Miehellä 5 lasta edellisistä liitoista meillä 1 yhteinen.

Minulla on yksi lapsi, miehelläni on kolme lasta, joista 2 on jo aikuisia

No vähänkö eri asia jos lapset jo aikuisia kun erotaan . Tarkotin pieniä lapsia, että jos on vaikka perhehelvetti niin miksi nainen on sitten niin tyhmä että ylipäätään tekee monta lasta tällaselle miehelle!? Miksei lähde esim. jo ekan lapsen jälkeen eihän tuossa mitään järkeä. Ja heti kun uusi löydetään niin sen kans vaan lisää lapsia ei ajatella ja katsota mihin suhde etenee.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:52"]

Ja hyvät uusperheelliset. Sillä lapsella ette saa sidottua sitä uutta miestä sen kummemmin kuin entistäkään.

[/quote]

Voiko nämä yleistykset lopettaa?? Toki on ihmisiä jotka eivät piittää mistään eikä kenestäkään. Mutta vaikka näet työsi puolesta paljon uusperheitä, et näe kaikkia. Älä yleistä. Sano vaikka että usein näkee, että uusperheissä...jne

Itse en ole lapsia ikinä halunnut miehen pitääkseni. Pärjään kyllä ilman miestäkin mutten ilman lapsiani.  Olen pahoillani, että minusta saa jotenkin kevytkenkäisen kuvan kun olen kerran eronnut ja lapsia kahdelle miehelle. Voin kertoa että olen kaikkea muuta. Elämä on myös hyvin julmalla tavalla mua opettanut ettei kaikki mene niinkuin haluaisi/suunnittelee.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 11:21"]

Ei susta tule kun sä oot jo. Mietttikää minkälaiset ihmiset yleensä jättää perheensä  jossa tehty jo useampia lapsia!? Eri asia sitten joku puolison kuolema tai jotain.

[/quote]

Ero tai kuolema. Ihan samanlainen oikeus kaikilla on elää miten tahtoo, vaikka siihen suhteeseen saisi lapsia! Omat vanhempani erosivat 23 vuoden yhdessäolon jälkeen ja lapsia oli 5 saatu. Olisi ollut kamalaa jos he olisivat jatkaneet sitä perhehelvettiä.

Sinä olet malliesimerkki ihmisestä joka kuvittelee että elämä kulkee aina ja ikuisesti sitä samaa lanattua polkua pitkin jona se alkoi.

[/quote]

No ainakaan en oo kyrpätynnyri ja siitä ylpeä!

No se lapsi pitää tehdä heti uuden suhteen alussa juuri siksi, että mies ei lähde kävelemään. Ajatellaan, että vahinkoraskaudella saadaan mies pysymään ja alkamaan isäpuoleksi edellisillekin lapsille.

Jo ikiaikojen vanha tapa, millä naiset on yrittäneet saada miehet sitoutumaan suhteeseen.

Tässä ketjussa tulee oikein hyvin esille se, minkälainen asenne ihmisillä yleensä on asiaan. No, ehkä olisin itsekin ajatellut noin joskus aiemmin.

Se vaan on niin, että elämä ei ihan aina mene sitä polkua mitä ajattelisi. Niinpä vaan rakastuin tälläiseen "siemenlinkoon" ja olemme olleet onnellisesti naimisissa 15 vuotta. Edelliset suhteet miehelläni on kestäneet max. 4 vuotta, on siis ollut aiemmin juuri tälläinen levoton kukasta kukkaan lentelijä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään harhakuvitelmia siitä, että jotenkin "parantaisin" miehen tai että olisin jollain tavalla parempi kuin entiset naiset. Jostain syystä meillä on vaan mennyt tosi hyvin kaikki nämä vuodet, elellään hyvinkin seesteistä elämää.

Hänen isommat lapsensa ovat jo selvästi isompia kuin meidän yhteiset lapsemme, ensimmäisen kun on pistänyt alulle jo 16-vuotiaana. Nuorinkin jo 18-vuotias kun yhteiset lapsemme ovat 1-7-vuotiaita. Kaikki muut ovatkin jo omillaan. Osa on asunutkin välillä meillä.

Tuohon kysymykseen, että montako minuuttia on kunkin kanssa viikottain - yhteisiä lapsiamme mies hoitaa hyvinkin ansiokkaasti. Isommat lapset ovat toki jo sen ikäisiä, että saavat ihan itse päättää kuinka paljon meillä viettävät aikaa. Vähintään joka viikonloppu on pääsääntöisesti käynyt jokainen, joten en minä usko, että heillä kaikesta huolimatta olisi ihan paska isä.

