

Aivan kuin palstamammuli salaa häpeäisi sitä, että ovatkin uusperhe ja lapset on eri miehille tehty

[/quote]

Kieltämättä erikoista, mutta ei se musta niin huvittavaa ole että vittuilla siitä jaksaisin.  

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:04"]

Tässä ketjussa tulee oikein hyvin esille se, minkälainen asenne ihmisillä yleensä on asiaan. No, ehkä olisin itsekin ajatellut noin joskus aiemmin.

Se vaan on niin, että elämä ei ihan aina mene sitä polkua mitä ajattelisi. Niinpä vaan rakastuin tälläiseen "siemenlinkoon" ja olemme olleet onnellisesti naimisissa 15 vuotta. Edelliset suhteet miehelläni on kestäneet max. 4 vuotta, on siis ollut aiemmin juuri tälläinen levoton kukasta kukkaan lentelijä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään harhakuvitelmia siitä, että jotenkin "parantaisin" miehen tai että olisin jollain tavalla parempi kuin entiset naiset. Jostain syystä meillä on vaan mennyt tosi hyvin kaikki nämä vuodet, elellään hyvinkin seesteistä elämää.

Hänen isommat lapsensa ovat jo selvästi isompia kuin meidän yhteiset lapsemme, ensimmäisen kun on pistänyt alulle jo 16-vuotiaana. Nuorinkin jo 18-vuotias kun yhteiset lapsemme ovat 1-7-vuotiaita. Kaikki muut ovatkin jo omillaan. Osa on asunutkin välillä meillä.

Tuohon kysymykseen, että montako minuuttia on kunkin kanssa viikottain - yhteisiä lapsiamme mies hoitaa hyvinkin ansiokkaasti. Isommat lapset ovat toki jo sen ikäisiä, että saavat ihan itse päättää kuinka paljon meillä viettävät aikaa. Vähintään joka viikonloppu on pääsääntöisesti käynyt jokainen, joten en minä usko, että heillä kaikesta huolimatta olisi ihan paska isä.

[/quote]

No, vähän eri juttu kun ikäerot noin suuret! Ei ole siis samanaikaisesti väsättyjä!

Lapsi tarvitsee rauhaa ja tasapainoa. Lapsi tarvitsee turvaa ja läheisyyttä. Lapsi tarvitsee jatkuvuutta ja tiedon siitä, ettei hylätä. Jos on valitsemassa elämänkumppania sillä ajatuksella, että tämän kanssa haluaa lapsia, niin kuka oikeasti voi sanoa, että puoliso, jolla joku määrä lapsia edellisistä liitoista, olisi valmis elämään uuden puolison kanssa loppuelämän tai edes kovin pitkään? Etenkin, jos on kyse siitä, että on useita liittoja eri ihmisiin ja niistä eri ihmisten kanssa lapsia. Tottakai jokaisella on oikeus onneen, mutta kun on lapsia olemassa, niin niiden onni menee aikuisen onnen edelle sen 18 ensimmäisen vuoden ajan ja sinä aikana täytyy vastata tekemisistään siinä määrin, että voi taata tasapainoisen lapsuuden jälkikasvulle.

Miehellä 5 lasta edellisistä liitoista 3 eri naisen kanssa. Meillä lisäksi 4 yhteistä lasta. Enempää ei tule.

Miehellä 5 lasta edellisistä liitoista 3 eri naisen kanssa. Meillä lisäksi 4 yhteistä lasta. Enempää ei tule.

Onko mies nyt iiiihan varma, että 9 lasta varmasti riittää...? Tai sinulle 4 yhteistä? Mies kuitenkin vaikuttaa noin tasapainoiselta peruskalliolta!

Herra isä mitä pukkeja! Mun serkku otti akakseen jolla 4 omaa lasta ja ne ei mistään helpoimmasta päästä, nyt niillä yksi yhteinen ja mun serkulla edellisen naikkosen kanssa yksi lapsi. Kuinka tyhmä ihminen voi olla!

Minulla edellisestä suhteesta 1 lapsi, ja miehen kanssa yhteisiä 2. Esikoiseni isä ei pidä mitään yhteyttä, mieheni suhtautuu esikoiseeni kuin omaan lapseensa ja lapseni sanookin miestäni isäkseen, kukaan ei usko meitä uusperheeksi vaan kaikki luulevat ydinperheeksi :) Ehkä tulevaisuudessa vielä 1 lapsi lisää :)

Minustakin ehkä tulee tosi tyhmä. Olen aina vannonut, etten ryhdy uusperheeseen äitipuoleksi. Nyt olen rakastunut mieheen, jolla on 4 lasta edellisistä liitoista (minulla 2). Tuleekohan minustakin tosi tyhmä...