Tunnen miehen, kenellä oli 3 tyttöä lyhyillä ikäeroilla kun erosi. Heti erottuaan löysi uuden ja pani sen paksuksi eka kuukauden aikana tapaamisesta ja teki sen kanssa 3 lasta lisää.

Ei jää paljoa aikaa viettää lasten kanssa. No edellisen liiton lasten kanssa ei ole enää paljon tekemisissäkään, joten helpolla pääsee nykyään.

Voi taivas, teidän pelkoa ydinperheittenne puolesta. Tulee ihan paha mieli puolestanne. Nauttikaa nyt elämästänne, jos se kerta on sellainen kuin unelmoitte. Älkää tuhlatko energiaanne muiden elämän vatvomiseen, se on teidän perheeltänne pois.

Mullekin oli ydinperhe kaikki kaikessa. Se hajosi ja edelleen olen elossa. Olimme ex-miehen kanssa yhdessä 6 vuotta ennenkuin lapsemme syntyi. Mies ihastui työkaveriin, heille tuli suhde, jäivät kiinni. Annoin anteeksi, koska pieneen mieleeni ei mahtunut muu kuin ydinperhe. Kaksi vuotta yritin ja kaksi vuotta ex:llä oli suhde työkaveriinsa. Päätin lopettaa kynnysmattona olon.

Ihmetyttää vaan olenko siitä hyvästä uusperheelisenä nyt sitten jotenkin 2. luokan kansalainen?? 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:10"]

Voi taivas, teidän pelkoa ydinperheittenne puolesta. Tulee ihan paha mieli puolestanne. Nauttikaa nyt elämästänne, jos se kerta on sellainen kuin unelmoitte. Älkää tuhlatko energiaanne muiden elämän vatvomiseen, se on teidän perheeltänne pois.

Mullekin oli ydinperhe kaikki kaikessa. Se hajosi ja edelleen olen elossa. Olimme ex-miehen kanssa yhdessä 6 vuotta ennenkuin lapsemme syntyi. Mies ihastui työkaveriin, heille tuli suhde, jäivät kiinni. Annoin anteeksi, koska pieneen mieleeni ei mahtunut muu kuin ydinperhe. Kaksi vuotta yritin ja kaksi vuotta ex:llä oli suhde työkaveriinsa. Päätin lopettaa kynnysmattona olon.

Ihmetyttää vaan olenko siitä hyvästä uusperheelisenä nyt sitten jotenkin 2. luokan kansalainen?? 

[/quote]

Et toki. Mutta kieltämättä hieman ihmetyttää nämä uusperheelliset, missä on lapsia sinne ja tänne ja tuonne ja heti kun mennään yhteen, niin tekaistaan se rakkausrusina.

Luuletteko te ihan oikeasti, että sillä yhteisellä lapsella saatte sidottua sen uuden miehen paremmin itseenne.

Uusperheet kun eroavat vielä ydinperheitä useammin. Lapsia tässä käy sääliksi, eikä mitään pelkoa oman ydinperheen puolesta. Tässä vuosien varrella kun on lasten kavereita nähnyt paljon, niin kyllä on monet surut heidän kanssaan käyty lävitse, kun oma äiti ja isi ei jouda, kun on uusi puoliso ja nyt se oikea ja se oikea lapsi tulossa.

Pahaa tekee näiden lasten puolesta, kun reissaavat kahta kotia ja kummassakaan kodissa ei kukaan välitä, kun on se uusi vauva saapunut tilalle.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:10"]

Voi taivas, teidän pelkoa ydinperheittenne puolesta. Tulee ihan paha mieli puolestanne. Nauttikaa nyt elämästänne, jos se kerta on sellainen kuin unelmoitte. Älkää tuhlatko energiaanne muiden elämän vatvomiseen, se on teidän perheeltänne pois.

Mullekin oli ydinperhe kaikki kaikessa. Se hajosi ja edelleen olen elossa. Olimme ex-miehen kanssa yhdessä 6 vuotta ennenkuin lapsemme syntyi. Mies ihastui työkaveriin, heille tuli suhde, jäivät kiinni. Annoin anteeksi, koska pieneen mieleeni ei mahtunut muu kuin ydinperhe. Kaksi vuotta yritin ja kaksi vuotta ex:llä oli suhde työkaveriinsa. Päätin lopettaa kynnysmattona olon.

Ihmetyttää vaan olenko siitä hyvästä uusperheelisenä nyt sitten jotenkin 2. luokan kansalainen?? 

[/quote]

Nostan hattua sulle! Ensinnäkin siitä että yritit ja annoit anteeksi.Itse en pystyisi se on kerrasta poikki jos mies sen minlle ja lapsillemme tekee.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:10"]

Voi taivas, teidän pelkoa ydinperheittenne puolesta. Tulee ihan paha mieli puolestanne. Nauttikaa nyt elämästänne, jos se kerta on sellainen kuin unelmoitte. Älkää tuhlatko energiaanne muiden elämän vatvomiseen, se on teidän perheeltänne pois.

Mullekin oli ydinperhe kaikki kaikessa. Se hajosi ja edelleen olen elossa. Olimme ex-miehen kanssa yhdessä 6 vuotta ennenkuin lapsemme syntyi. Mies ihastui työkaveriin, heille tuli suhde, jäivät kiinni. Annoin anteeksi, koska pieneen mieleeni ei mahtunut muu kuin ydinperhe. Kaksi vuotta yritin ja kaksi vuotta ex:llä oli suhde työkaveriinsa. Päätin lopettaa kynnysmattona olon.

Ihmetyttää vaan olenko siitä hyvästä uusperheelisenä nyt sitten jotenkin 2. luokan kansalainen?? 

[/quote]

Et toki. Mutta kieltämättä hieman ihmetyttää nämä uusperheelliset, missä on lapsia sinne ja tänne ja tuonne ja heti kun mennään yhteen, niin tekaistaan se rakkausrusina.

Luuletteko te ihan oikeasti, että sillä yhteisellä lapsella saatte sidottua sen uuden miehen paremmin itseenne.

Uusperheet kun eroavat vielä ydinperheitä useammin. Lapsia tässä käy sääliksi, eikä mitään pelkoa oman ydinperheen puolesta. Tässä vuosien varrella kun on lasten kavereita nähnyt paljon, niin kyllä on monet surut heidän kanssaan käyty lävitse, kun oma äiti ja isi ei jouda, kun on uusi puoliso ja nyt se oikea ja se oikea lapsi tulossa.

Pahaa tekee näiden lasten puolesta, kun reissaavat kahta kotia ja kummassakaan kodissa ei kukaan välitä, kun on se uusi vauva saapunut tilalle.

[/quote]

Yleistä nyt vielä vähän... tuleeko parempi olo, kiiltääkö kruunu?

EIhän täällä loukata haluta, vaan että mietittäis asioita sen lapsenkin kannalta eikö?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:10"]

Voi taivas, teidän pelkoa ydinperheittenne puolesta. Tulee ihan paha mieli puolestanne. Nauttikaa nyt elämästänne, jos se kerta on sellainen kuin unelmoitte. Älkää tuhlatko energiaanne muiden elämän vatvomiseen, se on teidän perheeltänne pois.

Mullekin oli ydinperhe kaikki kaikessa. Se hajosi ja edelleen olen elossa. Olimme ex-miehen kanssa yhdessä 6 vuotta ennenkuin lapsemme syntyi. Mies ihastui työkaveriin, heille tuli suhde, jäivät kiinni. Annoin anteeksi, koska pieneen mieleeni ei mahtunut muu kuin ydinperhe. Kaksi vuotta yritin ja kaksi vuotta ex:llä oli suhde työkaveriinsa. Päätin lopettaa kynnysmattona olon.

Ihmetyttää vaan olenko siitä hyvästä uusperheelisenä nyt sitten jotenkin 2. luokan kansalainen?? 

[/quote]

Et toki. Mutta kieltämättä hieman ihmetyttää nämä uusperheelliset, missä on lapsia sinne ja tänne ja tuonne ja heti kun mennään yhteen, niin tekaistaan se rakkausrusina.

Luuletteko te ihan oikeasti, että sillä yhteisellä lapsella saatte sidottua sen uuden miehen paremmin itseenne.

Uusperheet kun eroavat vielä ydinperheitä useammin. Lapsia tässä käy sääliksi, eikä mitään pelkoa oman ydinperheen puolesta. Tässä vuosien varrella kun on lasten kavereita nähnyt paljon, niin kyllä on monet surut heidän kanssaan käyty lävitse, kun oma äiti ja isi ei jouda, kun on uusi puoliso ja nyt se oikea ja se oikea lapsi tulossa.

Pahaa tekee näiden lasten puolesta, kun reissaavat kahta kotia ja kummassakaan kodissa ei kukaan välitä, kun on se uusi vauva saapunut tilalle.

[/quote]

Yleistä nyt vielä vähän... tuleeko parempi olo, kiiltääkö kruunu?

[/quote]

Eli sinä et siis halua nähdä uusperheen lapsien tilannetta, vaan suljet silmäsi ja panet pään pensaaseen ja ajattelet, että halutaan vain kiillottaa kruunua.

Juuri siksi ei koskaan viitsi puhuakaan uusperheiden mammojen kanssa heidän esikoistensa tilanteista, koska mammat on uudessa rakkaudentilassaan niin hormoonihöyryissä, ettei heitä kiinnosta lapsen tila, vaan mölisevät sormet korvissa, että "oot kade ja kyllä sunkin ydinperhe hajoaa ja me ollaan onnellisia ja lapset on onnellisia, kun äidillä on monta uutta ihanaa miestä ja veli-ja siskopuolia"

Totuus sattuu. Ja näemmä ainoat, jotka niihin hylättyihin esikoisiin kiinnittää huomiota, on heidän kavereidensa vanhemmat. Ei oma äiti ja isä, jotka uudessa rakkaudenhuumassa ei halua nähdä mitään muuta kuin sen oman onnensa...joka kestää..niin minkä kestää.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:23"]

EIhän täällä loukata haluta, vaan että mietittäis asioita sen lapsenkin kannalta eikö?

[/quote]

Meinaatko etteivät uusperheeliset sitä ole tehnyt? Ehkä osa ei, mutta veikkaan että suurin osa kyllä. Voin kertoa ettei eroaminen ole helppoa joten toiseen suhteeseen ei ainakaan kukaan JÄRKEVÄ ihminen mene heppoisin perustein. Saati ala lasta väsäämään. Toki ihmisiä on erilaisia.

Esikoiselleni muuten pikkusiskonsa on tärkeintä maailmassa. Ihme homma, vaikka heillä on eri isä. 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:23"]

EIhän täällä loukata haluta, vaan että mietittäis asioita sen lapsenkin kannalta eikö?

[/quote]

Ei lapsen kannalta haluta miettiä asioita, kun on löydetty se uusi rakkaus ja halutaan se ihku uusi vauva ja uusi elämä. Kaikki, jotka näkee sen lapsen kannalta tilanteen, on vain ikäviä ihmisiä, jotka surisee ikävästi korvissa ja pilaa sen uuden, ihanan perhe-elämän.

Joskus ihan oikeasti kannattaisi kuunnella,mitä ne teidän erolapset puhuu kavereidensa vanhemmille. Joskus ne jutut on aika karuja.

Mutta näinhän se on, että kylä kasvattaa, kun omat vanhemmat eivät jouda, kun on kutka niin uuteen perheeseen kova.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:10"]

Voi taivas, teidän pelkoa ydinperheittenne puolesta. Tulee ihan paha mieli puolestanne. Nauttikaa nyt elämästänne, jos se kerta on sellainen kuin unelmoitte. Älkää tuhlatko energiaanne muiden elämän vatvomiseen, se on teidän perheeltänne pois.

Mullekin oli ydinperhe kaikki kaikessa. Se hajosi ja edelleen olen elossa. Olimme ex-miehen kanssa yhdessä 6 vuotta ennenkuin lapsemme syntyi. Mies ihastui työkaveriin, heille tuli suhde, jäivät kiinni. Annoin anteeksi, koska pieneen mieleeni ei mahtunut muu kuin ydinperhe. Kaksi vuotta yritin ja kaksi vuotta ex:llä oli suhde työkaveriinsa. Päätin lopettaa kynnysmattona olon.

Ihmetyttää vaan olenko siitä hyvästä uusperheelisenä nyt sitten jotenkin 2. luokan kansalainen?? 

[/quote]

Et toki. Mutta kieltämättä hieman ihmetyttää nämä uusperheelliset, missä on lapsia sinne ja tänne ja tuonne ja heti kun mennään yhteen, niin tekaistaan se rakkausrusina.

Luuletteko te ihan oikeasti, että sillä yhteisellä lapsella saatte sidottua sen uuden miehen paremmin itseenne.

Uusperheet kun eroavat vielä ydinperheitä useammin. Lapsia tässä käy sääliksi, eikä mitään pelkoa oman ydinperheen puolesta. Tässä vuosien varrella kun on lasten kavereita nähnyt paljon, niin kyllä on monet surut heidän kanssaan käyty lävitse, kun oma äiti ja isi ei jouda, kun on uusi puoliso ja nyt se oikea ja se oikea lapsi tulossa.

Pahaa tekee näiden lasten puolesta, kun reissaavat kahta kotia ja kummassakaan kodissa ei kukaan välitä, kun on se uusi vauva saapunut tilalle.

[/quote]

Yleistä nyt vielä vähän... tuleeko parempi olo, kiiltääkö kruunu?

[/quote]

Eli sinä et siis halua nähdä uusperheen lapsien tilannetta, vaan suljet silmäsi ja panet pään pensaaseen ja ajattelet, että halutaan vain kiillottaa kruunua.

Juuri siksi ei koskaan viitsi puhuakaan uusperheiden mammojen kanssa heidän esikoistensa tilanteista, koska mammat on uudessa rakkaudentilassaan niin hormoonihöyryissä, ettei heitä kiinnosta lapsen tila, vaan mölisevät sormet korvissa, että "oot kade ja kyllä sunkin ydinperhe hajoaa ja me ollaan onnellisia ja lapset on onnellisia, kun äidillä on monta uutta ihanaa miestä ja veli-ja siskopuolia"

Totuus sattuu. Ja näemmä ainoat, jotka niihin hylättyihin esikoisiin kiinnittää huomiota, on heidän kavereidensa vanhemmat. Ei oma äiti ja isä, jotka uudessa rakkaudenhuumassa ei halua nähdä mitään muuta kuin sen oman onnensa...joka kestää..niin minkä kestää.

[/quote]

Miksi yleistät kokoajan? Ikävää että sinun lasten kaveripiirissä on tuollaista. Mutta meinaatko tosissani että kaikissa uusperheissä asiat ovat noin kurjalla tolalla? 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:10"]

Voi taivas, teidän pelkoa ydinperheittenne puolesta. Tulee ihan paha mieli puolestanne. Nauttikaa nyt elämästänne, jos se kerta on sellainen kuin unelmoitte. Älkää tuhlatko energiaanne muiden elämän vatvomiseen, se on teidän perheeltänne pois.

Mullekin oli ydinperhe kaikki kaikessa. Se hajosi ja edelleen olen elossa. Olimme ex-miehen kanssa yhdessä 6 vuotta ennenkuin lapsemme syntyi. Mies ihastui työkaveriin, heille tuli suhde, jäivät kiinni. Annoin anteeksi, koska pieneen mieleeni ei mahtunut muu kuin ydinperhe. Kaksi vuotta yritin ja kaksi vuotta ex:llä oli suhde työkaveriinsa. Päätin lopettaa kynnysmattona olon.

Ihmetyttää vaan olenko siitä hyvästä uusperheelisenä nyt sitten jotenkin 2. luokan kansalainen?? 

[/quote]

Et toki. Mutta kieltämättä hieman ihmetyttää nämä uusperheelliset, missä on lapsia sinne ja tänne ja tuonne ja heti kun mennään yhteen, niin tekaistaan se rakkausrusina.

Luuletteko te ihan oikeasti, että sillä yhteisellä lapsella saatte sidottua sen uuden miehen paremmin itseenne.

Uusperheet kun eroavat vielä ydinperheitä useammin. Lapsia tässä käy sääliksi, eikä mitään pelkoa oman ydinperheen puolesta. Tässä vuosien varrella kun on lasten kavereita nähnyt paljon, niin kyllä on monet surut heidän kanssaan käyty lävitse, kun oma äiti ja isi ei jouda, kun on uusi puoliso ja nyt se oikea ja se oikea lapsi tulossa.

Pahaa tekee näiden lasten puolesta, kun reissaavat kahta kotia ja kummassakaan kodissa ei kukaan välitä, kun on se uusi vauva saapunut tilalle.

[/quote]

Yleistä nyt vielä vähän... tuleeko parempi olo, kiiltääkö kruunu?

[/quote]

Eli sinä et siis halua nähdä uusperheen lapsien tilannetta, vaan suljet silmäsi ja panet pään pensaaseen ja ajattelet, että halutaan vain kiillottaa kruunua.

Juuri siksi ei koskaan viitsi puhuakaan uusperheiden mammojen kanssa heidän esikoistensa tilanteista, koska mammat on uudessa rakkaudentilassaan niin hormoonihöyryissä, ettei heitä kiinnosta lapsen tila, vaan mölisevät sormet korvissa, että "oot kade ja kyllä sunkin ydinperhe hajoaa ja me ollaan onnellisia ja lapset on onnellisia, kun äidillä on monta uutta ihanaa miestä ja veli-ja siskopuolia"

Totuus sattuu. Ja näemmä ainoat, jotka niihin hylättyihin esikoisiin kiinnittää huomiota, on heidän kavereidensa vanhemmat. Ei oma äiti ja isä, jotka uudessa rakkaudenhuumassa ei halua nähdä mitään muuta kuin sen oman onnensa...joka kestää..niin minkä kestää.

[/quote]

Miksi yleistät kokoajan? Ikävää että sinun lasten kaveripiirissä on tuollaista. Mutta meinaatko tosissani että kaikissa uusperheissä asiat ovat noin kurjalla tolalla? 

[/quote]

Turhan monessa on. Ja näkyyhän se täälläkin torjuntana. Heti jos yritetään keskustella lasten asemasta, kun perustetaan uusperhe, niin ollaan heti kantapäät tanassa huutamassa, että me ollaan ihan kuin ydinperhe ja mies ainaki rakastaa mun lasta kuin omaansa ja kiiltääkö kruunu.

Se jo kuvastaa, mikä on tilanne perheissä, missä tehdään heti uusia lapsia, kun mennään yhteen uuden ihmisen kanssa.

Joskus ihmettelen, että eikö olisi oikeasti järkevämpää elää sen uuden puolison kanssa ihan muuten vain, kuin heti alkaa siihen tekemään sitä uutta vauvaa. Vaikka tutustuisi siihen uuteen mieheen hiukan paremmin, kuin edelliseen.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 11:17"]

Minustakin ehkä tulee tosi tyhmä. Olen aina vannonut, etten ryhdy uusperheeseen äitipuoleksi. Nyt olen rakastunut mieheen, jolla on 4 lasta edellisistä liitoista (minulla 2). Tuleekohan minustakin tosi tyhmä...

[/quote]

Tulee.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:35"]

Turhan monessa on. Ja näkyyhän se täälläkin torjuntana. Heti jos yritetään keskustella lasten asemasta, kun perustetaan uusperhe, niin ollaan heti kantapäät tanassa huutamassa, että me ollaan ihan kuin ydinperhe ja mies ainaki rakastaa mun lasta kuin omaansa ja kiiltääkö kruunu.

Se jo kuvastaa, mikä on tilanne perheissä, missä tehdään heti uusia lapsia, kun mennään yhteen uuden ihmisen kanssa.

Joskus ihmettelen, että eikö olisi oikeasti järkevämpää elää sen uuden puolison kanssa ihan muuten vain, kuin heti alkaa siihen tekemään sitä uutta vauvaa. Vaikka tutustuisi siihen uuteen mieheen hiukan paremmin, kuin edelliseen.

[/quote]

Näin on.

Ei ole ihme, että Suomen nuoret voivat huonosti, kärsivät hylätyksi tulemisen tunteesta, käyvät terapioissa ja syövät masennuslääkkeitä. Syyn ja seurauksen laki on olemassa.

Itsekin uusperheessä eläneenä voin sanoa, että kyllä se nyt vaan on niin ettei pientä lasta kiinnosta äitin onni kun itse tarvitsisi sitä huomiota ja aikaa. Meitäkin oli parhaillaan neljä lasta eikä tosiaankaan riittänyt aikaa ja rakkautta meille kaikille. Isäpuoleni tunsi isällisiä tunteita pikkusiskoani kohtaan, minulle lähinnä heristeltiin nyrkkiä. Isäpuoleni ja äitini eivät ole enää yhdessä, mutta isäpuoli silti pitää siskoani kuin omanaan. Maksaa hänen autokoulunsa, autonsa, hemmottelee piloille. Ja olen iloinen siskoni puolesta että hän on saanut isän. Oma isämme kuoli ennen siskoni syntymää. Minulla oli rankkaa muutenkin ja tietysti oireilin rajusti. Mutta uusperhe sai vain oireilemaan pahemmin.